Elämyksiä Espanjasta

Mutta antoi minulle lähinnä kysymyksiä vaimollesi Pirkolle...

Oletteko tehneet tähän astiset matkat aina yhdessä - miksi nyt yksin? Kuinka Pirkko suhtautuu tähän?

Mitä Pirkko on ajatellut aloittaa harrastuksena, sillä aikaa kun Sinä ajelet?

Onko Pirkko myös sitä mieltä, että ajattelemasi paikka voisi olla kiva myös asumisen kannalta? Kuinka Pirkon työt antavat siihen myöten?

Mitä ajattelit antaa " lahjaksi " Pirkolle siitä hyvästä, että sait ajella vapaasti?

Tämmöiset tarinat pitäisi kieltää. Ne aiheuttavat tuskaisaa kaihoa ja kateutta. Ne tuovat vanhaan mieleen haluja, joiden kustannuksille ei ehkä ole katetta. Ja ennen kaikkea – hei, mä tahdon mukaan!

Mutta, kuten olen lentävälle HD-houkuttelijalle (Kari) jo ennen sanonut:
Jos tämmöinen vasta aikuisemmilla vuosilla edes skootterin ostanut ja sillä kaupungissa pöristellyt pukki istuu järeän pyörän selkään, niin kyllä perstuntuman saannissa saattaa kulua liikaa aikaa ennen turvallisen osaamisen tasoa.

Kiitos JarmoS jutusta. Kiva kaikkineen ja kuvatkin komeita. Ehkäpä nyt tuonne sivummalle väistäessäni saatan harjoitella salaa ja jonakin päivänä huokaista syvään siellä Joe Barin tuntumassa ...
... muutoinkin kuin rock'n rollin kiihkosta. Siellä sitä kuuntelin joskus, vaan en aikoihin enää – vieläköhän siis Bad Mama Paula käy keikoilla, rummuissa Bruno, joka kuskaa settiään Jaguarilla ja ajelee muutoin HD:lla?

... ja ystäväni täti Tokela painaa tomerasti päälle ohttaen sen, mitä tuossa edellä Jarmo viisaasti sanoi – niistä muunlaisista hemmoista.
Se on riskaabelia, jos kundit komennellaan kyykkyyn. Anna siis poikien päristellä pää pystyssä. Arvannet mammankin autuudet siitä sitten, hek!

Siksi kysynkin!

Mikä oikeuttaa uroot muuttamaan mailmaa? Tahi edes kuvittelemaan moista, tässähän nytkin tehtiin sitä - koko perheen edestä!

Toki itse tiedän, ettei kulttuuritavaraa ole koskaan luotu hätäaputöitä varten, joten en koe tarvetta iskeytyä porukkaan tuosta noin vaan...

Kunhan kyselen fiiliksiä kuitenkin - varsinkin Pirkon!...

...ehka kuten Portugalilainen sananlasku, kaikki tulevat rannalle mutta hyvin harva jatkaa matkaa....

Blues,vedä nokka kohti auringonlaskua nyt - äläkä yritä olla filosofi - auts!

Mikä maa - mikä valuutta?

Miksi naiset eivät voi olla lentokapteeneja suomessa?

Urostelua - ei kai ?

Auringonlaskuun viela aikaa. Maa on Uusi Seelanti ja valuuttana dollari...
Lensin muutama kuukausi sitten matkustajana Pariisista Montrealiin ja Air Francella oli tomera kapteeni, nainen.

Kaikki ovat todella tervetulleita ajeluille mukaan, eritoten naiset!

Kai siellä on edes kylmää??? Ja dollarissa kova kurssi?

Sääli, etten ole saudi prinsessa jolla olisi varaa moisiin lentelyihin, mutta toki tuossa loskassa ja sohjossa HKI - Vantaalla Tina Turnerin tahtiin saatan vipottaa martyyrinä jalkaa liftaamassa...

