Hidalgo kuolee hiljalleen

otsake
Hidalgo kuolee hiljalleen
Minä kuolen, katoan tästä maailmasta eikä Tuuno K. Takiaista enää ole. Aluksi joku vanha ystäväni (mahtaako sellaisia olla montaakaan) muistaa ja sitten yhä harvempi. Lopulta havaitsen, että koko elämäni on mahdollisesti valunut hukkaan.
Saavuin illalla Helsinkiin jatkaakseni sitten sunnuntaina lentoteitse Bangkokiin ja sieltä Pattayan kaupunkiin. Olin pukeutunut uuden tyylineuvojani ohjeiden mukaan, mutta huomasin samantien varustukseni riittämättömyyden tänne kylmään kotimaahan. Onneksi Stockmannin tavaratalo oli vielä avoinna ja kiiruhdin ostamaan sieltä lämpimät päällysvaatteet sekä kumikalossit italialaisten loafereitteni suojaksi.
Söin yksinäisen illallisen ravintola Kosmoksessa, jota olin kuullut kehuttavan taiteilijaravintolaksi. Kalaruoka oli maittavaa, palvelu moitteetonta, mutta eihän siellä mitään korkealentoisia kiistoja kulttuurista käyty. Muutama humalainen selitteli tyhmyyksiä toisilleen ja tunsin pitkästyväni.
Sitten lähdin kävelylle todetakseni, että tämä maamme pääkaupunki on jumalaisen kaunis kesällä. Astelin keskustan hotellistani kartan opastamana Korkeavuorenkadulle, ohitin vanhan tiilenpunaisen kirkon ja jatkoin alamäkeen kohti meren rantaa. Käännyin vasemmalle ja poikkesin ravintola Amigoon nauttimaan lasillisen. Kaivopuiston tiesin entuudestaan ja siksi suuntasin matkani seuraavaksi sinne.
Suurimman pettymyksen tunsin kokevani pyrkiessäni asiakkaaksi puistossa ravintolaan, josta olin monet kerrat lukenut historiallisia tarinoita. Aluksi jo vahtimestareiden uhkaileva kehonkieli oli torjuvaa, samoin heidän katseensa epämääräisestä (opetellusta) hymystä huolimatta. Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi – aivan kuin olisin lähestynyt London Pubin ovea Fuengirolassa. Mistä he löytävätkään nämä punttisalien kuninkaat ja humalaisia kernaasti hakkaavat (ainakin London Pubin miesten kerrotaan jopa ylpeilleen saavutuksillaan) öykkärit palvelukseensa. Väistivät kyllä lopulta osoittaakseen, että saan luvan tulla sisälle, mutta käännyin kannoillani.
Jatkoin matkaani saapuen viimein kesäisen yön hämärtämän meren rannalle. Kaunista ja raikasta, tyyntä ja kosteaa. Kävelin hiljalleen ja ajattelin elämääni. Kaikkea sitä mitä olen kokenut viimeisen vuoden aikana ja aikaisemminkin. Mennyttä avioliittoani, vuosiani tehtaan isännöitsijänä ja aikaisempaa elämääni kotipaikkakunnalla, missä jouduin mukauttamaan intellektuellin sisimpäni junttiyhteisön muottiin lopulta samaistuen siihen ja saaden käytökseeni jopa itseäni näin jälkikäteen syvästi ärsyttäviä piirteitä. Kuka minä lopulta olen?
Jatkoin karttani opastuksella kulkuani rannoilla, Kauppatori, Pohjoisranta, seuraavaksi Tervasaaren polkuja ja sitten sillan ylitse Hakaniemeen (siellä minua autiota toria ylittäessäni hieman arvelutti sekä poliittisesti että herrasmiehenä, josta syystä pyrin välttelemään suoranaisia katsekontakteja harvoihin vastaantuleviin). Kävelin Siltasaaren rantaan ja jatkoin kulkuani Töölönlahden ympäri takaisin kohti kaupungin kirkasta, mutta muutoin niin autiota keskustaa. Ja kaiken aikaa mietin elämääni ja sitä, miten valitettavan pian se päättyy, eikä minua enää ole.
