Elämyksiä Espanjasta

JUHLIA TORRE DEL MARISSA

Kirjoittanut Sebastian Ma, 19/02/2007 - 16:33. Kommentteja: 7

Tagit:

• Camping
• joulu
• Laguna Playa
• Uusivuosi

JOULUN JA UUDEN VUODEN HULINAT LAGUNA PLAYASSA

Joulun alla teimme matkan Malagaan ja Fuengirolaan. Linja-autolla ensin Malagaan ja sieltä maanalaisella Fuengirolaan. Vaikka enin osa matkasta tapahtuikin maanpäällä, niin silti kutsuvat sitä maanalaiseksi. Julkiset kulkuvälineet ovat täällä edullisia ja runsaasti käytettyjä. Matkamme edestakainen hinta jäi alle kahdeksan euron/henkilö. Junassa istui vastapäätä nuori nainen, joka aikansa kuunneltuaan jutteluamme rohkaistui kysymään mitä kieltä puhumme. Kuultuaan, että suomenkielestä on kyse, niin totesi, että olemme siis sukulaisia, sillä hän on unkarilainen. Lastenkodissa hoitajana kertoi olevansa ja aikovansa ensi kesänä lähteä tutustumaan mm. Suomeen. Siinä jutellessa matka sujui rattoisasti.
Fuengirolassa on nykyisin runsaasti suomalaisia kauppoja ja yrityksiä, joista on mahdollisuus saada tiettyjä tuotteita, joita ei täällä muuten saisi. Thelman Pullapuoti on eräs suomalaistuotteiden hankintapaikka. Reissumies-leipää pakattiin reppuumme useita pussillisia. Karjalanpiirakoita vino pino ja kilon kinkkurulla kruunasi kaiken. Vielä, kun olimme käyneet Kardemummassa syömässä kunnon suomalaisen lihakeiton, oli olo niin isänmaallinen, jotta! Meidän puolestamme saisi joulu tulla, hankinnat oli tehty.
Meille luterilaisen puritaanisen kasvatuksen saaneille joulunvietto Espanjassa on melkoinen elämys. Varsinkin campingilla, jossa on melkein kaikki Euroopan kansallisuudet edustettuina, mielenkiintoista seurattavaa riittää.
Aaton hyörinä ei poikkea kotoisesta viimehetken hässäkästa. Kaupassa kassakoneet rallattavat kestotulella ja kauppiaan ilme on muikea, kuin Saimaan norpalla. Autoihin ja vaunuihin kannetaan ruokia, kuin komppania nälkäisiä metsämiehiä olisi tulossa kylään.
Paikallisilla (katolilaisilla) varsinainen joulujuhla on vasta loppiaisena, mutta luterilainen joulu toki riittää juhlan aiheeksi heillekin. Koskapa espanjalainen juhlista kieltäytyisi. Iltapäivällä alkaa pauke kaupungilla, kuin sota olisi syttynyt. Pahimpien jysäysten jälkeen jää kuuntelemaan alkaako sireenit soida ja hälytysajoneuvot kiirehtiä paikalle. Näinä aikoina nimittäin terroristien järjestämät paukut ovat totista totta. Espanjan uutisissa päivittäin kannetaan huolta terrorismista ja kerrotaan miten missäkin on takavarikoitu räjähteitä. Torre del Mar on onneksi pieni kaupunki, joten todennäköisyys, että terroristi viitsisi haaskata paukkujaan tänne, on minimaalinen.
Suomalaisyhdyskunta pyrkii täälläkin pitämään kotimaan traditiot kunniassaan. Vaikka emme tänne valkeaa joulua saakaan, niin kaikkia muita rekvisiittoja kyllä laitellaan. Jouluvalot ovat kaikilla ja jonkinlainen kuusen korvikekin useimmilla. Hieman ennen yhtätoista (Esp. aikaa = vaille 12 Suomen aikaa) kokoonnuimme erään pariskunnan vaunun etutelttaan seuraamaan televisiosta, kun Suomen Turusta julistettiin joulurauha. Viluisen näköistä porukkaa oli kerääntynyt Turussa todistamaan tapahtumaa. Emäntä oli keittänyt riisipuuron ja sekahedelmäsopan, jota sitten antaumuksella nautittiin. Puuron jälkeen oli mukava käydä auringon ottoon omalla tontilla. Siinä shortseissa ja tonttulakki päässä kelliessä, naapurivaunun emäntä riemastui tahtomaan joulupukilta lahjaa. Mikä siinä muu auttoi, kuin halata rouvaa niin, että luut rutisivat. Viehättävä rouva, ettei sen puoleen mitenkään vaikeata ollut.
Aattoilta sujuikin sitten ystäväpariskunnan kanssa yhteisellä jouluillallisella. Emäntä oli laittanut monia perinteisiä jouluruokia ja senhän tietää, että ähky siinä lopulta tuli, kun kaikkia herkkuja oli ahmittu. Näin oli suomalaiskansallinen jouluaatto vietetty ja campingille oli tullut myös hiljaisuus.
Perinteisesti, lapsuudessani, joulupäivänä ei saanut käydä kylässä, vaan se vietettiin omissa oloissa, hiljentyen joulun sanoman ääreen, joulukirkossa tai kotona. Tosin nykyaika ei näitä perinteitä paljon enää kunnioita.
Täällä tuntuu meno olevan toinen. Joulu on riemun juhlaa ja siitä on oksat pois, kun etelämaalaiset juhlivat joulua. Italialaisella ”mafiosolla” on iso tontti ja etuteltta, jossa koko italialaisyhteisö oli kokoontuneena jo heti aamuvarhaisesta. Eivätkä laulaneet virsiä huivit päässä ja surullinen ilme kasvoilla, vaan samppanjapullot poksahtelivat ja riemu raikui. Siellä oli tosi party meneillään. Näin aatonaattona, kun isäntä kantoi olkapäällään, ostamaansa ilmakuivattua sian kinkkua ja sitä nyt sitten porukalla siellä tuhosivat, kaikkien muiden herkkujen lisäksi. Palanpaineeksi maistelivat Italialaista viiniä ja brandyä. Välillä huusivat kuorossa: ”Feliz Navidad!” (Hyvää Joulua) ja skoolasivat samppanjaa. Turnauskestävyyttäkin heillä oli, sillä aamulla puoli kymmeneltä alkaneet juhlat jatkuivat keskeytyksettä ilta kymmeneen.
Tapaninpäivänä enimmät paineet olivat purettu ja campingilla vallitsi rauha, vain päätään pitelevät italialaiset nostattivat vahingoniloisia ilmeitä muissa kansallisuuksissa. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja puhalsi kylmästi ja navakasti. Aamun lämpötila oli automme mittarin mukaan +7 astetta. Päivän mittaan, auringon noustua, lämpötila kohosi +10 asteeseen. Tuulettomassa paikassa ja auringossa oli sentään paritkymmenet asteet. Äkilliseen viileyteen tottumattomina kävi mielessä ajatus, josko kohta kääntyy lumisateeksi ja saamme valkean Tapaninpäivän ja pääsemme vielä rekiajelulle. Rekiajeluksi ei sää muuttunut, joten lumen puuttuessa teimme Tapaninkävelyn kaupungille ja kävimme syömässä lounaan pienessä ravintolassa. En muista olenko missään syönyt niin hyvää kanaa. Herkun nimi oli Gordon Bleu ja annoksen hinta 7,50 euroa. Ruokajuomina oli olutta, viiniä ja vettä. Jälkiruokana Viennetta-jäätelöä ja kahvia. Lopuksi vielä talo tarjosi ”fingerporillisen” hyvää likööriä. Mielestämme hinta/laatusuhde oli kohdallaan!

