Raya hoi! Fudisasiat rappiolla!
Raya - missä luuraat!
Fudismaailmassa, etenkin meille rakkaassa Valencia Club de Fútbolissa, on täysi myllerrys käynnissä, eikä teräviä kommenttejasi näy missään!!! Joten laitapa näppis sauhuamaan, ja kerro mitä tunteita herättävät Quiquen potkut, Tintin Koemanin pestaus uudeksi valkuksi, Hildebrandtin tämänhetkinen yliote "portero titular":ina, nöyryyttävä tappio Rosenborgille, katastrofimainen häviö Madridille...
Kirjoittaisin itse, mutta sulta lähtee aina teksti paremmin maustettuna. Jään siis odottamaan, että pääseen kommentoimaan analyysiäsi! 
Mina en paljon pallopeleista valita mutta Rayan hyvia ja mielenkiintoisia kirjoituksia kaipaan. Eli HERATYS!!!!
...myös
Kannatetaan!
Rayaa kaivataan!
P.S. Valencia - Real Madrid 1-5 Haa haa! 
Se on vielä pientä, hetkellisiä notkahduksia valkunvaihdon aikana voi odottaakin.
Mutta kaksi tappiota Norjan Rosenborgille 2-0 tuloksin aikaansaavat jo pientä tukalaa oloa...
Kaukana poissa...
Mutta kaksi tappiota Norjan Rosenborgille 2-0 tuloksin aikaansaavat jo pientä tukalaa oloa...
ARGH!
Hermoihin tämä vaikuttaa jo sangen tappavasti.
Kidutus alkoi jo Villareal matsista jota ei hirvennyt itkemättä katsoa, niin surkeaa ja kamalaa oli joukkueemme esitys, eikä tuhraaminen RM:a vastaan nostanut oikeastaan yhdenkään pelaajan osakkeita. Onneksi kymppimme sentään tajusi tehdä edes sen yhden "lohtumaalin".
Surkeus jatkui La Ligan puolella eikä armoa tunnettu UCL:ssakään, meno on ollut todella luokatonta, ja mikä katalinta samassa lohkossa iki-inhokkini Chelski.
Eniten minua on surettanut nuoren ja lahjakkaan saksalaisveskarimme Timo Hildebrandtin puolesta, Hilde on tuntunut jäävän TÄYSIN yksin vastustajien hyökkääjien armoille.
Toivottavasti tuore vaaleaverikkömme osoittaa lujaa saksalaista mielenlaatua ja pitää pintansa ja pestinsä. Nimittäin jos tähdet ja jalkapallojumala ovat suosiolliset on meillä vielä maailman paras veskari, vaikka pappa onkin jo rollaattori-iässä.
Upeaa, Raya on palannut!
Tottakai minä palaan, riesaksikin asti, joten olen nöyrän kiitollinen siitä,että olen tervetullut suhraamaan sekalaisia sepustuksia kentänlaidalta tai teeveen ääreltä.
Mutta suokaa anteeksi kankea aloitus, ehkä se tästä vielä soljuvaksi muuttuu.
Ikäväkseni minun on tunnustettava futiskauden 2007-2008 alkaneen kohdallani ristiriitaisten tunteiden vallitessa, eikä oikeastaan mikään ole ollut kohdallaan. Paitsi tietty teevee-pelien määrä, nyt kun UK näkyy kotona ja vanhoilla taivaskanavat.
Jalkapallo on joukkulaji, mutta valitettavasti sitä tulee kiinnyttyä joihinkin pelaajiin. Olen jopa matkustanut Roomaan seuraamaan erään suosikkipelaajani vaiheita Valenciasta lähdönä jälkeen.
Sitten kun itselle tärkeä pelaaja lähtee joukkueesta jälkeen jää tyhjiö jonka täyttäminen ei ole alkanut lupaavasti. Hyvä etten kesällä raapinut avaimella sen henkilön Ferrarin kylkeä jonka toimet olivat osasyynä suosikkipelaajani Ayalan lähtöön Valenciasta.
On ollut tylsä katsella pelejä kun jotain on puuttunut, ei papan poissaolot pipin vuoksi ole kouraisseet yhtä syvältä kuin se, että yksi suosikeistani pelaakin aivan toisaalla, hei sieltä Valencian puolustuslinjasta oikeasti puuttuu jotain. Väkisinkin sitä ilkeästi ajattelee; entä jos?
Tottakai oman joukkueen suunnattomat vaikeudet koskettavat muutoinkin, mutta onneksi tänään näyttää hyvältä:
Valencia-fanin kammariin loistaa jo hiukkasen valoa, "helppo" vastustaja Murcia sentään kaatui 3-0!
Valmentajan vaihdos voi olla ratkaisu Valencian ongelmiin, mutta oliko Koeman todellakin ainoa vaihtoehto?
Monien toivoma ex-Chelski reenari Mourinho olisi ollut vielä karmaisevampi, ehkä olisin siirtynyt passiiviseen fanittamiseen.
Itse toivoin salaa, että Capello olisi saatu pestattua valkuksemme, sitten tie olisi ollut auki maailman huipulle, on meillä sen verran kova jengi pelaamassa.
Ja tässä tämän kauden ykkössuosikit:
Villavillamaravilla
David Silva
Timo Hildebrandt
Sitten inhokit:
Helguera
Albiol
Tähän loppuun kysymys:
Saako ja voiko "omia" vihata tai inhota?
Raya: "Saako "Omia" vihata tai inhota?"
SAA. Olen erittäin tyytyväinen että Real pääsi eroon Gayvid Beckhamista!!!
Turhuuksien turhuus koko ukko.
Kilpailu kiristyy... Sulla on aivan älyttömän hyviä nuo sun fudisjutut ja nyt mä rassukka alan sitten sählätä noitten jenkkifudis juttujen ympärillä...
Tunnustan jo julkisesti tappioni tässä lajissa, sillä en taatusti osaa kirjoittaa yhtä värikkäästi ja hyvin kuin Raya!
Mutta yritystä, sitä riittää joka tapauksessa...
Toki tiedän myös ettei mikään ole niin vaarallinen yhdistelmä kuin innokkuus ja osaamattomuus... 
Murcia-peli oli tosiaan kivaa katseltavaa, pitkästä aikaa! Valencia otti pelin haltuunsa jo varhaisessa vaiheessa, palloa osattiin pitää itsellä ja hyökkäyksiäkin oli kiitettävästi (vrt. ottelu Madridia vastaan, kun Valencia taisi hyökätä tasan sen yhden kerran jotta saatiin nollatulos rikki).
Koeman oli tehnyt pari jännää valintaa. Viime aikojen vakkari Joaquin oli katsomossa, ei siis edes vaihtomiehistössä. Ja syynä ei ollut loukkaantuminen, vaan valmentajan päätös. No, tämä ei ollut kovin huolestuttavaa, sillä Angulo on pärjännyt oikealla laidalla ihan kivasti ja pelannut hyvin yhteen Miguelin kanssa.
