Hidalgo pyysi herättämään huomiota!
Kirjoittanut Old Chap Ti, 03/07/2007 - 18:08. 
Kommentteja: 7 
Tagit: 
HIDALGO PYYSI HERÄTTÄMÄÄN HUOMIOTA!
Tausta: Tapasin Tuuno K. Takiaisen keväällä Fuengirolassa juttu sattumalta, mistä alkaen hän on lähettänyt minulle lyhyitä privaattiviestejä silloin tällöin.
Nyt sunnuntaina hän lähetti varsin pitkän sähköpostiviestin, jota voisin kuvailla jopa epätoivon täyteiseksi. Tuuno pyysi minua “puhemiehekseen” kertoakseni kauttani ajatuksista, joita hän ei sanojensa mukaan “kykene itse muille ryhtyä ilmaisemaan”.
Lähestymistään hän perusteli sillä, että olenhan myös luvannut toimia hänen oppaanaan yhden (1) päivän ajan Thaimaan vierailun aikana. Hän soittaa minulle huomenna sopiakseen minä aamuna haen hänet hotellista.
Tänään on sitten täytettävä Tuuno K. Takiaisen toivomus ja poimittava hänen pitkästä viestistään oleellisimmat pointit, jotka listaan tähän:
Tuuno on herkkä, yksinäinen ihminen.
Hän kertoo Loposen olleen ainoan todellisen ystävänsä, johon saattoi luottaa. Minuun hän nojaa nyt “kollegiaalisesti” kirjoittajien kesken todeten olleensa omissa blogeissaan turhan avoin koska on halunnut siten löytää “rehellisiä ihmisystävyyden suhteita”. Sellaisia ei kuulemma kuitenkaan ole kertynyt. Suora palaute on ollut vähäistä eikä uusia ystäväsuhteita ole syntynyt.
Hän puhuu herkkyydestään ja siitä, ettei osaa kömpelönä miehenä “maailmallisia metkuja” sekä tunnustaa “empatioivansa” herkästi, mutta osaavansa myös peittää kyyneleet ja karaista itsensä ulkoisesti “vaikka sisimpäni olisikin itkua ilmi”. Yksinäisyytensä hän ilmaisee usein esimerkein.
Hän on erittäin loukkaantunut
Tuuno sanoo lukeneensa viimeisimmän bloginsa negatiiviset palautteet lentokentällä (missä hän odotti koneen lähtöä Bangkokiin) ja kysyy “onko pahuus maailman palkka?” – jonkun jopa haistateltua (kuten hän sanoo tulkinneensa kirjaimet HV) kehoittaen häntä etsiytymään muille foorumeille – ja muiden kyllästyneen.
Tuuno K. Takiainen ei tahdo tuottaa pahaa mieltä
Hän kirjoittaa laajoin viittein blogeistaan ja muistuttaa, ettei hän ei ole “tuloksellisesta vakoilutoiminnasta huolimatta paljastanut niitä iljettävyyksiä, joita on ilmennyt myös Orgin osallistujista”. Ja lupaa pyrkiä säilyttämään salaisuudet myöhemminkin “ellei minua kiukuteta äärimmilleen kiusaantuneeksi”.
Tuuno pyytää meiltä kaikilta ymmärrystä – ja anteeksi
Koko kirjeen sisältö oikeastaan kierteli tämän teeman ympärillä, mutta liikuttavasti hän sen lopulta päätti:
“Kirjoitan toivoen ymmärrystä siitä miten paikkakuntani merkkihenkilöyden tuottamasta yksinäisestä asemasta lähtien olen pyrkinyt Aurinkorannikolla laskeutumaan teidän tavallisten ihmisten joukkoon uskoen, että ymmärtäisitte kömpelyyteni, koska en ole saanut elämässäni kyllin oppia kansainvälisen seuraelämän vaatimuksista vaan nyt parhaani mukaan yrittänyt lähentyä teistä jokaista uuden ystävyyden sytyttämiseksi ihmisten kesken.”
Ja sitten seuraa koskettavin sanoin parkaistu anteeksipyyntö sekä pienen toivonkipinän (niin sen ymmärrän) värittämä oven raolleen jättö:
“Suuresti pahoittelen ja pyydän anteeksi että olen Orgin jäsenistöä väsyttänyt turhilla kertomuksillani ja kyllästyttänyt naisia vihastuttaen elämälläni kaikki osaamatta arvata, että tapahtumissani tulisi olla teitä varten aina vain hauskoja seikkailuja etteivät kaikki kyllästyisi, joskin joku on sentään välillä kirjoittanut minulle lisääkin pyytäen kuitenkaan ei enää viimeaikoina kyllästyttyään jokainen joten saatan siis lopettaa kaikki kelpaamattomina mennen muille tahoille sitten ellei lukemisiani edes tahdota!”