Uusi Vuosi.
Aattona sovimme, että pidämme yhteisen uuden vuoden vastaanoton muutamien naapureittemme kanssa. Kukin tuo jotain pientä naposteltavaa ja teemme ”pitkän pöydän”, jonka ääressä sitten maistelemme antimia. Meidän osallemme tuli järjestää lihapullat. Jossain kaupassa olisi kuulemma ollut valmiita ruotsalaisia lihapullia, mutta emme lähteneet niitä etsimään, vaan lähimmästä Mercadonasta ostimme paistamista vaille valmiita pullia. Espanjan kunniaksi on sanottava, että ainekset lihapullissa eivät sisältäneet sian kamanaa tai muita jäteaineita, vaan olivat täyttä sianlihaa. Maku oli mahtava.
Hyviä ruokia ja juomia nauttiessa ilta kului puolille öin ja Espanjassa olomme ja aikaeron johdosta saimme kaksi vuoden vaihdetta. Klo 23 paikallista aikaa vaihtui Suomessa vuosi ja seurasimme sitä televisiosta, kohottaen maljamme uudelle vuodelle Suomessa. Tunnin kuluttua vaihtui vuosi Espanjassa ja taas saimme aiheen kohotella maljojamme. Kaupungilla alkoi pauke, joka muistutti sodan käyntiä.
Campingilla sitä vastoin ei kovin laajamittaista riehaa pidetty. Siksi kävimme kukin autoillemme ja vaunuillemme pian puolen yön jälkeen. Tosin naapurissamme Tirolilaiset vaihtoivat vuotta vielä Azoreitten kanssa, koska rieha rauhoittui vasta aamu kolmen aikoihin.

