Elämyksiä Espanjasta

Kohti Espanjaa - osa 4, Perillä ollaan!

Kirjoittanut minävain La, 14/07/2007 - 13:52. Kommentteja: 8

Tagit:

• Muutto

Hola!

Nyt sitä sitten ollaan täällä Fuengirolassa!

Kotona Suomen päässä riitti hulinaa ja hässäkkää viimeiseen iltaan asti, vaikka kuinka yritimme saada asiat siihen kuntoon että viimeisenä iltana voitaisiin ottaa rennosti. Kissan viikset. Siinä pakattiin, paimennettiin mukuloita, siivottiin viimeisiä tavaroita jemmaan ( jos vaikka saisimme talomme vuokrattua, toivossa on hyvä elää...), tehtiin vielä toisesta autosta luovutuspapereita, hermoiltiin jne... Nukuttua tuli sinä yönä ehkä sellaiset kolme tuntia.

Aamulla oli herätys klo 3.30. Lentomme lähti klo 6.25. Itse murehdin koko ajan, miten ihmeessä saamme koiran kuljetusboxeineen, kaikki 14 laukkua ja 4 lasta päätymään samaan osoitteeseen yhdellä kertaa. No lennot sujuivat erinomaisesti, mitä nyt koira pitii omaa kivaansa ensimmäisen lennon aikana ( eivät tuntuneet kovin tehokkaasti vaikuttavan ne rauhoittavatkaan).

Jännitys kasvoi Malagan lentokentällä. Ennen kuin matkalaukut alkoivat tulla hihnaa pitkin, kävin jo varmistelemassa että mistähän se koira-ressu haetaan. Ystävällinen mieshenkilö Info tiskillä neuvoi että tuolta käytävän päästä heti oikealle, ja sieltä alkaa varmaankin löytymään. Minä kiitin ja palasin muun perheen luo odottamaan ensin ne matkalaukut.

Hihna alkoi liikkua ja ensimmäisten laukkujen joukossa tuli miehen tietokone laatikossansa, joka putosi ensimetreillä hihnalta lattialle. Mutta hyvinhän se näkyi kestäneen pudotuksen, pystymmehän sitä nytkin käyttämään. Sen jälkeen tuli pari muutakin laukkuamme ja sen jälkeen en voinut uskoa silmiäni (eikä moni muukaan sen puoleen): hihnaa pitkin tuli valtava koirankuljetusboxi, sisällä kauhuissaan haukkuva koiramme! Lisää haukkumisen aihetta se sai uteliaista ja hämmästyneistä ihmisistä jotka yrittivät nähdä millainen sessu se siellä tulee... Kaiken kukkuraksi boxista oli irronnut kuljetuksen aikana yksi pyörä, joten boxi tuli hihnaa pitkin jokseenkin epävarmasti vaappuen. Onneksi pyörä oli laitettu tulemaan perässä irtotavarana, joten se on helppo vielä korjata paluulentoa varten...

No kun olimme saaneet kaikki 14 laukkua kärryihin, lähti karavaanimme klenkkaavan kuljetusboxin + koiran kera kohti taxi-jonoa. Saimme kaiken ahdettua kahteen taxiin (ihmeissämme siitä että täällä ei tunneta käsitettä tilataxi). Kumpikaan taxi-kuski eivät osanneet juuri nimeksikään englantia, saatika että olisivat tienneet mistä päin Fuengirolaa löytyisi määränpäämme. Onneksi ihanainen vuokraisäntämme oli lähettänyt kuvia talosta myös ulkoa päin, joten osasimme molemmat osoittaa kuskeille että hei, tuolla se on!

Tässä kohtaa haluamme esittää kiitokset ihanalle avaimen luovuttajalle, joka jaksoi odottaa hieman myöhässä olevaa karavaania, vaikka kuuluisa ruori odotti ompelijaansa Se Casera oli todella tarpeeseen, kiitokset myös siitä. Ehkäpä voimme tämän sinulle vielä joku päivä hyvittää

Itse asunto on aivan mahtava. Täältä ei puutu mitään, täällä pääsee jopa ihailemaan paria ohi liitelevää Tuulihaukkaa lähietäisyydeltä. Naapurit ovat ystävällisiä ainakin sen perusteella mitä heihin olemme törmänneet. Tuntee vain itsensä niin hölmöksi kun ei osaa (vielä) sanoa muuta kuin "hola".
Kaupassa käyntikin on aina seikkailua, kun saa arvata että ostitko nyt tavallista hienoa sokeria vai esim. hyytelösokeria... Toistaiseksi arvaukset ovat osuneet kohdalleen, mutta uskon että se "kämmikin" vielä tapahtuu

Tältä erää päätämme tarinamme tähän, ja palataan asiaan myöhemmin kertomalla miten elämä täällä Fuengirolassa on lähtenyt rullaamaan!