Että silleen. Näin olen sitten “puhemiehenä” toiminut.
Tapaan Tuunon joka tapauksessa tällä viikolla. Tulen tarjoamaan hänelle aivan arkisia elämyksiä ja kertomaan, mitä hän voisi Pattayalla ollessaan sen jälkeen vielä yksinään puuhastella. Arvaan hänen viihtyvän, sillä mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla ja täällä Thaimaassa hän ainakin kohtaa ylenpalttista ystävällisyyttä ja hymyjä yllin kyllin.
Kerron sitten erikseen sen päivän tapahtumista. Muutoin annan Tuunon itse päättää, haluaako hän vielä kirjoittaa meille matkansa kokemuksista tai muutoinkaan.
Jos haluat kommentoida tai kirjoittaa Tuunolle terveisiäsi, voit tehdä sen tämän blogin jatkoksi. Hän lupasi joka tapauksessa seurata “tarkoin silmin ja valppain ajatuksin kaikkia mahdollisia opastuksia ja mielipiteitä”.
Tuuno on tasapainottomassa tilassa, tai oli ainakin vielä sunnuntaina. Surullinen, yksinäiseksi itsensä tunteva, omaistensa ja ainoan ystävänsä hylkäämä, väärin ymmärretty jne. Kuten hän yhä uudelleen kirjeessään muistuttaa.
Sana on vapaa – joko sait Tuunosta tarpeeksesi?
- Käyttäjän Old Chap blogi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Tuunon tuttu, peräti luottohenkilö
Moi!
Tuli mieleeni, että tunnet Tuunon todella hyvin! Olisiko peräti sivupersoonasi ?
Tuunon tuttu...
Hei,
Olen päätynyt samaan tulokseen Masan kanssa. Eli, että O.C. on Tuunon sivupersoona.
Tuuno on antanut minulle monta ilon- ja ajattelunhetkeä joista olen todella kiitollinen Tuunon uskollisena ystävänä. Mutta, uskon nyt tulleen ajan jolloin Tuunon tulisi kauniisti ja arvonsa mukaisesti poistua näyttämöltä. Tuuno on ollut yksi kaikkein hurmaavimmista persoonista Orkissa.
Kesäisin terveisin
neiti ahlqvist
Jos menemme tähän, silloin
Jos menemme tähän, silloin täällä olisi monia jotka voisivat poistua "näyttämöltä". Itse pidän suunnattomasti Tuunon kirjoituksista ja jos joku päivä olisi mahdollista tavata kyseinen henkilö ihan kasvotusten kuten myös O.C. (milloinkas olet tulossa Espanjaan seuraavan kerran, kun miulla ei ole tietoa milloin miulta liikenee aikaa Thaimaan matkaan). Jokainen on oma persoonansa, ja tottakai kaikki eivät voi pitää kaikista. Kuitenkin sopu sijaa antaa ja samoin avarakatseisuu. Suomessa opin sen hyvin kuinka monet ihmiset ovat niin kapea katseisia ja vain yhteen pisteeseen tuijottajia. Itse en jaksa aina ymmärtää näitä henkilöitä, sillä he menettävät myös paljon sillä että ovat kapea katseisia, mutta se on heidän häpeänsä.
Mitä Tuunoon tulee, ajattele, että hän mies, jolta on kuitenkin "osa elämästä" jäänyt elämättä ja nyt kun hänellä on mahdollisuus sitä elää, on hyvä antaa hänelle siihen mahdollisuus. Kunnioitettavaa ja hatun noston arvoista on se, että Tuuno uskaltaa kertoa kokemuksistaan julkisesti. Niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä kokemuksista. Kuinka moni oikeasti on uskaltanut julkisesti tulla sanomaan välittömästi niin ystäville kuin ventovieraille mokista jotka on tehnyt? Onnistuneista asioista on aina helppo puhua ja kirjoittaa, mutta vaatii suunatonta itsekunnioitusta, -rakkautta ja rohkeutta kirjoittaa epäonnisuuksistaan. Itse seuraan mielellään hänen eloaan ja hänen kehittymistä ihmisenä tässä raa'assa ja julmassa maailmassa johon Tuuno tuo oman värinsä.