Enemmän ihmetytti puolustajavalinta, jossa Caneira oli aloituksessa Morettin tai Albiolin sijaan. Vähän oli semmoinen tutina, että mahtaako pärjätä? Mutta näköjään homma hoitui, sillä oma maali pysyi puhtaana. Ehkä Caneira keskittyi enemmän puolustushommiin kuin toisinaan vasenta laitaa vauhdilla nouseva Moretti (vaikka saattaa olla että aiemmissa peleissä Morettin nouseminen oli sovittua, kun vasen laita oli vähän tyhjillään ennen Vicenten kuntoutumista). Albioliahan oli kaavaliltu Ayalan seuraajaksi, puolustuksen organisoijaksi, mutta taitaa olla vielä vähän liian tuore siihen hommaan. Toisinaan pelaa loistavasti, mutta välillä sattuu liian helppoja lipsahduksia.
En ollut lainkaan varma Valencian voitosta etukäteen. Murcia on nousijajengi, mutta yhteispelinsä on ollut tähän asti erinomaista ja La Ligassa joukkue pitää 13. sijaa, takanaan seitsemän joukkuetta. Ajattelin, että jos ensimmäisen vartin aikana näyttää liian tuskaiselta, niin lopetan katsomisen.
Oliko Koeman ainoa vaihtoehto? Ei tietenkään, mutta tuskin pahimmasta päästä. Mourinhoa en jaksaisi egon takia katsella. Capello... Njaa... Fabiohan hankitaan valmentajaksi kun voittaminen on tärkein asia. Kuitenkin sanoisin että olen valmis uhraamaan tämän kauden mestaruustoiveet siihen, että keväällä Valencian peli olisi ilahduttavaa katseltavaa, ei sellaista kun Madridin pakkopullavoitot viime kautena. Joissa joka pelin jälkeen todettiin, ettei joukkue ansainnut voittaa, mutta kun se nyt iski yhden maalin enemmän, niin minkäs teet. Minä siis kuulun niihin, jotka arvostavat Barcelonan liigamestaruuden 2005/2006 paljon korkeammalle kuin Madridin vastaavan 2006/2007. Ensimmäinen tuli tyylillä, oman pelin hyvyyden takia. Toinen "rumilla" pakkovoitoilla, ja kiitos vastustajien rämpimisen viime hetkellä.
Entä saako omia pelaajia inhota? Minun puolestani kyllä. Tosin tällä hetkellä Valenicassa ei ole minulle ketään inhokkia. Suosikit on samat kuin Rayan: Silva, Villa ja Timppa. Ja alan myös ymmärtämään Marchenan ja Albeldan korvaamattoman arvon joukkueelle, vaikka pelityylinsä ei ole kovin elegantti. Vicente varmasti nousee suosikiksi kunhan pysyy terveenä. Miguel on oiva oikean laidan työmyyrä. Vaikka stadikalle menen kyllä silti Cañeten paita päällä - se on varma.
Inhokeista puheen ollen - perheen toinen fudisfani, vääräuskoinen madridista, on sellaisen löytänyt, ja vieläpä omasta jengistään. Cannavaron nimeä huudetaan meillä kun Madridin maalilla on kuumat paikat meneillään. "Katsos nyt, ei taaskaan ajoissa!" ja "Jaaha, kukahan siellä taas oli ihan pihalla puolustuksessa..." on jokaviikonloppuisia hokemia, ja vaikka väittäisin että minä olen meistä intohimoisempi fudiksen suhteen, niin kyllä siinä viereisellä tuolilla aina silminnähtävästi verenpaine nousee kun hidastus näyttää Cannan harhailut todeksi...
Kiva kun olet taas back, Raya!
Oma mielipiteeni muuten on, että sinä La Cruizer, kirjoitat kyllä äärettömän maukkaasti fudiksesta lisäksi kirjoitat hyvää suomenkieltä.
Minä olen intohimoinen kielipuoli futisfani, mutta kai sekin on ihan hyvä juttu.
Olen nyt pähkinyt tuota Koeman vs muut mahdolliset ja taipunut ajattelemaan hänen olevan hyvä vaihtoehto. Capelloa kannatan juuri sen voitonmaksimoinnin takia, ehkä toivottomana nykyiseen tilanteeseen.
En muista milloin olisin nähnyt poikien pelaavan sellaista tyypillistä Valencia-fudista tyylikästä syöttelypeliä jossa vastustajan on turha kuvitella saavansa palloa haltuun.
En tiedä olenko oikea henkilö kritisoimaan, mutta lukuisissa harjoituksissa joita seurasin (Kalifin aikaan) ei löytynyt sellaista rytmiä joka johtaa kauniiseen peliin.
Ehkä Koeman voi olla ratkaisun avain, ei voittoa voittojen vuoksi vaan laatua kentälle, en ole vielä hänen luotsaamanaan joukkuettä nähnyt reeneissä tahi pelissä.
Barcelona vs Madrid on tässä oiva vertailukohde, toisen peli on sellaista Premier League (tai sitten Englannin nelosdivarin) tyyppistä kaahaamista toisen sellaista tyylillisesti kaunista ja sujuvaa.
Oletko muuten huomannut Villarealin harrastavan pakkovoitto peliä, olen nähnyt kolme Keltaisten peliä joista kaksi livenä enkä voi kuin olla tyytyväinen ettei Roberto Fabian sitten jäänytkään Keltaisiin.
Noloimpiin tunnustuksiin:
Olimme seuraamassa lähinnä poikani vuoksi (koska Dinho on oikeasti hyvä esikuva pelillisesti) Barcelonan iltareenejä ja pakko on tunnustaa, Rijkaard on aika korkealla valkkulistallani.
Erittäin kaunista ja kurinalaista näytti Barcelonan reeneissä meno olevan vaikka Dinhon ja kumppaneiden touhuista kuulee jos vaikka mitä huhuja.
Kiitos, Raya. Mutta taitaa silti olla niin, että oma kirjoitustyylini on kuivahko, kun taas sun sepostukset ovat täynnä väriä ja tunteita. Siitä kai johtuu, että niitä luetaan ja kommentoidaan myös sellaisten toimesta, jotka eivät fudiksesta piittaa pätkääkään. Eli jatka ihmeessa Orkin virallisena urheilureportterina!
Mitenkäs siellä seuratiin Espanja-Ruotsi ottelua? Meikäläiseltä jäi vähän väliin, kun olin juuri kotiutunut paddle-pelistä ja piti ehtiä suihkun kautta vielä ulos syömään. Taisivat maalata Capdevila, Sergio Ramos ja Iniesta. Eli valencialaiset eivät tällä kertaa vastanneet osumista, mutta kentällä kirmasi matsin joka hetkenä vähintään 3 che-joukkueen edustajaa. Peliin osallistuivat siis Albelda, Marchena (molemmat pelasivat 90 min), Villa (51 min), Silva (61 min) ja Joaquín (38 min + lisäaika).
Tällä erää eivät fudisasiat ole retuperällä vain täällä Orkissa.
Meillä Valenciassa on meneillään jotain käsittämätöntä, jotain joka musertaa fanin sydäntä viikosta toiseen.
