Elämyksiä Espanjasta

Tästä asiasta olen keskustellut syntyperäisen espanjan kielen opettajan kanssa. Hänen mielestään yksikään britti ei opi lausumaan espanjaa oikein, koska he eivät tajua, että sana voidaan lausua kuten kirjoitetaan. Siinä meillä suomalaisilla on etulyönti. Yleisesti ottaen suomalaiset puhuvat hänen mukaansa espanjaa kauniisti mutta varovaisesti. Kunnon luterilaisina me opetella jyskytämme kielioppia, vaikka espanjalaisetkin puhuvat vähän sinnepäin, mutta puhuvat paljon. Eli asenteella sekaan vain ja kovalla äänellä, niin kohta sinuakin kehutaan hyvästä espanjan taidostasi.

Olen lusmuillut Espanjassa viimeisen 7 vuoden aikana 3-5kk/vuosi. Täytyy tunnustaa, että olen ollut hyvin laiska opiskelemaan kieltä vaikka tuo englanninkieli sujuukin ihan hyvin.

Toisaalta vaikka opiskelut on jäänyt väliin, kieli on kuitenkin väkisin tarttunut jotenkuten; ymmärrän riittävästi puhuttua kieltä ja pystyn vastaamaan haasteeseen tönkköespanjallani. Jos vastapuoli osaa englantia, hän usein kääntää puheen espanjasta englanniksi vaikka olisin halunnut koetella siipiäni pitemmälle…. No hyvä näinkin.

Espanjankielisten lehtien lukeminen on todella hyvää harjoitusta ja samoin paikallisten TV kanavien katselu. Tämä lienee sitä vaivatonta luonnonmenetelmää…. Toki mikään ei voita sitä, jos hankit espanjalaisen tyttöystävän, jolloin huvi ja hyöty yhdistyvät miellyttävällä tavalla

Olen kokenut espanjankielen vaikeutena verbien käsittelyn, mutta jos en muuta keksi, lisään perusmuotoon eilen, tänään, huomenna tai minä, sinä, hän, jne. selventämään sanomaani.

Paras ohjeeni on kuitenkin se, että ”yritä ymmärtää”. Pystyt AINA ymmärtämään vastapuolta jollain tavalla, vaikka et tunnistaisi yhtään sanaa; ns. ”body language” on kansainvälinen kieli. Tällä rohkealla otteella opit vähitellen tunnistamaan myös muutaman sanan, jolloin arvaat loput ja olet jo kummasti sisäpiirissä etenemässä kohti tönkköespanjatasoa! Kun lisäät tähän sopivat opinnot, saattavat pian jopa kehua sinua. Useimmat suomalaiset eivät syystä tai toisesta uskalla yrittää ymmärtää.

Tulee mieleeni eräs seminaari, jossa kaksi henkilöä meni ulos ikkunan eteen ja luokassa olevat yrittivät ymmärtää, mistä henkilöt puhuivat, vaikka eivät kuulleetkaan mitään. Joka kerta arvaus osui oikeaan eli oli suorastaan helppo havaita, milloin kyseessä oli työpaikkahaastattelu, palaute alaiselle, työkaverin iskuyritys tai muu vastaava tilanne. Miksei tämä ”body language” sitten toimisi vieraan kielen opiskelussa? Rohkeutta lapsukaiset … sanoo suuri ope ja guru

By the way…. jos enkku on hallussa, Colloquial Spanish on erittäin mukava PC-softa kielen opiskeluun. Ostin softan Hemmingwayn kirjakaupasta. Suosittelen; sopii tämmöiselle mukavuushakuiselle opiskelijalle.

Laiskuuttani käytän usein Googlen ja Altavistan lauseenkääntäjiä/web-sivun kääntäjiä apuna. Kirjoitan kirjeeni englanniksi, käännän sen automaattisesti espanjaksi ja koska käännöstulos on joiltain osin potaskaa, teen tarvittavat korjaukset ja kirjeet ovat olleet ymmärrettäviä. Samalla olen oppinut uusia sanoja ja lauseita. Toki välillä käännän samoilla työkaluilla espanjasta englanniksi ja taas varsinkin pitkien juttujen anti selkiintyy.

Tämän postauksen olisin voinut suunnata yhtä hyvin tuonne kiukuttelu-topikkiin, mutta menköön nyt tänne kielikulmaan.

Hot tuossa edellisessä postauksessä käsitteli mielestäni kokolailla samoja tuntemuksia/kokemuksia, mutta koska minua ottaa päähän joten avaudun huolella, kuten espanjalainen autolija kanssa autoilijalle liikenneympyrässä.

Minua sapettaa kun en opi espanjaa, mielestäni "normaalisti".
Olen vuosia lukenut, kuunnellut ja kädettömästi kirjoittanut sekä aina mahdollisuuksien äärirajoja myöden puhunut espanjaa, mutta kieliopin salat avautuvat kiusallisen hitaasti, eritoten verbien muodot ja käyttötavat.

Sain aikoinaan hyvän vinkin loistavasti kieltä osaavalta suomalaisneidolta juuri espanjankielisen musiikin tiimoilta ja ahkerasti olen tuota neuvoa noudattanutkin.
Manán teksteihin pohjautuva rakkauteen räytymisen ilmaiseminen on suht hyvässä jamassa, mutta se supernopea arkiasioiden hoitaminen...vielä vähän kökkää.
No osaan toki siirtää sanoja ja muotoja arkeenkin, mutta harmittavan hankalaa on käyttää ja oppia muistamaan aikamuotojen käyttöä sekä poikkeuksia.
Sidesanojenkaan käyttö ei mielestäni ole liian yksinkertaista: aqui, alli, ahi, mitäs ne taas nopeasti tarkoittivatkaan. Onko alto vai bajo? Vaikka sanaa olisin käyttänyt lukuisia kertoja saattaa tarkoitus unohtua.

