Elämyksiä Espanjasta

Tottakai myös niistä huonoista puolista saa ja täytyykin puhua! Eihän kukaan oikeasti halua uskotella, että täällä Espanjassa olo on pelkkää palmun alla auringossa drinksun ryystämistä.. Eihän..? Heheh..

Hyvä blogi

Mielestäni loistavan positivinen blogi, vaikka itse epäilitkin saattavasi satuttaa muiden mieliä. Mutta lopulta toit vain esille niitä arkisia tosiasioita, joita jokainen tänne muuttava joka tapauksessa tulee kohtaamaan.

Tunnistin kaikki mainitsemasi piirteet koskien tämänkin päivän suomalaista ajujaimistoa täällä Aurinkorannikolla. En tietenkään kaikkien osalta, kun meitä on moneksi, mutta eiköhän lähes kaikki liipaise läheltä itse kutakin?

Kiitos. Toit samalla esille itseäsi ihmisenä kivalla tavalla jopa niin, että ihan kaveruuden mielteet ja sympatiat heräävät. Näin on taas Orkki onnistunut siinäkin tehtävässään – auttaa ihmisiä lähentymään toisiinsa ja jakamaan samalla tosipohjaista tietoa Espanjasta, elämyksiä niin kuin ne on eletty.

Ainoa toivomus sinulle ja kaikille mullekin kirjoittajille: Pätki tekstisi kappaleiksi, niin varsinkin pidempiä juttuja on helpompi lukea. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi olla korkeintaan kuusi riviä tekstiä ja sitten taas tyhjä rivi väliin.

Kiitokset vaan palautteesta, olen iloinen, että ymmärsitte pohjimmaisen tarkoitukseni. Uskotko OC, että kirjoittaessani blogia Wordille, minulla oli sisennykset yms. kappalejaot miltei kuosissa?... Sitten copy/paste ja jotain merkillistä tapahtui. Hämmästelin itsekin, että miten se siirtyi tänne sivustolle tuollaisena "klönttinä" ... jotain en nyt ole tajunnut, vaikka veteraaninörtti olenkin

Ei haittaa vaikka kappalejako menikin mönkään... pitipähän lukea sitten sen tarkemmin

Viestisi oli todella varsin mainio, vaikka vakavaa asiaa oli paljon. Pääasia mielestäni on se, että itse olet positiivinen ja muistelet mielelläsi niitä mukavia asioita.

Totta on, että ihmisillä on taipumus 'onnea etsiessään' kuvitella, 'että sitten kun pääsen Espanjaan ja aloitan uuden elämän niin kaikki kääntyy parhain päin'. - Eivät ymmärrä sitä, että uudessa ympäristössä jo koto-Suomessa alkaneet ongelmat täällä korostuvat ja saattavat kasvaa aivan toisenlaisiin mittoihin. Itseään ei karkuun pääse.

Espanjankielen opiskelun välttämättömyys pitäisi olla itsestään selvää kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekin tänne muuttaville. On tietenkin selvää, ettei se enää ehkä vanhana kovin helposti suju, mutta muutaman sananparren aina oppii ja espanjalaiset riemuitsevat siitä että yrittää

..."jätän huolet ja ongelmat taakseni ja muutan Espanjaan".
Useimmat meistä varmaan ymmärtävät, että ongelmat seuraavat lähdimme sitten minne vaan. Oma fantasiani Teneriffalle muuttoon ei liity em. asiaan, vaan paremminkin rikastuttamaan elämää.
Mikäli täällä Suomessa on ongelmia, ne kannattaa hoitaa/hoidattaa kuntoon ennen muuttoa. Ja kuka sanoo, että sinne pitää muuttaa fiiliksellä, että siellähän sitten ollaan. Todellinen kotini tulee varmasti olemaan Suomessa!!

Hei, luin Espanja-kritiikkisi enkä löytänyt siitä negatiivista kritiikkiä muita kuin suomalaisia (!) kohtaan. Jos asut Suomessa jossain isommassa kaupungissa, esim Tampereella tai Helsingissä, ymmärrän että viihdyt. Mutta nuo epämiellyttävät luonteenpiirteet mitä kuvailit, niitähän löytyy
pikkukaupunkien sekä maalaiskylien asukkaista kaikkialta. Myös muista maista?
Kunnon villasukkia on kyllä helpompi Suomesta löytää, jollei muuten niin kaikenmaailman joulumyyjäisistä tähän vuodenaikaan. Ovat mukavia, kotikutoisen tuntuisia tapahtumia.
Hyvää (ja lämmintä) talvea toivotan.

