Elämyksiä Espanjasta

VALMISTAUTUMINEN VIA BALTICALLE

Kirjoittanut Sebastian Ma, 26/02/2007 - 14:36. Kommentteja: 3

Tagit:

• SF-Caravan
• Terveyskeskus Tommy Taberman
• Viro

VALMISTAUTUMINEN VIA BALTICALLE.

Mahtaako ihmisellä olla hyvä missään? Suomalaiset haaveilevat lämmöstä ja sateettomuudesta ja suuntaavat lomamatkojaan etelään. Saudit kuulemma matkustavat mielellään Islantiin, koska siellä on viileää ja sataa aina. Me emme ole saudeja ja siksi haaveemme ovat etelässä.
Eläkkeelle jäätyämme, olimme viettäneet kaksi talvea Espanjassa ja Portugalissa ja yhden kotimaassa. Rutusakin kevättapaaminen Hartolassa sai mielemme lopullisesti varmistumaan, että syksyllä taas lähdemme. Keväinen sade vaihtui kesäsateeksi ja saumattomasti syyssateeksi. Se oli ”viimeinen niitti” ja sanoimme: Kiitos, nyt meille riitti!
Alkoi karttojen tutkiminen ja reitin suunnittelu. Karttakirjaan rupesi ilmestymään uusia rasvaisia sormenjälkiä. Olemme kulkeneet tähän asti Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta nyt päätimme lähteä eri teitä. Vaihtoehtoina olivat laivalla Saksaan tai ajo Baltian kautta. Ruotsi ja Tanskakin ovat syksyisin melko samanlaisia sään suhteen kuin Suomi. Sitä paitsi Tanskassa on syksyiseen vuodenaikaan melkoisen aromaattiset lietelannan tuoksut. Muutaman ajokerran jälkeen Ruotsin tiet tuntuvat puuduttavilta. Laivalla Saksaan ei sopinut ideologiaamme, koska matkailuautomme oli ostettu ajamista varten. Vaihtoehdoista ajo Baltian kautta jäi jäljelle.

Ensimmäiselle matkalle valmistauduimme hankkimalla Hallmarkin Euroopan kartan 1:3.600.000 mittakaavassa. Sillä ja Suunnon marssikompassilla selvisimme mitenkuten Euroopan halki Espanjaan. Teitten runsaus pakotti hankkimaan tarkemman tiekartan, varsinkin eri kohteisiin osataksemme. Hyvä hankinta oli Michelinin Euroopan tiekarttakirja. Suunnon kompassin kanssa ne muodostavat vankan perustan autosuunnistuksellemme. Veljeni lahjoitti lentokoneen korkeusmittarin. Siitä näemme kuinka korkealla kulloinkin olemme, eli onko aihetta varustautua happinaamarilla. Myöhäistä sen hankkiminen siinä vaiheessa olisi.

Nyt totesimme, että Virossa on paljon hyviä tuttuja ja ystäviä, joiden luona viikko vierähtäisi, kuin huomaamatta. Lisää ajankulua löytyisi Latviasta, Riika ja Liettuasta, Vilna. Vilnasta varsinkin olin kuullut poikien puhuvan, että naiset siellä ovat näkemisen arvoisia. Koska vaimo oli lähdössä mukaan, eikä tiedossani ollut, olisiko Vilnan miehistä silmäniloa vaimolleni, niin hylkäsin ajatuksen Vilnaan poikkeamisesta. Varsova Puolassa muistutti tietokilpailusta, jossa kysyttiin mikä seuraavista on Puolalainen kaupunki: 1. Poikiva 2. Porsiva 3. Varsova?
Monta muuta eksoottista ja mielenkiintoista paikkakuntaa vilahteli kartalla sormiemme alla ja totta on, että kartalla matkanteko on vaivatonta ja mukavaa. Etäisyydet eivät siinä vaiheessa tunnu miltään, eikä teiden kunto tai syksyn ankeat maisemat. Mielessä vilahtavat vain matkaesitteiden postikorttikuvat ja houkutukset matkailijan rahakukkaron keventämiseksi.
Tässä vaiheessa jouduimme toteamaan kevään tekevän tuloaan ennen, kuin olisimme päässeet keski-Eurooppaa pidemmälle. Niin päätimme jättää suunnitelmat sikseen ja lähteä vain päätä pahkaa kohti uusia seikkailuja.

SF-CARAVAN/ RUTUSAKKI-Etelän talvehtijat.

