- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Avaan tässä oman osaston otsikon aihepiiriin liittyen.
Mitä on usko?
Tässä minun ajatelmiani aiheesta.
Uskoa ilmennee esimerkiksi, jos laitat sormesi valokatkaisijalle.
Luultavasti uskot, että jos painat, niin valo syttyy.
Kun hyppäät Renfeen tai ratikkaan, uskot luultavasti pääseväsi määränpäähäsi.
Lentokoneeseen kiivettyäsi ainakin toivot, että kone pysyy ilmassa 
Raamatun mukaan "usko on (Hebr.) luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy".
Usko vahvistuu kokemuksen kautta. Uskoa ei synny jos kieltäytyy uskomasta.
Siispä kenenkään ei pitäisi pelätä uskon tyrkyttämistä, koska "kannettu vesi ei kaivossa pysy".
Pitää olla jonkin asteinen oma tarve Jumalan puoleen, heikkous. ("Herra on heikoissa väkevä."), jotta voi olla ns. otollinen. Jos ei vielä tunne heikkouksiaan, tuskin tuntee tarvitsevansa Jumalaakaan.
Siinä mielessä usko on henkilökohtainen asia, että sitä ei voi siirtää toiselle, mutta niin henkilökohtainen se ei ole, että siitä voisi joka tilanteessa vaieta.
Selitit asian niin kauniisti.
Todellakaan emme voi emmekä saa ahdistella ihmisiä uskonasioilla. Joskus sydämeen syntyy painallus, ikäänkuin Taivaan Isä sanoisi, että nyt voit lohduttaa tätä ihmistä rakkaudellani. Se on auttanut ja lohduttanut. Tai voinut vastata työtovereiden kyselyihin uskonasioissa. Itsekin olin aikoinani utelias ja sain vastauksia ja apua. Ne veivät pois asioita elämästäni, jotka sinne eivät kuulu Herran mielestä.
Olen kokenut myös 20 vuoden uskonelämäni aikana sitä sun tätä lahkohenkisyydestä
uskonnollisuuteen ja ihmisistä parhaimpiin-lokeroimista.
Olen kuitenkin iloinnut, kun huomaan, että uskossa oleminen ja pysyminen ei ole omaa
saavutusta. Herra pitää meistä kiinni, kun olemme taakoitettuja emmekä jaksa aina huoltaa
suhdetta Häneen. Minullakin on pitkät opiskelut takana, yksinhuoltajuus ja muutot, aina vaan
olen jaksanut, kun Herra on pitänyt minua kämmenellään ja puhaltanut minuun Pyhän Henkensä
ohjausta ja tukea. Olen saanut kaiken keskellä tukea uskonsisarilta ja veljiltä. Olen melko tarkka
siitä, että Jumala saa olla keskellämme aitona kaikkivaltiaana. Häntä ei voi laittaa mihinkään
raameihin, Hän on aivan liian valtava siihen. Saamme joka päivä luottaa Hänen huolenpitoonsa
ja kiittää jokaisesta päivästä, jonka Hän meille on antanut elettäväksi. Mitä voimme tehdä,
antaa Herran käyttää meitä ja "kuulo päälle" se Taivaallisen Isän antama.
Jos nyt kirjoittaisin mitä ajattelen, olisin ikävä ihminen ja tuottaisin pahaa mieltä.
Siksi sanoin asiani mieluummin TÄÄLLÄ!
Hienoa Taiju.
Samat kokemukset täälläkin 
Ehkä nämä meille tutut ilmaisut hämmentävät niitä, joille ne ovat uusia, mutta toivottavasti kuitenkin asian esilläpitäminen sallitaan.
Vaikka nämä ei ole espanjasidonnaisia asioita, joita tällä palstalla aina välillä herätään peräänkuuluttamaan, niin meitähän nämä seuraavat minne menemmekin. Koska me molemmat suunnittelemme tulevaisuutta Espanjassa, niin on hienoa, että voimme tutustua tällä foorumilla.
Kyselit tuolla toisaalla vapaakirkosta Espanjassa. Siihen en osaa vastata, mutta asia kiinnostaa kyllä minuakin jos joku tietää.
Enpä tiedä onko Aurinkorannikon Turistikirkko vapaa vaiko jotakin muuta?
Turistikirkko taitaa olla helluntaiseurakunta eikä vapaakirkko. Tosin molemmat ovat ns. vapaiden suuntien edustajia, ja tekevät paljon yhteistyötä.
LKA eli helluntaiherätyksen kirpputori ja lähetysjärjestö FIDA ainakin tukee Aurinkorannikon Turistikirkkoa.
"Ken Häneen uskoo pääsee sinne kyllä, vaikk´ylen elämässään piehtaroi.
Mä en usko, toivon pidän yllä kun sulle valehdella en mä voi."
-Veikko Lavi-
Hyvä niin
Mahdollisuus osallistua seurakuntaelämään Aurinkorannikolla, on tärkeä asia monelle.
Tässä yhteydessä voinkin onnitella Onnia, joka varmasti on mies paikallaan seurakuntaneuvostoon.
Tässä pahassa maailmassa on helpompi elää, jos perustaa elämänsä hengelliselle pohjalle.
Omakohtaisesti olen kokenut täydellisen elämäntavan muutoksen jokunen vuosi sitten, jolloin oli laitettava elämänarvot uuteen järjestykseen.
Voi myös käydä niin ,että koet jotain sellaista ,ettei uskon kanssa ole vaihtoehtoja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Tiedän mitä tarkoitat, ja hyvä niin.
Toivon kuitenkin, että olet saanut ohjeet Jumalalta, etkä ihmisiltä, itse sen tiedät.
Selitän vähän, miksi noin sanon.
Kokemukseni mukaan, uskonelämän alkutaipaleella on tärkeä tehdä pesäero asioihin jotka vetävät toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa asiat tarkentuvat. Enää ei tarvitse itse perata elämäänsä, ei ainakaan toisten mallin mukaan, vaan hengen kautta ohjaudumme oikeaan suuntaan kukin omaa tahtiaan. Joku asia tulee synniksi toiselle, mutta ei ole sitä koskaan toiselle.
Totuus ja rehellisyys Jumalan edessä vapauttaa. Mutta sen pitäisi mielestäni johtaa siihen, että voisi olla aito muidenkin seurakuntalaisten edessä.
Minä olen kokenut seurakuntaelämässa ongelmia siinä suhteessa, että halutaan esittää parempaa kun ollaan. Se on ymmärrettävää inhimillistä suojautumista, mutta siitä pitäisi voida uskaltaa kasvaa ulos rakkauden ja rauhan (ei tuomion) ilmapiirissä. Usein uskovat tuomitsevat toisiaan sellaisista asioista, jotka voisivat olla heille itselleen kompastukseksi.
Jos luotamme Jumalaan, niin luotamme häneen myös toisten kohdalla.
Ei tarvii tosiaan yrittää tehdä Pyhän Hengen töitä. Hän osaa ne paremmin. Kyllä Hän sitten "painaltaa" kun on meidän vuoromme puhua.
Kiitos kun vastasit.
Saatiin hyvä aloitus ketjulle.