Elämyksiä Espanjasta

Pelinaisen päiväkirjasta: Todellisen tappion edessä nöyrryn minäkin

Kirjoittanut Raya Ti, 13/03/2007 - 04:40. Kommentteja: 4

Tagit:

• Angulo
• Ayala
• espanja
• jalkapallo
• ValenciaCF
• Villareal

Loppujen lopuksi kausi 2006-2007 näyttää menevän omalta joukkueelta ihan hianolla tavalla, kolmantena ollaan ja vain kolmen pisteen päässä Barcasta ja Sevillasta.
Ehkäpä pääsen kolmansiin mestaruusjuhliin...huikeaa kaupunki on maanantaina 18.6 (eli minun syntymäpäiväni aattona) aivan sekaisin ilosta ja riemusta.

Niin paljon iloa kun jalkkis tarjoaakin, voi pahin painajainenkin liittyä aiheeseen.
Kuten blogissani (Miten ne suosikit löytyvät?) kerron on suosikkipelajien lähtö seurasta (etenkin pitkän palvelusajan jälkeen) yhtä itkua ja hammasten kiristystä innokkaalle fanillekin.
Kumma kyllä joka ikinen vuosi tämä sama kuvio toistuu, eikä siihen tunnu tottuvan.

Pian juhlinnan jälkeen alkaa kuitenkin arki, sitä riittää vielä muutamia päiviä ennen jalkapalloilijoiden kesälomia.
(Tähän virallinen varoitus: ellette ole viettäneet heinäkuista lomaanne Portugalissa tarkoituksella, välttäkää sitä edelleen. Ainakin ellette halua lomailla satojen englantilaisten ammattilaisfutaajien keskellä!)
Lomien jälkeen onkin karu paluu arkeen, tai ehkä uuteen joukkueeseen, uuteen maahan.

Silly Season 2007 on vasta edessä mutta kuitenkin spekulointi ja juoruilu pelaajien myynnistä/ostosta pyörii jo täysillä.
Parhaat pelaajat menevät huikeilla hinnoilla ja "ahneet" agentit ovat valmiita myymään "ahneet" työnatajansa eniten tarjoavalle, ellei käypää sopimusta ole voimassa.
Vanhemmat pelaajat saattavat lähteä rahakkaiden tarjousten perässä vaikka Ameriikan mantereelle (mm Beckhamin Dave), osalle rahakas lähtö on jo myöhäistä ja siirtotavan kohdalla "Free agent" ja hinnan kohdalla vastaavasti 0 e.

Yksi ”menetys” on jo varma Ayala jatkaa Villarealissa, joten matkoilla tulee poikettua Vila-Realiin, varmasti! Ayalahan siis on itse halunnut lähteä mm. joukkueen johdon kanssa olleiden ristiriitojen vuoksi.
¡Ayala te amo y faltaré mucho!

Kammottavimmat ”juorut” liittyvät hyökkääjä/keskikenttäpelaaja Miguel Àngel Angulon mahdolliseen seuran vaihtoon.
Vaikka Angulo ei vuonna 2004 uskonut sopeutuvansa lontoolaiseen elämänmenoon, ollaan kaveria "hevosmiestentietotoimiston" mukaan myymässä lontoolaisseura Chelseaan.
Arsenalin olisin jotenkin vielä kestänyt, koska se on suosikkini lapsuusvuosista saakka, mutta Chelsea!
"Juorujen" mukaan José Luis Tamargo aikoo myydä Valencian molemmat Sporting Gijonin kasvatit Chelsealle.
Villa joka on vielä luokiteltavissa nuoreksi pelaajaksi varmaankin pääsisi Chelseassa ansaitsemaansa asemaan.
30-vuotta kesäkuussa täyttävä Angulo joutuneisi mahtiseurassa rooliin, jossa hän monipuolisena pelaajana paikkaisi mahdollisia loukkaantuneita.
-Ja istuisi todella paljon penkilla, eli tämä olisi intohimoisen pelaajan pahin mahdollinen kohtalo.
Valencian syksyssä Angulo oli korvaamaton, olihan hän lähes ainoa huippupelaajistamme joka ei ollut loukkaantuneena.

Inhokkini Ballack pelaa Chelsealle ja jotenkin koko joukkue Mourinhoineen on niin POSH että oikein yrjöttää.
Lähemmän tutustumisen Chelseaan ja sen kotistadioniin Stamford Bridgeen aloitan minäkin 4 huhtikuuta, jolloin VCF matkustaa Chelsean vieraaksi UCL-ottelun merkeissä.

En ole hyvä kuvankäsittelyssä, eikä minulla toki ole kunnon ohjelmaakaan käytössä, silti kokosin kuvakielelle painajaiseni.

La Pesadilla peor de mi

Näen jo mielessäni itseni polttamassa saunan takana Angulon numerolla varustettua Chelsean paitaa.

Minä jos olisin jalkapalloilija ja olisin oman joukkueeni "kymppi" en takuulla vaihtaisi joukkueeseen jossa olisin "kukatahansapenkilläistuvanobody".
Vaan kun en ole.
Poikaani olen yrittänyt neuvoa tekemään valintoja mahdillisen jalkapallouransa tiimoilta vain sydämellä, ja vaikka erottamaan agenttinsa, jos tämä ryhtyy hieromaan epämiellyttäviä kauppoja.

No jos jotain positiivistä:
Vanha veskarimme Cañizares jatkaa vielä.