JEP! Tällä iällä saatan päästä mm. Kasatztaniin tai vastaavaan umpijuoppojen kippareiden sekä laamojen kera, mutta yritystä - sitä pitää olla aina, sopivassa määrin - ettei vain jää rannalle ruikuttamaan heh hee...

Tai rannalla olisi edes mukavat maisemat...

Ps. Lensithän juuri kahden viikon reissun kyydissäni Fuerteventuralle ja takaisin - virtuaalisesti...

Eikös ollutkin ihan " pehmeä " kyyti...

Nyt ehkä kuulu tänne, mutta kerronpahan kuitenkin tarinan:

Kolme kundia oli kapakassa ja naiset piirittivät...

Yksi oli kauppias ja naiset tykkäsivät, toinen oli yrittäjä - tytöt tykkäsivät vielä enemmän... Kolmas kertoi olevansa vain bussikuski, tytöt olivat hiljaa ja jututtivat kahta muuta, kunnes joku tytöistä älysi kysyä kolmannelta: " Mitä linjaa ajat "? Kundi vastasi: " Airbussia Kypros- HKI"...

Turha vissiin kertoa ketä kundia tytöt loppuillan piirittivät...

Niin se elämä saattaa kulkea - mopopojat!

Ehkä kannattaa joskus miettiä asioita toisinkin päin - tosin ei vain ammatinvalinnan kautta...

Aivan upea juttu Jarmolta, jälleen kerran, kiitos siitä! ...ja tosi kiva kuulla myös se, että pystyimme oman ajeluporukkamme kautta jeesaamaan Biker-Veljeämme uuteen maahan tutustumisen saloissa.

Hmmm... itse asiassa... olisi mielenkiintoista yhdistää motskarit ja kalastus... kaikkine yön yli kestävine "maailmanparannus-retkineen" ....heh

PS. Johan Toki kyseli kommenteissaan kaikenlaista... en muista mitä, mutta vastauksena tätä "Biker-asiaa" pikkupojasta asti tuntevana voin sanoa, että meille pojille voi täysin luottavaisesti suoda tämän harrastuksemme... olemme hyväsä seurassa

Pojat prätkäilee ja onkii - just joo...

Sorry, taidan olla ihan liian skeptinen...

Jotenkin en nyt ihan vain niele tuota kaikkea... Kai minäkin voin lähteä kalaan - ja tulen kun palaan...

Upeaa Johan Toki,

Olet ääreesti huomaavainen tuodessasi julki huolesi Pikon kohtelusta.

Lyhykäiset kommentit Hänen puolestaan, vastaa ehkä itse lisää kun tulee jumpasta.

Olemme reissanneet yli 41 vuotta kimpassa, joten ei ole mitään ihmeellistä viettää välillä omaa rauhoitettua aikaa omien juttujen parissa. Pyysin häntä näille reissuille osaksi aikaa mukaan, mutta hän ei halunnut tulla, kun ei pyörän päälle pakaraansa istuta.

Ei muuten perhovapaakaan tumppuunsa tyrkytä.

Yhdessä ollaan rinteessä, Piko on ihan peto siinä hommassa, veneellä ei parempaa kumppania löydä ym. ym.

Meistä ei varmaan vakiasujaa sinne ihanaan etelään tule, vaikka molemmat olemmekin virallisen eläkekortin haltijoita, mutta kuukausi pari syksyllä ennen hiihtokautta on tosimakeeta.

Olemme ylihuomenna lähdössä Egyptiin ihan muuten vaan ja Pikon ehdoilla. Kyseessä ei ole lahjajuttu, vaan jo ennen hemmoilua yhdessä tehty päätös.

Elikkä se niistä tähän hätään. Harvalla miehellä on niin älykästä ja ihanaa vaimoa kuin minulla.

Tunnustaa Plexiboy

Onhan se ilmiselvää, ettet ilman ihanan vaimosi suostumusta ja yhteisymmärrystä olisi pystynyt nauttimaan mopoilustasi niin kuin nyt olet nauttinut, mielestäni se käy käy ilmi tarinastasi ja kuvateksteistä.

