Moporeissulla Marbellassa
Ei kirjautunutAhaa, nyt mä tiedän minne se Kari oli hävinnyt lauantaina, kun ei mistään löytynyt, heheh 
Sur in English -lehdessä ainakin oli pieni juttu sunnuntaina tästä poliisisaattue ajelusta.
Näkyipä valitettavasti myös moottoripyörä onnettomuus Calahondan kohdilla, toivottavasti ei käynyt pahasti 
Kiva tarina kuitenkin!
Ei kirjautunutPistätkö nämä tarinasi tahallaan keskusteluiksi, ettei voi antaa pisteitä? 
Näytti telttasi kuitenkin olevan muodissa mukana. Ei ole naiselle kyllä helppoa lähteä noilla varusteilla. Siskoni on miehensä Harrikan tarakalla kierrellyt Etelä-Eurooppaa ja Espanjaa ja aina mä vaan ihmettelen.
Paikallinen voimisteluseura suoriutui ilmeisen tyydyttävästi keikastaan, ilmeistä päätellen. Kyllä ne Marbellassa osaa...
Kiva lukea itselle vieraasta harrastuksesta, ihan kuin olisi päässyt vähän mukaan.
Mikä juoma on muuten chupito?
Ei kirjautunutChupito tarkoittaa jonkinmoista snapsia. En ole varma mitä kaikkea tähän chupitoihin kuuluu, nimittäin niistä käytetään kauheasti eri nimityksiä..
Osaako kukaan määritellä tarkemmin?
Mä väittäsin näitä chupito-laseiksi, onkohan näin?
Ei kirjautunutKiitos Raija. Olipas kiva kuulla, että tällainen sinulle ehkä vieraskin asia kiinnosti. Se näiden kokemusten kirjoittamisessa itse asiassa on juuri se ydinpointti, että mahdollisesti kirjoittajalle itselleen hyvinkin jokapäiväiset asiat voivat olla aivan kivoja elämysmatkoja jollekin kyseistä asiaa ennen kokemattomalle
Ei kirjautunutOli mukavaa lukea taas mopo retkeilystä...
Minulle täysin käsittämätöntä on edelleen nuo miesten vehkeet - jotka mahtuvat noin pieniin kasseihin... 
Meillä naisilla kun tuo pussukka ym. tavarat tuppaavat aina vain suurenemaan tavaran määrässä - mitä enemmän ikää tulee...
Aikaisemmin toki minäkin pärjäsin ihan pienellä pussukalla - mutta nyt on menossa jo lätkäkassi! Huokaus... 
Ei kirjautunutTässä noille samoille seuduille liittyvä videonpätkä, jotta aiheesta kiinnostuneet saavat hieman paremmin myös visuaalista käsitystä tapahtuman lähiseutujen maisemista.
Ei kirjautunutMä tykkään kans lukee näitä mopo-juttuja eli lisää vaan 
Itse en ole koskaan mopoilla ajellut, mutta kyydissä olen istunut monet kerrat ja se on IHANAA! Aah sitä vauhdin hurmaa! Tosin nyt on mennyt jo vuosia, että kyytiin en ole päässyt, sillä mies myi pyörän jo vuonna -97.
Ikimuistoisen reissun teimme kesällä 1991, kun kävimme Suomesta Fuengirolassa. Matkoihin meni viikko, sillä jaloittelutaukoja piti pitää tunnin välein. Yövyimme matkalla teltassa ja "nautimme" Trangialla valmistetusta ruoasta 
Onneksi perillä odotti kunnon kämppä ja ruoka.
Ajoasuina meillä oli Goretexit, joten Espanjan helteessä tuntui siltä, kuin olisimme olleet koko päivän huonosti lämmitetyssä saunassa. Niinpä sitten perillä päätimme kokeilla shortsit&T-paita -ajoasua paikallisten esimerkin voimin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Meikäläinen sai hirveen noidannuolen vedosta ja mies sai melkein nostaa meikäläisen pyörän päältä pois. Opimme kyllä kerrasta...