Tilannetta ei helpota, että mies tahtoo parantaa valencialaisille niin tyypillisen huonoa lontoonkielen taitoaan kanssani. Toisaalta kätevä parisuhdeapu on ollut se, että kumpikaan ei kommunikoi tunteistaan omalla äidinkielellään, kumpikaan ei näin jää altavastaajaksi, mutta minä en myöskään opi kieltä.
Mieheni hoitaa mielellään kaikki asiat joissa vaaditaan erinomaista kielitaitoa, tiedättehän sellaisella latinomiehelle ominaisella tavalla, enkä opi kieltä. Valenciassa ei muuten yleisesti ottaen vieläkään oikein enkulla pärjää, enkä silti opi kieltä.

Puhumien, nopeastikaan ei ole ongelma, kunhan vaan tiedän mitä pitää sanoa, itsevarmuutta ja latinotemperamenttia ei puutu.
Usein kuullostan varmasti aika huvittavalta kun puhun espanjalaisella tempolla -kaikki muodot väärin. Onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, ani harvoin tulee tilanteita että tarvitsee ottaa kynä ja paperia esiin ja piirtää mitä tarkoittaa. Autotallin oven erikoinen avaamisjärjestelmä meinasi tuottaa harmaita hapsia -vuorossa olleelle talkkarille.

Kannan Suomessa aina mukanani espanjan epäsäännöllisten verbien kirjaa sekä kielioppia, eli käytän suuren osan ns joutoajastani näiden opusten pläräämiseen, minisanakirja pitäisi vielä ostaa.

Luulin nuorempana omaavani hyvän kielipään, lontoota olen puhunut viisivuotiaasta, saksan opin mielestäni helposti eikä ruotsin kanssa ollut vaikeuksia. Ensimmäiset viitteet kielellisistä ongelmistani sain aloitettuani venäjän opinnot lukiossa, ei ne kirjaimet vaan aikamuodot jne.
Sitten kauppisaikoina menein Kalliolaan lukemaan epsanjaa, mutta ryydyin hitaaseen tahtiin.
Nyt olen yrittänyt Don Quiotea, mutta minnekään oikeille tunneille en ole elämäntilanteestani johtuen joutanut.
Eikä tuo keskittymiskyky tahdo oikein riittää, luulisinkin ongelmani olevan siitä johtuvaa, minulla kun on älyttömän huono keskittymiskyky.
Olisin tahtonut mennä espanjankielisille joogatunneille (joo-o Tampereella on sellaisiakin) mutta yksinkertaisesti on mahdoton yhtälö ehtiä aamutunneille jotka alkavat klo 8 kun pääsee töistä klo 7 ja pitää ajaa kotiin hoitamaan aamurutiineita 17 km ja sitten vielä takaisin keskustaan. Iltatunneista en voi edes haaveilla.
Lähiopiston päivä tunnit eivät toteutuneet -osaanottajia ei tullut tarpeeksi.

Orkissa en kehtaa espanjaksi kirjoittaa, kaikki muut kun osaavat kieltä hyvin (ja olisi noloa kirjoittaa kuten kirjoitan) ja latinoiden keskustelupalstoilla jutskailu on sellaista "hieman" kepeää tyyliin "kee lindoo chikas, muxas grax a tii" "Bessitos", opi siinä sitten jotain. Kuten te jotka olette esim. Univision.com forumeilla vierailleet tiedätte.

ARGH, ahistaa!

Hablamos-osiolla ei todellakaan tarvitse pelätä möhläävänsä, sillä suurin osa kirjoittajista on samassa tilanteessa kuin sie ja mie. Ja Carmelilla on söpö! Korjaakin pyydettäessä verbimuotoja tai sanontoja.

Ja kuten TuulaE antoi minulle siellä rohkaisevan neuvon uskaltautua kirjoittamaan, annan saman neuvon sinulle.

Joskus puhutaan "kielipäästä", mutta sellaista ei ole olemassakaan.
Uutta kieltä on "vain" päntättävä.
Ja kun teoreettinen kielioppi ja jonkunsuuruinen sanasto on hallussa, voi hypätä käytännön harjoitteluun.

Minulta se jää vähäiseksi, mutta espanjalaiset dvd:t, cd:t ja helppolukuiset kirjat auttavat.
Luen kursiivisesti, en siis etsi aina joka uutta sanaa sanakirjasta, mutta pysyn silti juonessa.

Kuun lopulla pääsen onneksi taas kielikylpyyn

"hablamos español"osastoon vaan kirjoittelemaan ja ÄKKIÄ!=hyvaa treenia!
taalla "satavuotta"olleena puhun espanjaa sen mita normaali paivarutiinissa tarvitsen,eli on paljon outoja "juttuja",ja monesti saan pyytaa apua "isannaltani".

en siis puhu,enka tule puhumaan taydellisesti espanjaa(sama asia koskee suomenkielen kanssa)yleensakin vieroksun sanaa Taydellinen,siina ei jaa sitten paljon "tunaroimisen varaa"
,tanne tullessani ei ollut "hajuakaan" verbien muodoista,ja kummasti niita vain alkoi tarttumaan paahan pikkuhiljaa "isannan"korjauksen avulla.
tv,musa,lehdet on olleet myos hyvia "opettajia"

sitten kun takalaiset paasee siihen "konekivaari"puhe-nopeuteensa on vaan parasta sanoa etta vahan hitaammin kiitos.