Pelejä on tullut nähtyä enemmän kuin naismuistiin, kiitos Urheilukanavan joka näyttää La Ligaa parin ottelun viikkotahtia.
Viimeisimmät harkat jotka seurasin paikan päällä olivat katastrofaaliset, pelaajia oli poissa eikä paikalla olleiden motivaatio näyttänyt riittävän edes paidan hiostamiseen.
Hurjimmat uutiset kertovat seuran jakavan lähtöpasseja kipparille, Canyetelle ja Angulolle -noin alkajaisiksi sitten Vice, Zigic ja Fernandes...pian meillä ei totisesti ole ketään kentälle kirmaamaan.
En oikein edes pysty tätä kommentoimaan, tällä erää mennään vähän liian herkillä fudismaailmassa.
Ensi keväänä ei taida olla juhlia tiedossa.
Tunteita niin hyvässä kuin pahassakin!
Minä tunnustan eläväni ja kirjoittavani tunteella, usein tunteet värittävät vähän liigaakin, heh.
Koko syksyn kytenyt epämääräisyys purkautui sitten juuri joulun alla ja osittain onnistui pilaamaan joulufiiliksetkin.
Myönnän olevani erittäin espanjalainen suhteessani fudikseen ja se on edesauttanut pääsyyn vähän liiankin syvälle maailmaan jonka kuvioita on vaikea ymmärtää.
Aika entinen ei koskaan enää palaa, ehkä sen voi tavoittaa vielä jossain Espanjan syrjäkylillä, mutta rakas Valencia joukkueineen alkaa muistuttaa suuria jalkapallokaupunkeja, kotikutoisuus ja lämpö alkaa haihtua tehokkuuden tieltä.
Tämä on tätä päivää Raya, pysy kyydissä tai hyppää pois jos vauhtisokeus alkaa ahdistaa...
Myös perheemme fudisasiat ovat suhteettomasti rappiolla!
Kuopus joka viime kesän leirin jälkeen ilmoitti kieltäytyvänsä VCF:n leiristä ensi kesänä on kääntynyt "toisuskoiseksi".
En uskonut vaaran vaanivan kun annoin luvan ostaa R10 hikinauhan ja pannan, vielä jalkkiskenkiä ostettaessakin olin "hyvässä uskossa".
FC Barcelonan kaupassa aloin haistaa palaneen käryä, eikä tilanne parantunut ollessamme seuraamassa Barcan iltaharkkoja.
POJASTANI ON KASVAMASSA BARCA-FANI!
Poika katselee Urkalta kaikki Barcan pelit ja Dinhon lisäksi tuntee jo muutkin pelaajat. Suosikeikseen luettelee Barcan kivikovat: Deco, Marque ja Puyol. Hyökkääjistä ovat kovia luita Messiah ja "Ai onkse siirtyny Arsesta Barsaan" -Henkka.
Mikä avuksi kun lapsi käyttää omaa päätään ja muodostaa omat mielipiteensä aivan itse?
Eihän tässä auta olla kuin ylpeä itsestään, kyllä kai sitä perheeseenkin mahtuu toisinajattelijoita.
Sitä paitsi Barca pelaa hyvin, olisin tällä kaudella toivonut, että olisivat pesseet pääkaupungin steriilit valkopaidat.
Viikonloppuna Valencia kävi sitten hankkimassa meriittilistaansa 3-0 tappion naapurikylän poijille, Villarrealille (Pires, Capdevila, Nihat)... Katselin viimeiset 30 minuuttia. Villarrealin joukkue nousi vauhdilla, nopeat syötöt liikuttivat palloa mieheltä toiselle, ja maalipaikkoja saatiin aikaiseksi useita. Pallonmenetys paikattiin heti ryöväämällä se takaisin. Kolmen osuman lisäksi tolpat sekä Hildebrandt pelastivat Valencian vielä rummemmilta lukemilta. Valencian saadessa pallon, sitä syöteltiin omalla kentänpuolikkaalla edestakaisin. Odottelin siihen jatkoksi terävää pystysyöttöä paitsion rajamailla kärkkyvälle keskushyökkääjälle, mutta minuuttien pallonpyörittelyn jälkeen se lähetettiinkin Joaquínille, keskikentän oikeaan laitaan. Joaquín osaa olla laidassa ihan nopeakin, mutta siitä on lähinnä hyötyä vastahyökkäyspelissä, ei silloin kun vastustaja on jo ehtinyt puolustamaan 10 miehen voimin! No, Villarrealilla ei tietenkään ollut mitään ongelmia ahtaa Joaquín kolmen puolustajan toimesta aivan sivurajan tuntumaan ja napata pallo... Samantyyppinen kaava toistui useita kertoja, ellei palloa menetetty jo syöttelyvaiheesa...
Jotenkin tuli sellainen olo, että Valencian peli muistutti kovasti Hollannin maajoukkueen ikuista syöttelyä viime MM-kisoissa (eivät päässeet 8 parhaan joukkoon hävittyään Portugalille 0-1). Hollanniin saavuttama 0 kuvasi juuri pelityylin tuotteliaisuutta: syttöjä, syöttöjä muttei mitään kunnon vaaratilanteita. Toivottavasti Valencian hetkellinen peli ei kuvaa Koemanin ihannoimaa pelityyliä, ja että kyseessä on vain pitkän projektin alkuvaihe...
Raya - mikäs siinä jos Barcelona ihastuttaa! Tosin Ronaldinho saattaa olla jo historiaa, nykyään lähes jatkuvasti loukkaantuneena jos mistäkin kohtaa (myös tunteet?) ja pelatessaan puolikuntoinen. Messi sen sijaan on jo lunastanut paikkansa maailman tämän hetken parhaisiin, ja Bojan ja Giovanni lupaavat paljon kunhan kokemusta karttuu. Marquez on kuin Ayala aikoinan Valenciassa - se joka hoitaa homman, ja nousee erikoistilanteissa myös maalintekopaikkoihin. Ja Puyol, Xavi ja Iniesta Barcelonan sielu.
Eilen Valencia otti sitten näyttävästi kotonaan turpaan nousiajengi Almerialta...
En nähnyt peliä (onneksi), mutta veikkaan, että sama pallon vatkaaminen omalla kentänpuoliskolla oli jälleen pelitaktiikkana...
Sen jälkeen kun Koeman aloitti Valencian valkkuna, che-joukkue on voittanut vain yhden ottelun La Ligassa. 30 pisteestä se on napannut naurettavat kuusi. Mikään muu joukkue ei ole kyennyt moiseen samassa ajanjaksossa. Putoamisviiva on viiden pisteen päässä. Toivottavasti Quiquen alkusyksystä hankkimat 21 pojoa riittävät pitämään joukkueen ykkösdivarissa, sillä Koemanista selkeästi ei siihen ole.
Raya - mikäs siinä jos Barcelona ihastuttaa! Messi sen sijaan on jo lunastanut paikkansa maailman tämän hetken parhaisiin.
Olem alkanut todellakin hyväksyä tuon seikan, olen luvannut pojalle "pelireissun" ensikaudellakin (samalla voin itse könytä Barcelonan taideaarteita).