Alkuperäisenä suunnitelmana oli, että teemme sitten paikanpäällä pieniä retkiä ympäriinsä, mutta kun olimme viikon ajaneet persuus puuduksissa, ei juurikaan tullut mieleen lähteä ajeluille. Mieleen tuli jopa, että kuka pyörän ajaa takaisin Suomeen... Kävimme kuitenkin Gibraltarilla, mutta siihen ne lyhyet ajelut sitten jäivät, kauppareissuja lukuunottamatta.
Viikon vietimme perillä ja sitten oli pakko lähteä kohti Suomea. Saksassa koimme jännittävän yön, sillä keskellä yötä koko leirintäalue evakuoitiin. Jätimme teltan ja lähdimme yön selkään muiden perässä tietämättä, mitä oli tapahtunut. Sota? Mikä? Ajoimme pitkään ja lopulta saavuimme erääseen maauimalaan. Siellä selvisi, että jossakin lähistöllä jonkin tehtaan kemikaalivarasto paloi, siksi kaikki evakuoitiin myrkkykaasujen alta pois. Siinähän sitten vietimme ajovaatteet päällä aurinkotuoleissa punaisen ristin vilttien alla ja aamulla nautimme heidän tarjoaman aamupalan. Sitten saatiinkin jo lupa palata leirintäalueelle telttaa purkamaan ja pääsimme jatkamaan kotimatkaa. Todella ikimuistoinen matka!
Mutta nämä mopo-hommat sijoittuivat siis EEL:n eli Elämään Ennen Lapsia. Toivottavasti vielä joskus pääsen kyytiin, tai repäsen ja rupeen itte ajeleen 
P.s. Noi kylien esittelyvideot on kans tosi kivoja. Niitä on näytetty siellä Andalucía Televisión netti-tv:ssä, mitä en nyt siis toistaiseksi enää näe.
Ei kirjautunutKiitoksia Kirzi kommenteistasi ja omienkin kokemustesi jakamisesta, mieluusti minäkin kirjoittelen lisää näistä reissuistani. Siinähän olisi sinullekin oikein tarinan paikka muistella tuo Suomesta Fuengirolaan tapahtunut moporeissu ja kirjoittaa siitä matkakertomus?
Kiva huomata, että Orkin sivut yhdistävät myös meitä "mopokärpäsen" puremia
Ei kirjautunutTässä oli kesällä Suomen televisossa mielenkiintoinen dokumentti :
- moottoripyöriin oli kehitetty matkailuvaunu , yllättävän tilava .
Oli pöytä kahdelle , istuimet , jääkaappi yms.. 
!!!
Valitettavasti en löytänyt nettisivulta kuvia siitä nyt , mutta juttua kokeva vanha linkki löytyi :
http://www.rannikkoseudunsanomat.fi/2004/maaliskuu/160304/motokarr.htm
Ei kirjautunutMeidän pieni (4-8 pyörää) porukka on jo kolmena keväänä ajanut mopoilla (HD) Aurinkorannikolta Suomeen ja ensi keväänä taas uudestaan…. Se on jo perinne.
Runsaan kahden viikon reissut on tehty periaatteella: ei ennakkoaikataulua eikä reittisuunnitelmaa. Aikaisintaan edellisenä iltana saa ottaa puheenaiheeksi seuraavan päivän reitin ja toki suunnitelma elää kaiken aikaa. Emme ole vielä saavuttaneet Karin askeettisuutta eli telttamajoitusta, vaan vietämme yöt hotelleissa eli yleensä ensimmäinen, mikä tulee vastaan ja hintataso on ollut 25-70€/yö. Reittivalinnassa olemme painottaneet vuoristoteitä ja sellaisia reittejä, jotka on merkitty maisemateiksi.