Voiskos joku joka osaa avata uuden lootan Hablamos Espnjol osastolle. On jo kamalan pitkä. Voin sitten nimäkin yrittää kirjoittaa sinne

Rohkeasti vain kirjoittelemaan. Minä taidan olla se, joka on eniten viime aikoina kirjoitellut tuonne "Hablamos español"-viestiketjuun ja minä en tosiaankaan osaa vielä kieltä. Aloitin tutustumisen espanjan kieleen viime pääsiäisenä ja aivan ensiksi selailin läpi kielioppikirjan. Syksyllä ollessani Kanarian saarilla pyrin käyttämään espanjaa niin paljon kuin mahdollista ja espanjalaiset ottivat sen vastaan pelkästään positiivisesti ja olivat yleensä valmiita jopa auttamaan "vaikeissa kohdissa". Yksi tarjoilija oli aivan ihmeissään, kun aloin tehdä tilausta espanjan kielellä ja sen jälkeen meillä olikin tosi hauskaa. Hän ei ollut kuullut vastaa turistin suusta. Yleensähän siellä tankataan puolin ja toisin englanniksi.
ronkeli mainitsi ettei ole olemassa ns. kielipäätä ja olen samaa mieltä. Luin itse asiassa jokin aika sitten yhden kielitieteilijän kirjoittaman kirjan ja hän kirjoitti samasta asiasta. Aikuisopiskelijana olen oppinut pari asiaa opiskelusta ja oppimisesta. Motivaatio on kaikkein tärkeintä. Ihmisen kalloon on vaikea tunkea tietoa, jos hän itse ei ole motivoitunut vastaanottamaan sitä. Usein kuulee lasten suusta - ja nyt aikuisopiskelijana kuulen sitä myös aikuisten suusta - "mä en osaa" tai "mä en opi tätä ikinään". Jos tällaisia lauseita hokee, niin tuskin oppiikaan.
Minä opiskelen saman aikaisesti myös kahta muuta kieltä: englantia ja ruotsia. Käytän koulukirjoja kieltenopiskelussa, mutta opiskelen erittäin paljon myös omalla tyylilläni. Kuuntelen vieraskielisiä äänikirjoja, katselen "tele":stä vieraskielisiä tv-ohjelmia. Kirjoittelen mahdollisimman paljon vierailla kielillä. Luen kirjoja ja sanomalehtiä ja netti on pullollakaan kaikkea hyödyllistä. Tännekin org:iinkin kirjoittelen vain espanjan kielellä, paitsi jos suomeksi kirjoitettu aihe sivuaa espanjan kielen opiskelua tai liittyy siihen jollakin muulla tavoin.
Noista verbeistä olen kirjoittanut kahden arkin pituisen ohjeen itselleni. Se sisältää verbien säännölliset päätteet ja sen lisäksi epäsäännölliset muodot. Voisin sen periaatteessa lähettää sinulle sähköpostina, jos siitä olisi sinulle apua. Se on vielä hieman kesken(ei sisällä subjunktiiviä), mutta pidän sitä aina lähettyvilläni kun teen jotain espanjan kieleen liittyvää.
Raya olen kateellinen sinulle, koska sinulla on keskustelukaveri, jonka kanssa voit puhua kieltä. Olen kovasti miettinyt miten sellaisen löytäisin täältä suomesta. Pari kertaa viikossakin kun pääsisi tunnin kaksi hablamaan espanjaa, niin kyllä kielen oppisi paljon nopeammin. No, kesällä matkustan Espanjaan viideksi viikoksi ja toivonkin, että oppisin sinä aikana paljon lisää.
Tuosta espanjan kielen ääntämisestä sen verran, että kun opettelee muutaman pääasian niin sen avulla pääsee jo pitkälle: h ei äänny, j ääntyy h:na, kaksi ällää äännetään kuin j, que/qui/gue/gui ei äännetä lainkaan u:ta, ñ on nj (niin kuin españa=espanja) ja ch äännetään tsh. Näillä pääsee aluksi jo melko pitkälle. Suomalaisille tuppaa tuo englannin ääntämien olemaan vaikeata, ennen kuin opettelee kunnolla nuo kielen ääntämissäännöt. Näin ensi tuntuma espanjan kielestä on, että sen ääntämisen oppiminen on suomalaiselle helppoa.

Minä olen aina ollut siinä käsityksessä, että toisilla on "kielipäätä" ja toisilla ei ja, että se liittyy jotenkin musikaalisuuteen. Minun esim. on aika helppo oppia kielioppia ja opin pikkuhiljaa saamaan selvää kirjoitetusta tekstistä, mutta en puhutusta. Se menee lähes kokonaan ohi korvien. Sama koskee muitakin kieliä kuin espanjaa. Muodostan itse lauseita, mutta hitaasti. Mieheni taas väittää ymmärtävänsä puhetta vaikka ei itse paljonkaan puhu. Minulla ei mielestäni ole "kielipäätä", mutta miehelläni on.

Joo se on aika mielenkiintoinen juttu tuo kielipää. Minäkin usein ihmettelen niitä, jotka sanovat ymmärtävänsä hyvin jonkun vieraskielistä puhetta, mutta itse eivät osaa sanoa mitään. Hieman sellainen epäilyttää ainakin minua. Onkohan se kuitenkin niin, että tuollainen henkilö vain luulee ymmärtävänsä? En tiedä.
Omasta mielestäni osaan sanoa lauseen vieraalla kielellä hyvinkin helposti. Tosin en väitä sen olevan ääntämyksellisesti tai kieliopillisesti ollenkaan oikein, mutta vasta puoli kuitenkin ymmärtää mitä tarkoitan. Sitten toisaalta en ymmärrä puoliakaan hänen puheestaan. en edes erota sanoja toisistaan ja nekin sanat jotka erottuvat ovat tietysti tuntemattomia. Ja kun kaikki tulee yhtenä pötkynä, niin jää koko ajatuskin asiasta täysin vieraaksi.

Kirjoitettuna kaikki on kuitenkin jokseenkin selvää ja luetusta pääsee kärryille ainakin sen verran, että tajuaa mistä siinä on kysymys.