Messi on ollut omalla suosikkilistallani vuodesta n jolloin hän pelasi Argentiinan U-17 joukkueessa ja näin hänen pelaavan ensimmäistä kertaa. Samalla tavalla olen tutustunut/ihastunut myös Carlos Teveziin.
Valencian peleistä en tohdi enää kommentoida mitään!
En olisi uskonut että ikävöin vielä entistä inhokkiani ex-director deportivo Amedeo Carboniakin, Kalifista puhumattakaan.
Toivottavasti Koemanin sosieteetti pystyy kokoamaan edes muutaman pisteen kevään mittaan sijoituksemme alkaa olla huolestuttava.
Järkyttävintä on seurata naapurin Keltaisen Sukellusveneen voittokulku, vaikka Forlan lähti peli kulkee ja maaleja syntyy, Villareal kukoistaa.
Kun Ayala oli Villarealin listoilla kävimme katsastamassa Salerassa miltä keltaiset paidat näyttävät, KAMALILTA. Mutta Castellonin lentokenttä jota Villarealin paidassa "mainostetaan" on juuri SE lentokenttä jonne haluaisin aina lentää.
Fudista? Ainakin mutkan kautta.
No niin, jos taas yritäisin...
Olen aloittanut kirjoittamaan jo kolme kertaa, mutta aina on pitänyt jättää kesken.
Fudisasiat ovat edelleen heikossa jamassa Valencian kauniissa kaupungissa, mutta viimeviikonloppuisen VCF-Recreativo pelin perusteella ilmeisesti valo alkaa häämöttää sen tunnelin päässä jonne Valencia CF:n kannattajat ovat eksyneet.
Nimittäin vaikka peli päättyikin harmillisesti tasuriin sai joukku pelin päätyttyä aplodit kotiyleisöltä, jo tutuksi tulleiden buuausten sijaan.
Paljon on taas tapahtunut Turian rannoilla, entisen kipparimme ja klubin oikeudenkäynti oli viime perjantaina. Joukkueemme suurin omistaja herra isoherra Soler on aikeissa luopua osuuksistaan.
Nääs Soler valittelee terveytensä pettäneen, mies ei ole kyennyt edustamaan entiseen malliin vaan on joutunut viettämään hiljaiseloa.
No nyt on taas pakko lopettaa, mutta en nyt poista tätä vaan jatkan kunhan saa rauhan.
Fudista en fanita, mutta juorut ja uutiset silti kiinnostavat, kun niitä kerrotaan Rayan tavoin ja samallahan se jalkapallokun tarttuu mieleen – orastavaa kurkistelua ruudun kautta olen jo harrastanutkin. Että etpäs turhaan lajiasi asiaa ennestään tuntemattomlle markkinoi. Kiitos – myös tulevista jutuista!
Ja minulla on ilo ilmoittaa "juoruja" löytyvän huomennakin raapustettavaksi, itseänikin hykerryttää.
Tosin on muistettava, että ns keltainen juoruilu ei kuulu valikoimaani, koska fudaajatkin ovat ihmisiä.
Hyvä tahto ja mieli ennen kaikkea.
Juoruilulla tarkoitabkin parhaimmillaan herkullisia taustatietoja, jotka personoivat ja tuovat joukkuetta lähemmäksi katsojaa – human interest. Kuten sulla onkin tapana tuoda juoruja julki.
Hyvää päivää kaikille, myös päähän potkijoille.
Minä en tiedä juurikaan mitään futiksesta, mutta palstalla olen innostunut lukemaan värikästä tekstiä sen tiimoilta. Ja ehkä, ehkä minut voi joskus pongata katsomosta, joskus sitten, kun olen päässyt vielä syvemmälle tähän maailmaan.
Jos meidän Recren kanssa saa tasapelin aikaiseksi, onko se hurraahuutojen aihe ? Todella surkeasti on Recreativo (de Huelva) pelannut tänä talvena. Alas on vajonnut Valencian aficionaadojen itsetunto, jos tasapelille Recrea vastaan taputetaan. Paikallaan olisi kyllä pienet veetuilut, mikä sinänsä ei urheiluun kuulu, mutta äo ei useinkaan ole kovin korkealla siellä lauteilla katsomossa.
Jos meidän Recren kanssa saa tasapelin aikaiseksi, onko se hurraahuutojen aihe ?
Valitettavasti joukkueemme nykytilanteessa se on.
On surullista ja säälittävääkin, että eurokentillä ja liigassa mukavasti pärjännyt joukkue jolla on ollut eniten pelaajia myös Espanjan maajoukkueessa on vajonnut tälle tasolle.
Milloin joukkue saadaan uudelleen sille tasolle jolla se on totuttu näkemään on ainakin minulle arvoitus, enkä jaksa tällä erää enää olla edes kovin toiveikas lyhyelle tähtäimelle ellei ihmettä tapahdu.
Itse kannattajana näkisin tuon kannustuksen kuitenkin suurempana voimana kuin jatkuvan negatiivisuuden, koska joukkueen menestymättömyys johtuu kuitenkin enemmän pelaajien ja "palkollisten" kuin kannattajien itsetunnon vajoamisesta pakkasen puolelle.
Lempeys on suurempi voima kuin väkivalta, kannatus huonoinakin aikoina voi olla se piste iin päälle, joka tuo sen tarvittavan pisteen.
Ovathan Atletico Madridinkin kannattajat jaksaneet "tukea" omiaan vaikka joukkue ei ole terävimmälle huipulle yltänytkään.
No minähän en ole tyypillinen urheiluhullu tai fudisfani, ehkä suhtaudun asioihin tunteellisesti.
Sitten rakkaan papparaisen kuulumisia:
Veteraani veskarimme, ihanainen blondi, Santi Cañizares harjoittelee kuin viimeistä päivää pysyäkseen pelikunnossa, niin ja saahan hän palkkaakin kuukausittain.
Papan vakaana aikeena on jatkaa uraansa vielä, mutta jossain muualla kuin Valenciassa, ehkä Aasiassa tai Arabimaissa, ehkä.
Cañizaresin ammatilliset kiinnostuksen kohteet ovat hieman toisenlaiset kuin kahdella nuoremmalla "hyllytetyllä" pelaajalla jo pelkästään maajoukkueuran vuoksi.
Voin vain kuvitella miten turhauttava on Canyeten tilanne, hyllytys tapahtui kolmen minuutin yksinpuheluna valkku Koemanin taholta, sopimusta jäljellä tämä ja seuraava kausi, suosio joukkueessa ollut mahtava, nyt hän treenaa pysyäkseen pelaajana ja odottaa...
Jokainen "ääri-ihminen" on satsannut omaan erityisosaamisalueeseensa kaiken, niin Cañizareskin, pää vain täytyy pitää kasassa jotta usko tulevaisuuteen säilyy.
Minulle on ollut tuskaa seurata joukkueen pelejä, kaipaan hyllytettyä kolmikkoa sekä Zaragozaan muuttanutta Ayalaa aivan liiaksi.
