Elämyksiä Espanjasta

Pahatapainen lentäjäystäväni sanoi aikanaan ammattikunnastaan, että parhaat heistä ovat tyhmiä. Turhan älykkäät ryhtyisivät esim. hätätilanteessa tekemään omia arvioitaan, kun tyhmä taas toimii ammatissaan täsmälleen niin kuin ohjeiden mukaan pitääkin. Koko selitys taas vesittyi täydelleen siihen, että fiksu ystäväni väitti olevansa myös tyhmä.

Taideopiskelijoiden herkkyys perustunee puolestaan epävarmuuteen yhdistettynä ilmaisemisen tarpeeseen.

Aihe on kiinnostava, mutta enpä nyt jaksakaan jauhaa sitä tämän pidemmälle. Ajatukset ovat kuitenkin muualla. Mutta ihastelen Pintoran jatkuvaa innostusta elää, antaa ja ilmaista.

Mitenkähän tämän saisi nyt liitettyä Espanjaan ... joo, pyrin olemaan!

... mielestäni vaikea taiteenlaji, sillä siitä puuttu ne kommunikoinnin lajit joita ihminen käyttää jokapäiväisessä elämässään.

Diez puntos de tertulia suya !!!

Ei ehkä Espanjaan mutta espanja.ogissa tölvimiseen ja toisten sietämiseen.

Taideopiskelija on varmasti epävarma (varmuus=ikävystyminen), ainakin tässä järkeilyn, tehokielen maailmassa. Mutta hän oppii liikkumaan kahdessa ulottuvuudessa, herkkyyden, luovuuden ja intuition sekä arjen rutiinien välillä. Hyvä on ymmärtää, jos joku huutaa syömään, niin kannattaa lähteä, ellei se ole juuri sillä hetkellä mahdotonta .

Voi näyttää pelkuruudelta, kun hän halutessaan pakenee ymmärtämättömien ulottumattomiin, mutta vaatii rohkeutta lähteä intuition määrittelemättömälle tielle.

Vahva sisäinen maailma ei aina näy ulos, ja saattaa ulkoisesti vahvasta näyttää heikolta. Herkkä ei mielestäni ole heikko, vaan tulee stimuloiduksi pienemmistä ärsykkeistä ja sietää huonosti ärsykkeiden tulvaa.

Hyvä linkki Bavarontti!

Siksi jotkut sotkevat keskustelupalstatkin kuvilla

"Älä usko siihen, mitä näet. Silmäsi
erottavat ainoastaan rajallisen.
Katsele ymmärrykselläsi, perehdy
siihen, minkä jo tiedät, silloin
olet oppiva lentämään."

JT:n lainaus oli mulle mieleinen ja erittäin hyvä.

En tietenkään ole mikään kirjoittamaan mutta olen sentään oppinut lentämään ja voi sitä vapautta silloin !

Kaikki tuntuu niin hienolta kun Teidänlaiset ovat kirjoittaneet nyt ja ennen noita viisauksia.
Paljon varmaan minulta menee ohi niin kuin laulujen sanat, koska muusikkona kuuntelen etupäässä melodioita ja sovituksia.

Tunteella tein aikoinaan musiikkia ja nyt pienenevässä määrin kuvia mutta kuitenkin nostan häntääni, koska koen osaavani ja tietäväni näiltä alueilta kuitenkin jotain. Siis todella tunteella ja ehkä teknisestikkin.
Nämä taiteen opiskelijan ovat mielestäni kovan paineen alla, koska ovat paineen alla näytteittensä kanssa. Niin myös muuten myös ammattilaiset ei vain taiteen alalla. Eipä tässä ole paljoakaan sanomaa teihin verrattuna.

Kaipa sitä nyt saa purkaa itseään Pulinaboksin ulkopuolella tämän verran.

...pintor, eiköhän sinulla ole vähintäänkin sama oikeus, kuin meillä muillakin, näitä tämmöisiä pohdiskella. Se mikä menee ohi, ei ole kokijalle tärkeää. Eikä kaiken tarvi ollakaan, kaikille.

Se tekniikkahan on tietysti ensin opittava joka asiassa, ja se saattaapi olla aikamoista puurtamista sekä lentäjällä, että taidemaakarilla.

Sinä kun olet lentäjä, muusikko ja kuvantekijä, niin mikäs on häntää nostellessa

Onneksi me voimme valita kiinnostuksemme kohteet. Sanat on minullekin vaikeita hallita ja ymmärrettävästi käyttää. Enemmän sykähdyttää värit, muodot, sävelet ja rytmi. Musiikista en mitään muuta ymmärrä, kuin sen, miltä se minusta tuntuu ja se on tärkeää ja riittää mulle.

Joskus tosin runoilijat ja kirjailijat saavat sanojenkin avulla kosketettua ilman säveliä.

Niin ihanaa tekstiä, että tehtävä mahtilainaus!
Minä olen aina ollut se herkkä, joka särkyy jo tuimasta katseesta, tullut täyttymyksellisyyteen yhdestä soinnusta.
Elämä on lyönyt lujaa, turpaan on tullut kerta toisensa jälkeen, en ole ehtinyt miettimään olenko vapaa kaikista kahleista.
Katkeruudelle en ole antanut valtaa enkä ole löytänyt mitään mitä voisin kadehtia.
Enää en näytä olevan herkkä ja hauras, vaikka saankin usein siipeeni en lakkaa lentämästä.