Mulla on aina ollut "huono kielipää", en oo oppinut englantia, en ruotsia, en saksaa, ja nyt oon koittanut jo vuosia lukea espanjaa. Ymmärrän usein puheesta suurimman osan, mutta itselle lauseen tuottaminen on hankalaa. Täällä sitä espanjaa kuitenkin on alkanut oppimaan, kun on pakko. Ja espanjalaiset puhuvat koko olemuksellaan. Vaikka et tietäisi sanoja niin näet mitä he puhuvat .

Espanjan kielioppia ja kirjoittamista olen koittanut opiskella columbialaisen kummitytön kanssa. 7-vuotias kirjeenvaihtokaverini ei välitä kielioppivirheistäni, eikä lauseiden tarvitse olla kovin vaikeita. Hänen kirjeistään taas voin koittaa hakea virheitä . Suosittelen kummilapsen ottamista, siinä saa harjoitella kieltä ja samalla auttaa jotakin lasta. www.kummi.fi

Kuulostaa sangen lohduttavalta, ei siis pidä vaatia kohtuuttomia vaikka voikin aina vähän enemmän vaatia itseltään.
Muistelin juuri ystäviäni ja duunituttuja jotka ovat asuneet Suomessa 15-25 vuotta ja havaitsin, ettei heilläkään sijamuodot vielä taivu oikein.
Miksi siis minulla pitäisi olla kieli 100 hallussa, en edes asu vakituisesti Espanjassa, no ainakaan vielä.

Minulla oli tuo hitaammin kiitos ensimmäisiä ulkoa opeteltuja lauseita, miksiköhän?

Kirjoittelin taas tänään runontynkää mielessäni, ylipäätään käytän paljon hiljaisia hetkiä kehitelläkseni tarinoita espanjaksi. Osaan kertoa tosi paljon itsestäni, perheestäni, kiinnostuksen kohteistani ja jopa työstäni juuri ajatusharjoitteiden vuoksi.
Espanjaa on ihana puhua, rakastan ääntämyksellisiä kikkailuja, välillä kuten valenciassa toisinaan kutein Ameriikan mantereella, oih miten kaunis kieli espanja onkaan.

Jos vain menet seudulle jossa minkään muun kielen käytöllä et pääse eteenpäin opit varmasti.
Itse olen ollut max kuukauden kerrallaan Valenciassa ja se on ihan hyvä aika.

Minulle ainakin ääntäminen on ollut äärimmäisen helppoa.
Mies on minusta suorastaan ylpeä, silloin kun juttelen hänen ystäviensä kanssa espanjaksi. Tosin hänen ystävänsäkin haluavat oppia enkkua joten arvatkaapa onko kielitaidollani kysyntää, olen ilmeisesti seutukunnan paras lontoonkielen opettaja, noh ainakin aika suosittu.

Mielestäni on selvää, että on ihmisiä, jotka oppivat kielen tavattoman nopeasti ja pahemmin pänttäämättä. Toiset vaan takovat päätään seinään. Niin se vain on, vaikka noilla kahdella oli "halutaso" aivan yhtä korkea.

Tämä "hidas" saattaa taas olla matemaattisesti tavattoman lahjakas, ja kieli-ihminen taas, hmm...

Nämä ominaisuudet eivät riipu tahtotiloista, vaan kysymys on aivotoiminnasta.

Siitä huolimatta kannattaa meidän hitaampienkin yrittää. Tai mikä minä siihen olen mitään sanomaan, kun olen ollut "rannalla" jo vuosia. Kieli on kuitenkin täyttä tankeroa, mikäs ihme, kun pätkääkään en sitä opettele, kun pakon edessä. Tyhmää...

HOT ! Anna linkki Googlen kääntäjästä ( ilmainen?) Olen etsinyt, vaan ei löydy! Siis FI-ES-FI !

Totta tuo alussa sanottu pointti, että espanjan ääntäminen on suomalaisille helppoa. On se sitä ainakin vokaalien osalta. Mulla on ymmärretyksi tulemisessa aiheuttanut ongelmia intonaatio.

Viime kesänä kun olin Espanjassa harjottelussa yhdessä turisti-infossa, niin piti joka ikiseltä asiakkaalta kysyä, että mistä se on kotoisin tilastointia varten. De donde viene usted?/De donde son? kymmeniä kertoja päivässä. Ihan tarpeeksi kovalla äänellä tuon aina kysyin, mutta todella usein jouduin toistamaan. Sitten kysyin työkaverilta, että miks ne ei ymmärrä... Työkaveri sanoi, että pitää sanoa se näin: De donde VIENE usted?

Sen jälkeen olen tuohon intonaatioon yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota.. Välillä kyllä tuntuu, että se aksentointi menee ihan väärään paikkaan ja puhe kuulostaa kummalliselta

Muuten kielen opiskelussa on kompastuskiviä aiheuttaneet tietysti ne ihanat verbit. Joten alku on hankalaa.

Kunhan oppii ensin olla verbien käytön ja sen jälkeen imperfektin ja preteritin, niin siinä vaiheessa pystyy jo ihan kunnon keskusteluja käymään.

Raya kirjoitti:Kuulostaa sangen lohduttavalta, ei siis pidä vaatia
kohtuuttomia vaikka voikin aina vähän enemmän vaatia itseltään.

mista se johtuu etta suomalaiset vaadimme itseltamme aina niin paljon.

Puhun suomea/espanjaa"paremmin" englan./ruotsia huonommin(niita en taalla paljon ole tarvinnut),mutta mun ystava/tuttava piirissa taalla en tunne ketaan joka edes jotain "sepustuksia" saisi 4:lla kielella aikaiseksi.

nama naapuri "mariat"puhuvat ainoastaan espanjaa,vaikka saamaa vuosikertaa ollaa.

