Elämyksiä Espanjasta

Entäs, jos laittaisi pystyyn gallerian, jossa myisin tauluja ja muuta taidekamaa. Appiukko ja anoppi tekevät niin ihanaa taidetta, jota voisin houkutella heidän laittamaan myyntiin. Lähtökohtaisesti idea olisi laittaa paikka pytyyn ensin tänne Suomeen ja sitten myöhemmin (ehkä vuoden tai pidemmän ajan päästä) sitä voisi harkita Espanjaan. Katsoisi ensin täällä, miten homma toimisi.

Lueskelin orkista tarinaa yrittäjyydestä Espanjassa ja vielä lukemiseni jäi kesken. Tosi hyvää tietoutta!
Mutta kuinka paljon kuukausittaisia kiinteitä kustannuksia täällä Suomessa kertyy yrityksen omistajalle? Työllistäisi en ketään, työvoima tulisi omasta perheestä. Ainakin Espanjassa kiinteiksi kuluiksi mainittiin 200 € (jotain "lupia" tai "leimoja"). Sitten tulevat kaikki sos. maksut kai. Tilan vuokra tietysti, mutta se olisi jo hanskassa ja mietitty valmiiksi, miten sen järjestäisin.

Se, mikä minua mietityttää, ovat nuo kiinteät kulut? Onko "pakassa" joitakin sellaisia kuluja, mitä en nyt tule huomioiduksi lainkaan? Joka mahdollisesti kaataisi ideani kokonaan.

Osaako tähän nyt kukaan kommentoida mitään!! Vasta ensimmäistä tepastelua varpailla tai niinkun paremmin sanottu kepillä heikkoa jäätä.

Hei oleo!

Mielenkiinnolla minäkin kuulisin "hyviä neuvoja" aiheesta ja etenkin Espanjan päästä.

Suomesta (maaseutu) meillä jo kokemusta onkin. Ehkä juuri siitä syystä minulla on täällä kotona ihan ikioma tuulihattujen alas ampuja .

Meidän taannoisessa taidepappilassamme suurimmat kulut muodostuivat vuokrasta, lämmityksestä (n. 300 neliötä) ja mainoskuluista. Kuluja säästi (tai miten sen nyt ottaa) että asunto, ateljé ja galleria olivat samassa rakennuksessa. Pääkaupunkiseudun kustannukset lienevät sitä luokkaa, että niitä ei uskalla ajatellakaan.

Ajatuksena on houkuttelevaa yhdistää nuo kaikki, mutta yhtälönä ei niin helppo toteuttaa. Asuminen ja työskentely vaativat oman rauhansa ja on edullisempaa vähän syrjässä. Galleria taas pitäisi olla erittäin hyvällä paikalla, jotta joku eksyisi ilman mainontaakin.

mutta espanjalaisesta verotus- ja muusta maksukäytännöstä olisin minäkin kiinnostunut, koskien taiteilija/freelancer/ammatinharjoittajaa. Luokitellaanko ne eri ryhmään kuin yrittäjät ja miten?

Kiitos Old Chap, painavaa asiaa ja hyviä käytännön vinkkejä yritystoimintaan! Espanjaan yrittäjiksi haaveilevien tulisi lukea Old Chapin vinkit ajatuksella läpi, eikä suinpäin syöksyä yksityiskohtien kimppuun - niiden aika tulee sitten siinä vaiiheessa, kun on ensin yrityksen perusasiat analysoitu ja päätetty, sekä tavoitteet asetettu.

Ilman perussuunnittelua suinpäin yksityiskohtiin syöksyminen johtaa helposti tilanteeseen, että uudella yrittäjällä jää ottamatta huomioon jopa sellaiset itsestään selvät asiat, joista asioista kantapään kautta tietoa hankkinut yrittäjä on juuri ehtinyt kertomaan ja jopa varoittamaan.

Rakkaat rouvat, vastaan teille nyt yhteisesti, kun kumpaisellakin lienevät lähtökohdat toisiaan sivuavia. Mutta pyrin samalla valottamaan asiaa muillekin, jotta voisimme pitää asiat päälinjoillaan menemättä yksityiskohtiin.

En siis puutu esimerkiksi henkilöverotukseen mutta kysyn, miksi taiteilija ei olisi tavanomainen yrittäjä siinä missä joku muukin käsityöläinen? Maksurumba pyörähtää käyntiin oitis, kun aloitat kaupankäynnin vaikkapa autonomona (itsenäinen elinkeinonharjoittaja, joka saattaa maalata maksua vastaan joko tauluja tai taloja).