Hyvä kirjoitus.
Sattumoisin löysin tämän jo vanhan blogin, kun hämmästelin Guanchen kannanottoa keskustelun puolella.

Sääli, että noita varjopuolia ei tule kirjoitettua aktiivisemmin, nimittäin ne ovat oikeasti elämän suola.
Muistan erään tammikuun hyisinä öinä mereltä puhalsi koko lasiseinän mitalta, eikä lämmityslaite toiminut. Suomesta mukana kulkevat villasukat ja filtit olivat tarpeen samoin kuin Carren tyhjät vesipullot, jotka toimivat sängyissä kuumavesipulloina.

Jokaisella kolikolla on kaksi puolta, ellei olisi huonoja, ei hyvillekään osaisi antaa arvoa.

Tosi hyvä kirjoitus!
Itse olisin odottanut vielä enemmän niitä
negatiivisia puolia esille.
Koska tieto niistäkin on "rautaa" kaikille
Espanjaan muuttoa havitteleville.

Tämä muuallakin esille tullut suomalaisten
kyräilevä/kateellinen/pahansuopa
käyttäytyminen toisiaan kohtaan jaksaa
minua kovasti hämmästyttää aina vaan.

Luulisi, että on päinvastoin. Kun ollaan kaikki
kuitenkin vieraalla maalla - luulisi, että se
yhdistäisi ja lujittaisi ihmisiä toisiinsa.
Ja toisi myöskin halun auttaa maanmiehiä
tarpeen tullen.

Oonkohan mä pöljä tai lapsellinen - tai molempia

Kun lähdetään ulkomaille perheineen, on tavallisesti asunto, työpaikka ja pääomaa jo Suomesta käsin valmiina. Espanjaan taitaa moni tulla noin vain nupikseen tai jotain pakoon. Olkoon vaikka vain talven pimeyttä. Mutta koleaa se siellä AR:llakin silloin on.

Monessa muussa Euroopan maassa on suomalaisia maksuttomia apujärjestöjä paikan päällä ohjaamassa suomalaista uusmuuttajaa maan tapoihin. Onko sellaista myös Espanjassa?

Tältä foorumilta saa paljon tietoa, mutta joskus tuntuu vähän edesvastuuttomalta hehkuttaa, kuinka kaikki varmaan sujuu, kunhan on laskeutunut Espanjan maan kamaralle. Guanche antoi hyvän kuvauksen. Tuollaista rehellisyyttä tarvitaan.

Ainiin, tässä yhteydessä tiedottaisin lapsiperheille, ettei Suomi-koulu Espanjassakaan ole mitään muuta kuin pari kertaa kuukaudessa toimiva suomalainen kerho. Se ei siis ole Suomalainen Koulu.

Kiitokset vaan kehuista... tämä on, kuin onkin melko vanha blogi... tämän kirjoitukseni jälkeen hyppäsinkin Finskin siiville ja lensin Teneriffalle, enkä jostain syystä ole täällä orkissa sen jälkeen paljoakaan vieraillut... Nyt taas palellaan Suomessa... ollaan paleltu jo pitkään, sillä toteutin tietysti tunnuslausettani "jouluksi kotiin" ..... Jotain jäi kuitenkin viime reissulla pahasti kesken, sillä kova on kaipuu takaisin Puertoon. Nyt vaan ei työasiat anna periksi .... korvissani soi edelleen Tejas Verdesistä iltaisin kantautuvat korvia hivelevät kitarasoundit ja Falon uskomattomat lattaririffit ... sekä José Carloksen ja Alfonson harmooninen stemmalaulu ... jotain jäi siis pahasti kesken

No nyt on joku kirjoittanut ihan asiaa, mutta on jäänyt tuonne arkistoon ja joku onneksi sen nosti jälleen esille.

Kerronpa tässä teille tarinan, joka on tosi, nimet on vaihdettu, mutta kaupunki ja kaikki tapahtumat ovat tosia.

Kyseinen tarina pohjautuu erään entisen työkaverini kokemuksiin Aurinkorannikolla syksyllä 2005.

Ja tarina alkaa........

On talvi 2005 ja Heikki työskentelee eräässä hoitolaitoksessa suomessa, hän tekee keikkatyötä ja tapaa työnsä merkeissä monenlaisia ihmisiä.