"isantani" aikoinaan halusi oppia Suomea,mutta ei siinta tullut mitaan,muutaman viikon jaksoi opiskella,enka minakaan tietenkaa treenauttanut,kun mulle oli tarkeempi,etta itse opin taman maan kielen jotenkuten,englantia yritin "tyrkyttaa"silla kun parjaisi mun sukulaisteni kanssa(siis ne tavalliset paivalopinat)mutta se jai myos.Eli nyt saan sitten olla
huonona tulkkina.

Mutta hyvin on tahan asti nainkin parjatty,mina huono tulkki,ja han sitten "luennoi" historiaa ja uskontoa ym.(ma en muista niista mitaan..soy tonta!)

http://www.ilmainensanakirja.fi/

virkistyi kummasti kun Angel soitti Madrista ja sain selvää Hänen puheesta lähes kaikki, mutta sitten alkoi tulitus kuin kk:sta. Aivan hienoa kun ymmärtää noinkin paljon ja on saanut espanjalaisen ystävän. Kuitenkin on helpompaa ymmärtää sellaista joka puhuu Madrinilaisittain. ( Marisan kanssa on taas hieman vaikeampaa kun on kotoisin Manhcasta ).

Menivät eilen illalla konserttiin con su mujer. Oli suomalainen rokkibändi, mutta tässä tulikin ongelma kun en saanut selvää minkä niminen se bändi oli. Vaikka hän tavasi sen nimen. Luultavasti oli Him ?

Ei voi kuitenkaan puhua puhelimessa niin pitkään, että voisi tehdä tai pyytää tarkennuksia.
No, on taas hienoa kun saamme paketin con tiene varios quesos de Manhcego.

eilen "pojat"Madridissa ja tanaan Barcelona.

espanjalaisilla on usein liian vahan karsivallisyytta puhua rauhallisesti,jos asiasta huomauttaa,menee vahan aikaa ok,mutta sitten taas "tykitys"alkaa.

tosin samaa sanoo "isantani"kun kuulee suomalaisten puhuvan,mutta luulen etta jaamme kylla takalaisia vastaa "tykityksessa" 2 sijalle.

Disfruta de los quesos,NAM!

Niin, meidän pitäisi olla sekä kielellisesti, että matemaattisesti lahjakkaita sekä jaksaa päntätä reaaliaineetkin kybällä.
Minä olen vielä vanhan keskikoulu/lukiojärjestelmän tuote, mutta siinä onnekkaassa asemassa, että jouduin/pääsin pättäämään laajoina oppimäärinä sekä matskua, että kieliä ynnä reaalia. Serkut jotka ovat syntyneet 50-luvun puolella kävivät joko kieli-, matikka-, tai reaalilinjan ja painotus oli sitten vain yhdellä osa-alueella.

Verdad! Minä en tunne montakaan naapurin "mariaa" tai "miguelia" jotka osaisivat muuta kuin espanjaa, vaikka ovat minua huimasti nuorempia.
No se, onko se valencialainen ongelma, koska jo Castellonissa osataan enemmän lontoota, siellä siis pärjää kaupoissakin lontoonkielellä.

No minä yritän kovvoo kyllä ja toki pärjään, mutta kun tahtoisin niin osata loistavasti espanjaa.

jos ma mun Tosiiiiiiiiiii huonolla "keskaripapruilla" oleva olen oppinut
sanomaan VALLADOLID(se oli mulle vaikea lausua)niin miks sa ett oppis espanjaa.(loistavasti??aika rohkeeta,ma aina vaan sanon etta puhun jonkun verran,silloin voin myos tuskitta tunaroida) Harjoitusta vaan niin paljon kuin mahdollista.

Mikä ihana sana!
Rakastan noita liudentamisia ja pehmentämisiä koko sydämestäni, mmmmm pitää oikein ääneen sanoa:
-VALLADOLID

Kauanko kestää oppia espanja niin hyvin ettei tarvitse miettiä mitä puhuu, jos asuu maassa? Mulla on asumiskokemusta kertynyt 5 + 3 kk, mutta vieläkin puhuminen tökkii. Ei kyllä auta asiaa, että oon hiukan ujo.

Verbit menee yleensä päin mäntyä ja sanavaraston puutteen takia tuntuu välillä, että ois joku ikuinen Aliaspeli käynnissä.
Tässä ote yhdestä puhelinkeskustelusta:

Moi! Mitä kuuluu?

Ihan ok. Vähän kipee.

Ai. Mikä sul on?

Sniisk!

Mikä????

SNIIIKS

En ymmärrä...

Siis se kun tulee tavaraa nenästä.

Ai nuha??

joo

Kun kohta puolin tuonne Kataloniaan suuntaan, niin tarkoitus olisi vielä tuota katalaaniakin hiukan opiskella. Meneeköhän siinä sitten ihan sekasin? Onko kokemuksia? Aikoinaan mulla ruotsi ja saksa sekoittu pahasti, mutta ne nyt on molemmat aika hyvin unohtuneet.

Mulla on täällä Barcelonassa tuttu suomalainen, joka on asunut täällä yli 40 vuotta. Työssään aikoinaan puhunut useita eri kieliä, joten ei varmasti mikään "huono kielipää". Kuitenkin hän omien sanojensa mukaan ei vieläkään puhu SUJUVAA espanjaa

Mä oon lukenut vähän espanjaa ja katalonian sanoja oon joskus "pakosta" katsonut sanakirjasta. Vielä ei oo pahasti mennyt kielet sekaisin, mutta pelkään että tulee vielä menemään. Tosin mahtaakohan se olla niin suuri virhe... Taitaa monet paikallisetkin puhua välillä vähän sekaisin.