Jokaisella meillä on aina kasvun paikkaa, ja avarakatseisuus tuo siihen huomattavasti helpotusta. Ennenkuin annan taas itseni puhua aivan liikaa, poistun takaisin pianon ääreen harjoittelemaan zarzuelaa joka pitäisi laulaa huomenna.
Antaa kaikkien kukkien kukkia =)
Yhdyn edelliseen puhujaan, siis noin niinkuin textiin siis..
Kyllä Tuunon toilailut täytyy aina päästä lukasemaan, ja niinkuin joku jossain aiemmin jo sanoi, että jos kovasti kyllästyttää, niin ei niitä tarvi lukea, heti otsikostahan sen tietää kuka sen on kirjoittanut, että vahingossa niitä tuskin joutuu/pääsee lukemaan. Anna Tuuno palaa vaan. 
Ja anteeksi etten ole aiemmin kehunut kirjoituksiasi, mutta nyt oli pakko ettet vallan lopeta 
Samaa mieltä Willi
Olen samaa vieltä Willi kaikessa kirjoittamassasi Tuuno-asiassa. Hyvä!
Kun joku ystävistäni meinaa hermostua, kehoitan häntä laskemaan hitaasti sataan, etu- ja takaperin. Kun tämän on tehnyt alkaa kiukkukin laantua ja RR tasaantua. Nyt kun luin tämän neiti Ahlqvistin Tuunolle tekemän poistumispyynnön, ei sataseen laskeminen auttanut kiukkuani laantumaan, vaan jouduin kirmaamaan kävelysauvat ( terveisiä pacosinmäelle) käsissä vielä naapurin rypsipellon päästä päähän kolmasti ja kun sitten tunnin odottelun jälkeen verenpaineeni oli tasaantunut lukemiin 130/85 saatoin "tarttua kynään".
Millä ihmeen oikeudella voidaan sanoa........että jonkun kirjoittajan pitäisi vetääntyä sivuilta? Onko ne jossain säännöissä? Ehkä?
Tälläiset sivuiltapoistumiskehoitukset saavat kyllä aikaan sen, ettei kohta kukaan uskalla tarinoitaan kirjoittaa tänne sivustoille. Tarkoitan tarinoita joista jotkut saattavat vaikka saada jotain Espanjan tietoutta tai hupia ja piristystä päiväänsä.
Itsellänikin on tässä ollut jo vuoden opiskelu-harjoittelun suunnitteluprojekti menossa joka on sisältänyt monenmoista täältä opittua tietoa jne. Kokemusta ja vaikeuksia. Ja kaikki hauska vielä syksyllä edessä kun pääsen asiaa paikanpäälle toteuttamaan. Aluksi ajattelin, että voisin vaikka siitä jotain kirjoitella........olla avuksi muille jotka sinne harjoitteluun menevät. Nyt kuitenkin sivuja seuranneena olen tullut hyvin varautuneeksi..............ettei vain kehoitettaisi menemään pois. Kuvani tuosta jo hävitinkin aikaisemman kehoituksen vuoksi (koirankuvastaeitykätty)
Ja olkoon Tuuno sitten OC tai kuka tahansa, on tarinaa mukavampi lukea kuin joitain yhden kahden rivin juttuja, joissa ei sanota "kaikelle kansalle" mitään, vaan ne on enemmänkin viestejä joita voisi "mesettää" kaverille muutenkin. Toiset tyykkää pitkistä jutuista ja toiset viesteistä. Tietysti nekin kuuluvat tänne joten annetaan kaikille jotain. Kaikki pitää olla sallitua sopivuuden rajoissa tietty.
Eli Tuuno, jatka vielä jottain..........edes se Thaimaan matka, kun ei oo itellä kuitenkaan uskallusta lähteä veritulpan pelossa niin pitkälle matkalle! (Rahaa kyllä olisi, heh heh)
Tosin Tuuno, silloin kun kerroit lentolippusi maksaneen 3711 euroa, syöksyin heti pankkiautomaatille tarkastamaan tilini, varmuudenvuoksi, sillä tuo oli juuri se sama summa, jonka olen saanut kasaan huijaamalla työnantajaa maksamaan minulle palkkaa tekemättömästä työstä ja jonka olen tallettanut säästökassan korkeakorkoiselle tilille, jotta voin lokakuussa alkaa viettää hulvatonta opiskelija-elämää etelän auringossa. Tosin, tuskin riittää raha kuukaudeksikaan, josko sitten menisin vaikka "Töihin"?!?