Eräänä päivänä hän tapaa vanhemman puoleisen rouvas-henkilön, Kaijan, joka on Heikin hoidettavana ja Kaija tuumaa Heikille, että "kuulehan sie Heikki, sinunlaiselle taitava kätiselle kaverille olisi runsaasti töitä Aurinkorannikolla ja minulla olisi sinulle asuntokin siellä.
Kyseisellä rouvalla on paljon asuntoja Aurinkorannikolla, varustelutaso on hyvinkin vaihteleva.
Itse en tätä rouvaa tunne, joten arviot hänestä ovat Heikin ja muiden, jotka tuntevat tämän rouvan.
Hän siis vuokraa omia asuntojaan Torressa, eli kyseessä ei ole mikään asiointi-/asunnonvälitystoimisto, vaan yksityinen henkilö.

Heikki ilmoitti minulle loppu keväästä 2005 tulevansa syksyllä tänne Aurinkorannikolle talveksi, hän ottaisi vain menolipun ja katsoisi sitten keväällä 2006 koska suomeen palaisi takaisin.
Hän kertoi vuokranneensa tilavan asunnon, jossa voisi samalla harjoittaa ammattiaan ja voisi säilyttää työvälineensä, ettei kaikki olisi hujan hajan pitkin asuntoa.
Varoitin Heikkiä luottamasta liikaa tähän rouvaan, tämän kerroin hänelle, sillä altaan äärellä kuulee juttua jos toistakin.

No koitti aika jolloin Heikki sitten saapui Malagan kentälle ja otti taksin ja suuntasi kohti Torrea.
Osoite oli muistilapulla ja sen avulla taksikuski suuntasi kohti keskutaa, mutta kohteena ei ollutkaan se asunto, jonka Heikki oli vuokrannut, vaan asunto olikin vielä toisella vuokralaisella käytössä ja tämä johon nyt oltiin matkalla, sekin oli vielä hiukan kysymysmerkki, sillä siitäkään ei ollut varmuutta, mutta jos siellä olisi asukkaat, niin Heikillä oli puhelinnumero, johon voisi soittaa, niin hän voisi mennä yhteen toiseen asuntoon väliaikaisesti, kunnes pääsisi omaansa.

No asunto löytyi ja se oli tyhjillään, joten ei muuta kuin sisään vaan.

Mikä kauhistus siellä odottikaan.
Huoneisto oli kyllä siivottu, mutta miten!!!!!!
Ennenkuin Heikki asettui taloksi, hän moppasi koko asunnon lejiaa käyttäen ja pyyhki kaikki paikat ja vaihtoi vielä suomesta mukanaan tuomansa vuodevaatteet sänkyyn ja kallistui sitten siihen rättiväsyneenä matkasta ja siivoamisesta.

Seuraavana aamuna kaikki näytti jo erilaiselta.
Ihana auringonpaiste, mutta asunto oli kuitenkin edelleen se sama, johon hän oli yöllä tullut.
Pieni ja tuhruinen.

Nälkä vaivasi ja kauppaan piti lähteä, mutta mihin?!
Onneksi talossa oli pieni kivijalkakauppa, joten sinne siis aamupalatarvikkeita hankkimaan ja juotavaa.
Heikki osti tunnettuja tuotteita ja söi aamupalansa ja lähti tutkailemaan kaupunkia.
Mukavalta näytti, aurinkoa riitti ja nähtävää oli.

Iltapäivällä alkoi taas nälkä vaivata. Syömään siis.
Mihinkään baariin Heikki ei uskaltanut mennä, sillä ne näyttivät epämääräisiltä ja niissä oli "alkuasukkaita", joten suuntana oli sitten hampurilaisravintola.
Pari hampurilaista ja nälkä oli poissa.

Tavarat oli purettu ja Heikki oli valmis aloittamaan työnsä heti tulevalla viikolla, viikonlopun hän päätti pyhittää lomailulle.

Tuli maanantai ja soitin hänelle, että olisiko hänellä hiukan aikaa minulle?!
Aikaa löytyi ja jo puhelimessa ollessamme Heikki kuullosti hätääntyneeltä.
Hän pyysi minulta apua, jotta hän pääsisi pois tästä "helvetistä".

Lupasin auttaa, kunhan vaan ensin pääsen saman pöydän ääreen ja selvitän hänen kanssaan asioita, jotka vaivasivat häntä.