Vähimmillään maksat sosiaaliturvastasi noin 250 euroa kuukaudessa.

Ja sitten gallerian perustamisesta.

Kuulostaisi ihan kivalta "myydä tauluja ja taidekamaa", kunhan vain pystyt rakentamaan tuotevalikoiman, jolla on riittävästi imua. Tutustu siksi ensin markkinoihin, ota selvää kysynnästä, kilpailusta ja tee kilpailijoistasi analyysi. Esimerkiksi Fuengirolassa myydään jo aikaisemmastaan taidetta ja "taidetta". Mahdutko mukaan ja miten sijoitut kentälle omalla tuotevalikoimallasi ja liikeideallasi.

Joskus saattaa olla hyväksi istua pitkiäkin aikoja kilpailijan viereisessä kuppilassa ja tarkkailla, mitä tapahtuu. Montako asiakasta sinne poikkeaa päivittäin ja montako taulua kannetaan ulos vaikkapa viikossa?

Juuri kaikki taiteeseen ja luovaan toimintaan liittyvä puuhastelu innostaa ihmisiä. Olis kivaa joo. Mutta yritystoiminnassa on pakko huomioida realiteetit ja selvittää ensin onko myytävää ja myös se, miten suureen liikevaihtoon ja millä tuotolla niillä päästäisiin. Eli ostaako joku ja maksaako myös.

Suinpäin säntäilyyn on moni menettänyt perustamiskustannuksensa. Voisin edelleen kysyä, missä ovat nyt ne muutamat yrittäjät, jotka ovat kukin aikanaan kehaisseet suomalaislehdissä laajentavansa nyt aloittavan yrityksensä toiminnan myöhemmin koko Espanjaan ja ehkäpä ihan ulkomaille asti.

Propellit seis ja tutkimaan. Äläkä luota pelkästään siihen, mitä mukavat tuttavat sanovat tai toiset propellipäät, jotka yleensä innostuvat asiasta kuin asiasta jopa avuliaiksi asti. Sinun on kaivettava esille faktat ja myös hyväksyttävä ne, vaikka joutuisit myöhemmin realistina ampumaan itse unelmasi alas.

Minusta kerrassaan viehättävä ajatus, tuommoinen taidekeidas.

Minulle nousee mieleen jotain tälaista: hiukan asutuskeskuksien ulkopuolella (kustannussyistä), rakennusryhmä, jossa huonokuntoista (sama syy) mutta näyttelytilaksi/myymäläksi remontoitavaa tilaa, plus parempikuntoista (että voi asua paikalla). Toteutuksessa pieni kahvila, että näyttely/myymälä ja kahvila houkuttelisivat toisilleen asiakkaita. Kuppilalla joku piengastronominen täky, provinssin parhaat tapakset tai keitto-salaattipläjäykset tms.

Sellainen sijainti, että näkyy ohikulkevalle tielle hyvin. Parkkilääniä, että sopii taukopaikaksi.

Pari gordioninsolmua:
-pitää olla mahdollisimman korvessa, ettei maksa juuri mitään/pitää olla mahdollisimman keskellä että käy asiakkaitakin (ne ovat niitä kohtalaisen harvinaisia kaksijalkaisia löntystäjiä jotka tuntee pakoilevasta käytöksestö myyjän lähestyessä ja perstaskussa pullottavasta lompakosta. Osasta sen sisältöä ne joskus hyvin edullisten olosuhteiden vallitessa ovat suostuvaisia luopumaan )
-Soveltuu puuhaksi vain henkilölle, jolla on se terve näkemys että hyvästä harrastuksesta kannattaa maksaa.

Niin tietenkin, kiitos OC ja kiitos Kari, olen samaa mieltä.
Mutta, mutta omalla kohdallani...

Olen useasti esittänyt tämän kysymyksen täällä orgissa :

Olen taiteilija, enkä voi sille tosiaankaan mitään! Olen sitä täällä, ja kun nousen koneeseen ja kun laskeudun Malagan kentälle, olen edelleen taiteilija, ei voi minkään.