Kiitos ja saiskos lisää luettavaa

Kyllä minäkin olin vuosikymmenet ilmailuleskenä varsinkin kesäisin. Mies harrasti lentämistä pienkoneilla 18-vuotiaasta alkaen, joten kesät menivät suurinpiirtein siihen, että hän vapaa-aikoinaan asusti lentokentällä hinaamassa purjekoneita, kulopäivystyslennoilla yms. En kyllä pannut hanttiinkaan, näinhän miten tärkeätä lentäminen hänelle oli. Ja olen aina viihtynyt itseni seurassa aika hyvin ja keksin kyllä ajankulua.

Vielä 70-luvulla oli mahdollista sivullistenkin päästä lentokentälle, joten haalasin usein huovan, radion ym. tykötarpeita lentokentän nurtsille ja otin aurinkoa. Joskus olin mukana kulopäivystyslennoilla kartturina. Nykyään säännöksiä on tiukennettu, eikä porteista pääse kentän puolelle kuin harvat ja valitut tunnuslukuineen.

Nyt vanhempana hän ei ole enää pitänyt lupakirjaansa voimassa, ja ovathan vanhat kaveritkin kaikonneet niistä ympyröistä. Jotkut ovat jo lentäneet pilvien yläpuolelle.

hieno juttu..lisää tätä!!!

Kuvat tempaavat mukaan tarinaan - kiva kertomus. Näitä lisää!

Johan Toki kirjoitti:

Mutta antoi minulle lähinnä kysymyksiä vaimollesi Pirkolle...

Oletteko tehneet tähän astiset matkat aina yhdessä - miksi nyt yksin? Kuinka Pirkko suhtautuu tähän?

Mitä Pirkko on ajatellut aloittaa harrastuksena, sillä aikaa kun Sinä ajelet?

Onko Pirkko myös sitä mieltä, että ajattelemasi paikka voisi olla kiva myös asumisen kannalta? Kuinka Pirkon työt antavat siihen myöten?

Mitä ajattelit antaa " lahjaksi " Pirkolle siitä hyvästä, että sait ajella vapaasti? 8)

Kyllä Pirkot pärjää!
menestyvän miehen takana on AINA vahva nainen. -Niskavuoren Pirkko-

älä ota itseäsi niin pirun vakavasti

Jännää aina aika ajoin, kun joku kaivaa jonkun vanhan keskustelun ylös... Mitä sitä silloin ja silloin tulikaan sanottua...

Jep, on tuo maailma muuttunut aika paljon sitten vuoden takaa. Siviilisäätykin muuttunut, kun ei tuo kaikkien " mopoilu " ollut niin viatonta, ainakaan Thaimaan suunnassa jonne ex mieheni halusi mopomatkansa sijoittaa.

Tuolloinen skeptisyyteni johtui siitä, että tietysti tiesin jo silloin minua pissittävän suoraan silmään kaikilla selityksillä ja tarinoilla exäni toimesta. Tuntui todella pahalta, sillä on kurjaa tuntea itseään pidettävän monen avioliittovuoden jälkeen täydellisenä idioottina. Olisi kundi ollut edes suoraselkäinen ja kertonut suoraan missä mennään.

On totta tietysti sekin, ettei mikään voi rikkoa sellaista, missä ei jo valmiiksi säröjä olisi olemassa - ainakaan mopoilu.

Summasummarum... Noissa samoissa maisemissa viihdyin minäkin eilen, tosin mentiin porukalla ja siksi bussilla...

Siinä jari-esko olet oikeassa, Pirkot taitavat pärjätä aina... Tavalla tai toisella...

Ps. Vastoin joidenkin muita olettamuksia ihan vain tiedoksi... Kuvien henkilöt eivät liittyneet millään tavalla toisiinsa vielä tuolloin...