Lisää sitten seuraavassa jutussa............

Olin noin tunnin kuluttua saman pöydän ääressä Heikin kanssa ja hän alkoi purkaa mietteitään ja kertoa mitä kaikkea oli tapahtunut viikonlopun aikana.
Ihan kaikkea en muista, mutta pääpiirteittäin asia meni jotensakin näin.

"Minulle on pudotettu kylppärin ikkunasta viestilappu, jossa tarjotaan jotain palveluja minulle, sen on kirjoittanut joku Svetlana, tarjoaa varmaan jotain seksipalveluja, siinä on puhelinnumero ja kaikkea muutakin, apua, mitä minä teen??"

Katsoin lappusta ja totesin, että ei hätää.
Svetlana vain haluaa, että soitat hänelle, jos hänen nimellä tulee postia tänne, niin hän voi sitten noutaa kirjeet täältä, ei muuta.
Heikki huokasi helpotuksesta.

Heikki kertoi myös valvoneensa, sillä talon sisäpihalla oli uima-allas, jossa lapset ja vähän isommatkin olivat polskineet puolille öin ja sitten naapurissa oli ollut bileet ja sama oli jatkunut vielä sunnuntainakin.
Heikki halusi takaisin suomeen.
Hän viittasi kintaalla haaveilleen, jotka olivat olleet koko kevään hänen mielessään ja mitä kaikkea hän olikaan suunnitellut talveksi.

Arkipäivät hän oli suunnitellut tekevänsä töitä kotona ja asiakkaiden luona, tarkoitus oli luoda asiakaskunta tämän Kaijan ystävien välityksellä, mutta Kaijan mielenkiinto Heikkiin loppui siinä vaiheessa, kun vuokrarahat olivat kilahtaneet tilille.
Ei minkäänlaisia numeroita Kaijan ystäville, jotta voisi ilmoittaa että on täällä ja hoitoja tarjolla.
Ainut, jolle hän pystyi soittamaan, olin minä.

Juttelimme pitkään ja päädyimme siihen, että Heikki ottaa lentolipun suomeen ja palaa ns. maitojunalla takaisin.
Mutta suomessakin oli ongelmia tiedossa.
Heikki oli vuokrannut oman asuntonsa talveksi pois ja suomessa ei ollut asuntoa, joten ei muuta kuin sukulaisten nurkkiin vaan.
Lentolippua suomeen hän osannut mistään hankkia, sillä kielitaitona oli vain suomi ja englanti ja hiukan ruotsia.
Matkatoimistoja hän ei ollut löytänyt, vaikka lähin oli itseasiassa kadun toisella puolella, mutta hätääntyneenä ei ollut nähnyt sitä.

Houkutteluista huolimatta hän ei suostunut jäämään enää Aurinkorannikolle, vaikka sain hänelle hankittua uuden asunnonkin, johon hän olisi saanut muuttaa vaikka heti ja vuokrakin olisi ollut halvempi ja asunto suurempi ja uudempi.

Otimme yhteyttä erääseen suomalaiseen matkatoimistoon Fugeen, josta sitten saimme Heikille paikan lauantain koneeseen.
Voi sitä helpotuksen huokausta!!!!!
Lippukin tuotiin suoraan Heikille, sillä eräs virkailija asui Torressa ja toi matkalipun kotimatkallaan, hänelle suurkiitos siitä.

Kävimme Heikin kanssa syömässä eräässä "alkuasukas"-baarissa, hän söi todella suurella ruokahalulla, ensimmäinen kunnon lämmin ateria 3 päivään.
Ja millä hinnalla!!!
Meidän kahden ruoka maksoi vähemmän kuin ne 2 hampurilaista, jotka hän oli perjantaina syönyt.
Viikonlopun hän oli elänyt vain vedellä ja leivällä.
Itse en voinut auttaa häntä viikonloppuna, sillä olin silloin työmatkalla.

Nyt siis Heikillä oli lippu taskussa ja enää siis vajaa viikko tätä "helvettiä", joka tosin alkoi jo näyttää paremmalta, kun tiesi että pääsee suomeen ja asumaan tyttärensä luo siihen saakka kun saa taas oman asunnon käyttöönsä, sillä eihän se asukas siitä lähtenyt heti kun Heikki ilmoitti palaavansa jo nyt takaisin, vuokralaisellahan oli irtisanomisaika.
Mutta se ei haitannut Heikkiä, pääasia oli että pääsee takaisin suomeen.

