Elämyksiä Espanjasta

Unelmasta hitaasti totuudeksi..

Kirjoittanut MarieQ Ke, 02/05/2007 - 15:27. Kommentteja: 3

Tagit:

• Muutto
• unelma

Heipä hei

Mistä tietää minne kannattaa muuttaa? Sisällä kun palaa semmoinen ikuinen liekki joka vaatii muuttamaan.. Tahtoisin tällä kertaa osua oikeaan ja löytää sen oman paikkani. Tuntuu aina siltä että tukehdun ja etten uskalla elää omana itsenäni. Suomesta olen jo muuttanut takaisin synnyinmaahani Ruotsiin toivoen että kaipuu hiljenisi ja tekihän se niin, mutta vain muutamaksi vuodeksi.

Ennen kevät oli ihanaa aikaa kun tuntui kuin kaikki alkaisi uudelleen, luonto herää horroksesta ja kaikille on tarjolla uusia mahdollisuuksia. Siltä vaan ei tänä keväänä enää tuntunut. Itkettää ja ahdistaa kaipaan muille maille, uusille seikkailuille.

Mutta älkää nyt ymmärtäkö mua väärin. Tällä kertaa ovat lähtökohdat jo paremmat, nyt matkalle mukaan lähtis oma rakas seka rakkauden kaksi kaunista hedelmää. En siis ole siipirikko muuttolintu joka odottaa kannattavaa tuulta joka veisi minne tahansa, ei tällä kertaa on tarkoitus yhdessä löytää se oikea paikka sillä tapasin täällä ruotsissa sielutoverini , tai haluan ainakin uskoa hänen olevan "se oikea". Ehkä juuri siinä onkin syy miksi viihdyin täällä muutaman vuoden kuulematta maailman kutsua, tuntematta pakottavaa tarvetta päästä pois.

Mutta kuten pelkäsinkin se kaipuu syttyi uudelleen ja tällä kertaa vahvempana kuin koskaan, ehkä koska jaan sen mieheni kanssa. Molemmilla on suunnaton halu nähdä maailmaa ja löytää "kotiin".

Taustassamme on molemmilla suunnaton määrä muuttoja ja vain muutamia lämpimiä muistoja jokaisesta paikasta. Usein johtunee siitä että olemme niin kutsuttuja luonto intoilijoita, emmekä niin piittaa arkisista hienouksista plasmoineen muineen. Tosin olemme kaupungissa useita vuosia asuneet ja niin olleen mukavuuksiin tottuneet..=) Eli siis ei olla teltta selässä matkaan lähdössä, mutta silti ihmisten kiireet enemmän pelottavat kuin inspiroivat, vaikka emme suinkaan ole laiskoja "nuoria" vaan suuntaamme kiinnostuksemme ja voimamme elääksemme elämäämme muutoinkin kuin vain ajallisesti. En halua herätä jonain aamuna ja huomata että elämä on jo liki ohi.

Olemme jo kolme vuotta vakavasti harkinneet muuttoa espanjan auringon alle, joko rannikolle tai Teneriffalle. Siellä käytyäni ei mieltä ole painanut muu kuin ikävä takaisin. Luonnon kauneus, ihmisten hieman jopa pelottava hilpeys, kaupunkien kauneus ja vapauden tunne kaihertavat mieltäni. Tahdon pian takaisin. Enkä tällä kertaa halua mukaani paluulippua.

Tahdon että lapseni saavat kasvaa lämpimässä ympäristössä jossa saa olla erilainen. Sillä se oli tunne jonka olen saanut kerta kerran jälkeen, täällä niin Ruotsissa kuin Suomessakaan ei erillaisuus ole positiivista, se on jotain josta pitää "kasvaa aikuiseksi". Mutta tiedä sitten onko vain minun kuvitelmaani vai onko se niin erilaista muuallakaan. (Huokaus) Toivon sydämmestäni että tunne jonka matkoiltani olen saanut on se aito ja paikallinen..=) Vastaanottava ja vapauttava, tietysti olen sen verran aikuistunut että tiedän ja tunnen vastuunoton tärkeyden enkä aio ainoastaan lomalle lähtevän ihmisen tuntein uutta matkaani aloittaa.

Nyt olemme alkaneet pikkuhiljaa kenellekkään kertomatta pakkailemaan tavaroitamme ja odotamme nyt innolla että jokin työnhauistamme nappaa ja että asunto löytyy, olemme valmiitä tekemään paljon töitä sen eteen että saamme kokea unelmamme totena. Pienet tyttäremme saattaisivat saada sen avartavan kasvatuksen jonka heille haluamme antaa ja me itse saisimme nauttia niin auringon kuin ihmistenkin lämmöstä. Puhumattakaan luonnosta.

Mikäli kenellekkään tätä lukevalle tulee olo että saattaisi osata joko auttaa tai jossain muussa mielessä herää ajatuksia, älkää epäröikö kirjoittaa minulle. Yhtään ystävää ei ihmisellä ole hukattavaksi eikä myöskään pidä jättää kokemuksia kokematta, eihän kukaan halua katua myöhemmin.

Ja kuten me asian näemme, jos unelmien eteen on valmis tekemään töitä ei mikään ole mahdotonta, ja mikäli ei onnistu niin mikään ei estä palaamasta takaisin tuttuun ja "turvalliseen".

Oho.. tulipa unelmoitua monella rivillä.. no pian se toivottavasti jo on totta, arkista todellisuutta eikä ainoastaan unelmaa.

Haikein mutta innostunein, Ystävällisin terveisin..
Vielä toistaiseksi unelmoiva
Marie

En sitten tiedä olisiko blockin pitänyt sisältää vain faktaa vai saiko se olla omaa asiaa..? Ja kirjoitus virheet kuittaan kaksikielisyydelläni..

Hyvää kevään jatkoa kaikille!