Levante-emv:n tietokannasta löytyy kaikkien uteliaiden simmuille kuvia ex-kipparimme ja VCF:n oikeudenkäyntiin liittyen.
http://comunidad.levante-emv.com/servicios/galeriasMultimedia/index.jsp?...
HUOMATKAA KUVASSA 36 näkyvä banderolli, hyvä hyvä!
Ennen oikeudenkäyntiä alkoi kiivaana liikkua huhuja joukkueen johdon värvänneen pelaajia Albeldaa vastaan, näihin "luopioihin" kuuluivat mm. Morientes, Marchena sekä Baraja.
Albelda sai puolelleen joukkueen starat: Villa, Joaquin, Vicente ja Silva.
Marchena on kuitenkin antanut julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänellä ei ole mitään ex-kipparia vastaan, hyvähän se oli puhua kun tuo tavoiteltu nauha on koristanut omaa olkavartta...
Tässä fani voikin sitten mielessään rankata "omat" hyviksiin ja pahiksiin sen mukaan mihin leiriin pelaaja sattui asettumaan.
Näin viimeisillä voimillani raapustan tähän topikkiin pienen onnellisen kirjoituksen.
Kiitos ja kunnia seuraavassa valaistuvista tapahtumista kuuluu myös teille rakkaat orkkilaiset erit. O.C. ja kumpp. jotka olette kehoittaneet minua hyödyntämään kirjoitteluani. No taloudellinen hyöty on vielä kaukana, mutta henkiset hyödyt mittaamattomat.
Olen saanut runsaasti kannustusta kirjoitteluni tiimoilta joten innostuin pitämään sekakielistä (suomi/enkku/espanja/saksa) blogia eräällä palveluntuottajalla.
Blogin pitäjällä on mahdollisuus seurata palveluun rekisteröityneistä käyttäjistä ketkä ovat ns bloginsa tilaajia, tokihan tuollainen pitää oitis hyödyntää, jos vain kantti kestää.
Kirjoitukseni koskettavat fudiksen lisäksi musaa ja elämää, sekä ovat täydestä sydämestä tunteella kirjoitettuja eli tyypillistä minua.
Osalleni on koitunut tällaisen pienen suomalaisen fudisfanin unelmien täyttymys, no ensiksi se oli kyllä syvä järkytys:
Kaikki uudet blogikirjoitukseni löytävät tiensä suoraan erään suurimman fudisidolini sähköpostiin. On hienoa tietää niiden todella tulevan luetuksi...
En osaa oikein pukea sanoiksi sitä fiilistä, mutta on tämä ollut sellainen ilonaihe, että silloinkin kun räntä on lentänyt suoraan päin naamaa olen voinut hykerrellä onnesta, se on lämmittänyt sydäntäni kuin Valencian kesäinen aurinko rannalla köllivää makoilijaa.
Eli Tampereella fudisasiat eivät ole rappiolla.
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille ja palataan!
Iloitsemme puolestasi täysin rinnoin..Onneksi olkoon uudesta haasteesta tai sen jatkumisesta....
Rayalle ensiksi - kiva avatar!
Sitten itse aiheeseen, eli Espanjan fudikseen ja Valencian takkuilevaan kauteen... Lieväkö fallasit tuoneet che-joukkueeseen uutta virtaa, mutta alle viikossa on kaatunut niin Barcelona Copa del Rey:n semifinaalissa kuin Real Madrid liigassa!
Barsa nöyrtyi torstaina Valencian kotistadionilla Mestallalla lukemin 3-2, ja lehdet hehkuttivat osuvasti "El Valencia no 'falla' "... Matsin onnistujiin kuuluivat Baraja sekä tämän kauden tulokas Mata, joka osui kahdesti. Copa del Rey:n finaalissa vastassa on Laudrupin erittäin hyvää joukkuepeliä esittävä Getafe, eli missään nimessä helppo ottelu ei ole edessä.
Eilen oli Madridin vuoro yllättyä, vieläpä kotonaan Santiago Bernabeulla! Villa avasi Valencian maalitilin, joskin Raúl tasoitti valkoisille välittömästi. Madridin kapu ja maajoukkueen ikuinen kysymysmerkki lisäsi vielä toisen maalin blancojen plakkariin, ja ehdin jo miettiä että "jaaha, tässä sitä taas mennään..." Madridin luottotunaroija Cannavaro kuitenkin kaatoi Silvan rankkarialueella (työsi näyttävästi selkään vaikkei suurempaa syytä paniikkiin ollut...) ja Villa upotti rankkarin Casillasin taakse: 2-2. Ihan tyytyväinen olin näihin numeroihin ja toivoin vain hartaasti, että Hildebrand jatkaisi huippupelastuksiaan pelin loppuun asti. Sitten pari minuuttia ennen loppuvihellystä se tapahtui: Arizmendi sai pallon, laittoi jalkaa toisen eteen, ohitti Cannavaron (joka heittäytyi ihan käsittämättömästi aivan väärään paikkaan...) ja pisti pallon Casillasin yli maaliin... Perun täten ainakin hetkellisesti puheeni siitä, että Valencian kykyjenetsijät pitävät kristallipalloaan väärin päin - olin nimittäin jo tuominnut Arizmendin hankinnan jälleen yhdeksi "ikuinen tulevaisuuden lupaus" -ostokseksi.
Pelin paras: Hildebrand, torjui kaiken ja vähän lisää... Tämän miehen suhteen siis ennakkoaavistus sentään oli oikeassa - ainesta on vaikka mihin. Kunhan nyt kentällisen muut ukot saisivat vielä pelinsä kulkemaan niin kuin pitää...
Joo, katselin TVE:ltä urheilu-uutiset ja näin kaikki maalit kyseisestä ottelusta. Real Madridin häviö lisäsi hieman jännitystä sarjaan, koska Barcelona voitti 4-1.
Olisi muuten tosi mukava katsoa espanjalaista jalkapalloa espanjankielisen selostuksen säestämänä, vaikka kielestä ei vielä paljon ymmärräkään. Talvella katselin kyllä urheilukanavalta klassikko-ottelun, jossa pelasivat Barca ja Real, mutta selostushan oli tietysti suomeksi.
Tackar! Olen haaveillut rastoista jo vuosia.
Valitettavasti täällä Suomessa ei päässyt naatiskelemaan Madrid pelin tunnelmasta, miten aina Urkka onnistuu olemaan näyttämättä Valencian parhaat esitykset.
Streamilta näin tosin sekä Barca että RM pelin maalit, jotka antavat toivoa omien nousuun.
Uskon ja toivon Copan voittoa vaikka olen La Cruizerin kanssa samaa mieltä Getafen vaarallisuudesta finaali vastustajana.
Olisihan se mehevää jos ensi kaudella pelattaisiin edes Uefa Cupissa, kun tuo UCL taitaa mennä förbi.
Erityisesti Barajan puolesta olen tosi iloinen mies ansaitsee todella menestyksensä.
Tosin miehistöömme kaipaisin Anguloa joka jaksaa uutterasti tehdä duunia koko pelin ja o,aa käsittämättömän taidon saada pallo vastustajan veskarin selän taakse aina silloin kun sitä häneltä (tai ylipäätään keneltäkään) vähiten odotetaan.