Ja niin Heikki palasi takaisin suomeen ja eikä ole senjälkeen haaveillut muutosta espanjaan.

Toro, oletko tämä kuuluisa essumies ?
Vaihdoit sitten kuvan
Ei naisen silmä saa levätä rauhassa, ikuna missään.....olisihan se ollutkin liikaa vaadittu, että Orkin sivuilla olisi esiintynyt ihka oikea Skandinavian Hunks.

Byääääääää...päiväni on pilalla.

Vai kuuluisa essumies?! Hmmmmmmm............

Mitähän tuohon nyt sanoisi.......!!??

Menin ihan sanattomaksi kun kuuluisaksi tituleerataan!!!!!

Sama olen, mutta siitä kuuluisuudesta en tiedä.

Kukapa tietää, jos vaikka päivänä kauniina esittäydynkin täällä Orkin-sivuilla.

Kannattaapa siis tarkkailla.

Tuo kuva (härkä) siksi, että se kuvaa hyvin nickiäni.
Tosin ihan tuon näköinen en ole, mutta sukupuoli kyllä selviää tuosta kuvasta ja nickistä.

En minäkään ole vielä esittäytynyt vaikka 33 viikkoa ja neljä päivää olen täällä suutani soittanut.
Päivää...päivää siis kaikille ja eritoten essumiehelle

Jään siis odottamaan sitä esittäytymistä

Menen nyt lataamaan akkujani koska ei tunnu olevan mitään viisasta sanottavaa.
Lannoittelen vain Laihian peltoja.

Kauniita unia kaikille 448:lle vieraalle ja 54:lle käyttäjälle.

@Toro, olet hyväsydäminen ja avulias, vaikka provosoitkin mielellään. Jatka tuolla lailla edelleenkin!

Tuon aiemman pitkän jutun tarkoitus oli tuoda esille myös niitä pettymyksiä, joita tänne muutto voi aiheuttaa.

Ei se tänne muutto ole niin helppoa, että pakkaa vaan kamat ja lentää/ajaa tänne ja asettuu asumaan, sellaistahan täällä on moni sanonut sen olevan.

Älä siis rakenna pilvilinnoja sen varaan, jos joku sanoo täällä tai missä tahansa sinulle, että "KYLLÄ VARMASTI SINUNLAISELLESI REIPPAALLE JA AMMATTITAITOISELLE LÖYTYY TÖITÄ AURINKORANNIKOLTA, MINÄ AINAKIN KÄYTTÄISIN SINUN PALVELUJASI......".

Täällä on jo valmiiksi alanammattilaisia joka nurkalla, joten täällä pärjätäkseen vaaditaan paljon enempi kuin suomessa.
Voit olla kovanluokan ammatti-ihminen suomessa, mutta et voi laskea sen varaan, että pärjäät täällä vain suomalaisten palvelijana, sillä suurin osa suomalaisista on täällä vain talvisajan ja keväällä lennetään suomeen katsomaan kun suomi puhkeaa kukkaan, eli leipä loppuu siihen,
jos et sattumalta ole saanut jalkaasi oven väliin myös muualle kuin suomi-yhteisöön.

Siis jos haaveilet Aurinkorannikolle muuttoa ota huomioon muutama seikka.

- asunto/raha-asiat suomessa
- asunto/raha-asiat espanjassa
- kielitaito
- onko palveluillesi todellista tarvetta, vai perustuuko se kuulopuheisiin, että kyllä sulle varmasti löytyy töitä tyyliin....
- oma asenteesi
- oletko valmis tutustumaan myös paikallisiin, etkä vain halua pyöriä maanmiesten parissa
- oletko valmis tinkimään asumismukavuudesta
- ovatko lapsesi kouluikäisiä, eli suomi-koulu maksaa aika paljon lukuvuodelta
- oletko todella valmis luopumaan lenkistä ja sinapista tahi sitten valmis maksamaan siitä tosi paljon.

Heikille kävi tuossa kertomuksessa juuri silleen, että hän haaveili pärjäävänsä täällä hyvin ja kun asuntoasikin oli jo etukäteen varmistettu "luotettavalta henkilöltä" ja asiakkaitakin piti olla tiedossa ja paljon.