Tutkiessani tiliä, sain huokaista helpotuksesta, ei ollut Takiainen päässyt tililleni vaikka hän omistaakin sen kulman taakse kurkkivan vakoilulaitteen...............jollaisen olen itsekkin laittanut tilaukseen voidakseni toteuttaa "harjoitteluni "etsivän työn osuutta".
Kiitos Tuuno vinkistä.
Rauha rypsipellolle! Annetaanko kaikille mahdollisuus kirmata siellä tai siis täällä?!
Jopa jotakin!
Asuuko joka toisen orkkilaisen sisimmässä pieni salapoliisi Takiainen?
Sielutieteelliset sivupersoonaani kohdistuvat arviot ovat kiehtovia. Mutta pakko kysyä, kuinka mä jaksaisinkaan vääntää vielä takiaisia, kun olen muutoinkin täällä äänessä ja sen sivussa huitelen duuneja Eurooppaan ja lisäksi – nautiskelen elämästä. Mulla on aktiivisen ihana nuori puoliso, jota lähentelen paljon mieluummin kuin näppistä.
Kuitenkin tunnen sisäistä vetoa Takiaisen suuntaan, joskaan en sen herran kömpelöimpiä ajatuksia menisi ominani allekirjoittamaan. Enkä syntyjäni stadilaisena ehkä edes tajuaisi Tuunon maalaista ajattelutapaa tai ymmärtäisi karsastuksia. Herkästi hyvyyteen sortuvana olen silti kohdannut elämässäni tyyppejä, jotka kaipaavat tukea ja opastajaa. Joillekin on välttämättömyys saada nähdä oma naurettavuutensa muiden hahmoissa. Eräät etsivät vahvistusta omalle pönäkälle minälleen. Osa vain tahtoo viihtyä tekemättä sen eteen itse vähääkään. Ja minä tunnen mielihyvää siitä, että ymmärrän olevani fiksu ja kirjoitan sen äffällä. Kiitos äiti muinoin päähäni päntätystä ällistä.
Jos kuitenkin haluaisitte minun olevan Takiainen, niin tehkää sitten niin. Tai toisin päin, mistä saattekin nyt uutta miettimistä. Minä joka tapauksessa tapaan tänään Tuunon. Hän soitti virkeänä jo kahdeksalta aamulla ja tunnin kuluttua haen hänet hotellistaan – puoli yhdentoista aikaan täkäläisittäin.
Tarkoitukseni on pitää herra kaidalla tiellä ja tarjota hänelle matkailukokemusten ohella sitä hengen valoa, jota täällä entisessä Siamissa on maallisten nautintojen lisäksi saatavissa mielin määrin. Buddha olkoon kanssamme.
Mutta antakaa pois lisää palautetta Tuunolle. Hän kertoi jo lukeneensa eiliset ja toivoi monen muunkin ilmaisevan tahtonsa. Että eikun vastaamaan!
Sympatiaa Takiaiselle
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Ajatuksella; kunhan ei loukkaa muita ihmisiä.
Itse olen lukevinani Takiaisen tarinoista, surutyötä tekevän ihmisen tarinaa.
Jokainen meistä käsittelee luopumisen, eroamisen ym. tuoman surun omalla tavallaan, vaikkakin ne kaikki toistavat samaa kaavaa. Takiainen lienee tekee sen hieman rajummin kuin ns.tavallinen tallaaja.
Varmaan jokaisen meidän lähipiiristä löytyy henkilö, joka on eron kohdatessaan "villiintynyt" täysin. Hullultahan se kuulostaa, mutta se on kyseisen ihmisen kohdalla välttämätöntä, jotta pääsisi elämässään eteen päin. Takiaisen villiintyminen on nyt ehkä saamassa sen seesteisemmän vaiheen, jolloin kohdataan myös eron tuoma yksinäisyys ja tunne ettei ympärillä ole välittäviä ihmisiä.
Olisi armotonta tässä vaiheessa (tai ylensä) kieltää häntä tai ketään kirjoittamasta tuntojaan tänne Orkkiin. Kirjoittaminen on helpoin tapa purkaa elämänsä ongelmatilanteita, kun sanat eivät löydy tai tunteiden käsitteleminen muuten on liian raskasta.
Ajatelkaamme vaikka niin, että Orkin lukijat, jotka haluavat voivat olla tukihenkilöitä Takiaiselle, jotta hän löytäisi itselleen tasapainoisemman elämän.