Loppiainen
Loppiainen on paikallisten (katolilaisten) varsinainen joulujuhla, jossa itämaan tietäjät näyttelevät tärkeää roolia ja jakavat lahjoja. Aattoiltana kaupungille alkoi kerääntyä ihmisiä seuraamaan kulkuetta, jossa itämaan tietäjiksi pukeutuneet ajoivat kuorma-autojen lavoilla ympäri kaupunkia ja viskelivät karamelleja katujen varsilla suosiotaan osoittaville katselijoille. Torille oli pystytetty esiintymislava, jonne kulkue päätyi. Lavalle oli rakennettu seimi, jossa elävä vauva markkeerasi Jeesus lasta. Kesken esityksen lapsi alkoi itkeä sydäntä särkevästi ja lapsen oikea äiti riensi hätiin ja saikin lapsen rauhoittumaan ja näytelmä pääsi jatkumaan.
Loppiaispäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä ja sai ihmiset ulos kävelylle. Lapset olivat saaneet ”joulu”lahjansa aattoiltana ja loppiaisena Paseo Maritimolla sitten esiteltiin muille mitä kukin oli saanut. Yleinen lahja näytti olleen rullaluistimet. Sydän syrjällään oli katsottava sitä menoa, kun ensimmäiset luistimensa saanut nuori yritti pysytellä pystyssä. Lahjan antaja oli unohtanut suojavälineet ja todennäköisesti terveyskeskuksessa tulee olemaan ruuhkaa luunmurtuma potilaista. Toinen suosittu lahja näytti olevan radio-ohjattava lentävä lautanen tai lennokki. Niitä oli ilma välillä sakeanaan ja siinä olivat vaarassa jo sivullisetkin. Sopii vain toivoa, että laitteet särkyisivät nopeasti tai käyttäjät oppisivat niitä turvallisesti käyttämään.

Emme ottaneet mukaamme sateliittiantenniamme ja olemme olleet pääasiassa paikallisten televisiokanavien varassa. Suurimpana erona kotimaiseen uutisvälitykseen on se, että täällä näytetään hyvin tarkkaan liikenne- ja muut onnettomuudet ja niiden uhrit. Samoin murhat ja tapot. Sotatilanteet Irakissa ja muualla kuvataan yksityiskohtaisesti. Madridin junaturman aiheuttajia jahdataan ja kiinni saataessa näytetään passikuvin ja luonnossa millaisista rosmoista on kyse. Syntyy sellainen vaikutelma, että täällä ei ole mennyt sekaisin rosvot ja poliisit, vaan rosvot ovat rosvoja ja poliisit kunnon kansalaisia.
Muuten televisio-ohjelmat ovat sitä yleismaailmallista mössöä, jota tulee ympäri maailman. Sillä erotuksella, että täällä dupataan ulkolaiset filmit espanjankielisiksi. Ei oikein vaikuta uskottavalta, kun John Wayne lännenelokuvassa puhuu espanjaa, jonkun toisen äänellä.