Elämyksiä Espanjasta

Minä tykkään asua kaupungissa, mutta hakeudun kyllä mielelläni keskustan laidalle, pois ihan kaiken keskeltä.. Kuulostaa Valencia kuitenkin aika isolta kaupungilta, melkein 800.000 ihmiseneen, huh. Jos oikein muistan on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Mutta tuossa on kyllä sinulla hyvä pointti, että keskustasta on paremmat mahdollisuudet liikkua joka paikkaan.

Oletko käynyt paljon muualla Espanjassa reissaamassa? Mihin toiseen kaupunkiin vertaisit Valenciaa? Itse kun siellä en ole käynyt, mutta kiinnostus eri kaupungeista on kova.

Hyvä Raya! ...mielenkiintoinen kaupungissa asumisen läpileikkaus, jossa kivasti suhteutettuna tietoa ja mielipiteitä... ja upeasti tilaa ja virikkeitä tulkita asioita myös rivien välistä... kivaa luettavaa

Itse en ole Valenciassa asunut, mutta käytyä on tullut kymmenkunta kertaa. Valencia on tosiaan kaunis kaupunki. Vaikka monen kaupunkiloma suuntautuukin Barcelonaan ja Madridiin, on minusta Valencia yhtä vierailunarvoinen paikka. Valloittava vanha kaupunki, elämää täynnä olevat keskustan kävelykadut ja virkistävä, kaupungin jakava, puistoksi muutettu joenuoma jäävät mieleen. Lisäksi ne ovat kaikki kävelymatkan päässä rautatieasemalta, joten viikonlopun aikanakin ehtii jo jotain nähdä. Toki Barcelonassa tai Madridissakin kerkeää kun ajelee paikasta toiseen jollain kulkuvälineellä, mutta itse ainakin nautin eniten kun saan rauhassa imeä itseeni ympäristöä, sen ääniä, ihmisten liikkeitä, rauhallisesti kävellen. Valenciaa jalan kierrellessä tulee parissa tunnissa kotoisa olo; sellaista en viikossa ehtinyt tavoittaa Barcelonassa. Vaikka Valencia jää taide- ja arkkitehtuuritarjonnassa Espanjan kahden pääkaupungin taakse, sieltä löytyy hieno musiikkitalo, sekä kaikenikäisille sopiva tiedekapunki valtavine akvaaroineen (ainakin pari vuotta sitten Euroopan suurin) ja tiedemuseoineen.

Suosittelen: Virkistävän Aïgua de Valencian nauttimista kuumana kesäiltana hyvässä seurassa vanhan kaupungin katubaareissa. Oluttuopposta Manolon baarissa Mestallan laidalla matsin jälkeen. Hyvän lounaan jälkeen maleksimista vanhan joenuoman puistossa.

Huom - OJO! Kartta on hyvä pitää mukana, sillä keskustan kadut kytkeytyvät toisiinsa mitä ihmeellisimmissä kulmissa ja suuntavaisto katoaa nopeasti. Joenuoma on päivällä viehättävä, mutta pimeän jälkeen siellä ei kannata yksin kulkea (myöskään miesten, sillä ryöstöt eivät ole harvinaisia). Jos meinaa autoilla keskustassa kannattaa ottaa pari rauhoittavaa ennen liikenteeseen lähtöä... Sanon tämän kruisailtuani myös Madridissa ja Barcelonassa. Varaudu siihen, että yllättäen viisikaistainen katu liittyy nelikaistaiseen liikenneympyrään (jossa ei tietenkään ole kaistamerkintöjä, mutta selvästikään sinne ei viittä autoa rinnakain mahdu...) ja pohdit epätoivoisesti mille kaistalle järjestäytyä kun viereltä suhahtelee autoja ohi 80 km tuntinopeudella... Toistaiseksi toiminut kikka on ollut: silmät kiinni ja kaasu pohjaan, kyllä sieltä jostain tilaa löytyy! Epäröiminen on suuri virhe Valencian liikenteessä. Kiireiset kanssa-autoilijat ohittavat lähes satanen lasissa. Siinä tahdissa on tiedettävä minne on menossa. Täysin turhaa on ajella kolmeakymppiä oikeanpuolimmaista kaistaa karttaa ja kadunnimiä silmäillen. Siinä vaiheessa kun toteat että seuraavasta pitää päästä vasemmalle, olet auttamatta motissa. Jos ei ole terävää apukuskia kyydissä joka hoitaa suunnistamisen, niin parempi on pysyä muiden vauhdissa ja aina välillä pysähtyä sivukadulle, paikantaa itsensä ja yrittää muistaa seuraavat viisi käännöstä... Kun on autoillut Valenciassa tietää eläneensä!