Hyvä on ensin liittyä SF-Caravan järjestöön, josta saa monia hyviä ja rahanarvoisia vastikkeita jäsenmaksulleen. Järjestössä toimii useita eri kerhoja, joista etelän matkaajille, ehkä tärkein on RUTUSAKKI – Etelän talvehtijat. Se on kerho, jonka jäseneksi pääsee kaikki halukkaat SF-Caravanin jäsenet. Rututarran voi saada vain Välimeren rannalla tai Portugalissa, lokakuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana vietetystä, vähintään kaksi kuukautta kestäneestä reissusta. Kerholla on kaksi kokoontumista vuodessa. Ensimmäinen on toukokuun lopussa, jossa leikillisesti todetaan läsnäolijoiden selvinneen jälleen kerran hengissä. Vertaillaan myös kokemuksia eri campingeilta, joiden tietojen pohjalta kesän aikana voi sitten ruveta suunnittelemaan tulevaa talvikohdetta. Toinen, joka on vuosikokous, pidetään elokuun alkupuolella. Molemmat kokoontumiset ovat Hartolassa, Koskenniemen Campingilla. Elokuun kokous on tärkeä, paitsi vuosikokousluonteensa vuoksi, niin siellä uudet etelään lähtijät saavat kullan arvoista tietoa matkan valmisteluihin. Eikä kertaus tee pahaa vanhoillekaan rutulaisille.

MITÄ SE ON?

Muutama sana lienee paikallaan matkailuautofilosofiasta niille, joilla ei ole aiheesta mitään tai vain hämärä käsitys. Matkailuauto tai –vaunu on sama, kuin koti pyörillä. Siinä asutaan ja eletään, kuin omalla kesämökillä konsanaan. Omat kotoiset perustarpeet kulkevat mukana. Kiinteään asumukseen verrattuna erona on vaihtuva maisema mökin ikkunasta. Kun yhden paikkakunnan nähtävyydet on katsottu, niin ”kalut pakkiin” ja menoksi. Koskaan ei tarvitse hyväksyä, että kerrostalo on noussut merinäköalan eteen, kuten kiinteissä asunnoissa joskus on tapahtunut. Muutamat ystäväni ovat päivitelleet, että koko talvenko vietätte näin pienessä kopperossa? Ei kaikille ihan helposti tule mieleen, että talvella ja ”talvella” on ero. Espanjan talvi on pahimmillaankin kotimaan huonon kesän veroinen, eikä siellä autossa olla, kuin yösydänä nukkumassa. Muulloin tehdään samoja asioita ja harrastuksia, kuin kotimaassakin kesäisin, otetaan aurinkoa, seurustellaan naapureiden kanssa, kuljeskellaan rantabulevardilla ja nautitaan aperitiivit katukahvilassa, rannan vähäpukeisia naisia salaa silmäkulmasta vilkuillen. (Suomessa; kesällä tapetaan hyttysiä rantasaunan terassilla) Tottahan Suomessakin on etunsa. Talviaikaan Lapissa on kuukausia kestävä yö. Vastanaineille se on aivan ihana paikka!
Tässä lienee paikallaan lainata Tommy Tabermanin kirjasta ”Suutele minulle siivet” runoa:

KOTI

Koti on täsmälleen siellä
minne jätämme tuoksumme.
Muuta kotia
ei kenelläkään
maan päällä ole.
Meidän kotimme
on näissä sinisissä satiinilakanoissa
ja toistemme ihoissa
jotka tuoksuvat itseltään
ja toisiltaan
Niin kauan kuin
tuoksumme toisiltamme
olemme aina kotona
missä tahansa
tuoksumme.