Olemme retkillämme nähneet suorastaan henkeäsalpaavan hienoja maisemia ja tavanneet mukavia ihmisiä. Paikallisten vastaanotto on ollut tosi ystävällistä, kun tumma joukko on illan hämyssä rantautunut isoilla, matalalla ja jyhkeällä soundilla varustetuilla, mopoilla vuorten yli laaksojen kyliin – kuin cowboy aikanaan Lännessä…. Hienon ajopäivän jälkeen ruokailu paikallisessa kuppilassa huurteisten kera ja nukkumaan… voiko sitä parempaa toivoa? Espinosa de Los Monteros kylän hotelliomistaja totesi, että ”olemme suuria sankareita kyläläisten silmissä…” kuulosti hyvältä ja hiveli tunnetusti heikkoa itsetuntoamme…
Viime kevään yksi mahtavia kokemuksia oli ajaa Pohjois-Espanjan Picos de Europa luonnonpuiston läpi – jos eksytte sille suunnalle, ajakaa ihmeessä sen kautta - vaikka sitten autolla paremman puutteessa. Loputtoman pitkä, jylhien vuorien reunustama laakson pohjassa mutkitteleva, tie kulkee kirkasvetistä jokipahasta myötäillen.
Olemme aikaisemmin tuoneet pyörät kuorma-autolla Suomesta, jos ne eivät jo muuten ole Espanjassa. Ensi keväänä saatamme hyödyntää Hampuri-Narbonne junaa: eli voimme keskittyä pitemmäksi aikaa ajamaan vain etelässä pelkällä t-paidalla tai liiveillä ja voimme jättää tylsän Saksan läpiajon väliin ja viettää sen junassa nukkuen ja hyvää ruokaa nauttien. Näillä reissuilla olemme ’eksyneet’ Espanjan lisäksi Portugaliin, Andorraan, Ranskaan, Saksaan, Itävaltaan, Italiaan, Liechtensteiniin, Sveitsiin, Puolaan, … ja toki muilla reissuilla moniin muihin maihin….
Hyvä harrastus, mikä sopii oikein hyvin myös tämmöisille vanhemmille ukoille ja muille lapsenmielisille. Kari oli viime keväänä meidän mukana jo pari päivää Portugaliin puoliväliin… ehkä saamme houkuteltua Karin ajamaan joskus Suomeen asti….
Harrikan perusslogan ”Live to ride, ride to live” on edelleen paikallaan….
Ei kirjautunutHeh, kiitos Hot vinkistä ja muutenkin lisävalaisusta jaloa harrastustamme kohtaan. Rupeammekin hehkuttamaan porukkaamme lisää alan vannoutuneita harrastajia
Olen kieltämättä joskus leikitellyt salaa ajatuksella painua mopon kanssa piipahtamaan Suomessa, mutta jotenkin vaan on aina ollut taustalla takaraivossa sellainen tunne, että "suunta olisi väärä" jos sinne kylmään pohjoiseen moponsa keulan kääntäisi. Mitenkähän siellä näihin Espanjan lämpöihin tottunut mopokaan pärjäisi kylmässä ja sateessa... hmm... no, lupaan pitää asian mielessä
Ei kirjautunutHyvä että ihmisillä on harrastuksia joista selvästikin nauttii, kiva tarina, lisää!
Ei kirjautunuthttp://www.uralmotorbikes.info/Specials.htm
http://www.plu.edu/~health/img/sidecar-cow.jpg
http://www.channel4.com/4car/media/features/2005/skoda-centenary/03-larg...
http://www.genuinescooters.com/sog/mint_sidecar.jpg
http://www.clwb-y-meicrocar.com/new-15.jpg
http://fvwa.sitefactory.fi/data/4153.jpg
Ei kirjautunutTosi upeita sivuvaunullisia menopelejä noissa Don Bavarontin linkeissä. Ihan niin hienoo pyörää emme omista, mutta sivuvaunupyörän kuitenkin. Yllätinkö? Sivuvaunullinen ostettiin kolme vuotta myöhemmin siitä, kun tuo Espanjan reissu -pyörämme Yamaha 1100 oli myyty.