Tässä onkin kiteytettynä Valenciassa liikkumisen onni ja autuus.

Minä en ole autoillut Barcelonassa, enkä Madridissa, ainoastaan pienemmissä espanjalaisissa kaupungeissa, joten en voi tehdä vertailuja kuin Lontooseen, joka on minusta vielä hankalampi kylä autoilijalle. Tosin kokemukseni ajamisesta siellä on paria kuukautta ennen kuin ne keskustan liikennettä rajoittavat maksut tulivat voimaan, ties vaikka olisi meno rauhoittunut.

Silmät kiinni ja sata lasiin on todellakin toimiva tapa, ehkä saatan mielessäni lukaista jotain rukouksentynkää, etenkin jos olen erittäin vilkkaaseen aikaan liikenteessä.
Minua tosin haittaa Suomessa liikenteen verkkaisuus taidan itse olla aika paha suhahtelija ja puikkelehtija.
Minun pelastuksekseni on koitunut vierailla autoilla ajaminen sekä erinomainen kartturi, saa nähdä miten hermo kestää sitten oman auton kanssa.

Entäpä ne pienet kadut ja kujat joita löytyy varmaankin jokaisesta espanjalaisesta kaupungista?
Plaza de la Virgenin läheisyydessä erehdyin kerran "oikaisemaan tuosta", ihan hyvä ajatus, mutta kun joku oli päättänyt jättää oman autonsa parkkiin sinne labirientoon, hätävilkut päällä tottakai!
Joten siinähän sitten taas peruuttelin, onneksi muistin käänteisesti miten olin kääntynyt, etten vieläkin etsi siellä poispääsyä sokkeloisilta kujilta.

Pientä lisäjännitystä autoiluun saa kun muistaa tarkistaa, että käytössä oleva kartta on takuulla eri kielinen kuin kadunnimet (joita kuitenkin melko hyvin on). Primat Reig tai Primado Reig siinähän sitten kaikessa kiireessä pohdit nimien yhtäläisyyttä.
Jostain syystä se joenuoma on usein ihan eri puolella kuin minne sen muistaa jättäneensä, hämäävän samantapaisia "maisemia" on ympäri kaupunkia, ei pidä mennä harhaan hyvästä suuntimasta.

Valencia on vanha ja samalla moderni minua viehättävät sekä barokkityyliset rakennukset sekä Tieteet ja taiteet (joka on minun silmääni kauneimpia uusia "rakennelmia" maailmassa.
Valencia on kaupunki jolle on helppo menettää sydämensä, se ei ole aivan samassa mielessä turistikaupunki (vaan messukaupunki) kuin Madrid ja Barcelona. Valencia sopii mainiosti rennosta elämästä, maleksimisesta kaduilla, notkumisesta amigojen kanssa kaupungilla, sekä kaupungin kainalossa olevalla biitsillä viihtyjille.
Valencia ei ehkä ole suorittajien matkakohde no 1, vaikka kyllä heillekin elämyksiä löytyy (erityisesti tuo liikenne) jalkansa saa helpommin kipeiksi nähtävyydestä toiseen juosten toisaallakin.
Valencia kannatta kokea ja elää unohtaa arki ja Suomi, viikko Valenciassa nollaa raskaankin elämän tehokkaasti.

Miralle:
En totisesti tiedä mihin espanjalaiseen kaupunkiin Valenciaa voisin verrata, se on iso, mutta silti sellainen sympaattinen ja käveltävä. Jos maailman metropoleja käy lävitse niin tuo edellä mainittu kyläpahanen Lontoo on hengeltään jotain saman suuntaista, ei kuitenkaan ehdottoman samanlainen.
Lontoossa ihmiset eivät ole kuin valencianot, mutta sama rumuudem ja kauneuden, uuden ja vanhan sokkeloinen liitto löytyy molemmista.

Aiheesta kiinnostuneet voivat käydä tutustumassa kaupunkiin vaikkapa virtuaalilennolla kaupungin ylitse:
www.turisvalencia.com

Sieltä löytyy "Vuelo sobre Valencia", kannattaa lähteä lennolle Turian kaunottaren maisemiin.

