Elämyksiä Espanjasta

Moi, mä oon Skidi!

Mun tarinani alkaa Torreblancasta, synnyin joskus kesän lopulla tai alkusyksystä - sanovat. Mä elin kadulla. Ei hassumpaa ollenkaan, olinhan sentään oman itseni herra, sähäkkä saalistaja ja kaikkien kukkuloiden kuningas. Kuitenkin sadepäivät ja ruoan vähyys saivat miettimään vaihtoehtoja tälle katuelämiselle. Yks päivä juttelin ikkunan läpi yhden vanhan kissarouvan kanssa, joka kertoi mulle ihmisistä. Olinhan mä niitä nähnyt monestikin, kadulla kun olin - joiltakin sai myös ruokaa. Vaikka mua ruokittiin yhden talon edustalla aina silloin tällöin, mä tein ratkasuni - etin itelleni ihan oikeen kodin.

Mä siellä steppailin, laitakujilla, ruokaa ettien. Sitten mä sen näin. Se oli jotenkin erilainen kun muut, ei yhtään pöllömpi. Ja sit mä huusin, mä huusin niin kovaa kun vaan pystyin. Olin muurin päällä, ja seurasin sitä ja huusin. Ja sit se huomas mut, ja jutteli mulle. En uskaltanut hypätä muurilta, olin noussut aika korkealle ja vähän pelotti muutenkin. Kuljin muuria pitkin ja huusin ja huusin uudelleen. Sit käveltiin yhdessä matalemmalle kohdalle ja pääsin turvallisesti syliin.

Siitä alkoi mun uusi elämä

Lähdettiin sitten sillä samalla seisomalla käymään jossain eläinten lääkärissä. Sanovat, että siellä kantsii käydä tarkastamassa. Mua vähän kauhistutti ja järkytti, mutta ne oli siellä ihan mukavia. Kehuvat kovasti, noh krhm tottakai, oonhan mä komee ei siitä pääse mihinkään. Ne katteli mua pimeessä huoneessa, sellasella valolla ja juttelivat jotain kovaan ääneen. Kyllä mä oisin niille voinut kertoa, että se otsa kutitti mua, jos vaan oisin osannut. Mutta ne halus tutkia itse. Siitä se soppa vasta synty. Ne sotki mun otsan joka päivä monesti jollain rasvalla ja syöttivät mulle ihan kauheita pillereitä. Väittivät mun otsassa olevan jotain minkä nimi on "tiña" eli kun nää suomeks hablaa, niin juttelivat myös savipuolesta. Ovat niin kielitaitoisia, että totesivat sen englanniksi olevan ringworm.

Mut sit kun tarpeeks aikaa rähjäsin, ettei mua tarvii sellasilla sotkea, pärjään ilmankin - sit ne yks päivä lopetti. Hah, sainpas tahtoni läpi - mua vaan vähän kummastuttaa kun ne piti kanssa itteensä voittajina. No sama se, kunhan ei tarvii enää niitä sotkuja kestää. Käytiin aika monesti kattomassa pimeessä huoneessa siinä violetissa valossa mua. Ehkä mä näytän vielä kauniimman väriseltä siellä..?

Aattelin jo eka, että tein elämäni virheen hakeutuessani tällaseen paikkaan, mutta ei tää hassummalta vaikuta näin jälkikäteen mietittynä. Kun oon päässyt eroon niitä rasva-pillerihoidoista ja voi vitsi, niistä pesukerroista.

Kävin toisen eläinlääkärin juttusilla myös. Se kerto, että oisin päässyt eroon siitä tiñasta ilman rasvojakin, paljon helpommalla pipettihoidolla. No ei se mitään, jos vielä joskus tarvii niin tiedetäänpä sitten. Mä en ymmärrä näitä ihmisiä mikä niillä viiraa. Piti laittaa rokotuksiakin, ja passi muka on tarpeellinen matkustamiseen. Kaikennäkösiä ne viittii. Mulle ois riittänyt ihan vaan, että saan loikoilla tässä keskellä sänkyä ja että ruoka tulee sillon kun rääkäsee kunnon käskyn ilmoille.