Kun sivuvaunu-aiheeseen kerran päästiin, niin tässä jokunen vuosi sitten kirjoittamani juttu (mies tietysti avusti tekniikka-osiossa) pyörästämme kesämökkipaikkakuntamme kylälehteen.
PUNAINEN IDÄN IHME
”Ei osteta mitään, käydään vaan katsomassa… mutta otetaan peräkärry varmuuden vuoksi mukaan”, sanoi mies ja niin lähdettiin Ystävänpäivänä helmikuussa 2000 katsomaan Idän Ihmettä. Innostus moottoripyöriin miehellä on ollut pienestä pitäen, mutta perheen perustamisen jälkeen mahdollisuutta pyöräilyyn ei oikein ollut. Kaverin innostus sivuvaunupyöriin ja TV-ohjelma ”Uralilla Uralille” toivat ratkaisun perheellisen moottoripyöräongelmaan. Ja halvalla, Sulo Vilénin tyyliin. Muutaman puhelinsoiton jälkeen matkasimme Jämsänkoskelle.
Saavuimme perille illansuussa. Myyjä esitteli omaa, itse restauroimaansa sivuvaunupyörää ylpeänä ja syystä, sillä peli kiilteli kuin uutuuttaan. Ajattelimme, että pyörä, jota tulimme ”vain katsomaan” olisi kasa ruostunutta rautaa, värin kun oli sanottu olevan punainen... Kun näimme pyörän, tiesimme heti, että se lähtisi matkaamme. Vaikka renkaat olivat tyhjät ja linnut olivat käyttäneet sitä käymälänään, pyörävanhus hurmasi meidät täysin. Ruostetta ei juurikaan ollut ja pientä laittoahan se vaatisi, mutta vähemmän kuin olimme olettaneet. Nostimme pyörän peräkärryyn, vaikka menopelin toimivuudesta ei ollut varmuutta, sillä akkua ei ollut. Luotimme myyjän sanaan, maksoimme 5000 vanhaa markkaa ja lähdimme onnellisina kohti Tamperetta. Aamulla uusi ”perheenjäsenemme” sai virtaa ja lähti käymään ensimmäisellä polkaisulla! Voi sitä riemua, kun kotikatuamme ajettiin edestakaisin, sivuvaunussa vuoron perään omat ja naapurin muksut. Naapurin rouvakin innostui istumaan norsunkorva-istuimelle ”vyöruusuksi”. Kadunvarren naapurit tosin eivät ehkä jakaneet innostusta kanssamme.
"Restaurointia"
Kesään mennessä koko peli oli rassattu ja laitettu ajokuntoon. Runko oli vaihdettu, jotta siihen mahtui pakillinen vaihdelaatikko, jossa on neljä vaihdetta eteen ja yksi taakse sekä automaattinen kytkin. Kaikki mahdolliset osat vaihdettiin länsimaisiin, kupariset pakoputket mies väänsi itse ja anoppi ompeli uudet penkinpäälliset. Pyörän tyyliin sopivia ajovarusteita saimme vanhoja varusteita entisöimällä, sukulaisilta lainaten, kirpputoreilta, kypärät Saksan reissulta ja muksujen asuissa anoppi oli taas apuna. Ei ollut riemulla rajoja, kun pääsimme ensimmäistä kertaa ajelulle koko perheen voimalla. Tytöt olivat halunneet ”kultaiset” kypärät ja istuivat vierekkäin sivuvaunussa nahkatakit päällä. Hämeenkatua ajaessamme saimme jostain syystä ihmiset hymyilemään…
Ensimmäisenä kesänä mittariin tuli noin 1000 km. Pyörä palveli lähinnä työmatka-ajossa ja syyssateiden tultua pyörä laitettiin talviteloilleen. Sen jälkeen pyörällä on ollut vähemmän käyttöä ja parina viime kesänä se ei ole ollut ajossa laisinkaan ajan puutteen vuoksi.