Ei minulla ole valinnan varaa siihen nähden. No jos minun pitää miettiä pääni puhki, voinko muuttaa espanjaan, kun olen taiteilija, vai onko se syy olla muuttamatta? Eikö minulle kannattaisi antaa jotain oleellisia tietoja päätökseni tueksi?

Voi, Pintora, hyväähän nuo pojat tarkoittavat! Haluavat oikeasti auttaa.
Galleria-kahvila on hieno idea. JOS minulla olisi hinku vaikka AR:lle, laittaisin juuri sellaisen pystyyn.

Taulut myyntinäytteille komissiolla, sillä siellä on paljon taiteentekijöitä. Sinullahan on taidetta jo omista käsistä. Aamupäivällä leipoisin korvapuusteja tuoksumaan ja houkuttelemaan asiakkaita, lounaaksi smörrebrödejä. Sellaisia ruokaisia.

Pitäisin myös mekkalaa (mainostaisin) vaikka torillakin markkinapäivinä.

Gastronomialuvat ja -ehdot, veroasiat jne. kyselisin asiantuntijoilta.

Ja pääoman, jonka mahdollinen menetys ei veisi minua mierontielle, toisin mukanani.

PintorA, kun ja jos löydän vastauksen freelancer verotuksiin ja ym., niin kerron.

Kiitos, OC, kommenteista ja min.maksu tiedoista! Paras tapa lienee suoratukan tavoin (viittaan aiempiin kirjoitukseiin aiheesta) mennä koulutukseen ja oppia muutkin penni-asiat kertaheitolla.

Seurannut viimeisen 8 v. ajan intensiivisesti kahta Hesassa toiminutta galleriaa. Toinen toimi mannerheimintiellä ja toinen keskustassa. Hyvältä ei ole lopputulos vuosien saatossa näyttänyt! Toinen ilmoitteli sulkevansa ovensa keväällä. Nyt en ole käväissyt katsomassa, josko yritystoiminta todellakin loppunt jo. Miksiköhän sitten vielä jatkan suunnittelua?

En kuvittele olevani mikään Vincent, mutta otan hänet esimerkkinä taiteilijasta verrattuna esim. taiteilijayrittäjään.

Vincent myi elämänsä aikana yhden taulun. Kovasti yrittivät neuvoa myymään enemmän.
Jos on pakko maalata, niin on! Jos menee kaupaksi, niin menee. Siihen täytyy varautua
Siinä mielessä se olisi suotavaakin, ettei teoksia kertyisi harmiksi asti nurkissa pyörimään

Kyllä minä nämä hyväätarkoittavat pojat tiedän. Olen oppinut yhden kanssa elämään (yli 30 vuotta), ehkä siksi, että sillä on ymmärrys pikkuhiljaa lisääntynyt.

En nyt jaksa etsiä sopivampaa "laatikkoa"...joten kysäisen täältä.
Löytyykö Aurinkorannikon taidetarvikekaupoista vesiliukoisia öljyvärejä? Vai pitääkö tuoda Suomesta?
Van Goghilla ainakin niitä on. Vesiliukoisia siksi, koska en "siedä" liuottimien hajua...sitäpaitsi maalaan nykyisin niin pienissä tiloissa, että olisin nuppi sekaisin koko ajan ...siis enemmän sekaisin...

Minäkin olen "taiteilija", vaikka en sillä elä, en ole elänyt, enkä tule elämään. Maalaan mitä maalaan...
Oman kotini olen somistanut omilla maalauksillani...eivätkä ne hassumlta näytä.
Minun taiteluni on sellaista sisäsyntyistä pakkoa, ilman ihmeellisempää kunnianhimoa...väreistä en saa koskaan kylläkseni.

Tuo taidekahvila/galleria on huippujuttu...kannattaa kehitellä toenperrään...
Tuomo osasi hyvin sen visioida, kuten myös Ronkeli.

Akryylivärit ovat vesiliukoisia. Muuten kuten öljyvärit.

Malagan el Corte Inglesistä luulisi saavan.
Junallahan ei sinne ole F:stä pitkä matka. Olen sieltä ostanut öljyvärien (tosin ei vesiliukoisia) lisäksi jopa täkin ja pussilakanan sille, kun unohtui molemmat Suomeen. Mutta siis sieltä löytyy kaikkea, jonka varmaan jo tiesitkin kokeneena konkarina, mutta sanoin silti.

Los Bolichesin renfe aseman viereisesta Pintura Andalusasta loytynee tarvittavat varit.