Aivan päätä pahkaa ei reissuun voi, eikä kannata lähteä. Lehtitilaukset pitää hoitaa ”nukkumaan” talviunille. Mainoslehtien jakajalle tieto, ettei meille tarvitse pudottaa mainoksia. Pelkään, että niitä tulee ikävä matkalla. Minusta on mukavaa selata mainoksia ja todeta, mitä kaikkea ilman sitä onkaan tullut toimeen. Ilokseni voin nyt todeta, että kyllä niitä mainoksia tulee täällä etelässäkin, eikä mitään kulttuurishokkia siinä suhteessa ole päässyt tapahtumaan. Taloyhtiön hoitovastikkeet on sovittava poissaolon ajalta. KELAlta on haettava Eurooppalainen sairaanhoitokortti sairastumisen varalta. Vakuutusyhtiön kanssa sovittava kotiin jäävän henkilöauton seisontavakuutusaika ja matkailuauton ns.vihreä kortti. Verotoimistosta on saatava lykkäystä veroilmoituksen jättöön. Hyvä on, jos on talkkari, joka käy pari kertaa talven aikana potkimassa lehdet ja Valittujen Palojen tarjoukset matalammaksi, ettei keväällä ovea avatessa jäädä kaatuvan pinon alle. Vain muutaman tärkeimmän asian mainitakseni.
Terveyskeskuksessa kävin vuodattamassa muutaman pullollisen verta, lupasivat olla tekemättä verilettuja. Sydänfilmiä varten hoitajatar tuli kohti partakoneen kanssa. Epätoivoisella äänellä anelin, että jättäisi sen toisen rintakarvan jäljelle. On nimittäin varmaan vaikea saada ihmiset uskomaan, että karva olisi ihailijattaren muistona. Muutaman päivän kuluttua sain vapauttavan tiedon, ettei vieläkään ollut löytynyt niin vakavaa syytä, että matkalle lähtö olisi peruttava.
Lehdestä luin, että vanhuksille annetaan flunssarokotus terveyskeskuksessa. Totesin kuuluvani niiden armoitettujen joukkoon, joita tarjous koski. Kaksi ihanaa hoitajatarta kutsui minut vuorollani sisälle. Alushousuja riisuessani ehättivät sanomaan, että olkavarren paljastaminen kyllä riittää. Sillä aikaa, kun toinen kirjoitteli potilastietojani koneelle, toinen impye tuikkasi ruiskun olkavarteeni, niin etten ehtinyt oikein huomatakaan, saati pyörtyä. Pyörtyminen tuollaisessa tilanteessa on bravuurinumeroni, siinä tajunnan rajamailla pyydän heikolla äänellä suusta suuhun tekohengitystä. Saattaa olla, että jolloinkin lähden silmä mustana.
Korviin oli kertynyt vaikkua ja kuulo huonontunut. Harkitsin pitkään puhdistuttaisinko, jolloin taas kuulisin hyvin, vai antaisinko olla ja ”apumiehen” puheet jäisivät huonolle kuulolle. Tulin siihen tulokseen, että perhesovun kannalta saattaa olla parasta puhdistuttaa. Sitä paitsi, joskus sieltä tulee ihan asiaakin. Terveyskeskuksen neito aloitti operaation ja sanoi, että: ”Sano jos tekee kipeetä”, otti ruiskun ja ruuttasi vettä korvaani. Oli kuin paloruiskulla olisi ruiskutettu, mutta kun ei tehnyt ”kipeetä”, niin en sanonut mitään. Olin hyvilläni, että se oli vain vettä, joskus on epäilty, että päässäni olisi jotain muuta nestettä.

Etelästä tuli päivittäin tekstiviestejä, että lämmintä on ja merivesikin uintilämmintä. Sellaisessa vedessä meikäläinenkin saattaisi jo uida, ei kutistuisi aivan olemattomiin. Kerran saunasta tullessani seisoin Kaisun edessä alasti ja sanoin, että muutama sentti lisää ja olisin kuningas. Kaisu katsoi ja vastasi, että muutama sentti pois ja olisit kuningatar. Puin sitten yöpuvun ylleni vähin äänin.

Lähdön tunnelma on suunnilleen samanlainen, kuin laivarannassa laivan lähtiessä. Sitä hyörinää seuratessa tuntuu täysin toivottomalta, että laiva lähtisi aikataulunsa mukaisesti, mutta niin vaan köydet irtoavat ajallaan ja matka alkaa. Samanlainen hyörinä, vain pienemmässä mittakaavassa, on matkailuautoilijallakin. Edellisten matkojen opetuksena totesimme palattuamme, että noin puolet vaatetavaroista oli mukana aivan turhaan. Nyt teimme ankaran karsinnan ja päätimme, että ostamme paikallisilta markkinoilta lisää, jos jotain tuntuu puuttuvan.

Maanantaina, klo 10.00 meidän ”laivamme” lastaushyörinät lakkasivat ja Iveco-valjakkomme kaikki 120 hevosta lähtivät kirmaamaan kohti tuntematonta tulevaisuutta ja uusia yllätyksiä, teitä, joita emme ennen olleet kulkeneet.