Huikeaa tekniikkaa
Menopelimme on merkiltään K-750, vuosimallia 1966 ja se on 750 kuutioinen, 2-sylinterinen ja ilmajäähdytteinen sivuventtiiliboxerikone ja hevosvoimia siinä on huikeat 26. Pyörä on keppivetoinen ja sen sähköjärjestelmä on 6-volttinen.
K-pyörät ovat 1930-luvun kopioita saksalaisesta BMW:stä ja mainitsemisen arvoinen on sivuvaunun päällä oleva vararengas, joka sopii niin etu-, taka- kuin sivurenkaankin tilalle. Useimpien K-pyörän omistajien mukaan pyörässä ei ole lainkaan ajo-ominaisuuksia, vaikka jousitetun sivuvaununkin poistaisi. Teoreettinen huippunopeus on 85 - 90 km/h, mutta käytännössä matkanopeus on noin 65 km/h. Kuvaavaa itäpyörille on, että alkutuotannon moottoripyörissä oli ilmanputsareissa käytetty meriheinää, mutta myöhemmin käyttöön otettiin nailonsiima. Työkalupakissa kannattaa mukana pitää esimerkiksi kirves ja saha, joilla saa hätätapauksessa tehtyä vaikkapa uuden männän. Jos joku huimapää uskaltautuu pitemmälle matkalle, mukana on syytä olla sivuvaunullinen erilaisia varaosia, pitkä pinna ja runsaasti aikaa…
Kerhotoimintaa
Suomessa on noin 1000 rekisteröityä Ural / Dnepr / K-750
-merkkistä moottoripyörää sekä muutama Kiinassa valmistettu Chang Jiang. Itäpyörien harrastelijoilla on oma kerhonsa ”Ural Roikka ry” (http://www.uralroikka.net/) ja kerholehtikin ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Aktiivisella kerholla on oma ”ensiapuryhmänsä” (teknistä ensiapua), kirjasto sekä erilaisia kokoontumisajoja, jopa talvella. Nettisivujen keskustelupalsta on kovassa käytössä, kun pyörän rassaajat etsivät omaan kaksi- tai kolmipyöräiseensä varaosia tai kokeneet korjaajat antavat auliisti vinkkejä ja ohjeita niitä tarvitseville. Ne, jotka mieluummin ajavat kuin korjaavat, ostavat uuden itäpyörän.
Tätä pyöräharrastusta yleisesti kuvannee parhaiten Ural Roikka –kerhon motto: ”Uralismi, kestävä tie – vaikeuksien kautta voittoon”.
-----------
Kuvia en tänne osannut liittää!?!
Ei kirjautunutKiitos Jahulle mielenkiintoisesta linkistä ...olen nähnyt monenlaisia peräkärryjä mopoissa, mutta enpä ole koskaan ennen nähnyt asuntovaunua, heh! ...ja kiitos Don Bavarontti kun laitoit lisätietoa aiheesta.
Kirzin juttu oli niin mainio kertomus, että katson josko sen voisi irroittaa oamksi tarinakseen sopivaan harrastepaikkaan, kiitos kun jaoit kanssamme
Ei kirjautunutHeheh, voi että mitä linkkejä - naureskelen täällä itekseni
Olis muuten aika kätevä vempain tollanen kärry, mahtuis jopa asumaan hätäseen jossain peräkärryssä - ja aina pääsis reissunpäälle kun tarvis
Ei kirjautunutKarin tarina oli taas vertaansa vailla olevaa luettavaa.
Minulla olisi pikku vinkki miten saisit tavarasi niin pieneen tilaan, että tekisit kaikki muut matkailijat vihreäksi kateudesta.
Pakkaat mukaan vai välttämättömimmän eli VISA-kortin.
Ei tarttis nukkua teltassakaan, eikä se enää tässä iässä ole niin kivakaan.