Niin, mutta jos käsissäsi on aito Van Gogh tai vaikkapa Vermeer ja myyt sen, niin olet miljardööri kertaheitolla!

...nykyisin maalaankin akryyliväreillä, mutta niillä en saa sellaista jälkeä, mitä haluaisin.
Olen kokeillut omanlaistani sekatekniikkaa akryylien kanssa, pohjustaen haluamiani kohtia "kuumaliimapyssyllä" ja sitten akryylia pintaan...toimii, mutta liiman kanssa on todella sotkuista puuhaa pienissä tiloissa.

Toki yleiset keskustelutkin ovat tärkeitä asioita yritystoimintaa suunniteltaessa, mutta yksi tärkeimmistä neuvoista yritystoiminnassa on arvelujen sijasta nimenomaan asiantuntijoiden käyttäminen. Asiantuntijat osaavat selvittää yrittäjän kaavaileman bisneksen ja siihen mahdollisesti liittyvät erityiset säännökset ja eri tilanteiden vivahteet - ja kertoa niiden pohjalta hyvää tarkoittavien arvailujen sijasta faktatietoa.

Faktatietoon nojautuvat päätökset johtavat todennäköisemmin parempaan lopputulokseen kuin arvailujen päälle rakennetut.

Toki tuon tiesinkin. Tuli vaan mieleen, käyttää tilaisuutta ja kokeilla, josko tällä kertaa joku kertoisi.

En olisi tähän yrittäjälootaan mitään laittanutkaan, ellei oleo olisi kysellyt asiasta, josta jotain kokemuksia omaan.

Yritystä en ole (jos ei ole pakko) perustamassa ja tietenkin hankkisin ammattiapua jos asia olisi ajankohtainen.

Näinhän tässä taas kävi; hyvä asia harhautui "yksityiskohtiin" ja hyvää tarkoittanut neuvonta ei millään tunnu menevän jakeluun

Ropellit senkun pyörii

Voit tietysti muuttaa Espanjaan ja maalata sydammesi halusta. Veroa joudut maksamaan kun alat kaupallistamaan toimintaasi. Kasittaakseni muutut silloin normaaliksi yrittajaksi joten autonomo sun muut maksut taytyy hoitaa.

Tieda sitten kuinka moni taiteilija veronsa maksaa Espanjassa, tuskin kovinkaan moni...Myyt silloin talloin taulun ja pistat eurot pussiin. Silloin tosin ei elaketta kerry ja muidenkin sosiaalipalveluiden kanssa voi olla vaikeuksia. Aina voit ottaa oman sairausvakuutuksen turvaksesi.

Jos maalata taytyy niin silloin pitaa olla valmis pikku riskeihinkin.

Hyvä, että kysyit freelance juttua uudelleen. En aiemmin sitä ollut huomannut. Monesti viestipaljouteen hukkuu moni tärkeä asia. Kyllä kyssäriisi varmasi vielä vastaus löytyy. Kysellään ja katsellaan.

Marjukalle, olettaisin siis, että viimeistään Corte Inglesistä löytyy vesiliukoisia öljyvärejä. Olisko ne jotain oleos al aqua..?

Niin, voi olla monen mielestä tyhmää kysellä tällaisia.
Mikä on pointtini?
Ei mikään hyöty riskien varalta, vaan jos sääntöjä on, ne olis hyvä tietää etukäteen.

Onhan minulla tietenkin mahdollisuus maalata ja lahjoittaa liiat pois. Mieshän minut nytkin elättää

Joulukuussa tulen kolmeksi viikoksi Fugeen ja toivon myyväni jotain pikkujuttuja kulujen kattamiseksi. Jos niistä jotain nettoa jää, niin ilmoittelen sitten suomen viranomaisille.

Sorry Pintora, tarkoitukseni ei ollut potkia päähän vaan muistuttaa siitä mitä sanoin: "... sinun kannattaa panostaa aikaasi paikallisten kuvioiden selvittämiseen ennalta. Ja hankkia itsellesi osaavaa apua, joista ehdottomasti tärkein ja tuottavin on asiointitoimisto."
Ja myöskin: "... kaikilla aloilla toimii myös vähemmän osaavia yrittäjiä." (Tässä tapauksessa itseni sellaiseksi viranomaisvaatimus- ja verotusasioissa tunnustaen).

