Elämyksiä Espanjasta

Pelinaisen päiväkirjasta: Liiga on liigaa!

Kirjoittanut Raya Ti, 10/04/2007 - 00:40. Kommentteja: 5

Tagit:

• Ayala
• espanja
• jalkapallo
• Morientes
• Silva
• Valencia CF

Palasin jälleen kotiin, pääsiäistä olisi vielä riittänyt samoin kuin halua viipyä, rakkaan luona.
Kuitenkin houkutuksesta huolimatta on ehkä tärkeää olla myös minä, säilyttää se kaikki mitä on rakentanut 40 vuotta.
Normaali ja oma elämä, se on sitä ettei tiedä onko pyhä vai arki, muuta kuin omasta sisimmästään, mutta siihen minä olen tottunut.

Keskiviikko ja torstai Lontoossa jättivät ristiriitaiset tunteet sisimpääni, onton kaiherruksen jota ei varmastikaan mikään pyyhi pois ennen elokuuta. Silti en aio sen kaiherruksen estää minua elämästä ja nauttimasta elämästäni ja kaikesta mitä minulla on.

Reissunaiselle on päässyt muodostumaan jo pahaksi tavaksi spa-visiitit pelipäivinä, se on helppo tapa virkistää itsensä matkan rasituksista. Vaikka Landmark-hotellin oma spa onkin vielä rempassa palvelut pystyi etukäteen varaamaan hotellin kautta, en olisi itse seitsemän yön (ja vähän päivänkin) valvomisen jälkeen jaksanut lähteä etsimään kylpylää.
Hotelli itsessään olisi ollut mitä ihastuttavin romanttisen lomasen viettoon (jos nyt sattuisi pitämään sellaisista), mutta kun on tottunut elämään realiteeteissa oli tyytyminen kauniiden puitteiden(+reeniasuisten futaajien) ihailuun . Saatoin vain kainosti huokailla vaellellessaani kauniissa vanhassa hotellissa, romantiikan liehuessa samaan aikaan jossain toisaalla, muka tärkeämmissä puuhissa.
No sentään ihana tunnelmallinen aamiainen tuli vietettyä hurmaavassa espanjalaisessa seurassa.

Tunnustan, muutamassa hotellissa Suomessa olen kyllä nauttinut vielä yksilöllisempää palvelua, mutta tuskin yksilönä olen mitenkään merkittävä Landmarkissa, vaikka kaikki toiveet siellä toteutettiinkin napisematta.

Peli, niin se peli, olin etukäteen enemmän kuin varautunut asian suhteen, Chelsea ei ole minulle ollut millään tapaa mieluisa Brittijoukkue, päinvastoin siinä pelaa muutamia ”inhokkejani”-futismaailmasta.
Michael Ballack ja maalitykki Didier Drgogba, Andryj Shevchenko, John Terry jne jne eivät minulta hurraa-huutoja kerää.
Tosin ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tsekkiveskari Petr Cech on symppis kaveri ja aikanaan pidin häntä ehdolla maailman parhaaksi veskariksi meidän Santimme jälkeen.
No Cechille sattui syyspuolella vakava loukkaantuminen, hän sai kallonmurtuman, eikä paranemisesta ollut ensitunteina varmuutta. Kuitenkin Petr kuntoutui ja seisoo Chelskin maalilla ykkösenä.
Mielestäni hänen pelinsä oli kankeaa ja omituisia mokia sattui, mutta toivottavasti mies kuntoutuu täydellisesti eikä myöhemminkään ilmene minkäänlaisia aivo-oireita, epilepsian riski kun tuollaisissa tapauksissa on valtavan suuri.

Lontoossa oli paikan päällä noin parituhatta Valencian (kovaäänistä ja oranssia) kannattajaa, joista minä en voinut tavata yhtäkään vaikka olisin halunnut. Tapaaminen olisi ollut mieluisaa mukana kun oli Pohjoismaisen Penyan jäseniäkin. Aikataulumme oli tarkka eikä sovitusta ollut mitään mahdollisuutta poiketa.

Tunnelma stadionilla oli kuitenkin yllättäen lähes lässähtänyt, tämä ei kyllä johtunut meidän kannattajistamme, vaan ehkä paremminkin sinisten.
Tyhjiä tuolejakin näkyi muutamia tuhansia arvioisin, se on aina huonoa lähinnä tosin kotijoukkueelle.

Nuori espanjalainen David Silva teki sen mitä odotettiin, komeaakin komeamman maalin hän on yksi meidän tulevaisuuden lupauksistamme.
Vanhaa Moroa olisi tosin taas tarvittu tekemään maaleja sekä innoittamaan joukkuetovereitaan maalintekoon 1-2 olisi ollut vielä muikeampaa.
Paikkoja meillä olisi ollut maalata enemmänkin, mutta missattiin targetia sun muuta sellaista.
Inhaakin inhampi tilanne syntyi kun topparimme Ayala mokasi, ihan totaalisesti.
Drogba heilutteli verkkoa ja päätösnumeroiksi sinetöitiin 1-1. No onneksi saimme edes yhden vierasmaalin.
Chelskin valkku portugalilainen Mourinho napisi pelin jälkeen heidän olleen parempia ja ansainneen voiton, miten niin?
Jos Ayala ei olisi mokannut me oltaisiin voitettu tää peli, silti
FABIAN TE QUIERO MUCHO ERES MEJOR!
Ylipäätään kuitenkin on pakko olla tyytyväinen tulokseen, moni piti VCF:aa yllättäjänä vailla mahdollisuuksia, kuitenkin niin kauan kuin on pelejä on myös mahdollisuuksia.

Kotiin palattua olikin heti vastassa karu arki vaikka olikin sunnuntai, tulevaisuuden futistähti äityi kokeilemaan naapurin tytön kanssa supisuomalaista pesistä, heikolla menestyksellä. Tyttö kumautti häntä naamaan mailalla.
Terkkarissa käydessään junnu kehaisi lääkärille: "Yhdellä suosikkipelaajallani Valencia CF:sta oli myös vasen silmä mustana" (Ayala), no pelaavalle sattuu ja pelaavaa sattuu.