Tuo mun muru kanssa välillä puhuu vahingossa sekasin espanjaa ja katalaania. Se kans sano, että monet ulkomaalaiset on oppinut katalaanin paremmin kun espanjan. Tuo nyt lienee varmaan itsestä kiinni, mene ja tiedä.

Joskus vaan tulee semmonen epätoivo, ja luulee ettei opi ikinä puhumaan kunnolla.. Sitte tuntee ittensä ihan vajaaks, kun en tiedä mikä on kyynerpää, vaikka tiedän sen ainakin kahdella kielellä.

Eräs tuttavani on asunut vuosia Meksikossa ja on naimisissa meksikolaisen miehen kanssa kertoi juuri pari päivää sitten sangen "lohdullista" tietoa:
Hänkään ei osaa taivuttaa verbejä.
Eli ei ole helppoa eikä nopeaa, onnekseni tuo Tuiskun aiempi vastaava lausahdus antoi kielitaidolleni siivet.
Opin jälleen muutamia muotoja lisää.

Etköhän sinä Tulppu tuon "murun" kanssa opi puhumaan aika nopeasti. Itse olen erittäin ahkera opiskelemaan espanjaa ja välillä tuntuu, että oppiikohan tässä mitään. Oppiminen tapahtuu kuitenkin pikku hiljaa ja itse ei sitä välttämättä huomaa. Välillä tulee kuitenkin tunne, että kyllähän tässä nyt on jotain oppinut ja taas saa uutta intoa. Jos minulla olisi keskustelukumppani niin uskoisin oppivani kielen melko nopeasti. No, tuskin minustakaan koskaan sujuvaa puhujaa tulee.
Ehkä alkuun kannattaa käyttää paljon persoonapronomineja niin tulee ymmärretyksi vaikka ei taivutakaan verbiä oikein. Esimerkiksi suomessakin saattaa maahanmuuttaja sanoa: "Minä ostaa ruokaa eilen". Täällä ainakin tulee ymmärretyksi näinkin ja uskoisin, että samoin pärjää muuallakin.
Itselleni tuntuu tällä hetkellä vaikeimmalta oppia datiivin ja akkusatiivin käyttöä. Esimerkiksi "No te lo puedo decir". Jotenkin tuntuu vielä vaikealta hahmottaa tuota kun laitetaan kaikki nuo lyhyet sanat ennen verbiä tai sitten se, että voitkin laittaa ne sanan perään, "No puedo decírtelo". Luulisi, että on helpompaa, kun on kaksikin vaihtoehtoa, mutta minusta tuntuu, että sen takia on vain vaikeampaa. Mutta kyllä tuon nyt pikku hiljaa alkaa oppia, kun lukee espanjaa. Se onkin eri asia, koska oppii niitä itse käyttämään itse. Että tällaista tällä kertaa.

Meitä suomalaisia taitaa vaivata sellainen vaiva, kuin täydellisyyden tavoittelu.

Olisi tietenkin aivan mahtava juttu, jos tietäisi, ettei tekisi virheitä puhuessaan vierasta kieltä, mutta jos tekee ja tulee ymmärretyksi, niin mitä sitten?

Minulla on espanjalaisia- ja latinoystäviä, jotka ovat asuneet Suomessa jo vuosikausia, kaksi heistä jo vuosikymmeniä, eikä heiltä vieläkään suomenkieli taivu virheettömästi. Sujuvasti he kuitenkin suomea puhuvat, eikä siihen kukaan täällä kiinnitä huomiota tuleeko virheitä, vai ei.... eivätkä he siitä välitä itsekään.

Minä puhun sujuvaa espanjaa ja puhun sitä nopeasti, kuin konekiväärin sarjatuli... mutta en läheskään aina virheettömästi... mutta aina kuitenkin ymmärrettävästi.

Espanjalainen puhekieli sitä paitsi antaa paljon liikkumavaraa... jos esim. kuuntelette espanjalaisten omaa arkikieltä, niin siinä on "Este Paísin" ym. oppikirjojen ja -kurssien loistavat kielioppiohjeet kaukana

Minun plussani aikoinaan, Espanjassa asuessani oli se, etten pelännyt puhua ja puhuin vaikka tiesin tekeväni virheitä ...

Pikkuhiljaa puhuessa virheet karsiutuivat, mutta edelleen teen virheitä.

Siitä huolimatta uskallan väittää, että puhun erittäin sujuvaa espanjaa ja nopeasti. Kirjoista en ole muuta hyötyä ottanut, kuin laajentanut sanavarastoani. Ehkä siksi pystynkin puhumaan niin nopeasti, kun puhumalla olen kielen oppinut .... kieliopista en tajua hittojakaan

Tsemppiä Gimolle akkusatiivin ja datiivin kanssa. Lohdutukseksi voin sanoa Guanchen tapaan että ei ne espanjalaisetkaan aina niitä osaa. Madridin alueella vähän kaikki menee datiiviin, espanjalaiset kutsuu sitä "leísmoksi" kun joka juttuun sanotaan vaan "le". Olin siellä sen verran kauan että en vieläkään tiedä onko oikein sanoa vaikka puhelimella soittaessa naispuoliselle henkilölle "la llamo" vai "le llamo". Madridissa se on aina le.

Ja täällä Andalusiassa voit hyvinkin kuulla jonkun sanovan vaikka että "me se ha perdido la llave" eli olen hävittänyt avaimen, oikeasti olisi "se me ha perdido" ja tuo ensimmäinen, väärä versio, antaa hauskasti sellaisen vaikutelman niin kuin avaimella olisi ollut oma tahto kadota...