Jos siis nyt ryhtyisin kertomaan muka-muka tietojani, joista suurin osa perustuisi toki kokemukseen, saattaisin silti jättää jotakin tärkeää sanomatta. Ja nyt tärkeä taustatieto itsestäni: Käytän asioidenhoitotoimistoa (MOP Consulting).

Ehdotan, että sovit joulukuussa tapaamisen jonkun asioidenhoitotoimiston kanssa ja kyselet heiltä tärkeimmät tiedot. Saatat joutua maksamaan jotakin ajankäytöstä (konsultointi), mutta silti kannattaa. Ehkä voisitte puolittaa kysymyksenne yhdessä Oleon kanssa?

Se mitä sanoin taulujen tai talojen maalaamisen samankaltaisuudesta viittaa siihen, että verottajalle olet yrittäjä oitis, kun ryhdyt myymään kättesi töitä. Pimeitä kauppoja toki harrastavat monet, mutta ei minua itseäni paljoa haittaa se, että asiakkaani maksavat kaikki saatavani pankkiin ja minä niistä verot.

Nou hätä OC! Eihän sunkaan nyt ihan kaikkea tarvi osata

pintorA kirjoitti:

Tuli vaan mieleen, käyttää tilaisuutta ja kokeilla, josko tällä kertaa joku kertoisi.

Yritystä en ole (jos ei ole pakko) perustamassa ja tietenkin hankkisin ammattiapua jos asia olisi ajankohtainen.

Toi pakko 250 ekee joka kuussa tuntuu kohtuttomalta, jos myyn esim yhden taulun per vuosi , vai kuinka muiden mielestä?
... mutta katsellaan sitten, kun aika on

Viehättävää ehkä, mutta ryhtyisitkö itse sellaisen rahoittajaksi kantaen taloudelliset riskit?

Vastasin tuohon innostavaan unelmaasi oikeastaan jo sitä edeltäneessä viestissäni. Ehkäpä aavistaen tuollaisia innovaatioita syntyvän. Toistan siis tässäkin varoitukseni sanat:

Samaten!

PintorA, meidän espanjalaisilla tuttavillamme on oma yritys espanjan maaperällä, joten kysäisen tuota ed.mainitsemaasi asiaa heiltä. Heräsi itsellänikin uteliaisuus. Sitä en tiedä onko heidän firmansa S.L vai autonomo, mutta laitetaan sähköpostia. Firmalla pyyhkii hyvin, mutta ei olekkaan galleria vaikka taiderestaurointi-alan ihmisiä ovat.

Älä hyvä ihminen siitä suunnittelua lopeta, mutta funtsi tosiasioita. Jos ajatellaan Aurinkorannikkoa, niin saattaisit toki löytää hyvinkin ökyrikkaita ostajia sijoitustaiteelle, mutta ne myydään muin keinoin kuin kadunvarsien gallerioista. Käytännössä kilpailet vaikkapa huonekaluliikkeiden kanssa, jotka myyvät halvalla sisustuspakettien värimaailmaan sopivaa sävy-sävyyn-taidetta. Ja silti saattaisit pärjätä hyvinkin – joten älä masennu vaan selvitä.

Minun tehtäväni on vain kummastella, mutta ihan rehellisesti sanoen – itseäni ainakin arveluttaisi. Pelkällä taiteella ja taide-esineillä tuskin pitkälle potkisit. Vaan entäpä jos avarrat ajatustasi ja ... josko siinä olisi itua?

Tämä ei nyt ole mitenkään pahantahtoista.
Kerron vaan omista näppylöistä käsin.

Minua kiinnostivat asiaan liittyvät hyvät neuvot yleensä, minä EN henkilökohtaisesti ole suunnittelemassa yritystoimintaa tällä hetkellä.

Minusta alkuperäinen varoitus/valistus kirjoitus oli aihellinen alustus kaikkien yrittäjiksi aikovien evästykseksi ja pohdinta materiaaliksi piste.

Karin kommentti oli mielestäni riittävä alleviivaus asian tärkeyden huomioimiseksi piste.

Eikä mitään muttia piste.

Sitten mietin vaan sitä, kun mennään yleiseltä tasolta yksilö tasolle. Jossain vaiheessa isällistä huolenpitoa toistettaessa alkaa tuntua hupsulta holhoamiselta? Jos varoituksista huolimatta joku pitää ideariihtä, niin antaa pitää.

