Elämyksiä Espanjasta

Hakaristi – saksalaistenko keksimä?

Otsikossa tehtyyn kysymykseen on helppo vastata totuuden mukaisesti: ei missään tapauksessa ole !

Koska asiasta kymmenien vuosien jälkeenkin on edelleen väärää tietoutta varsinkin nykynuorison keskuudessa, on paikallaan kertoa totuus. Tässä kirjoituksessa kerrotaan asiasta ainoastaan Suomen ilmavoimien osalta.

Hakaristiä on käytetty myös monessa muussa yhteydessä, muun muassa erilaisissa suomalaisissa ansioristeissä- ja mitaleissa ja Lotta Svärd-järjestön merkeissä. Tietäneekö moni sitä, että Suomen Ilmavoimat on eräs maailman vanhimmista itsenäisesti toimivista ilmavoimista. Suomen Ilmavoimat sai alkunsa 6.3.1918 kun ruotsalainen kreivi Eric von Rosen toi Suomen valkoiselle armeijalle lahjoittamansa lentokoneen Vaasaan meren jäälle. Kone oli tyypiltään ylätasoinen Thulin Typ D Morane Saulnier.

Kreivi von Rosen oli maalauttanut koneeseen suuren hakaristi-merkin jolla hän halusi toivottaa onnea Suomen valkoiselle armeijalle ja sen ilmavoimille. Mainittakoon, että Suomen Ilmavoimat viettää vuosipäiväänsä 6. päivänä maaliskuuta tuon kerrotun tapahtuman johdosta Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli ilmavoimien lentäjille tarkoitetun Suomen lentomerkin v.1918.

Merkissä hakaristiä ympäröi tyylitellyt siivet ja kaiken yläpuolelle taiteilija sijoitti kruunun. Tuon kruunun tarkoituksesta on aikojen kuluessa esitetty eri arveluita. Eräs luontevalta tuntuva selitys on, että taiteilijalla oli ajatuksissaan siihen aikaan vahvasti esillä ollut Suomen kuningasmielisyys. Olihan maallemme jo valittu kuningaskin, saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl. Kuten tunnettua tuo kuningasajatus raukeni, kun Saksa hävisi sodan.

Mainiona seikkana kerrottakoon, että tuosta lentomerkissä olevasta kruunusta johtuen vielä sotien aikana puhuttiin lentäjien keskuudessa ”Suomen kuninkaallisista ilmavoimista”. Hakaristilentomerkkiä myönnettiin vuosina 1918 – 1944. Mainittakoon, että myös armeijan panssarivaunuissa oli tunnuksena hakaristiaihe.

Tietosanakirjasta voidaan lukea hakarististä seuraavaa:

"Sanskr. Svastica on nelisakarainen ikivanha taika-merkki ja uskonnollinen symboli ja onnen merkki. Myös suomalais-ugrilaisten kansojen käytössä. Saksassa kansallissosialismin symboli mm. valtakunnan lipussa 1935 – 1945. Suomen ilmavoimien tunnus 1918-45, kun ruotsalainen kreivi von Rosen oli maalauttanut sen Suomen ilmavoimille lahjoittamansa koneen kylkeen"

Hakaristiasia on ollut jälleen puheenaiheena, kun merkkiä on käytetty viime vuosina muun muassa lentäjien kuolinilmoituksissa tavanmukaisen kirkollisen ristin alaosassa. Tällöin merkin alapuolelle on liitetty neliö jossa on selventävä teksti siitä, että merkin on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Tämän johdosta Helsingissä yhä toimiva sotalentäjien yhdistys Pilven Veikot on pahoitellut tuota merkin alla olevaa selitystä. Yhdistys tiedusteli muun muassa Ilmavoimin esikunnalta sen kantaa asiassa ja saikin tiedusteluunsa seuraavan vastauksen:

"1.) Ilmavoimien esikunta ei näe tarpeelliseksi hakaristiä selittävän tekstin sijoittamista Suomen lentomerkin yhteyteen kuolinilmoituksessa. Hakaristi on käytössä esim. ilmavoimien joukko-osastojen lipuissa. Ilmavoimat joutuu aina silloin tällöin kommentoimaan hakaristin käyttöä koskevaa keskustelua. 2) Ilmavoimien esikunnalla ei ole vaikutusmahdollisuutta sanomalehden linjaan. Ratkaisun tekstin käytöstä tai pois jättämisestä voi jättää vainajan omaisten ja sanomalehden väliseksi asiaksi"

Liittoutuneiden valvontakomissio (Tornin ritarit, kuten komissiota leikkimielellä silloin nimitettiin, koska se toimi hotelli Tornista käsin.) määräsi hakaristin poistettavaksi käytöstä sekä ilmavoimien koneista, että panssarivaunuista. Tällöin jouduttiin suunnittelemaan uusi kansallisuustunnus ilmavoimien koneisiin ja panssarivaunuihin. Se on siitä saakka ollut käytössä sinivalkoisena kokardikuviona.