KÄPY SELÄN ALLA. Heh..heh
Ei kirjautunutKiitos Ivanka vinkistä ...mutta... ehkäpä en noilla reissuillani haekaan steriilejä hotellihuoneita, enkä mitään muitakaan mukavuuksia ...minulle nuo asiat ovat puhtaasti fiilisjuttuja. On nimittäin aivan oma juttunsa painua hullusti tärisevällä Harrikalla mitä ihmeellisimpiin ja ennen tyystin tuntemattomiin merenrantakoloihin ja kaivaa jostain muutama puunkäkkärä... vääntää rantahiekalle tai jonnekin kivenkoloon notski ja kaivaa sivulaukusta muutama bisse ja nakinpätkä - ja katsella rätisevää nuotiota ja tähtiä, sekä kuunnella meren kohinaa... sopii minulle
Ei kirjautunutSattuipa kerrankin niin, että pyöräharrastuksiin keskittyvässä keskustelussa oli jotakin, mihin osaan minäkin osallistua!
Chupito on sanakirjan mukaan likööripaukku, mutta käytännössä voit tilata espanjalaisessa kuppilassa chupitona mitä tahansa (yleisimmin kuitenkin anislikööriä), jolloin se tarkoittaa snapsin kokoista paukkua, juuri Miran kuvaamien pikkuisten lasien mukaisista astioista.
Toisin sanoen chupito = pieni piristävä tuutinki.
Ei kirjautunutNo niin, mitens se nyt on?
Onks tää "prätkäily" vaan miesten
hommaa, vai onks naisiakin mukana?
Ja jos on, niin onko naiset omalla
"ritsalla" vai kyydissä?
Kun nähkääs se veri tien päälle
vetäis.
Pelkään vaan pahasti, että en enää
pyörää jaksa edes pystyssä pitää.
Oliskohan porukassa joku, joka huolisi
takapenkilleen bensan maksavan ja
omasta ylöspidostaan huolta pitävän
Orkkilaisen? 
Huom.: Oma teltta ja makuupussi on.
ps. lyhyitä retkiä vaan.
Tää nyt on vaan tämmönen tiedonjano-
kysely.
En sitten tiedä uskaltaisko/kehtaisko
sitä paikan päällä mitään kysellä.
Heh.
Niin kuin Kari sanoi, on mukava katsella
nuotiota ja tähtiä; ja kuunnella meren
kohinaa. -- Oh hoijaa.
Ei kirjautunutSoy Mari y mando muchos saludos.. no hablo el finlandes...
Alguien quiere practicar el español
Ei kirjautunutMielellaan kuljettelemme. Kari varmasti kertoo paremmat ohjeet mutta lahto on sunnuntaisin Joe's Bar:sta (La Cala) klo 12.00. Taatusti loytyy satulapaikka . Ota oma kypara mukaan.
Ei kirjautunutKiitos paljon!
Nyt on ainakin lupaus saatu,
jos sinne päin pöllähdän.
Ai perskutti, se kypärä...
No, kyllä se löytyy.
Jiiiihaaa!
Ei kirjautunutTänä iltana tulee neloskanavalta klo 19 Suomen aikaa tunnin mittainen ohjelma yli 100-vuotiaan amerikkalaisen moottoripyöriä valmistavan Harley-Davidson Motor Companyn värikkäistä vaiheista. Ohjelmassa kuullaan mm. perustajien jälkeläisten ja muiden alan asiantuntijoiden haastatteluja.
Ehkä tuon katsomisen jälkeen me muut ymmärrämme hieman paremmin, mihin ja miksi Kari ja muut isot pojat ovat hurahtaneet vuosien varrella!
Olen yleensä tottunut siihen, että kun jonnekin mopotapahtumaan lähdetään, niin on kysymys pitkästä reissusta, jossa painetaan verissä päin pitkää päivää hullun lailla tärisevällä Harrikalla. Niin olisi ollut tämänkin reissun osalta, jos olisin kiertänyt esimerkiksi Madridin kautta ja sillä tavalla napannut reissulle tuhat kilsaa lisää pituutta.