Toisaalta, oleolle annetaan rohkaisua omiin unelmiin kun Tuomo saa toistuvia tölväisyjä pelkistä ideatason keskusteluista.

Ei aikuisia ihmisiä voi manipuloida. Kunnioitetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Parasta tosiaan ottaa yhteytta suoraan johonkin monista rannikolla toimivista asiointitoimistoista. Heilta saat asiantuntevat neuvot jotka myos pitanevat paikkansa. Nama mutu (musta tuntuu) neuvot voivat vieda ojasta allikkoon.

Toisaalta en nakisi tarpeelliseksi mitenkaan erikoisesti "laillistaa\virallistaa" toimintaansa tuottavana taiteilijana (yrittajana). Miten vastaava toiminta on jarjestetty Suomessa? Luulen etta useimmat taiteilijat (maalarit) rannikolla maalaavat ja myyvat jos saavat kaupaksi ilman sen suurempia yritys rakennelmia taustalla. Eikos ole sellainen kuin "vapaa taiteilija" nimityskin?

Niinkuin jo sanoin , en todellakaan tunne asian laillista puolta Suomesta enka Espanjasta vaikka mulla on kaksi taiteilija poikaa itsellanikin. Sen tiedan etta pitavat tarkkaa kirjanpitoa ja veronsa tulosta maksavat. Itse puhkon vain ilmaan reikia ja siitakin ilosta pitaa veroa maksaa.

Kiitän omasta puolestani kaikista neuvoista ja toivon, että alkuperäinen tarkoitus oikeiden yrittäjien neuvomisesta toteutuisi tässä boxissa.

head ööd

Hyvä Pintora, Tuomolle antamani vastauksen perustelin kait selvästi.

Muutoin totean pyrkineeni vastaamaan esitettyihin kysymyksiin (joskin omalla tavallani) holhoten siten sinuakin asiantuntijan luokse saadaksesi ne vastaukset, joita et täältä voinut saada uudelleenkaan kysyttynä. Siitä otan mielihyvin pisteen, mutta taidekeskustelun katson täällä päättyneeksi.

Mutta jatkukoon keskustelu – yrittäjäksi etelään?

Herättääkö alustus muita kysymyksiä tai pohdintoja, joihin saatan hyvinkin vielä vastata samoin kuin kuka tahansa muukin, jolle asia voi olla ennestään tuttu. Yritetään kuitenkin pysyä aiheessa ja pitää myös jalat maassa, jookos!

Aurinkorannikon yrittäjät ovat yhdistäneet voimansa ja avanneet myös omat sivut, joihin voit tutustua täällä!

Voivoivoivoivoivoivoivoi. Lue nyt hyvä mies viesti kokonaan ennenkuin vastaat siihen. Oleellisin oli (valitettavasti) siinä viimeisessä lauseessa.

Minulle ei tullut mieleenkään, että joku tulkitsisi minun varsin pessimistisen kannanottoni niin, että minä jopa ehkä olisin tarjoutumassa jopa rahoittajaksi.

Semmoista infoa olen saanut, ettei oikein ottanut hihna päälle tällä kierroksella vielä, ks myös sivuston sisältö ja erityisesti sinä esintyvät aikamääritykset. Mutta Aurinkorannikko tarvitsee yrittäjäyhdistyksen, kieltämättä.

En voinut enempää vastustaa kiusausta ja kirjoitan vaimon nimimerkillä....

Miksi alat yrittäjäksi ?

Vastaukseen riittää yksikin sana.

Kerron huomenna suunnilleen samaan aikaan mikä mun mielestä on oikea vastaus, ennen sitä toivon kaikilta uusilta yrittäjiltä ja miksi ei nykyisiltäkin madollisimman paljon vastauksia.

nimim "hänen vain"

eiko elaman pitaisi olla haaveita, omien rajojen ettimista ja niiden voittamista.
tai sitten on vaan tylsaa, ja vois vaikka perustaa yrityksen.. esimerkiks ulkomaille.