Olen nyt lopuksi koonnut ajatuksiani täällä hotellihuoneessa ja odotan tuskaisesti aamua. Auringonnousun hetket tuovat uutta toivoa, mutta viimeisetkin hämärän rippeet pitävät vielä yllä apatiaa tunnetilani pintakerroksissa. Kaipaan valoa, rakkautta ja läheisen ihmisen kosketusta. Olen maailmassani niin yksin. Ehkä en edes osaa elää. Kuka minä olen, minne olen matkalla ja miten pitkään minulle on suotu aikaa etsiä sitä onnea, josta olen syntymästäni asti haaveillut?
Tuuno K. Takiainen
Ajatuksiinsa vaipuneena
P.S.
Jos teillä arvoisilla lukijoillani on opastusta ohjelmakseni Helsinkiin, niin kertokaa siitä minulle. Lentoni Thaimaahan lähtee vasta sunnuntaina illalla ja siihen asti joudun viihdyttämään itseäni maamme pääkaupungissa, jonne on luvattu edelleen kylmää ja sateista säätä, minkä vuoksi mielelläni ottaisin myös sisäkutsuja vastaan.
- Käyttäjän T.K.T. blogi
- Kirjaudu·tai·rekisteröidy·kirjoittaaksesi kommentteja
Olen herännyt uuteen päivään
Olen nyt herännyt myöhäisiltä uniltani ja todennut, että mieleni on jälleen virkeämpi ja otollinen uusille asioille. Mutta mitä minä nyt seuraavaksi tekisin tänään ja huomenna?
Viroon
Jottei Arvoisa Herra Takiainen pitkästyisi ja ikävystyisi siellä pääkaupungissa, ehdottaisin pikavisiittiä lahden yli Viron maahan. Sieltä varmaan löytyy helposti ystäviä, niin virolaisia kuin suomalaisiakin ja olisihan se alkuverryttelyä tulevalle Thaimaan matkalle.
www.viroweb.com ja sieltä varmaan löytyy myös sopivan tasoinen sviitti levähdyspaikaksi.
Koettakaahan nyt pitää itsenne pirteänä............jotta saamme taas lukea riemukkaasta lomasta Thaimaassa.
Onko herra Takiainen
Onko herra Takiainen ajatellut käydä katsastamassa Helsingin eri museoiden antia? Itse Helsingissä ollessani sain ajan kulumaan varsin hyvin museoissa katsellen tuota kauneutta mitä tauluista tulvi. Kiasmassa ehdin käydä vain kerran, mutta sekin oli kokemus. Aikaa olisi tosin saanut olla huomattavasti enemmän. Illalla on mukavaa mennä katsomaan jotain hyvää elokuvaa elokuvateatteriin.
Näiden viihdykkeiden avulla viihdyin Helsingissa 2 vuotta ja tietysti oopperan avulla. Valitettavasti ooppera ei ole näin kesällä avoin vaan Savonlinna on kesällä oopperan helmi Suomessa. Aikoinaan lavalla laulaessani tunsin kuinka se paikka oli oikea minulle. Lava. Mutta se on oma tarinansa sitten.
Tuossa siis pari ehdotusta kuinka saa ajan kulumaan Helsingissä. Yksi vaihtoehto on vielä tietysti, jos pitää meren elävistä, voi mennä Sea Life'n katsastelemaan mereneläviä. Täälläkin ehdin kerran käymään mutta ah, ei minulle se 3 tuntia jotka ehdin olla siellä riittäneet. Johtuneeko sitten siitä, että pidän suunnattomasti merenelävistä ja myös täällä Espanjassa kun vain on mahdollisuus vietän aikaa vedessä seuraten kalojen ja mustekalojen eloa.
Että ei menisi aika huukkaan
Kun nyt sitten olette pääkaupunkiseudulla paikan päällä, niin suosittelen ensin rentoutumista iltaelämässä (Taxi osaa neuvoa). Lauantaiaamuna tai sitten kun katsotte olevanne jo hereillä ja tajuissanne, suosittelen vakavasti tutustumista Kustaankartanon vanhainkotiin, ennenkuin on liian myöhäistä. Kotiseudullannehan ei vastaavanlaisia palveluja ole lähimainkaan saatavilla, ei edes odotettavissa olevassa tulevaisuudessa.