Kyseessä oli tällä kertaa Malagassa majaansa pitävän Harley Davidson -edustajan ja paikallisen moottoripyöräkerhon järjestämä vuosittainen tapahtuma, jonne on tyypillisesti kerääntynyt tuhannen motoristin verran osallistujia. Sinällään siis aika vaatimaton tapahtuma, vaikka suhteellistahan se on tuokin.
Raha haisee
Nämä mopobileet eivät kuitenkaan olleet Malagassa, vaan viime aikoina omalla tavallaan julkisuudessa olleen Marbellan alueella. Tarkempana paikkana tuolle tapahtumalle oli nimenomaan Marbellan ökyrikkaiden miljoonahuviloilla ympäröity Naguelesin luonnonpuisto, joka sijaitsee "Marbellan piikkivuoreksi" kutsutun Sierra Blanca -vuoren katveessa.
Viikonloppu kutsuu
Jossain aiemmassa kirjoituksessa muistaakseni Raija ihmetteli, kuinka ja minne saan näiden hurjien reisujeni kamat mahtumaan. Katsotaanpas tarkemmin:
Kuvasta näkyy eniten tilaa ottavat varusteet, eli erityisen nahkaläpyskän sisään tiukasti käärittynä löytyvät teltta, makuualusta ja makuupussi. Mitäpä sitä oikeastaan muuta reissulle tarvitseekaan? Tuon paketin kiristän nahkaremmeillä kiinni moponi ohjaustankoon - ja reissu voi kamojen puolesta alkaa, ei siinä sen kummempaa ole.
Ensimmäinen etappi
Pojilla riittikin haustaa, kun parkkasin kuin pidemmällekin reissulle varustetun moponi baarin eteen... no, homman nimi oli kaikilla tiedossa ja itse kunkin asioilla väännetään aika ajoin mitä hurjempaa mopohuumoria.
Urhoollisesti perillä!
Lippuluukulta sai ostaa tikettejä 15 Euron hintaan ja mukaan tiketin kanssa tungettiin muovikassillinen kamaa, seassa mainoksia, T-paitaa, ohjelmalehtisiä, sekä tikettejä joilla sai juomaa ja syömää. Tässäkin kokoontumisessa noudatettiin yleistä tapaa, eli kaikki tiketin lunastaneet saavat ranteeseensa nauhan, jota ilman ei ole rientoihin asiaa - ainakaan porttien sisäpuolelle.
Teltta pystyyn
Joskus vuosia sitten noudatin ajatusmaailmaa, että ei näissä pippaloissa mitään telttaa tarvita, eli pelkkä makuupussi riittää. Aikani sitä menettelyä noudatinkin, mutta jotenkin näin vanhemmiten kaipaa enemmän mukavuutta. Teltta on siis aivan kiva olla mukana. Pitäis vissiin hankkia teltastakin uusi versio, alkaa nimittäin tämä nykyinen "reissuhotellini" olla jo sen verran risa sieltä täältä, mutta toimiipa se kuitenkin edelleenkin!
Pörrääminen alkaa
Tärkeä osa ajanvietettä tällaisissa tapahtumissa on luonnollisestikin muiden osallistujien toinen toistaan upeampien mopojen tiiraileminen, sama tälläkin kertaa. Koska oma mopo oli kuitenkin turvallisesti parkissa ja teltta tukevasti pystyssä, oli ennen muihin mopoihin perehtymistä luonnollinen tarve asettaa kehon nestetasapaino kohdalleen.
Siihen tuntuikin järjestäjien toimesta löytyvän hyvät lääkkeet. Juomapuoli oli siis ainakin hallinnassa ja muruakin sen verran rinnan alla, että pyörien tarkastelukierros voi alkaa.
Marbellan poliiseilla Harrikat
Ensimmäisenä bongasin Marbellan poliisit, joiden mopot ovat upeita Harrikan Road Kingejä, sinne siis jutustelemaan. Mukavia vesseleitä nuo Espanjalaiset poliisit, juttelevat kuin muillekin ihmisille, eikä heillä mene herne nenään tai maailma siihen repeä, jos jokin ulkomaalainen mopotyyppi tulee kaljamuki kourassa kehumaan heidän mopojaan.