Kiitoksia OC:lle mielenkiintoisesta aiheen alustuksesta. Olen miettinyt tuota haara-konttorin perustamista rannikolle jo muutaman vuoden. Tosin asia on ollut nyt hetken jäissä muiden projektien takia. Alana olisi elämystoiminta ja tätä kokemusta Suomessa on takana jo 13 vuotta. Kielitaitoa toki löytyy, mutta ihan vielä en pysty näitä asioita Espanjaksi suorittamaan (englanniksi ja ruotsiksi toki onnistuu). Siksi laukkuja ei ole vielä pakattu . Yrittäjänä olen mieluummin ylivarovainen ja ongelmat etukäteen analysoiva, kuin suinpäin ongelmiin hakeutuva yksilö.

Osaako joku kertoa osoitteen mistä selviäisi kuinka paljon 20 - 30 vuotiaita turisteja käy kuukausitasolla Malagan ympäristössä? Entä harrastetaanko paikallisissa yrityksissä lainkaan toimintapäiviä (kuten Suomessa syysjuhlat, kevätjuhlat, kesäjuhlat, tilinpäätösjuhlat, yms).

Kuinka paljon tuolta löytyy potentiaalisia muita yrittäjiä, jos unohdetaan he jotka toimivat vedessä / vuoristossa. Entä kuinka paikallinen lainsäädäntö suhtautuu tällaiseen toimintaan? Ilmeisesti myös siellä yrittäjällä tulee olla vastuuvakuutukset kunnossa.

Laitan lisää kysymyksiä, kun niitä tulee mieleen.

Juuri mainitsemasi 'avarra ajatusta' on mielessä ja työn alla. Ideaa on ja sen idean ympärille kietoutuisi koko homma. Tosin siinä on sitten mukana useampi perheestä (ei ulkopuolisia edelleenkään). Jos kokonaisen paketin saisi toimimaan, niin sitten voisi alkaa yrittämään.

Samat ajatukset kuin sinulla. Oletin vähän vaikeaksi pelkkien taide-esineiden myynnin. Jotakin muuta pitää olla lisäksi. Hyvä, että sen totesit sinäkin ääneen. Kyllä useamman näkemystä näissä asioisssa kaivataan.

Etpä ole monia vastauksia saanut. Tuuppaan nyt omani tähän vastauksena kysymykseesi siitä, miksi yrittäjäksi?

Halusin yksinkertaisesti rahastaa taitoni toisella tavalla. Ja samalla halusin täyden vapauden toimia haluamallani tavalla. Ja luoda yrityksen, missä viihtyisin parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä vastaukseni lyhykäisyydessääm.

Yhdellä sanalla: Onnekseni!

Nyt kysyt sellaista, minin en pysty vastaamaan muutoin kuin mutulla. Mutta toivottavasti joku tilastonikkari löytää noita lukemia tai toinen tietää paremmin, miten yritykset viettävät yhteisiä päiviään.

Oman pankkini porukan olen tavannut keilahallissa, minkä päälle olivat kuulemma menossa syömään pidemmän kaavan mukaan. Enkä ole ainakaan suoranaisesti törmännyt alasi yrityksiin, kun jätetään todellakin nuo vesijutut sikseen.

Mutta – kertokaa muut sitten jotakin!

Toistan kyllästymiseen asti samaa neuvoa kuin OC ja Kari: kysykää yristysasioista asiantuntijoilta, MOP-Consulting on yksi hyvä vaihtoehto siihen.

Vaikka voi olla turhauttavaa, ettei tästä ketjusta löydy niitä vastauksia, joita etsitte, niin se on todennäköisesti hyvä asia: mututietoa on liikeellä Espanjassa paljon eiká siihen pidä perustaa päátöksiä.

Yrittájäyhdistys on tietääkseni päássyt hyvään alkuun ja varmasti jatkaa ja laajentaa juttujaan tänä talvena. Veikkaan, että kuka tahansa siellä on kyllä yhtä tylsä kuin minä ja kokemuksesta sanoo, että etsi hyvä kirjanpitäjá / asioidenhoitaja, se on välttämátöntä.

Ja tämän sanottuani, vähän mututietoa kuitenkin: muistelen kyselleeni yhdeltä gestoríalta noista minimimaksuista, asiakas halusi ruveta "osa-aikaiseksi" yrittäjáksi ja kyseli, että eikö voisi tehdä osa-aikaista työtä toisen palveluksessa ja laskuttaa toiminimellä (Espanjassa autonomo) jonkun pienen summan ilman, että tarvisi maksaa ainakaan täysiä maksuja. Suomessa kuulemma suunnilleen näin voi tehdä. Vastaukseksi sain, että Espanjassa ei voi, olet yrittäjä jos laskutat ja silloin on oltava autonomo, piste. Eli se noin 240€/kk, laskutit sitten jotain tai et.