Kustaankartanossa löytyy sopivaa naisseuraakin joka lähtöön. Palvelu pelaa viimeisen päälle ja ruoka on hyvää. Eikä kukaan pane pahakseen pieniä aperatiivejakaan ennen päivän pääateriaa.
En missään nimessä tässä elämäntilanteessanne suosittele pitkiä lentomatkoja mihinkään Thaimaahan. Ilmastokin jo lentomatkan lisäksi siellä on liian rasittava teille.
Voisitte vaivihkaa kysäistä neuvoa vaikka kiertoteitse arvoisalta X:ltänne. Hän kuitenkin sielun- ja muut fyysilliset vajavuutenne tietää ja tuntee (apteekkarin lisäksi) parhaiten ja ajattelee teitä salaa lämmöllä ja huolestuu seikkailuistanne. Hän lukee näitä palstoja säännöllisesti ja aikoo antaa kenkää mokomalle apteekkarin tekeleelle aivan lähiaikoina. Pieni eronhetki on saanut hänessä ajatuksen kipinän henkiin tässä suhteessa. Hän on havainnut apteekkarin olevan melkoinen turhake, josta ei tosipaikan tullen löydy sellaista jämäkkyyttä kuin teiltä erilaisissa elämän koettelemuksissa aina on saatavilla ja mihin jämäkkyyteen arvoisa X:nne on tottunut luottamaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Arvoisa X:nne yllättävää kyllä on myös kiinnostunut Kustaankartanon mahdollisuudesta
Tämän kaiken olen saanut luotettavasti tietooni keskusteltuani yllävästi sattumoisin tilanteestanne yhteisten tuttavien tuttujen kanssa.
Nyt minä tiedän!
Kovasti olen otettu saamistani vastauksista nimimerkeille "Ziuska" ja "Willi" jotka kilvan ovat kehittäneet ajatuksiaan viihdyttämisekseni. Olinkin ajatellut toteuttaa niitä, kunnes sain yksityisen viestin, johon suhtauduin myönteisellä suostuvaisuudellani. Siitä kertomista ennen totean nimimerkki "Uolevin" olevan vaivihkaa salakieroilemassa ajatusteni kohteita kotipaikkakuntani suuntaan saaden epäilykseni heräämään hänen tuntemuksiensa olevan lähtöisin Sohvin aivan lähipiiristä, koska kovasti tuntuu minua säästeliääksi kärttävän ja pysyttelemään aloillani. Retrospektiivinen ajattelu ei kuitenkaan tuo mieleeni hehkuja, joten lennän sunnuntaina.
Yksityisessä viestissä sain tiedon yksityisen perheen syntymäpäivämahdollisuudesta, johon tulen osallistumaan huomenna ja kertomaan asiasta lähemmin myös teille, koska juhlistan tuolloin sekä 16-vuotiaan pallopään että vain lievällä viiveellä täyttävän sisarensa vähäisempiä syntymäpäiviä samantien Helsingin Ullanlinnassa, minne tulen astelemaan omine aikeineni päivän kuluessa toivoen ystävällismielistä vastaanottoa.
Tänään sensijaan otan neuvokseni nimimerkki "Uolevin" ehdotuksen "taxin" opastamasta rentoutumisesta iltaelämässä todellakin uskoen heidän osaavan neuvot parhaiten, mitä en tullut itse ennalta ajatelleeksi. Siksi kiitän vielä ehdotuksista ja ryhdyn nyt pukemaan uusia kalosseja italialaisten loafereitteni suojaksi siirtyäkseni huvitteluiden pariin.
Ystävänne Tuuno K. Takiainen
Odotuksiaan täyttelevä tosimies
P.S.
Ja sitten vielä tässä haikeamielinen erityinen terveiseni nimimerkille "Ivanka". Neiti kulta olette ehdottomasti monimanistisesti yliarvioineet minut, mutta pyydän kuitenkin anteeksi, jos olen tuottanut teille suruja ajatuksiinne. Nyt on myöhäistä enää olla osanottavainen matkaani kohtaan, mutta lupaan Thaimaassa synoptisoida tunteitamme yhteisellä vuorellamme.