Mutta karu totuus oli kuitenkin se, että asunto oli täysi murju ja eipä niitä asiakkaitakaan ollut jonossa.
Jotenka Heikki tipahti kovaa ja korkealta.

Käykää siis ensin tutkailemassa tilannetta paikan päällä, vaikkapa kuukausi, älkää suinpäin sännätkö tänne.
Tutustukaa alueeseen ja sen tarvitsemiin palveluihin, tarvitaanko sinua vai ei.

Tuo ei tarkoita sitä, ettekö tänne saisi muuttaa, tervetuloa vaan ja haaveitahan aina pitää olla, mutta..........

Kun sitten joskus muutat tänne, niin anna ammatti-ihmisten hoitaa sinulle asuntoasiat ja paperiasiat kuntoon, erään asiointitoimiston nimi on ollut täällä esillä jo muutamaan otteeseen ja siihen minäkin luotan.
Mutta valinta on sinun.

Te kaikki, jotka luette tämän ja olette kokeneet jotain negatiivista täällä, olkaa hyvät ja kertokaa niistä täällä, emmehän halua antaa liian ruusuista kuvaa tästä paikasta, kyllä täälläkin on paljon mätää.

Tästä jatketaan jos tarvetta ilmenee.

Mukavaa päivää kaikille.

ps. ronkeli. vaikka välillä provosoinkin asioita täällä, sillä haen hiukan eloa tänne foorumille, täällä on välillä aika yksitoikkoisia juttuja, enkä halua luoda sellaista mielikuvaa itsestäni, että olisin jokin hyväntekeväisyyslaitos tai kaiken haukkuja, nuo ovat minun ajatuksiani ja kokemuksia.

Tosin minä en ole siis tuo Heikki ja Kaijaa en ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti.

Toro puhuu asiaa...

Aurinkorannikolla on kolmenlaisia suomalaisia: talviasukkaat/eläkeläiset (murto-osa heistä myös ympäri vuoden), työssäkäyvät (ympäri vuoden) ja turistit.

Liian monella on harhaanjohtava käsitys, että Aurinkorannikko on joku "Eldorado" jonne mennään kultaa vuolemaan ja elämä on yhtä aurinkoa. Kuten Toro jutussaan kertoo, niin suurin osa rannikon suomi-asukkaista ovat talviasukkaita. Talviasukkailla on eläkkeensä jonka turvin voivat viettää talvensa Espanjassa ja kesät Suomessa. Ei ole huolta huomisesta ja talous on kunnossa.

Sitten on niitä työikäisiä, jotka ympäri vuoden Espanjassa ja tekevät pitkiä päiviä. Olet sitten itsenäinen yrittäjä rannikolla taikka työntekijä, niin varaudu siihen, että työajat/palkat ovat aivan erilaiset kuin kotomaassa. Ja, tuskin ehtii paljon rannalla aurinkoa ottamaan. Heinä-elokuu ovat polttavan kuumia ja tee siinä kuumuudessa sitten töitä nurisematta hymy huulilla.

Ympäri vuoden sitten käy turisteja, niin suomalaisia kuin muunkin maalaisia. Kun lomaa on 1-2 viikkoa, niin siinä ei juuri ehdi kunnolla tutustua/perehtyä maahan ja sen elämään.

Kielitaito on A ja O jo tänne tullessa. Onnekas se joka jo tullessaan osaa kieltä. Kielitaito avaa ovia espanjalaiseen maailmaan, elämään ja jopa työpaikkoihin. Pelkkä hyvä ammattitaito ei riitä ilman kielitaitoa jos haluaa elää ja työskennellä siellä.

Ennen kuin aloitin työnteon Aurinkorannikolla, niin olin ehtinyt vierailla siellä jo monen vuoden ajan.
Rannikko oli tuttu ja puhuin espanjaa. Työt aloittaessani en tullut vieraaseen paikkaan ja maahan.
Siinä mielessä olin erittäin onnellisessa asemassa ja siksi kaikki sujui hyvin. Itselläni ei negatiivisia kokemuksia ko. ajasta. Muistelen Aurinkorannikkoa, sen ihmisiä ja elämää lämmöllä. Palaan, mutta lomalle...