Kaupunkien vertailu on kyllä aika hankalaa. Toinen espanjalainen kaupunki, jossa tulee kotoisa olo, on Granada. Eipä se nyt muuten Valenciaa kauheasti muistuta, mutta semmoinen että on kiva kävellä ja ihmetellä. Lontoo on meikäläisen makuun liian iso...

Olen yrittänyt tuskissani opetella ulkoa Valencian EMT:n reittejä, siis toki vain niitä joita tarvitsemme.
Kaduttaa hieman ekoilu, oma auto jatkuvasti käytössä olisi kyllä, kiva, mutta ehtii Valenciassa julkisillakin ja saa sitä sitten kyytiä/vuokra-auton tarvittaessa.

Viime viikolla päiväni pelasti, vaikkakin herätti minut kesken unien, ystävällinen EMT-täti, joka tahtoi keskustella kanssani julkisen liikenteen palveluista Valenciassa.
Normaalistihan "meilläpäin" puhutaan puhelimeen aika sukkelaan, enkä tahdo aina saada kaikkien puheesta selvää, tämä asiakaspalvelun ammattilainen puhui selkeää kastellaania ja kuunteli mitä minulla oli sanottavaa; SI, Vale, Si, si ja sitä rataa. Kymmenen pistettä iloiselle rouvalle uniselta yököltä.

Aika näyttää miten maailma (lue mies) makaa...sillä aikaa on, hyvää aikaa tehdä suunnitelmia ja unelmoida.

Itsenäinen kaupunkiasuminen vaikuttaa hyvältä ratkaisulta, mutta voisiko sitä jossain vaiheessa harkita yhdessä asumista, kenties jotain todellista?
To be a kept woman (rumasti sanottu?), ei ole milloinkaan kuulunut haaveisiini, vaikka olen hyydyttänyt ystäväni karjumalla epätoivoisesti:
"Mä haluan, että joku hoitaa kaikki mun asiat, mä en jaksa enkä osaa itse!"
En vai?
Joskus asiat menevät kuin omia raiteitaan.

Löydänkö jonain päivänä itseni asumasta eräästä Camp de Túrian munincipiosta?
Todennäköisemmin, ehkä kuin Lontoosta!

Juuri kun alat tottua ajatukseen, joudut muuttamaan ajattelutapaasi.
Sitähän se kaikki on...rakkautta, rakkautta vaan.

Joskus kyllä ihmetyttää naisen "helppous" pudota ansaan/satimeen heti kun joku komea/mukava/ihana/varakas/etc vähän tai siis paljon vokottaa.
On enemmän kuin karua (mutta väistämätöntä) jos joudun luopumaan "privilegiostani" ihanasta asunnsta Valenciassa ja palaamaan tavallisen kuolevaisen tavoin tilapaiseen asunnon vuokraukseen.

Kuulen jo naurun hörskähdyksiä, pitääkö sitä niin täysillä rynnätä sinne sun tänne?
Pitää ehdottomasti! Kuka minun elämääni eläisi ellen minä itse.

Vaikka valencialaistumiseni hidastuisi miehen muuttotouhujen vuoksi, tulen kuitenkin aina olemaan yhtä Turian pääkaupungin kanssa, meidän suhdettamme eivät "sillyseasonit" kaada.

Kuten jo keskustelun puolella kerroin, luovuin kaupukiasunnosta.
Kämppä oli niin täynnä hometta kuin olla ja saattaa, ikävä kyllä tämä ei aina ilmene ensikontaktilla.
Tällä erää päädyimme miehen kanssa katselemaan tilannetta, josko jotain sopivaa löytyisi siihen asti hänen kotinsa on linnani. Itse en kykene taloudellisesti ylläpitämään kotia Espanjassa, talo Suomessa (170 m2 ja iso tontti) nielevät mukavan summan joka kuukausi liksoistani.

Cullerassa olisi unelmapaikalla asunto vapaana...siinä ihan platjalla, miinuspuolena pitkä matka miehen kotiin, samoin kuin hurmaavassa uudessa asunnossa Puzolin rannassa.
Minä olen rantaihminen, rakastan Välimerta ja hiekkaa, mutta rakastan Valencian kaupunkiakin.
Entä Riba-Roja?
Missäs on se meri ja se ciutat?
Luksustaloja ja uima-altaita...

Myy se Suomen talo niin saat mukavan kämpän Espanjasta.
Minäkin ajattelin tehdä niin.

Hyvä Ivanka, olet idolini.