Hmm...
Ja sitten vielä tässä haikeamielinen erityinen terveiseni nimimerkille "Ivanka". Neiti kulta olette ehdottomasti monimanistisesti yliarvioineet minut, mutta pyydän kuitenkin anteeksi, jos olen tuottanut teille suruja ajatuksiinne. Nyt on myöhäistä enää olla osanottavainen matkaani kohtaan, mutta lupaan Thaimaassa synoptisoida tunteitamme yhteisellä vuorellamme.
No, noh, nyt Silmunen aikoo jo liian pitkälle. Olen jo aikapäiviä sitten ikäänkuin korvamerkannut mainitun henkilön.
Toivottavasti myös ymmärrätte itsekin kreikankieltä pahoinpitelevän verbinne käytön "synoptisoida" merkityksen. Se ei oikein mene jakeluun tässä yhteydessä.
P.S.
Vielä huomasin teidän käyttävän ilmaisua "monimanistisesti" ??
Tämäkään ei ole minkään maan sivistyssanoja. Jos olen väärässä, pyydän nöyrimmin anteeksi. Mahdollisesti viittaatte kaukaisen kotipaikkakuntanne paikalliseen murteeseen, jossa se saattaa merkitä mitä tahansa, esim. jumaluutta tai rahallisuutta.
Hyvä mies, kohdelkaa suomen kieltä oikein. Muistaakseni luitte jossain vaiheessa kirjoitusohjeita tänne tullessanne. Lukekaa uudelleen, pyydän. (Sohvikin saattaa muuten närkästyä)
Uoleville joka puolustaa yksinäisen naisen kunniaa :)
Kiitos, Uolevi että kunniaani näin puolustatte tämän kehvelin T.K.T edessä.
Olen potenut kolme päivää migreeniä jonka hra Takiaisen suorasukaisuus on aiheuttanut.
Valistusta asiaa ymmärtämättömille
Taksiautossa hieman tärisee ollessamme matkalla kolmannesta ehdotuspaikasta neljänteen, sillä ei tämä kuljettaja tunnu olevan muuta kuin kloppi, joka yrittää tarjota minulle vääriä tutustumiskohteita vaikka annankin hänen nyt vielä yrittää kerran ennenkuin vaihdan toiseen autoon. Olemme nyt omasta pyynnöstäni johtuen matkalla sinne Kustaankartanoon, missä sanottiin olevan myöskin myönteistä naisseuraa.
Nimimerkki "Uolevin" totean puolestaan siis pyrkivän totaaliseen dominaatioon väitellessään termeistä "synoptisoida" (jonka uskoin olevan tuttu tarkoitettuna neiti Ivankalle) ollen perustana "synopsis" eli esim. elokuvan juonen paljastus, kun puolestaan minimanistisuuden liitin vähävaraiseen "monismiin", joka (filosofiassa) viittaa oppiin, jonka mukaan olevaisella on vain yksi alkuperuste, kuten tälläkin selityksellä kunnioitettavalle nimimerkki "Uoleville" on, halutessani näin julkisen jalomielisesti myöntää hänelle suopeasti sen anteeksiannon, jota "Uolevi" omassa antinomiassaan esitti. Omalta osaltani pyydän nyt myös anteeksi maalaisuuttani sekä esitän jeremiadini edellä tavoin sanoen.
P.S. Josko siis yliolkainen rivaalini "Uolevi" sitten ryhtyisi hieromaan neiti "Ivankan" ohimoita migreeninsä lievittämiseksi minun itseni nyt hylätessä hänet kutsuttuaan minua ikävällä tavalla "kehveliksi" lainkaan vielä edes tietämättä perimmäisistä hyvistä ominaisuuksistani.
P.P.S. Suljen nyt kämmentietokoneeni enkä osallistu enempiin minua koskeviin häväistyksiin.
Toki yhä lukaisen herra
Toki yhä lukaisen herra Takiaisen blogit läpi, mutta ne alkavat vähitellen pitkästyttää ainakin minua.
Nyt ymmärrän hyvin rouva Takiaisen syyt suosia herra Loposta.