Mutta toistele vaan kaikenlaisia yhdistelmiä ja ennemmin tai myöhemmin se oikea tulee automaattisesti. Taas kerran totean että kirjoitat mielestäni valtavan hyvää espanjaa siihen nähden miten vähän aikaa olet opiskellut, sinulla täytyy olla kova tahto oppia ja se on kaikkein tärkeintä. Ja pelkäämättömyys, epätäydellisyyden sietäminen niin kuin Guanchekin sanoi. Siitä huolimatta olen sitä mieltä että tietty kunnianhimo myös kieliopin oppimiseen on hyvä juttu, se avaa ajan myötä mahdollisuuden ymmärtää kielen vivahteita tarkemmin.

Ja kun juttukaverin löydät niin varmasti juttu luistaa, mielestäni espanjalaiset on kauhean kiitollisia siitá, että ulkomaalainen on opetellut heidän kieltään. Helppotuneita, kun itse eivät joudu puhumaan englantia ja innoissaan, kun pääsevát kommunikoimaan, tykkäávät siitä ja puhuvat varmasti mielellään kanssassi, ja paljon, ja nopeasti... Kukaan ei VARMASTI heittäydy ymmärtämättömäksi siksi, ettei kaikki olisi oikein, päin vastoin, voi olla hankalaa saada espanjalaisia korjaamaan puhetta, ei ne niistä virheistä välitä.

Tuosta puhelimella soittamisesta ja pronomineista tuli mieleen yksi suomea oppinut espanjalainen ystäväni joka halusi, että kutsuisin koiran pois häiritsemästä veneellä lähtemistä rannasta mökillä. Hän kiljaisi että "hei Kris, SOITA KOIRALLE NYT" (llama al perro = kutsu koiraa)

Tuo on kyllä totta, että espanjalaisia on vaikea saada korjaamaan virheitä. Täydellisesti ei ole tarvetta oppiakkaan puhumaan, joskus tulee vaan kauheen turhautunut olo, jos en tiedä jotain ihan perussanaa. Eräs ruotsin opettajani sanoi joskus, että keskimäärin tarvitsee kuulla joku sana 16 kertaa ja sitten sen oppii :S

Kerran mulle kävi hauskasti kun juttelin ihan suomalaisen kavereitteni kanssa Suomessa ja suomeksi. Mun piti sanoa, että sellanen sekoitus olis kiva... Kuitenkin suusta pääsi: sellainen mezcla olis kiva (!) Eli taitaa olla aika vahvasti alitajunnassa tuo castellano

Totta tuo mitä Kris kieliopista sanoo, mutta esim. minä en oikein osaa edes Suomen kielioppia, joten siinä mielessä on vaikeata mieltää Espanjan kielioppia... kieltämättä kuitenkin hyvä juttu.

Sitäpaitsi kielioppi on minulle niin tavattoman vastenmielistä

Tärkeintä on kuitenkin se kommunikoiminen. Ei me kaikki olla kielifriikkejä, itse vaan tykkään miettiä niitä kielen käänteitä ja vivahteita, ne kun tuntuu omalta jutulta - ja ihailen sitten kovasti toisten osaamisia sellaisilla aloilla, joita en itse hallitse. Niin kuin vaikka tuo musiikki, joka sinulta tuntuu sujuvan.

Aivan niin... paitsi, että kielifriikki taidan kuitenkin olla, mutta en kielioppifriikki Luen paljon espanjalaisia, englantilaisia ja ruotsalaisia julkaisuja ja näin pidän jo oppimaani yllä, silloin kun en voi olla maassa, jossa kyseistä kieltä puhutaan.

Pato Donald oli aikoinaan aivan loistavaa harjoitusta enspanjankielen opiskeluuni

Musiikissa hyödynnän todella paljon enspanjankielen taitoani, tosin kyllähän Suomessa lauletaan jo melko paljon espanjankielisiä lauluja, mutta lausumisessa ja sanojen jaksottelussa on vielä toivomisen varaa ... siinä asiassa taas minä olen "ässä" ... UGH olen taas kehunut itseäni

Olen samaa mieltä kanssasi, Kris, minäkin ihailen ihmisiä, jotka hallitsevat aloja, joista minulle on paljon iloa, mutta en niitä itse hallitse.

Uy! Pato Donald me encanta! Muru sanoo aina, että oon tosi patosa, kun mulla on tapana rikkoa kaikki..

Olisko jollain muuten hyviä kirjavinkkejä espanjaksi? Mielellään dekkareita. Tietääkseni Jussi Vareksen seikkailuja ei ole espanjaksi käännetty

Onko muuten Espanjassa kirjastot yhtä tasokkaita kun Suomessa? Mulla on kokemusta vaan yliopiston kirjastosta, enkä sieltäkään tainnut mitään lainata.

Olen lukenut "Harry Potter ja viisasten kivi"-kirjan kolmella kielellä. Luin sen aikoinaan suomeksi, koska olin kiinnostunut, kun tuosta Potterista puhuttiin niin paljon. Myöhemmin, kun aloin hieman aktiivisemmin opiskelemaan englantia, noin 3 vuotta sitten, luin sen myös englanniksi. Viime vuonna luin sen ruotsiksi ja seuraavaksi on tavoitteena lukea sama kirja espanjaksi, mutta en ole vielä valmis siihen. Luen nyt noita "Leer en español"-sarjan kirjoja, joista kirjoitin toisessa viestiketjussa. Näiden kirjojen avulla koitan kehittää espanjan kielen taitojani. Mielestäni tässä kirjasta on hyvä aloittaa vieraan kielen kirjojen lukeminen, koska teksti on tarkoitettu hieman yli kymmenenvuotiaille ja on sen vuoksi suhteellisen helppoa ymmärtää. Suomalaisten romaanien lukeminen on tosiaan viime aikoina jäänyt, kun on noita muita kieli vaihtoehtoja.
Suomessa on tosiaan tasokkaat kirjastot, mutta espanjankielisen materiaalin osalta tarjonta on kyllä heikkoa.
Tulppu: Minä olen aina pitänyt John Grishamin kirjoista. Jos et ole lukenut yhtään, niin koitapa lukea joku hänen kirjoistaan. Löytyy varmasti espanjaksi käännettynäkin. Vareskin on kyllä ihan hyvä ja hauskakin vaihtoehto, mutta ei tosiaankaan taida löytyä espanjan kielisenä.