No eikä hänen tapauksessaan pidä väheksyä minulle ah, niin tärkeätä visuaalista osuutta, komea mikä komea.
Juan Soler sitten erosi ja uusi presidentti on Agustín Morero, vaikuttaako vaihdos muuhun kuin rahan liikkuvuuteen en oikein tiedä.
Rahallisestikaan meillä ei liene suurta ongelmaa, onhan noita nuoria lupauksia kehittymässä, joten suuria hankintoja ei välttämättä tarvittane.
Onneksi tuli tuo Hilde hommattua, näin säilyy joukkueen 2000-luvulla alkanut perinne blondista veskarista.
Kentän ulkopuolella Ever Banega jatkaa kyseenalaisia tempauksiaan:
Tällä kertaa mies on narahtanut auton ajamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena.
Täytyy vain toivoa, että nuori argentino saa päänsä kasaan ja kykenee lunastamaan häneen asetetut toiveet pelaajana. Sen vähän mitä olen häntä nähnyt hän on pallon kanssa melkoinen lahjakkuus, toivottavasti hän saa riittävästi tukea ja pystyy "aikuistumaan" jalkapalloammattilaiseksi vaadittavalle tasolle.
Mutta ihan hyvillä mielin tässä odottelen kevättä, vaikka kauden viime pelit jäävät tänä vuonna näkemättä koska esikoisen peruskoulun loppumisen vuoksi lähdemme Valenciaan seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa.
Huomenna sitten katsomaan Espanja - Italia ystävyysottelua Elcheen! Valencialta mukana maajoukkueessa neljä pelaajaa: Marchena, Albiol, Villa ja Silva. Albelda jäi kokoonpanon ulkopuolelle kun ei ole viime aikoina pelannut otteluita, ja Joaquín taas ei ollut valkun mielestä aivan riittävässä vedossa.
Espanjan kokonpano vaihtopenkkeineen on: Iker Casillas (Real Madrid) ja Pepe Reina (Liverpool).
Sergio Ramos (Real Madrid); Joan Capdevila (Villarreal); Raul Albiol (Valencia); Carles Puyol (Barcelona); Carlos Marchena (Valencia); Fernando Navarro (Real Mallorca); Juanito (Betis) ja Álvaro Arbeloa (Liverpool).
Cesc Fàbregas (Arsenal); Andrés Iniesta (Barcelona); Xavi (Barcelona); David Silva (Valencia); Albert Riera (Espanyol); Xabi Alonso (Liverpool); Rubén de la Red (Getafe) ja Marcos Senna (Villarreal).
David Villa (Valencia); Daniel Guiza (Real Mallorca); Luis García (Espanyol); ja Fernando Torres (Liverpool).
Kuten ylläolevasta listasta näkyy, eniten edustajia maajoukkueessa on Valencialla ja Liverpoolilla (jota muuten luotsaa Valencian ex-coachi Benitez): 4. Itseä kiinnostaa valencialaisten ohella nähdä miten maajoukkuetulokas Rubén de la Red hoitaa hommansa, ja toivottavasti myös Mallorcan huippuhyökkääjä Dani Güiza pääsee väläyttelemään taitojaan.
Italian kokoonpanossa kiinnostavat mm. Camoranesi (Juve), Gattuso ja Pirlo (Milan). Cannavaron puolestaan toivon avittavan Espanjaa jo tutuksi käyneillä pikku lipsahduksillaan. Vuoden 2006 Fifa World Player ja Ballon d'Or - ja mitäs sitten tapahtuikaan...?
Pakko myöntää, näin Espanjan ystävänä ja tällaisella Espanjan diggareiden forumilla, että olen niin suuri Italialaisen jalkapallon ystävä, etten voi muuta, kun olla Italian puolella.
Serie A:ssa olen jo vuosikymmeniä sitten rakastunut "vanhaan rouvaan" (= Juventukseen )
Yksikään jalkapallojoukkue maailmassa ei mene sen yli... kannatan Juvea niin myötä-, kuin vastamäessäkin
Tämä rakkauteni italialaiseen jalkapalloon juontaa juurensa jo 60-luvulta ja on pitkä juttu, en jaksa sitä kertoa, mutta sen kerron, että ITALIA VOITTAKOON!!!
No tykkään minäkin Gennaro Gattusoa katsella...mutta taidan kyllä olla Espanjan puolella.
Valitettavasti Guanche en voi jakaa tunnettasi, Juve ei saa minulta (tietyistä henk.koht. syistä) yhtään sympatiapistettä.
Tällä erää en seuraa Serie A:ta kuin satunnaisesti mammun ja paapan satelliittikanavilta, mutta olen kyllä nähnyt Lazion pelin livenäkin.
Olen seurannut sitä myötä italialaisia seuroja, kun joku "tuttu" on siirtynyt sellaiseen pelaamaan.
Tällä hetkellä ainoa joukkue jossa on "vanha tuttu" on AC Siena, jossa muuten on kolmosveskarina suomalainen Anssi Jaakkola. (http://www.acsiena.it/schede/JAAKKOLA_Anssi.php?id_rosa=83)
Kakkosveskarina on kreikkalainen "namu" Dimitrios Eleftheropoulos jonka olen nähnyt livenä joskus 2000-luvun alkupuolella Olympiakosin riveissä.
No jos et jaksa niin olkoon, mutta ei kai sitä ole pakko tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta?
Itse aloitin fudisurani diggailemalla enkkufudista ja Arsenalia.
Gunnersit ovat edelleen toki suosikkejani, mutta kaukana ovat ne ajat jolloin hihkuin innosta Highburyllä. Uudella Emirates Stadiumilla Ashburton Grovessa olen käynyt vain kerran.
Suhdettani Gunnersiin kaihertaa Seamon eläköitymisen jälkeen alkaneet "veskari erimielisyydet" valmentaja Wengerin kanssa. INHOAN Jens Lehmannia!
No niin, Valenciassa ei omille hurrata!
Menivät mokomat häviämään Mallorcalle 0-3, Timo ryökälekin vetäisi muutamat torkut maalillansa.
Poikani 10 v sentään vielä suostuu laittamaan joukkueen peliasun ylleen liikkatunnille, mutta vain ja ainoastaan menneiden suuruksien kunniaksi. On kuulemma mellevää liikata samanlaisessa asussa kuin Ayala, Angulo ja Albelda ovat pelanneet.
Poijalla on seinällään oikean kokoisessa julisteessa entinen numero 4 Roberto Fabian Ayala ja Pleikalla pelaavat Valencian joukkueessa edelleen vanhat tutut naamat.
Orkissa tuntuu olevan monia espanjalaisen jalkapalloilun ystäviä. Nyt voi itsekukin valita oman suosikkinsa yli sadan joukkueen kannatuslauluista täältä.
Kiitos Masa linkistä!
Oli mukava käydä kuuntelemassa vieraiden joukkuieidenkin biisejä.
Stadionilla sitä tulee hoilattua aina mukana oman joukkueen himnoa, kummasti se virittää tunnelmaan kun "kaikki" muutkin hoilaavat.
