Elämyksiä Espanjasta

EKSYKSISSÄ EUROOPASSA III

Kirjoittanut Sebastian Su, 18/02/2007 - 12:46. Kommentteja: 1

Tagit:

• Eden
• fuengirola
• Peniscola
• Santa Pola

EKSYKSISSÄ EUROOPASSA III

Lähdimme ylittämään Pyreneitä. Vuorten juurelle tullessamme vilkaisin ylös ja ihmettelin Kaisulle, että ketähän tuolla noin ylhäällä mahtaa asua, kun ovat tehneet sinne tien ja näyttäisi siellä jokunen autokin liikkuvan. Jatkoimme matkaa ja eipä aikaakaan, kun totesimme olevamme sillä samaisella tiellä kiipeämässä aina vain korkeammalle. Kartasta olimme katsoneet, että olisi mahdollista poiketa myös Andorrassa. Tulimme aikanaan Andorran tiehaaraan ja totesimme tien vieläkin vaan nousevan, melkein pystysuoraan. Ivecon 120 hevosen valjakkomme poti, turbosta huolimatta, hengenahdistusta, joten teimme radikaalin ratkaisun; emme kunnioita läsnäolollamme tällä kertaa Andorraa. Onneksi eivät siellä meitä osanneet odottaakaan.
Jos ylös noustessa polttoainetta oli kulunut runsaasti, niin alas tullessa sitä säästyi, mutta jarrupalat kuluivat. Tukka oli kauhusta pystyssä, kun rämäpäät ohittelivat meitä kapealla serpentiinitiellä. Loppuihan ne vuoret lopulta ja tukkakin saatiin taas päätä myöten.
Olimme löytäneet Espanjan! Rantatietä ajellessamme huomasimme opasteen, jossa neuvottiin Peniscola nimiselle paikkakunnalle. Katsottiin camping kirjasta, että siellä on Eden niminen camping. Nimet olivat niin houkuttelevat, että sinne päätimme mennä muutamaksi päiväksi toipumaan. Löysimme kämppärin ja kävimme kaupassa. Kaisu osti omenoita ja tarjosi minullekin. Minä söin ja totesin, että näin se historia toistaa itseään.
Manner-Espanja oli meille ennen kokematon paikka. Mallorcalla ja Kanarian saarilla toki oli tullut käytyä rannoilla kaatuilemassa ja nenä ruvella palailtu kotiin. Olikin positiivinen yllätys, miten hyvässä kunnossa päätiet olivat. Opasteet selviä ja riittävästi. Autokalusto parhaasta päästä. Kuulimme sittemmin, että valtio oli subventoinut autokannan uudistamista, onnettomuuksien vähentämiseksi. Suomessa onnettomuuksia vähennetään nopeusrajoituksilla. Kun laitetaan riittävän alhainen nopeus ja peltipoliisit valvomaan, niin hyvä tulee. Ei ole väliksi, minkä ikäisiä ajoneuvoja tiellä liikkuu.
Espanja elää merkittävältä osaltaan turismista, siitä on todisteena mm. runsaat camping-alueet. Nyt oli valinnanvaraa auki olevista kämppäreistä. Loka- marraskuun taitteessa oli ilmatkin vielä lämpimiä, joten Suomessa tuiki tarpeelliset välihousut saattoi jo heittää päältään. Sanonta, kolmet housut ja heiniä välissä, ei oikein istunut Espanjan ilmastoon.
Campingeilla on kansallisuuksia äärestä laitaan. Saksalaiset ja Englantilaiset muodostavat pääjoukon monella campingilla. Seuraavana tulevat Hollantilaiset, Belgialaiset, Itävaltalaiset, Sveitsiläiset ja Suomalaiset.
Campingeilla on sitä kansainvälisyyskasvatusta parhaasta päästä. Pienenä esimerkkinä kerron, kun Italiassa valmistetusta autostamme paloi sisävalo oikosulkuun. Naapurini Luxemburgilainen ymmärsi huoleni englanniksi ja pyysi italiaksi, italialaista naapuriamme auttamaan. Hän lähti japanilaisella autollaan viemään meitä espanjalaiseen korjaamoon, jossa omistaja osasi vain espanjaa ja ranskaa. Luxemburgilainen osasi myös ranskaa ja asiamme tuli selväksi. Tosin lamppu jäi epäkuntoon ja korjattiin vasta Suomessa.
Jäimme Santa Polaan tammikuun loppuun saakka ja jatkoimme Fuengirolan kautta Portugaliin, aina Maailman loppuun, eli Capo de Sao Vicenten niemelle saakka. Siellä totesimme, että vähilläkin suunnistusvälineillä pärjää, kunhan kohteet ovat tarpeeksi suuria.
Olimme karttaamme saaneet merkityksi eräitä ääripisteitä. Olimme käyneet silloisen EU:n itäisimmässä kolkassa, Ilomantsin Hattuvaarassa. EU:n pohjoisimmassa kolkassa, Nord Kapissa ja eteläisimmässä, eli Tarifassa (jotkut yrittävät tarjota Gibralttaria eteläisimmäksi, kartta on toista mieltä). Lounaisin kolkka saatiin Capo de Sao Vicentessä. Totesimme, että vielä on tavoitteita jäljellä: Läntisin kolkka Lissabonin lähistöllä, Sevillassa pitäisi päästä käymään parturissa ja Cherbourgista käydä ostamassa sateenvarjo.
Hyvä, kun on tavoitteita ja vielä parempi, jos voi ne toteuttaa.
Loppukevennys: ”Hyvä, kun on sentään katto pään päällä!” sanoi ukko, kun katto romahti.