Puedo volar con mis alas rotas!

Minua erilaisuus ei ärsytä samanlaisuuteen en ole milloinkaan törmännyt.
Sen sijaa minua ärsyttää "tyhmyys", lempilauseeni on:
"Tyhmyyden edessä olemme voimattomat"

Tyhmyys on syntiä, tyhmyys tuhoaa kaiken.

En siis ole vapaa.

Itselleni tuli mieleen teoksestasi Enki Bilalin henkilökuvat joita hän on piirtänyt ja maalannut Ranskassa varsinkin -80 luvulla, ja joihin olen tutustunut lähemminkin. Hän on varsinkin voimakkaiden tunteiden ilmaisija, usein pelon, tulen ja tummuuden ihmisen sisimmässä ilmaisija. Nämäkin voivat olla kauniita asioita omalla tavallaan, maalattuina ja herkällä siveltimen/lyijyn vedolla ilmaistuina. Herkkyyttä kovuuteen, tuleen, tummuuteen. Transformaatio ...

Jokin taidemaalari mainitsikin että hän ei maalaa vaan "antaa sisäisen tulensa maalata maalaukset, joita hän maalaa kankaalle, hänen puolestaan".

Ehkäpä tässä ollaan asian ytimessä. Mahdollisesti.

Onnea, inspiraatiota ja visiota maalauksiisi, toivottaa Ocaso.

Kiitos Raya ja Ocaso.
Koen tulleeni ymmärretyksi.

Tuota tyhmyyden ärsyttävyyttä olen minäkin miettinyt paljon.
Tyhmyys (muissa) tuntuu olevan meidän useimpien mielestä ärsyttävää.

Kuitenkin se on suhteellista.
Me kaikki voimme kuvitella olevamme fiksuja, mutta sitten olemmekin jonkun muun mielestä jostain syystä tyhmiä.

Voiko ihminen edes tyhmyydelleen mitään? Voiko "kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu"?

Minusta on helpompi kommunikoida tyhmän, mutta nöyrän ja toisia kunnioittavan ihmisen kanssa, kuin niin fiksun, joka kehuskelee itseään ja kuittailee toisten (joko oletetuille tai todellisille) puutteille. Se tuntuu tyhmältä.

Vapaaksi tuleminen on kai sittenkin prosessi ja voiko tulosta mitatakaan?

Mielensä pahoittaminen on yhteistä kaikille.
Jotkut aiheuttavat vaan mielipahaa tieten tahtoen, jotkut tietämättään ja tahtomattaan.

Tyhmän ja nöyrän seurassa tapahtuva viestintä muuttuu usein yksinpuheluksi ja voi silloin ylittää vastapuolen ymmärryksen ja samalla ärsytyksen kynnyksen.

Olen itse törmänyt siihen ja havainnut aiheuttaneeni mielipahaa tietämättäni ja tahtomattani. Vaan sille en voi mitään, jos joillakin on minä-minä-tarve hakeutua ehkä tieten tahtoen maalitauluiksi tulkiten yleisiksi tarkoitetut sanomat itseensä kohdistuviksi.

Semmoisen tuloksena saatan pahoittaa mieleni minäkin.

Viisaasti sanottu, PintorA. Ja myönnän auliisti, että myös itseni on helppo samaistaa tuo omiin kokemuksiini.

I'm OK – feel free to feel it.

Kysymyshän on usein siitä, miten me kykenemme suhtautumaan itse itseemme eikä niinkään siitä, mitä muut meistä mahdollisesti ajattelevat.

Tuon oppiminen ja hyväksyminen on minunkin mielestäni ainoa tapa vapautua elämään omaa elämää.
Ilkeydet ja ajattelemattomuudet kirpaisevat, mutta anteeksiantaminen vapauttaa siirtymään eteen päin.

Koirat haukkuu karavaani kulkee...

Perdon!
Anteeksi PintorA, etten selittänyt tarkoittamaani tyhmyyttä tarkemmin!

En suinkaan ärsynny kenenkään intelligenssivajeesta, sillehän ihminen ei mitään mahda!

Tyhmyys joka minua ärsyttää on jotain ihan muuta.
Kaikuja siitä on luettavissa lauseestasi: "joka kehuskelee itseään ja kuittailee...Jotkut aiheuttavat vaan mielipahaa tieten tahtoen."

Sellainen tyhmyys joka minua ärsyttää on kuin muuri jota ei voi ohittaa tai jokin vetelä joka valuu käsien läpi.
Tyhmä ihminen ei kuuntele, ei ylipäätään kunnioita tai arvosta ketään tai mitään.
Tyhmä on ylimielinen ja kade sekä pahansuopa ja vahingoniloinen.
Tyhmä tahtoo että kaikilla muillakin on yhtä paha olla kuin hänellä.

Tällaista tarkoitan kun sanon:
"Ilkeänkin ihmisen kanssa pärjää kun osaa häntä käsitellä, mutta TYHMYYDEN EDESSÄ OLEMME VOIMATTOMAT."

Juuri niin Raya, de nada.

Niin ajattelinkin, mutta käytin tilaisuutta ottaa esiin myös tuon suhteellisuuden - ihan vaan yleisesti.

Mielestäni me kaikki sorrumme joskus puolelle jos toisellekin (ainakin joskus).

Pohdiskellessani asioita tuppaan käymään väittelyjä itseni kanssa - tasapuolisuuteen pyrkien