Elämyksiä Espanjasta

MUISTOJA PORTUGALISTA

Kirjoittanut Sebastian Su, 11/03/2007 - 12:50. Kommentteja: 0

Tagit:

• Fatima
• Musiikkia
• Tomar
• Tulitikkumuseo

MUISTOJA PORTUGALISTA

MUSIIKKIA, MUSIIKKIA.

Lyhyen ajan sisällä meillä oli tilaisuus osallistua musiikkitapahtumiin, jotka laadullisesti ovat olleet erittäin korkeatasoisia. Musiikin harrastuksen laajuudesta ja tasosta saa hyvän läpileikkauksen, kun kuukauden sisällä on kuunnellut kolme erilaista konserttia, varhaisnuorten, nuorten ja aikuis-soittajien esityksiä
Viimeisin musiikkinautinto tuli, kun Sociedade Filarmonica Gualdim pais, 126 vuotisen olemassaolonsa kunniaksi antoi konsertin paikallisessa konserttisalissa. Ohjelmassa oli J.Halvorsenin, P.I.Tchaikovskyn ja G.Jimenezin musiikkia. Kapellimestarina: Jose´ Pereira Marques, temperamenttinen johtaja, jolla Tchaikovskyn 1812 johtaessaan oli vaikeuksia pysyä korokkeellaan.
Konsertin jälkeen esiintyivät Musiikkikoulun tanssiryhmät, ensimmäisen ja toisen vuosikurssin tanssijat. Hämmästyttävän taidokkailla esityksillään saivat yleisön aivan villiksi. Taputuksista ja bravo-huudoista ei ollut tulla loppua ollenkaan ja nuoret esiintyjät olivat silmin nähden tyytyväisiä ja saivat varmasti uutta intoa jatkaa hyvää harrastustaan.

TULITIKKUMUSEOSSA

Useimmilla meillä on jokin keräysharrastus. Joku kerää postimerkkejä, joku nukkeja, joku 69-numerolla varustettuja narikkalappuja. Lapsuudestani muistan suuressa suosiossa olleen tulitikkuaskien etikettien keräilemisen. Ne liimattiin sinikantisiin vihkoihin ja niitä esiteltiin kavereille ja laskettiin kuinka monta erilaista keneltäkin löytyy.

Tomarissa, Portugalissa, on museo, jonne Tomarilainen Aquiles da Mota Lima on kerännyt yli 43.000 tikkuaskia eri puolilta maailmaa, kaikkiaan 117 eri maasta Kokoelma on Euroopan suurin. Harrastuksensa alkoi vuonna 1953, jolloin hän oli Englannin kuningattaren kruunajaisissa ja sai sillä matkalla kruunajaisten kunniaksi painetun tikkuaskin. Aski on nyt kokoelman kunniapaikalla. Varsinainen laajamittainen keräilyharrastus alkoi vuonna 1962, jolloin hän eräällä laivamatkalla tutustui amerikkalaiseen rouvaan, joka harrasti keräilyä ja sai hänet innostumaan aiheesta. Vuoteen 1980 saakka kokoelma sijaitsi hänen kotonaan ja harrastajat ja muut uteliaat kävivät siellä niihin tutustumassa. Tomarin kaupunki otti kokoelman hoitoonsa ja sijoitti ne vanhan luostarin tiloihin. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja kaupunki on palkannut myös oppaan niitä esittelemään. Vietimme siellä, naapuri vaunukunnan kanssa yhden sunnuntain. Seitsemään huoneeseen koottuihin vitriineihin askit oli laitettu maittain. Pientä epätarkkuutta haukansilmämme havaitsivat askien sijoittelussa, mm. meidän Karhu- tikkuaskimme oli sijoitettu Neuvostoliiton vitriiniin. Eräässä vitriinissä oli askeja, joitten etiketeissä oli pelikortit numerojärjestyksessä. Ensin luulin, että asettelija ei olisi ollut mikään korttihai, sillä kortit olivat muuten numerojärjestyksessä, mutta kuvakortit olivat mielestäni väärin, rouva, sotamies ja kuningas, eli 12, 11, ja 13. Opas selitti, että heillä pelataan jotain sellaista peliä, jossa järjestys on juuri siten, kuin ne ovat. Itse en osaa, kuin Mustaa Pekkaa, niin jäi jotenkin epäselväksi heidän pelinsä luonne.