Myös lentomerkki jouduttiin suunnittelemaan uudestaan ja sen teki silloinen majuri, myöhemmin Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri OLAVI SEEVE. Sen varsinaisessa keskustassa on vanhan lentomerkin siivet kruunuineen, mutta hakaristin tilalla on lintukuvio. Tässä yhteydessä voidaan tehdä pieni huomio epäjohdonmukaisuudesta koko hakaristitarinassa. Neuvostoliiton silloinen presidentti K.J. Voroshilov teki valtiovierailun Suomeen vuonna 1956. Tällöin hän ilmeisesti ylpeydellä kantoi kaulassaan presidentti J.K Paasikiven edellisenä vuonna hänelle myöntämää Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan suurristiä jonka kaulaketju oli hakaristikoristeinen.

Vanhaa hakaristilentomerkkiä myönnettiin lentokoneen ohjaajille tuon 26 vuoden aikana (1918-1944) kirjoittajan hallussa olevan tilaston mukaan 1227 kpl. joista no. 1 myönnettiin 17.8.1918 majuri Väinö Mikkolalle ja viimeinen no 1227 vänrikki Pentti Taavitsaiselle 23.3.1944. Tämän kirjoittajan lentomerkin numero on 1020 ja se on saatu 23.3.1943. Tiettävästi ainakin 50 ensimmäistä lentomerkkiä oli valmistettu hopeasta.

Hakaristilentomerkkiä myönnettiin myös tähystäjille samanlaisena kuin ohjaajille ja niitä myönnettiin mainitun tilaston mukaan 327 kpl. Merkkiä myönnettiin myös ”Honoris Causa”-perustein (kunnian vuoksi). Sitä on luettelon mukaan saaneet muun muassa talvisodan aikaisen ruotsalaisen vapaaehtoislaivueen F 19 lentäjät. Luettelon mukaan muun muassa saksalaiset reichmarschal Herman Göring (briljanttien kera) ja jatkosotamme loppuvaiheessa suuresti ilmavoimiemme iskukykyyn vaikuttaneet oberstleutnant Kurt Kuhlmey ja Stuka-syöksypommituslaivueen komentaja hauptman Hans von Bargen ovat saaneet lentomerkin ”honoris causa” -perustein.

Ilmavoimien kk.ampuja-sähköttäjille oli suunniteltu oma lentomerkkinsä. Siinä oli merkin pohjana ohjaaja-merkki, mutta hakaristin kohdalla oli ristikkäin olevat tyylitellyt salaman kuvat. Merkki oli myös kooltaan pienempi, kuin ohjaaja-tähystäjämerkki. Merkkiä myönnettiin tilaston mukaan 165 kpl. joista no 1:n sai silloinen vääpeli Veikko Laukas 10.7.1942 ja viimeisen no 165 alikersantti Urho Tavi 2.1.1945.

Niin kuin edellä on kerrottu, on nykysuomen ilmavoimien joukko-osastolipuissa tuo paljon puhuttu hakaristilentomerkki, mutta siinä ei ole nyt tuota ”kuninkaallista” kruunua. Luvan hakaristikuvion uudelleen käyttöönottoon antoi presidentti Urho Kekkonen vuonna 1957. Nykyisin sotilaspuvussa käytössä olevasta siipilentomerkistä ei ole kuitenkaan haluttu luopua.

Tämän tarinan päätarkoitus on ollut selvittää jo kirjoituksen otsikossa mainittu ”harhaluulo” hakaristin synnystä ja sen käytöstä nimenomaan Suomen ilmavoimissa.

Lentomestari Pentti Tuisku

Kirjoitukseen käytetyt lähteet:

• Uusi Tietosanakirja Gumerus 1997
• Ilmavoimien esikunnan vastaus Pilvenveikoille 4.3.2003
• Luettelo sotilaslentäjistä, joille on myönnetty Suomen lentomerkki (Kullervo Virtanen 1990)
• Lentomerkki- oma valokuvakansio

Erityinen kiitos:

Erityinen kiitos kirjoituksessa käytettyjen kuvien käsittelystä Orkin lukijalle HOT