Elämyksiä Espanjasta

Kauniisti kirjoitat monen suuresta surusta. Minulla on tana yona aikaa miettia koko tapahtumaa. Pitka matka pimeassa yossa heilla kuten minullakin edessa. Kynttilaa en voi sytyttaa mutta ajatukseni ovat siella.

Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen myötätunnon jälkeen on ITSEKÄS, KIITTÄMÄTÖN p****!!
Halusin ymmärtää mielenvikaista ja luin hänen manifestinsa. Ehkäpä mielenvikaisilla ei ole tunteita.
Jumalaan uskovana voin luottaa siihen, että tuomio on Herran käsissä.

Toivon hartaasti, että uhrien omaiset saavat kaiken mahdollisen tuen ja lohdun ja jonain päivänä voivat vielä hymyillä. Hiljaa mielessäni kiitän, ettei tapahtuma ollut pikkusiskoni(myös abiturientti) lukiossa...

Vihan (ja pahan) voima on siinä, että se tarttuu ja aiheuttaa lisää vihaa, sokeuttaa.

Jumalaan uskovalla on mahdollisuus katkaista vihan valta omalla kohdallaan, pysyä valossa jättämällä asiat ns. Herran haltuun ja kieltäytyä vihaamasta. Omassa voimassaan ei siihen tarvitse pystyä. Voiman saa jos suostuu vastaanottamaan.

Uskon itseeni ,lapsiini,ystäviini,vanhempiini. Jos jokin asia joskus tuntuu vaikeelta niin minä en osaa turvautua muuhun "uskoon". Sieltä en ole ikinä apua saanut. Ja eteenpäin on vaan mentävä...........

Kiitos blues.
Nyt lienet jo siellä lämpimillä saarilla.
---------------------------------------

Elämästä utelias, sinulla on "turvaverkko" hyvässä mallissa.
Hyvä niin. -

Kaikilla ei ole ihmistä/ihmisiä, joiden kanssa voisi surunsa jakaa.
On myös ihmisiä, jotka eivät halua huoliaan muille kertoa.