Mukavaa, kun vanha blogini on kirvoittanut ihmisiä kirjoittamaan kokemuksiaan. Lueskelin mielenkiinnolla kaikkien kirjoituksia ja pakostakin mietteissäni palasin 70-luvun alkuun ja Aurinkorannikolle... voi taivas, että se oli silloin kaunis paikka Totta on kaikki, mitä edellä on kirjoitettu, etenkin ElseMarian lausahdus: "Pelkkä hyvä ammattitaito ei riitä ilman kielitaitoa" ... jotenkin näin minäkin asian olen käsittänyt... mutta kuten sanoin blogin avauskirjoituksessani, en ole rannikolla 12 vuoteen vieraillut, joten nykyhetkestä en tiedä, mutta jos hommat etenee siellä samoin, kuin muuallakin, niin luulisin, että vaikeammaksi ilman kielitaitoa homma on muuttunut... voin tietysti olla väärässäkin. Tuo suomalaisten luokittelu oli myös melko mielenkiintoinen pointti... kolmenlaisia suomalaisiahan siellä käy.. aivan totta... ja minä olen vahvasti myös sitä sitä mieltä, että siellä vakituisesti talvehtioidenkin kannattaisi tituleerata itseään vaan reilusti turistiksi, niin kauan kun kielitaitoa ei ole
Mielenkiitoista oli myös lukea Toron kirjoitus "Heikistä ja Kaijasta" ... valitettavasti juuri tuontapaista se on pahimmillaan. Onneksi kuitenkin löytyy hommaa tasapainottamaan myös myönteisiä kokemuksia... mutta hyvin tuo kuvaa sitä, kun lähdetään "Soitellen sotaan" ... Kuten ElseMaria asian hyvin ilmaisi... minäkin muistelen Aurinkorannikkoa, siellä asuvia ihmisiä lämmöllä. Ehkä palaan sinne myös minä... mutta vain muutamaksi viikoksi.... Kanaria onkin sitten aivan toinen tarina...sinne saattaisin juuttua pitemmäksikin aikaa...ja juutunkin, kunhan aika on kypsä

Ikä ei merkitse yhtään mitään, ellei satu olemaan juusto!

Hei Ibidipi!

Lueppas tuo Heikin tarina ennenkuin haaveilet leivästä ja makkarasta ja muista herkuista,jos aiot kaiken tuon hieronnan varaan laskea.

Rannikolla nimittäin toimii tai ainakin on toiminut hierontakoulu, joka suoltaa/suolsi ammattilaisia joka vuosi tänne rannikolle palvelujaan tarjoamaan.
Aiemmin toimi Arroyo de la Mielissa ja myöhemmin Fuengirolassa.
Sitä samaa ammattia olisi Heikkikin harjoittanut eli hierontaa (klassista, kuppausta yms.), mutta eipä vaan näkynyt asiakkaita.
Valitettavasti.

Myös Heikillä oli kannettava hierontapöytä ja hän oli valmis tulemaan asiakkaan luo.
Heikki harjoittaa nyt tuota ammattiaan vain ja ainoastaan suomessa.

Mutta toivokaamme sinulle parempaa onnea, mutta varaudu toki siihen, että jokapäivä ei ole hierottavia.

Elämä on kovaa ja kurjaa myös täällä rannikolla, aina välillä.

Juu..kyllähän yritystominnan aloittaminen vaatii kovaa työtä, ja onnea, eikävätkä nekään aina riitä. Olen tässä elon varsitiellä pyöritellyt omia juttuja puolet työhistoriastani. Olen kait jonkin sortin masokisti kun nuo jutut vetää. Nyt on vain niin onnellisesti että saan viettää sapaattia ja harrastaa töitä`-)

no siinä tapauksessa jos "saat harrastaa" töitä niin tervetuloa vaan ja toivottavasti saat harrastaa sopivassa suhteessa, ettei työ sitten häiritse sapattivapaata.

suurin osa tänne tulijoista nimittäin haaveilee liikaa.
mutta jos tilanteesi on tuo niin hyvä, eli olet turvannut selustasi jo etukäteen.

mukavaa sapattivuotta sinulle.

kerrohan joskus miten olet saanut aikasi kulumaan täällä ja oletko päässyt miten "harrastamaan"

Hei Toro!

Kirjoitit:
"...niin anna ammatti-ihmisten hoitaa sinulle asuntoasiat ja paperiasiat kuntoon, erään asiointitoimiston nimi on ollut täällä esillä jo muutamaan otteeseen ja siihen minäkin luotan."

Viitsitkö vielä kertaalleen mainita tuon asiointitoimiston nimen, kun en tiedä mistä täältä juttupaljoudesta alkaisin etsiä.