Telkusta peliä katsellessani nousen aina seisomaan ja liikutun himnon aikana.
Suomessa ollessaan sitä usein miettii miten vanhanaikaisia nuo himnot ovat, mutta muutama päivä sitten hylkäsin kokonaan moisen aatoksen kun HÄPESIN kuollakseni kuunnellessani 957:lta paikallisen lätkäjoukkueen Tapparan kannatuslaulua "Tappara on terästä".
No huh huh, L´Himne del Valencia CF on superhyper siihen verrattuna.
Vaikka miten valencianista olenkin, ehdottomasti paras fudisbiisi on Sevillan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2006 Javier Labandónin tekemä kappale. Muidenkin mielestä ilmeisen hyvä tekele, sillä se oli julkaisuvuotensa viidenneksi myydyin single Espanjassa, ja kaikkien aikojen eniten myyty jalkapallobiisi kotimaassaan. Allaolevassa videossa on kivasti sanat mukana.
http://uk.youtube.com/watch?v=vJ796uXclr0&feature=related
Sevilla-teemaa jatkaakseni, alla vielä linkki YouTuben videoon (no kuva nyt pysyy samana koko ajan) Cadizin karneevaleilla esitetystä kunnianosoituksesta Sevillan pelaajalle Antonio Puertalle, joka pyörtyi kotikentällään kesken ottelun Getafea vastaan 25.8.2007, ja menehtyi sairaalassa pari päivää myöhemmin. Sanat (alla) kertovat siitä, kuinka suuri suru yhdisti, ainakin hetkeksi, koko Sevillan jalkapalloväestön, väreihin katsomatta (Betis = vihreä-valkoinen ja Sevilla = punainen-valkoinen).
http://uk.youtube.com/watch?v=1uBsbkBfCm0&feature=related
Al igual que toda España,
la noticia de aquel día,
el corazón me lo encogía
y me comia las entrañas.
Al igual que toda España,
esa muerte repentina
se grababa en mi retina
y se llevó mis esperanzas.
Al igual que toda España,
por ser joven yo creia
de que Antonio se reiria
del cabrón de la guadaña.
Al igual que toda España
yo pense: es un niño
y no podrá pasarle a él
y ya ves la vida engaña.
Y es que al igual que toda España
aquella tarde pude ver
lo que nunca un andaluz
pudo imaginarse.
Que se olvidaran de colores,
del escudo y palmares.
Que usaran pañuelos
verdes pa' consolarse.
Y entre las velas y las flores
muchas frases de dolor
y fotos del Gran Poder
y La Macarena.
Y en ese instante, roto de pena,
al tanatorio, cabizbajo, entró Lopera
y a su enemigo mas terrible se abrazó.
Y aquel abrazo fraternal
que se forjó
me partio el alma en pedazos,
porque el precio de ese abrazo
se habia pagado con la vida de un muchacho
Minut pysäytti täydellisesti Antonio Puertan kuolema.
Sevillaa on tullut kuitenkin seurattua vähän "karvalakkijoukkueita" tarkemmin vahtiihan heidän maaliaan alunpitäen valenciano Andres Palop.
Puertan kuolema pisti minut ajattelemaan vakavasti;
Poikani 10 vee on aktiivisesti tähdännyt ammatiltaan jalkapalloilijaksi ja minä tietty vanhempana olen kannustava.
Mutta pitäsikö unelmia jarruttaa, siis sillee salakavalasti, ohjata mielenkiintoa jonnekin toisaalle?
Antonionkin vanhemmat tiesivät, että pojalla oli ollut sydänongelmia...onko oikein antaa suuren unelman toteutua jos se vie hengen?
Eettisesti äärettömän vaikea kysymys!
Puerta oli vasta puhkeamassa kukoistukseen hänen suurimman menestyksensä päivät jäivät elämättömään tulevaisuuteen. Kuitenkin hän ehti luoda iloa monen ihmisen elämään ja olipa perheen perustaminenekin hyvällä mallilla.
Karvas kohtalo puhalsi pelin loppuneeksi ennen kuin virallinen peliaika oli täyttynyt, moni sydän jäi tuntemaan tuskaa ja ikävää.
Puertan pieni poika ei koskaa tapaa isäänsä, mutta taatusti kuulee tarinoita siitä millainen sankari hän oli.
Moni poika tässä maailmassa joutuu kaipaamaan elävää isäänsä koko elämänsä, niin minunkin poikani.
No pelatkoon poikani, mutta käyköön myös ahkerasti koulua ja esiintyköön lahjakkaana taiteilijana.
Unelmat kantavat meitä silloinkin kun maailma potkii päähän ja kukaan ei ymmärrä, ellei ole unelmia ei ole elämää.
Jalkapallo on toisille koko elämä, voiko siitä heitä moittia?
Espanjaan tämän jutun voi yhdistää itseasiassa usealtakin kantilta vaikka liikutaankin Britannian maaperällä.
Armaiseni oli järkkinyt minulle superhyper yllätyksen tämän viikon vapaille:
Menimme yhdessä katsomaan Mestareiden liigan peliä Anfield Roadille.
Suosikkimme Arsenal kohtasi kotijoukkue Liverpoolin kamppailussa, jonka häviäjä puotaisi liigan jatkosta.
Anfield on tunnetusti paha paikka vierailla, muttei läheskään niin paha kuin oma Mestallamme UCL:n merkeissä visiitille saapuville ulkomaalaisille joukkueille.
Olimme pollean optimistisia "omiemme" puolesta, tosin vastapuolen valkku Rafa Benitez joka on ex-Valencia valkku sai sympatiapisteitä. Hän on edelleenkin yksi suurista mielessämme.
Iloinen toivon ja odotuksen tunnelma nousi korkealle kun Tykkärit tekivät maalin heti kättelyssä...Maksa-altaan tasoitus ei mieltä synkentänyt...pelihän oli vasta aluillaan.
Peli oli hienoa katseltavaa, mutta ei niinkään kuunneltavaa, Liverpoolin kannattajat ovat livenä jos mahdollista vielä äänekkäämpiä kuin TV antaa ymmärtää.
Nyt minäkin osaan laulaa "You´ll never walk alone".
Kuitenkin onni ei ollut myötä ja suosikki joukkueemme ei osoittanut sellaista terävyyttä jota olisi tarvittu vaarallista vastustajaa kohdatessa.
Hyypiän maali vaan loi Liverpoolille sellaisen taisteluhengen ettei sitä onnistunut kaatamaan millään eritoten kun Fernando Torres iski numeroiksi 2-1.
Usko ja toivo ryhtyivät pakenemaan paikalta vaikka Emmanuel Adebayor tasoittikin pelin 2-2.
Gerrardin pilkulta ampuma täysosuma alkoi niitata Arsujen tietä jatkoon umpeen ja Liverpoolin viimeisen maalin jälkeen ei ollut muuta todettavissa kuin, rökäletappio tuli!
Äääh, eipä niitä tunnelmia edes osaa kuvailla, eikä kyllä Arsun häviö onnistunut latistamaan sitä fiilistä jonka sai aikaan kahdenkeskinen aika...voi fudismatsissakin olla "romanttista".