Minä olen aloittanut lukemsisen sekä englanniksi, espanjaksi että ruotsiksi Agatha Christien dekkareilla, niitä on varmasti joka kielellä ja ovat suhteellisen helppoja, etenkin kun on useamman lukenut ja alkaa juonenkäänteet olla tuttuja.

Tällä Fuengirolassa on sentään tuo lauantaitori, jossa on aika lailla kirjoja. Niillä on kyllä paha taipumus jäädä aika vähälle lukemiselle, varsinkin kaunokirjallisuuden. Järkeilin, että kun käy käsiksi sellaiseen, jonka on jo lukenut suomeksi, niin sisällön tuttuus auttaa kärryillä pysymisessä. Ni joo, Hessen Siddharthaa pääsin niukasti yli puolenvälin ja tuon Hemingwayn Muerte en la tarde'n kohdalla motivaatio hyytyi toiseen lukuun...

Lehtiä lueskelen silloin tällöin, varsinkin SURria, se kun kertoo maailman asioista miellyttävästi Aurinkorannikkoon painottaen.

Siellä Finlandia del surrissa ei espanjalaisten lehtien saaminen ole ihan helppoa. Aika vähän taitaa löytyä Helsingin ulkopullelta. Asemalta olen ostanut joskus ABC:tä, mutta muistanko oikein, että se on vaihtunut El Mundoksi? Aikakauslehdistä siellä sai ainakin sitä typeristä typerintä juorulehteä Semanaa.

Suosittelen divarien kiertämistä. Voi löytyä vaikka mitä kivaa, mutta missään ei kyllä espanjankielistä ole kovinkaan runsaasti.

Lueskelin näitä kommentteja ja ajattelin lisätä yhden näkökulman.Espanjalaiset päivälehdet löytyy nettiversioina ilmaiseksi,Sur,El Mundo,La Razon,El Pais ,tossa alkuun.Mun mielestä esimerkiksi kaupunkien ja nähtävyyksien ESPANJANKIELISTEN nettisivujen lukeminen avaa esim.sanastoa vähän eri suuntaan kuin oppikirjat.Samoin jos tarvitset tietoa tai palveluja katso ensin espanjankieliset sivut.
Aku Ankka on varmaan hyvä oppimiseen ,kuten muutkin sarjakuvat,itse tutustuin sattumalta lehteen nimeltä EL Jueves,Ajankohtaisia juttuja kerran viikossa ,piirrettynä ja väliin aika härskistikin,sieltä oppii sanat ja ilmaisut joita mm.nuoriso käyttää,ja joita et oppikirjoissa koskaan näe.

Listasta puuttuvat vielä runot

Esim. oheisessa Nerudan runossa on kaiken muun kieliopin ja tietenkin kauneuden lisäksi subjuntivo ja konditionaali, jotka aiheuttavat ainakin minulle vaikeuksia, kun pänttään niitä kuivasti kirjasta.

Me gusta cuando callas porque estás ausente.
Distante y dolorosa como si hubieras muerto.
Una palabra, una sonrisa bastan.
Y estoy alegre, alegre de que no sea cierto.

Pitää paikkansa... Pablo Nerudan ja Federico García Lorcan runot ovet suorastaan loistavia, nimenomaan alkuperäiskielellä luettuna.

Tunnustus kuitenkin suomennoksille, ne ovat upeasti käännettyjä. Kannattaa lukea, jos kielitaito ei vielä riitä, niin suomennoksiin kannattaa tutustua.

Guanche suosittelee:
Neruda: Veinte poemas de amor y una canción desesperada, Recidencia en la tierra, Tercera Recidencia.
Lorca: Romancero gitano ..... etc. etc, nämä tuli heti mieleen

Runoissa on vaan sellainen "vika" että niissä usein käytetään eriskummallisia lauseenrakenteita ja sanajärjestystä, että kielen opetteluun ne saattaavat olla hiukan harhauttavia.... silti kannattaa lukea!

Sekosin aikoinaan Lorcaan, jo kouluaikoina. Kun sitten myöhemmin innostuin Espanjasta ja espanjan kielestä, saivat hänen runonsa auttaa minua kieliopinnoissakin. Luen silloin tällöin rinnakkain runoa ja sen suomennosta, tosin minulla on vain yksi suomenkileinen Lorca-opus, se vanha Andalusian lauluja, Rossin kääntämänä. Eipä löydy divaristakaan muita vaikka tiedän että ainakin yksi käännöskirja on olemassa (on ollut itsekkä käsissä).

Joitakin olen yrittänyt opetella ulkoa, mm. tätä ratsastajan laulua:

CANCIÓN DE JINETE

Córdoba.
Lejana y sola.

Jaca negra, luna grande,
y aceitunas en mi alforja.
Aunque sepa los caminos
yo nunca llegaré a Córdoba.

Por el llanto, por el viento,
jaca negra, luna roja.
La muerte me está mirando
desde las torres de Córdoba.

!Ay que camino tan largo!
!Ay mi jaca valerosa!
!Ay que la muerte me espera,
antes de llegar a Córdoba!

Córdoba.
Lejana y sola.

.....

Mikä upea rytmi! Ja miten kompaktia ja pelkistettyä tekstiä. Ihmeellinen lieli, ihmeellinen sanantaitaja!

kielioppia

ja espanjaa espanjaksi Escuela oficial de Idiomas, Malaga