FATIMA

Tomarista 31 km länteen ja 50 km Atlantin rannalta, sijaitsee Fatima niminen paikkakunta, joka lienee kaupunki nykyään. Nimen alkuperä johtaa aikaan, jolloin Maurit olivat Iberian niemimaan valtiaita. Fatima sai nimensä profeetta Muhametin tyttären mukaan. Maurit ajettiin maasta vuonna 1139, mutta nimet jäivät. Fatima nousi maailman tietoisuuteen kolmen nuoren lammaspaimenen kautta. Lucia, Francisco ja Jacinta olivat normaaleja lapsia, jotka olivat saaneet hyvän kotikasvatuksen. Heidän ollessaan paimentamassa lampaita kotinsa lähistöllä kesällä 1916 ilmestyi heille enkeli. Lucia kertoi, että kirkas valo lähestyi heitä ja lähemmäksi tultuaan osoittautui nuoreksi mieheksi, noin 14 – 15 vuotiaaksi, valkoisemmaksi kuin lumi, kirkkaaksi kuin kristalli kun aurinko paistaa siitä läpi ja erittäin kauniiksi. Hän tuli lähemmäksi sanoen: - Älkää pelätkö, minä olen Rauhan Enkeli, rukoilkaa kanssani. Enkeli ilmestyi heille kaikkiaan kolme kertaa, valmistaen heitä Neitsyt Marian tapaamiseen.
13. lokakuuta 1917 noin 70.000 ihmistä oli kokoontunut ilmestyspaikalle. Joukossa oli paljon niitä, jotka eivät uskoneet ja paljon niitä, jotka uskoivat. Joukossa oli myös lehtimiehiä, jotka olivat valmiita raportoimaan lasten valehdelleen. Lapsia oli uhkailtu, että heidät teloitetaan jos mitään ei tapahtuisi. Puolen päivän aikaan alkoi tapahtua, läsnäolijat näkivät kun Neitsyt Maria ilmestyi ja alkoi puhua pyytäen, että tälle paikalle rakennettaisiin kappeli, jossa joka päivä rukoiltaisiin rauhan puolesta, jolloin sota loppuisi. Sen jälkeen taivaalle ilmestyi kaksi näkyä. Ensimmäisessä Josef ja Maria, sylissään Jeesus lapsi siunasivat maailmaa. Toisessa näyssä Jeesus siunasi maailmaa.
Sitten Lucia huusi: - Katsokaa aurinkoa! O Seculo-lehden toimittaja kuvasi tapahtumaa seuraavasti: - Aurinko näytti, kuin se olisi ollut täyttä hopeaa ja sitä saattoi katsoa paljailla silmillä ilman, että se olisi polttanut tai sokeuttanut silmät. Aurinko oli korkeimmillaan ja kymmenet tuhannet ihmiset tuijottivat taivaalle, huutaen: - Ihme, ihme. Näky oli raamatullinen. Aurinko näytti pysähtyneen ja sitten se alkoi ”tanssia” heidän katsellessaan. Se pysähtyi taas ja alkoi uudestaan tanssia, kunnes näytti, että se irtaantuu taivaan kannelta ja putoaa heidän päällensä. Kansa huusi; - Jeesus, me kuolemme kaikki. Jotkut huusivat Neitsyt Mariaa auttamaan ja eräät tunnustivat syntejään ääneen. Lopulta aurinko asettui oikealle paikalleen, mutta vielä oli yksi ihme kokematta. Ilmestystä odottaessa oli kova vesisade ja kaikki olivat läpimärkiä sateesta, mutta kun ilmestys oli ohi, kaikkien vaatteet olivat kuivat.

Näin mielenkiintoisen paikan ollessa vain kolmenkymmenen kilometrin päässä sai meidät muutamat suomalaiset kämppäriläiset tekemään tutustumismatkan paikalle. Se pieni kylä, jossa edellä kuvatut tapahtumat sattuivat viime vuosisadan alussa, oli nyt kasvanut kohtalaiseksi kaupungiksi, joka eli pääasiassa ilmestyksen kaupallistamisesta. Monen hehtaarin kokoisella torilla pyhiinvaeltajat konttasivat aukiolle rakennettuja marmoripolkuja myöten viimeiset sadat metrit kappelille, joka oli Neitsyt Marian toiveen mukaisesti rakennettu ilmestyspaikalle ja katettu suurella lasi- ja teräsansarilla. Siellä saattoi sitten hiljentyä ajatuksiinsa ja rukouksiinsa. Lähistöllä oli paikka, jonne sai viedä ostamansa kynttilän palamaan. Kynttilöitä oli kaiken kokoisia ja ilmeisesti myös hintaisia. Ilmensikö kynttilän koko sitten synnin suuruutta vai mitä, jäi epäselväksi, kun en tohtinut ketään haastatella. Krääsäkauppoja oli alueen laitamilla satoja ja kaikissa suurin piirtein samat matkamuistot. Joissakin kaupoissa myytiin kynttilöitä, jotka olivat valettu jonkin ruumiinosan muotoon. Esimerkiksi jos jalassa oli joku vika, niin sieltä voi ostaa jalan muotoisen kynttilän ja sytyttää se toivoen, että jalka sitten paranisi.

KEVÄT KOITTAA JA KOTIMATKA ALKAA

Tomarissa aika kului, kuin siivillä, huhtikuu Portugalissa on laulun mukaan jotain erinomaista. Meille oli ollut kaikki helmikuusta lähtien erinomaista ja kotiin lähtöä oli siirretty toisenkin kerran. Eron haikeutta lisäsi vielä epävarmuus, onko camping vielä jatkossa käytettävissä, sillä aluetta suunniteltiin vieressä sijaitsevan stadionin paikoitusalueeksi. Ilmoitustaululla oli lista, johon sai laittaa nimensä jos oli sitä mieltä, että campingia ei saa hävittää. Lähtiessämme lista numero 8 oli täyttymässä. Jotenkin tuntui kuitenkin siltä, että listoillamme ei liene vaikutusta ja näin vierailumme sillä campingilla oli ensimmäinen ja samalla viimeinen. Ikävä juttu, sillä sijainti ja varustelutaso olivat korkeaa luokkaa ja henkilökunta huippu ystävällistä. Jos jotain negatiivista pitäisi löytää, niin Portugalin kieli on sellaista mongerrusta, ettei sitä meikäläinen opi milloinkaan. Hyvä puoli on se, että ihmiset osaavat englantia paljon enemmän, kuin naapurimaassa Espanjassa.