Espanjassa asia ratkaistaan paikalliseen käytännönláheiseen tapaan: ei ilmoiteta siitä laskuttamisesta ennen kuin sitä on sen verran, että on varaa maksaa noita autonomo maksuja. Enkä nyt neuvo ketäán veronkiertoon, näin se vaan yleensä tällá tapahtuu.

Oizo, kysyhän noista turistivirroista vaikka Carmelillalta, Carmelilla kirjoittelee kivoja juttuja orkkiin espanjaksi ja esittelyssään kertoi olevansa hotellissa töissä, markkinointia muistaakseni ja mainitsi oikein kuulleensa turistivirroista liiankin kanssa. Hän osaa englantia ja saksaa, suomeksi ei varmaan onnistu vielä...

Firmojen kemuista voin kertoa sen verran, että meidän pankissa (toivottavasti ei kaikissa...) pikkujoululounaan maksaa osallistujat itse, pankki hoitaa kyllä kokoon kutsumisen, järjestelyn, maksun ravintolalle ja sitten laittaa sähköpostin henkilökunnalle, että laittakaahan tilinumeromme ilmoittautumiseen, niin veloitamme sen sieltä ensi viikolla. Ekana jouluna menin, sitten en ole enäá jaksanut, oli vähän nuukailun makua minusta.

Madridissa meillä (eri alan firma, ei pankki) oli kesäjuhlat ja pikkujoulut ja niissä jotain pientä elämysjuttuakin, firman laskuun, ja tuntui niitä olevan muissakin yrityksissä. Sellaisissa suuremman puoleisissa ja kansainvälisissä. Sen perusteella (mututietoa, ei tilastoa!) veikkaisin, että sellaiselle toiminnalle voi olla suuremmat markkinat muualla kuin Aurinkorannikolla, jossa yritykset keskimäärin on suhteellisen pieniä Madridiin tai Barcelonaan verrattuna. Sanoisin myös, että espanjalaiset on keskimäärin vähemmän "ulkoilu- ja seikkailuhenkisiä" kuin suomalaiset, firman juhlat kietoutuu enimmäkseen hyvän SYÖMISEN ympärille, yhdessä tekeminen on sivuosassa verrattuna suomalaisin "toimintapäiviin".

kris kirjoitti:

Espanjassa asia ratkaistaan paikalliseen käytännönláheiseen tapaan: ei ilmoiteta siitä laskuttamisesta ennen kuin sitä on sen verran, että on varaa maksaa noita autonomo maksuja. Enkä nyt neuvo ketäán veronkiertoon, näin se vaan yleensä täällá tapahtuu.

Noin se siis toimii paikallisella tasolla ja varsinkin käteiskauppaa harjoittaville, mutta jos nyt joku suomalainen innostuisi ajattelemaan, että siirtäisi osan omasta laskutuksestaan tänne mukamas pimentoon, niin eipä se noin vain onnistu. Tekemisiä tarkkaillaan siellä ja täällä.

Esimerkiksi: Joudut kirjoittamaan rekisteröidylle suomalaiselle asiakkaalle lähettämääsi laskuun kumpaisenkin osapuolen Y-tunnuksen eli veronumeron. Maksu siirtyy pankkitilillesi. Jätät näkyviä jälkiä ... ja nyttemmin verottajat toimivat keskenään yhteistyössä jopa niin tarkasti, että tietoverkot on linkitetty toisiinsa. Siten jäät kiinni oitis jos huijaat.

Ainoa keino välttyä tuolta kuukausimaksulta on tehdä ennalta ilmoitus toiminnan tilapäisestä keskeyttämisestä (tai teettää asia asioidenhoitotoimistolla). Vuosi on täällä jaettu kvartaaleihin, eli kolmen kuukauden mittaisiksi neljännesvuoden pätkiksi, joiden päättyessä annat aina veroilmoituksen. Jos siis sen vaivan näet ja pystyt lykkäämään laskutustasi yhden tai kahdenkin kvartaalin verran, niin saat saman verran taukoa maksuille. Jos taas pystyt laskuttamaan vain yhden kvartaalin verran vuodessa, olisi todellakin turhauttavaa maksaa omasta sosiaaliturvastaan koko vuoden ajalta.