Huurteisesta kaljamukistani huolimatta kehottivat nämä ystävällismieliset poliisit jopa testaamaan miltä tuntuu istua heidän moponsa päällä... jämäkän oloinen peli tuollainen Harrikan Road King.
Mopoja oli vaikka kuinka, poliisien arvion mukaan tänä vuonna noin 1500 kappaletta, eli reippaasti enemmän kuin aiempina vuosina. Otan tähän yhden kuvan mielestäni linjakkaasta näyttelypyörästä, lisää kuvia sitten siinä vaiheessa, kunhan saamme tänne sivuille oman kuvapankin
Energiaa kerätään
Samaten se iltaenergia tuntuu Espanjalaisilla keskittyvät enemmänkin maltilliseen hauskanpitoon ja seurusteluun kavereiden kanssa, kun taasen Suomalaisilla tuntuu olevan tapana vetää nestettä hyvinkin tarkoitushakuisesti.
Voimistelunäytös
Näissä pääosin karvanaamoille kohdennetuissa kokoontumisissa bruukaa olla tapana, että tapahtumien järjestäjät sopivat paikallistasolla tyttöjen voimistelukerhojen kanssa erilaisten voimistelunäytösten järjestämisestä.
Niinpä tapahtui tälläkin kertaa, eli tässä yksi näytöskuva (loput voimistelunäytöksiin liittyvät kuvat olivat jostain syystä hieman tärähtäneitä, joten ne jääkööt julkaisematta, hmm...)
Tämä toinen kuva taasen kertoo omaa kieltään siitä, että voimisteluesitys tälläkin kerralla oli kohdennettu pääosin maskuliinisen sukupuolen edustajille:
Tarkkaavaisia poikia, olisipa koulussa tullut seurattua noin aktiivisesti!
Orkkilaisia mukana!
Aivan mielenkiintoinen tapahtuma tuli koettua, kun jostain ruuhkan seasta kuului huutoa: "...oletko sä Kari?..." yritin tiirailla ympäriinsä, mutta en kerta kaikkiaan sillä hetkellä nähnyt ketään tuttuja missään. No, hetken päästä asianomainen ihminen tulikin miehensä ja ystäviensä kanssa esittäytymään ja selvisi, että tunnemme toisemme täältä Orkin kautta. Mukava siinä olikin jutustella ja saada uusia ystäviä, ilmeisesti jopa ajoseuraa talven tuleville moporetkille. Niin se maailma on pieni.
Väsy iskee
Aikansa kutakin, eli jossain vaiheessa oli pakko hyväksyä realiteetit ja painua etsimään telttaa sysipimeän pusikon keskeltä. Sieltä se löytyikin ja uni maistui mukavasti - tavallaan. Tällaisissa kokoontumisissa on nimittäin erityisesti nuoremmilla motoristeilla tapana vingutella pärriensä moottoreita pitkin yötä, eli omanlaistaan taustamusiikkia jos ei oteta huomioon, niin yöunetkin maistuivat vallan mainiosti.
Aamu valkenee
Herätyskellon virkaa ajava rakko herätteli aamulla jo hyvissä ajoin, ja olikin kiva tallustella tapahtumapaikan autioilla kujilla ja ottaa hieman erilaisia kuvia kuin edellisenä iltana.
Kimppa-ajelu
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa koko tapahtuman huipentuma, eli kaikki kynnelle kykenevät painuivat poliisisaattueiden ja pillien vinkuessa melkoisena letkana läpi Marbellan keskustan ja sieltä vuoristoon kohti lähistöllä olevaa Ojenin kylää.
Sellainen minireissu reissu tällä kertaa, katsotaan sitten taas jatkossa lisää
PS. Seuraava pidempi reissu on suunnitteilla viikon päästä, silloin matkakohteena on Valencian takana oleva Castellon, sieltä sitten lisää tarinaa.
"Lead, follow, or get out of the way"
-- Thomas Paine, "Common Sense"