No kuitenkin linkitetäänpä tätä juttua vielä lisää Espanjaan:
Molemmilla joukkueilla on espanjalaiset veskarit, Maksa-altaan Reina on maajoukkue veskarimme ja Tykkäreiden Manuel Almunia "se toinen" komea blondi-veskari Espanjasta.
manuel
Kuvasta kiitos Arsenal.com!
Lisäksi molemmilla joukkueilla on loistavat espanjalaiset pelaajat kentällisessään:
Liverpoolilla FernandoTorres ja Arsenalilla Cesc Fabregas.
On hienoa nähdä mahtavia espanjalaisia pelaajia englantilaisissa joukkueissa, etenkin Arsenalissa jossa kuitenkin on runsaasti edustettuna erilaiset ranskankieliset tummapintaiset pelaajat.
Valkku Wengerillä on ilmiömäinen kyky löytää lupauksia ja saada heidät kasvamaan joukkueessa.
No takkiin tuli oikein kunnolla, mutta Valencia fani on jo tottunut häviöihin.
Looppun pientä spekulointia Valenciasta:
Jos nykyinen valkkumme Koeman olisi luotsannut joukkuetta kauden alusta alkaen niin hänen menestyksellään sijoituksemme olisi nyt liigan loppupuolella about 20:s.
Jos taas edellinen valmentaja Quique Sanchez Flores olisi saanut jatkaa statistiikka sijoittaisi VCF:n sijalle 2!
CAMPEOOOONEEEES CAMPEOOOONEEEES, OOOEEE-OOOOE-OOOEEE!!!
Annoin Rayalle tässä päivän verran aikaa ladata matsiraporttinsa näille sivuille, mutta kun ei kuulu, niin pitää nyt vähintääkin pieni ilmoitus asiasta laittaa. Eli keskiviikkoiltana Valencia teki mahdottomasta totta: ryhdistäytyi, pelasi hyvin ja voitti Copa del Rey:n finaalin Getafea vastaan 3-1.
Ensimmäiset kaksi maalia tulivat kymmenen minuutin sisällä ottelun alkamisesta: Mata pisti ensiksi pallon sisään Villan ja Silvan hienon esityön jälkeen, ja heti perään nykyään Valencian riveissä pelaava, ex-getafelainen Alexis puski kuulan maaliin kulmapotkun jälkeen. Sitten tuli pitkä maaliton ajanjakso, ja Valencian pallonhallintaprosentti laski huolestuttavasti... Kaiken lisäksi juuri ennen taukoa Moretti kaatoi Contran Valencian rankkarialueella, ja siitä vihellettiin täysin oikeutetusti Getafelle pilkku. Josta Granero laukaisi nätisti pallon verkon perälle - Hildebrandilla ei ollut tähän mitään sanomista (tosin eräs hieman iäkkäämpi Valencia-vahti olisi saattanut suoriutua paremmin tilanteesta...).
Toinen puoliaika mentiin sitten pieni pelko mielessä. Getafe on taistelijajoukkue, ja yksi osuma riittäisi ainakin ottelun viemiseen jatkoajalle. Lisäksi Valencian maalit tulivat niin varhaisessa vaiheessa matsia, etteivät ne enää riittäneet hengen nostattamiseen toiselle puoliajalle. Morettin ja Albiolin vaihtaminen Caneiraan ja hyvin vähän nurmikkoa kuluttaneeseen Edu:un ei ainakaan omia tuntemuksia parantanut... Koeman vaihtoi vielä 74. minuutilla Villan Morientekseen. Ja kymmenen minuutin kentälläolon jälkeen "El Moro" lunasti kaikki lupaukset ja pisti Getafen portinvartijan sylkemän Rubén "El Pipo" Barajan kovan kaukolaukauksen vastustajan verkkoon!! Valencia oli viittä vaille Kuninkaan Maljan omistaja, ja pitikin hienosti pintansa loppuvihellykseen asti.
Valencianistat, päivittäkääpä meriittilista: Copas del Rey 7
Hieman jo ehti laimentua ilo Kunkun Kupin voitosta kun viime sunnuntain pelin tulosta tarkastelin.
Ei tullut voittoa Atletico Bilbaosta ei, tuli rökäletappio 5-1, ainoana lohduntuojanamme Villa Villa Maravilla.
Itse en ole vielä peliä nähnyt, koska olin duu-duu-duunissa (eikä siellä näy Urkka) mutta uusintana lähettävät pelin, jaksanko katsoa, no se.
No tämä kausi meni kuten meni, ensi kautta odotellessa.
Rökäletappio Atlético Bilbao -ottelusta oli sitten viimeinen pisara.
Koemanin ohella jengistä lähtevät José Mari Bakero (kakkosvalmentaja), Toni Bruins Slot (Koemanin avustaja), Miguel Ángel Ruiz (urheilullinen johtaja), sekä Antonio Fernández (sihteeri). Tilalle asettuvat kolme oman talon jäsentä: Salvador González 'Voro', Juan Manuel Ochotorena ja Juan Sánchez. Melkoinen urakka on kolmikolla edessä jos Valencian putoaminen kakkosdivariin halutaan estää...
'Voro' on Valencian kanteraanoja, ja aloitti jalkapallouransa C.D. Mestallassa, jonka jälkeen pelasi Valencian edustusjoukkueessa 1985-1993 keskuspuolustajan roolissa. Kansainvälistä kokemusta karttui yhdeksän maaottelun verran, joihin kuuluvat MM-kisat USA:ssa 1994. 'Voro':lla ei ole aikaisempaa kokemusta ykkösdivariluotsina, vaikka onkin valmentanut Valencia B Mestallaa 2B-divisioonassa ja Levantea 3A:ssa. Päävalmentajan paikkaa tarjottiin myös ex-valencianista Mauricio Pellegrinille ja Óscar Fernándezille, jotka molemmat valmentavat Valencian joukkueita alemmissa kategorioissa. Kumpikin kieltäytyi hyväksymästä pestiin sisältynyttä ehtoa jatkaa Albeldan, Cañizaresin ja Angulon syrjäyttämistä...
Uusi kakkosvalmentaja Juan Manuel Ochotorena on ex-maalivahti, joka siirtyi Real Madridista Valenciaan 1988, saavuttaen zamoran (liigan paras vahti) ensimmäisenä kautenaan. Tähänastinen valmennuskokemus on maalivahtivalmentajana, jota tehtävää harjoittanut Valenciassa sekä Espanjan maajoukkueessa.
Juan Sánchez saa vastuulleen urheilujohtajan sekä sihteerin toimet. Sánchez aloitti niin ikään pelaajauransa Valencian alemmissa kategorioissa, ja pelasi sitten edustusjoukkueessa kahteen otteeseen. Jälkimmäinen jakso oli 1999-2004, jolloin Sánchez oli tärkeässä roolissa Valencian selviytyessä Mestarien liigan finaaliin. Sánchez kuului ennen nimitystään Valencian taustajoukkoihin.
Liittynyt: 2007-03-13
Paikkakunta: