Espanja kutsuu jälleen, 0sa 1. (Calahonda)

Espanja kutsuu jälleen

18.3.2011 Matkamme tulee tapahtumaan noin 2 kuukauden päästä autolla Espanjaan Euroopan halki ajaen. Tässä joitakin ajatuksia tulevasta matkasta ja siihen liittyvistä järjestelyistä.

Viime Espanjan matkan jälkeen on perheemme lisääntynyt yhdellä jäsenellä, Arttu Eerikillä. Tämä tapahtuma antaa meille siis mahdollisuuden suunnitella hieman pidempää Espanjan matkaa. Vaimoni Tuomi on äitiyslomalla ja minulla ajatuksena oli, että pidän isäkuukauden ( kun lapsen äiti jättää viimeiset 12 päivää pitämättä vanhempainrahakaudesta niin silloin isä saa kyseisen 12 päivän lisäksi extraa 24 päivää, jota kutsutaan isäkuukaudeksi). Ainut vaan, että kyseistä aikaa ei voi pitää kesken vanhempainrahakauden, joten nyt täytyy sitten ottaa kesäloma matkaa varten.

Joskus Artun, joksi minä häntä kutsun vaikka muut kutsuvatkin Eerikiksi, syntymän tienoilla tuli ajatus pitää pidempi loma lämpöisessä ja kun tuo Espanja on jotenkin jättänyt lähtemättömän vaikutuksen rintaan niin sinne suunnitelmia aloimme laatimaan. Vanhemmat lapset Henri 12 v ja Suvi 9 v toivat oman ajatuksensa ilmi jo melko varhaisessa vaiheessa: ”kouluaikaan ei matkaa lähetä”. Suunnitelma alkoi siis kehittyä loma-ajalle ainakin osittain. Hiihtolomaakin mietittiin kanarialle lähtö mielessä, se ei kuitenkaan toteutunut, koska viikoksi ei viitsi lomalle etelään lähteä.

Meidän perhe 2011

Seuraava vaihtoehto oli mielessäni kypsynyt niin, että minä, Tuomi ja nuoremmat lapset Lilja 3v. ja Arttu 3,5 kk tällä hetkellä, lähtisimme joskus toukokuun puolivälin tienoilla ja vanhemmat lapset jäisivät jonkun hoiviin pariksi viikoksi ja lentäisivät perässä. Tuomikin tähän ajatukseen myöntyi, alkoi kuitenkin miettimään sitä pitkää eroa lapsista ja ilmoitti, että ei onnistu näin. Minä siinä sitten jo mietin, että pitääkö minun yksin lähteä ajamaan ja tulkoon muut perässä lentäen. Mietin mielessäni sitäkin, että siskoni Merja saattaisi olla kiinnostunut lähtemään mukaan, koska viettää vuorotteluvapaata.

Isäni syntymäpäivillä 18.2. kerroin suunnitelmista muille paikalla oleville. Hieman olivat äitini Pirkko ja isäni Aatos miettineet lomalle lähtöä Merja-siskoni kanssa mutta syystä tai toisesta oli heidän suunnitelmansa peruuntuneet. Alkoi heitäkin kiinnostaa minun suunnitelmani. Seuraavana päivänä, unohtuneita tavaroita hakiessani, äitini kertoi yöllä miettineensä ajatusta lähteä minun mukaani autolla Espanjaan, kiinnosti ajatus nähdä Eurooppaa. Sanoi kuitenkin myös , etten tee suunnitelmia heidän pohdintojen mukaan vaan oman mieleni mukaan. Minä sitten mietin vaihtoehtoja ja koska mielessäni oli ollut kuitenkin jotakuta kutsua ajomatkaseuraksi, niin miksei vanhempani ja siskoni kelpaisi, tottahan toki. Olin jossain pohdinnoissani lisännyt matkaseuraan myös Liljan. Näin suunnitelman toteutuessa Tuomin olisi helpompi lentää vauvan ja kahden vanhemman lapsen kanssa. Tuomikin mietti asiaa ja piti ajatusta hyvänä. Näin uskalsin sitä ehdottaa vanhemmilleni ja siskolleni. Ajatus jäi itämään.

Ja ajatus iti ja alkoi jalostumaan, sivujuonena kysyin anopiltani Marjatalta, olisiko hän miesystävänsä Karin kanssa halukas lähtemään myös Espanjaan. Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen tuli vastaus, kyllä.
Nythän meitä olisi jo ryhmä koossa. Tosin kaikki ei välttämättä samaan aikaan olisi paikalla.

Etsin lentoja kaikille niitä tarvitseville. Tutkailin Skyscanner.fi, Travellink.fi, Norwegianin, Easyjetin ja vaikka kuinka monta eri sivustoa ja hakukonetta. Ajatus meni siis niin, että minä, Lilja, Merja, äitini ja isäni ajaisimme Espanjaan joskus toukokuussa ja Tuomi, Henri, Suvi, Arttu tulisivat perässä koulujen loppumisen jälkeen. Suurinpiirtein samaan aikaan tai sitten jopa samalla lennolla tulisivat Marjatta ja Kari. Puolestaan äitini, isäni ja Merja lähtisivät lentäen pois joko samalla lennolla kun muut tulevat tai sitten joitain päiviä myöhemmällä. Halpalentojakun tutkailin niin, löysin joitain sopivia vaihtoehtoja, mutta pelko alkoi olla, että niiden hinnat nousisivat, kuten halpalennoissa käy kun lähtö lähestyy. Olisi siis melko kiire varata vähintään lennot ja myös Helsinki-Travemunde laiva.
Eräänä lauantaina kun minulla oli muutakin menoa saman suuntaan, menin tapaamaan vanhempiani mukanani kannettava tietokone ja katsoimme yhdessä mitä laivavaihtoehtoja olisi tarjolla. Päädyimme varaamaan laivapaikat, ja päiväksi täsmentyi 16.5.

Aion tässä blogissa kertoa hintatietoja melko tarkkaan sillä juuri niitä on monet pyytäneet aiempien blogien
yhteydessä.

Laivamatka ja autopaikka (joku kevättarjous 4:lle) 490 eur ja siihen vielä ateriapaketit 4*60 eur = 240 eur eli yhteensä 730 eur. Liljankin hyväksyivät tuon tarjouksen piiriin ilman omaa vuodepaikkaa vaikka se olikin vain neljälle hengelle tarkoitettu tarjous. Ateriapaketteja mietin jonkin verran, sillä aiemmalla kerralla kun menimme kyseisellä laivalla, niin ruokaa oli tarjolla yllin kyllin, vähän liikaakin. Laskin kuitenkin, että jos ostaa erillisiä annoksia, niin eroa ei paljonkaan jää pakettihintaan verrattuna, varsinkin kun Liljan ruoat ei maksa mitään buffetissa. Annoksen hänelle kuitenkin joutuisi ostamaan erikseen. Ja lisäksi kun laivamatka on kuitenkin melko pitkä, niin ruokailut hieman rytmittävät menoa.
Siinä oli nyt tehty jotain konkreettista matkan eteen, tästä olisi hyvä jatkaa.

19.3.

Monena iltana ja jopa yönä on tullut selailtua netistä eri hakukoneiden kautta hotelleja ja huoneistoja. Elsamarin, Remecan , Rantuun ja Zaricon sivulla mm. on vierailtu ahkerasti. Niissä on ollut monia hyviä vaihtoehtoja. Vaikeutta valitsemiseen on kuitenkin tuonut se, että kun muilla ei ole ollut lentoja tilattuna, niin ei ole tiennyt milloin tarve asumiselle ja kuin monelle hengelle tarve on. Tiedustelin yhtä isoa taloakin, jonne olisi vaikka kaikki mahtunut yhtä aikaa. Sitä tosin ei pystynyt etukäteen varaamaan, sillä talo on myynnissä. Vain 1 kk ennen käyttöä varaaminen olisi mahdollinen, mutta emme voi niin myöhään varaamista jättää.

Lentojakin olen toisten puolesta tutkaillut ahkerasti. Koska laivan varaamisen jälkeen matka alkoi nyt konkretisoitua, niin ajattelin, että lento pitää varata ennen kuin sen hintaa nousee. Varasinkin siis Tuomille, Henrille, Suville ja Artulle lennon laivan varaamista seuraavana päivänä eli 6.3. Helsingistä Alicanteen ilman välilaskuja 4.6. eli kevätjuhlapäivänä. Lapset ehkä ehtii juuri ja juuri käydä todistukset noutamassa ja sitten pikaisesti kentälle. Suora lento tuli varattua siksi, että tuon porukan luotsaaminen ja mahdollinen koneiden vaihtaminen ei olisi mukavaa yhdelle aikuiselle. Lentohinta koko porukalta oli 731 euroa, perushinta yhdelle aikuiselle 240 eur ja muutamia kymppejä päälle ( verot, polttoainelisämaksut, matkatavaramaksu ja paikkamaksu). Melko hassua tosin, että sama lento toisin päin lennettynä olisi maksanut 90 eur/aikuinen.

Seuraava etappi olikin majoituksen tutkailu hyvin tarkalla silmällä eikä vain pelkkä kohteiden selailu. Nyt oli jo alettava tekemään ainakin meidän perhettä koskevia ratkaisuja majoituksen suhteen. Ei viitsisi telttaa ottaa mukaan.
11.6. laitoin vuokrahinta kyselyn koskien erästä kohdetta: LAS ATALAYAS, ALDEA DEL MARissa, joka oli tarjolla suomalaisen välitysfirman kautta. Kyselin hintoja eri vaihtoehdoille ja sainkin vastaukset pian:
21.5 – 4.6.2011 660,00 €, 4.6 - 15.6.2011 720,00 €, 21.5 – 15.6.2011 1120,00 €
Hinnat sis. sähkö ja vesimaksun.

Olen aina miettinyt näitä hintojen laskemistapoja ja todennut ne hieman omituisiksi. Jos haluaa varata asunnon vaikka 11 päiväksi, kuten ensin oli aikomus 4.6. – 15.6. niin hinta lasketaan 1 vkon hinta ja sitten 4 päivää siihen päälle päivähinnan mukaan. Tulokseksi tulisi suurempi summa kuin olisi hinnaston mukainen 2 vkon hinta ja siksi hinnaksi välitysfirma ilmoittaa saman kuin olisi 2 vkon hinta.

Eli ei väliä oletko 11 pv vai 14 pv, hinta on sama. No tietenkin nuukana miehenä päätin varata asunnon ajalle 1.6. – 15.6. Maksamme siis 720 euroa asunnosta + 50 euroa siivouksesta. Asunto on 76m2, siinä on 2 makuuhuonetta, merinäköala kymmenennestä kerroksesta. Varausmaksun 200 euroa eräpäivä on 30.3. Maksu palautetaan kun asunnosta lähtee pois ja kaikki on kunnossa.

Uskalsin varauksen meille tehdä 15.3. sillä Marjatta ja Kari varasivat itselleen lennon ja majoituksen läheltä tätä meidän asuntoa. Näin tämä palapeli pikkuhiljaa alkaa kasaantumaan.

25.3.

Seuraavana piti saada majoitus alkuajalle Espanjassa. Vanhempani ja minäkin olemme lomanvaihtojärjestö RCI:ssä mukana. Sen kautta voi omistamansa viikon(t) vaihtaa ympäri maailmaa vaikka kuinka moneen tuhanteen kohteeseen. Vanhemmat eivät ole pitkiä aikoja lomailleet, joten heillä on säästössä loma-aikaa. Sitä äitini haluaisi nyt hyödyntää.

Tutkailin siis Rci:n sivuja 16.3., löytyisikö sieltä vapaita kohteita. Valitettavasti Torreviejasta ei ole vapaana mitään. Torreviejasta pohjoiseen olisi löytynyt kyllä mutta varsinaisesti Torreviejasta ei. Aloin siis tutkailemaan Malagan seutua, kun sekin on mieluisa paikka. Malagan alueelta löytyi joitain kohteita ja jopa yksi 3 makuuhuoneen sisältävä huoneisto. Se mielessä sekä erään toisen kohteen 2 makuuhuoneen huoneisto mielessä menin seuraavana päivänä vanhempieni luo kysymään heidän mielipidettään kohteista. Vielä kun selasimme tarjontaa löytyi vielä parempi kohde toiseksi viikoksi ja sovimme, että varaan ne illalla.

Kotiin päästyäni tutkailin vielä eri hotellivaihtoehtoja ja Rci:n kohteita. Aloin varaamaan 3 mh huoneistoa, mutta sitä ei ollutkaan enää jäljellä. Näin alkoi uusi etsiminen. Jossain vaiheessa 3mh huoneistokin putkahti taas näkyviin. Päätin varata sen heti. En tiedä oliko aiemmin ollut joku nettiongelma vai miksi kyseinen kohde oli väliaikaisesti poissa tarjonnasta, vai oliko joku laittanut sen varaukseen joksikin aikaa. Sillä ei väliä, sain kyseisen kohteen varattua: Miraflores Beach and Country Club 21.5.-28.5. väliseksi ajaksi. Vielä puuttuisi majoitus 28.5. – 1.6. sekä ajomatkan yöpymiset.

Seuraavana päivänä tutkailin edelleen Rci:n kohteita sekä myös hotelleja. Hotelleista löytyi sopiva puuttuvalle ajalle hintaan 120 euroa, 5 henkeä ja 4 yötä eli 30 euroa/yö. ”Normaalihinta” olisi ollut 460 euroa, mukamas. Tämä hotelli on muutamia kilometrejä Torreviejan kaupungista Pilar de la Horadadassa, Palmera Beach niminen huoneistohotelli. Ja vielä peruutus on maksuton. Eli jos satun löytämään vielä Rci:n kautta jonkun sopivan kohteen niin tämän varauksen voi peruuttaa.

Ajoyöpymisiä tutkailtuani olen todennut, että Formula1 hotelliketjun hotellit www.hotelformule1.com ovat kyllä edullisia, noin 30-40 euroa/2 tai 3 henkeä. Niitä viime reissulla paria käytettiinkin. Varmaan tullaan käyttämään tälläkin reissulla. Nyt vain pitäisi päättää kuinka nopeasti Euroopan läpi ajetaan.

Sveitsin kautta on tarkoitus ajaa sillä siskon poika on sinne perheineen muutama kuukausi sitten muuttanut.
Etsin Lubeckin lähiympäristössä olevaa Gasthausia, jossa viime Espanjan reissulla yövyimme. Onkohan se lopettanut kun ei ole netistä löytynyt. Siellä oli hyvä aamiainen ja hinta taisi olla 80 euroa koko porukalta viimeksi. Löysin sähköpostistani jopa viimeksi tuon paikan kanssa käymäni keskustelun ja laitoin nytkin tiedustelua, mutta vastausta ei ole tullut, lienee lopettanut toimintansa.

Jos jollain on tiedossa Travemundestä noin 0-30 km päässä olevan yöpymisvaihtoehto, joka on edullinen ja jossa saa aamiaisen niin laittakaa toki viestiä tulemaan. Aamiainen on hyvä saada syödyksi heti yöpymispaikassa, jotta pääsee painattamaan Autobahnia.

14.4.

Todella harvakseen tämä päivitys tapahtuu, kuten moni on huomannut. Tässä viime päivityksen jälkeen on ollut työkiireitä ja edelleenkouluttautumiskiireitä, joten en ole ehtinyt tutkimaankaan yhtään vaihtoehtoa väliyöpymispaikoiksi. Rci:n sivustolla olen muutaman kerran käynyt katsomassa, onko siellä tullut uusia talletuksia, joita voisimme hyödyntää.

Laivayhtiöön olin yhteydessä 8.4. sillä laskua sieltä ei ole vieläkään tullut. Ihmettelen sitä suuresti sillä ehtojen mukaan matka pitäisi olla maksettuna 30 päivää ennen lähtöä. Laivayhtiö vastasi 11.4. että ovat siirtäneet varauksemme johonkin uuteen varausjärjestelmään ja laskun pitäisi tulla piakkoin tai jo olla jopa saapunut. Eipä vaan ole saapunut. Laitoin siis tänään uuden viestin heille, että pitäisikö laskun tulla sähköpostilla vai normaalipostina. Saapa nähdä koska päästään maksamaan.

15.4.

Laittoivat laivayhtiöstä vastauksen, että lasku tulee kun kaikki vanhat varaukset on saatu siirrettyä uuteen järjestelmään. Ok. Aloin tutkimaan nettiä kun aikaa sattui olemaan. Työkiireet ovat hieman hellittäneet niin voi keskittyä omiin asioihinkin.

Hakukoneiden avulla ei oikein sopivan hintaista tahtonut löytyä. En halua maksaa paljoa pelkästä yöpymisestä, sillä tulemme olemaan majoituspaikassa vasta noin klo 22. Lübeckissä olisi ollut eräs hotelli, jossa olemme olleet aikoinaan Saksan kesälomareissulla hintaan 89 euroa. Sitä aloin jo varaamaankin, kunnes huomasin, että aamiaisesta pitäisi maksaa erikseen 11,50 eur/hlö. Näin ollen kokonaishinta hyppäisikin 135 euroon ja ehkä Liljankin aamiainen jotain maksaisi. Päätin siis vielä tutkia, sillä etsivä löytää ja löytäessään saa suuren ilon vaikka siihen olisi aikaa mennytkin. Jotkut hotellihinnat 4:lle aikuiselle ja yhdelle lapselle huitoivat 200 euron tietämissä ja jopa yli.

Päätinpä laittaa Googleen hakusanaksi ”majoitusta lubeckin lähellä” tai jotain sinnepäin. Ajattelin, että jonkun henkilön matkakertomuksesta tulisi ajatuksia edullisesta paikasta. Niinpä löytyikin moottoripyora.org sivustolta keskustelupalsta. Siellä hyviä vaihtoehtoja ainakin www.etaphotel.com ja yllätys yllätys, löytyikin se sama paikka, jossa yövyimme lokakuussa 2008 edellisellä Espanjan matkallamme. Siihen hotelliinhan olin jo yrittänyt ottaa yhteyttä sähköpostista kaivamallani osoitteella. Vastausta, ilmeisesti vanhaan osoitteeseen, ei ole ainakaan vielä tullut. Nyt sain linkinkin kohteeseen www.a1-zur-linde.de . Sieltä sitten tutkimaan hintoja ja muita, saksaksi. Täytyi alkaa muistelemaan miten se saksankieli meneekään.

Laitoin kyselyn hotelliin, päätin laittaa sen saksaksi myös. Miksi en sitä käyttäisi kun sitä lukiossa on tullut luettua ja tunnen, että sillä juuri ja juuri toimeen tulen. Heidän sivujaan tutkittuani totesin hinnatkin kohtuullisiksi. 4 hengen perhehuone 70 euroa ja lapselle lisävuoden 3,5 euroa. Kokonaissumma siis 73,50 sisältäen aamiaisen. Ei paha muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Mikään pramea paikkahan se ei ole mutta täyttää juuri sen tehtävän mikä tarkoitus onkin. Ja aamiaisen jälkeen pääsee heti ajamaan etelää kohden. Saapa nähdä vielä, onko hotellissa tilaa vai alkaako etsiminen uudestaan.

_________

1.5. Päivitän nyt parin viikon tapahtumia kerralla.

16.4. Laittoivat minulle 16.4. sieltä hotellista viestiä takaisinpäin, että löytyisi 4 hengen huone, mutta siihen ei saisi lisävuodetta mahtumaan. Hinta olisi 73,50 euroa (ilmeisesti tuo 3,5 eur onkin aamiaishinta, siitä vähästä, jota 3-vuotias syö). Se, että pikkuinen nukkuisi välissämme ei välttämättä ole hyvä asia, varsinkin kun seuraavana päivänä pitäisi virkeänä ajaa pitkä tovi.

Hotelli, vai pitäisikö puhua majatalosta, laittoi ehdotuksen myös toisenlaisesta vaihtoehdosta. Olisi tarjolla 3-vuoteen huone ja yhden hengen huone. Siinä yhden hengen huoneessa on 140 cm leveä sänky, joten siihen mahtuu hyvin aikuinen ja lapsi. Hintaa ei tullut kovin paljoa lisää. Tämän paketin tarjosivat 80 eurolla. Normaalihinta olisi ollut 85 euroa. Päätin tilata sen sillä hyvät yöunet ovat tuossa hetkessä arvokkaat.

Laiva yhtiön laskutus tuntui vaan junnaavan paikallaan. Joka päivä tutkin sähköpostiani odottaen sitä laskua kuin kuuta nousevaa. On hieman epävarma olo kun ei tiedä milloin voi varmasti sanoa laivaan pääsevänsä, vai pitääkö alkaa miettimään Ruotsin kautta ajoa ja lauttapaikkaa Ruotsiin päin.

20.4. Laitoin viestiä siskon pojalle menemään, sillä hän on perheineen vuoden alussa muuttaneet Sveitsin Lausanneen. Kun kerran ajamme lähes ohitse tuon paikan niin tokihan on kiva pistäytyä katsomassa, kuinka elämä on vieraassa maassa lähtenyt käyntiin. Ajoreitti ei varmaankaan olisi muuten Sveitsin kautta mennyt, mutta nyt on hyvä syy ajaa Sveitsin kautta. Kysyin viestissä mahdollisuutta yöpymiseenkin. Tietysti meitä on monta menijää ja kun ei tiedä minkälaisessa asunnossa asuvat, niin hieman arvellutti yöpaikkaa kysellä. Kuulemma olohuoneen lattialle me muut ”siskonpetejä” ainakin voidaan tehdä. Vanhemmilleni löytyy vuodesohva. Jos on liian ahdasta, niin eiköhän Lausannestakin hotelleja löydy. Ja itse asiassa minulla on aina ollut halu kokeilla autossa nukkumista. Siitä saisi penkit alas ja täyspitkän sängyn aikaiseksi, siihen ainakin minä ja Lilja mahduttaisiin ihan hyvin.

23.4. jolloin vietin syntymäpäiviäni tiedustelin muilta matkakumppaneilta, että kävisikö heille, että ensimmäinen ajopäivä olisi pitkä, ajoa noin 9,5 – 10 tuntia. Olen nimittäin todennut, että aikataulu Euroopan läpiajoon on melko tiukka.
Olemme samanlaisella aikataululla liikkeellä kuin silloin 2008 kun ensimmäisen kerran kyseisen reitin ajoimme. Silloin pysähdyimme Pariisiin Eiffeltorniin tutustumaan ja jatkoimme iltapäivällä matkaa. Nyt pysähtymisemme on Lausannessa. Tuo matka Lausanneen Lübeckistä on 1087 km. Jos yöpyisimme ennen Lausannea, matkan puolivälissä, jossain Frankfurt am Mainin tienoilla, niin silloin yöpymisiä olisi yhtä paljon kuin 2008 matkatessamme. Nyt voitamme yhden yön kun ajamme suoraan Lausanneen. Matka tulee olemaan raskas, mutta näin nyt silti tapahtunee. Viimeksi olimme vasta lauantai-illalla myöhään Calahondassa, kun Rci-klubille pääsy olisi ollut jo iltapäivällä mahdollista.
Alkuaan aikataulun ei pitänyt olla näin tiukka tällä kertaa, mutta kun menemmekin tuonne Malagan seudulle ensin niin siitäkin tulee noin 5 tuntia lisää ajoa. Muutoin olisimme olleet jo aiemmin perillä Torreviejassa.

26.4. laitoin sähköpostia jälleen laivayhtiöön, edellisestä yhteydenotosta oli kulunut jo 2 vkoa eikä laskua vieläkään ollut tullut. Seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja aina vaan odottelin ja odottelin.
Vihdoin 29.4. tuli sähköpostitse lasku. Kun laskua tarkemmin tutkailin, niin siinä oli päiväys laitettu 18.4. Miksiköhän sitä ei oltu silloin lähetetty vai oliko se vain paivätty tuolle päivälle. Se tosin oli osoitettu isäni nimelle, vaikka minä kyseisen lipun tilasin. Onkohan niin, että heidän järjestelmänsä osoittaa laskun vanhimman henkilön nimille. No, joka tapauksessa sen maksoin seuraavana päivänä, jotta laivalippu varmasti on olemassa, kun 16.5. matka alkaa.

Nyt alkaa olla sitten matkan alkupää selvänä. Laivamatka, 1. yö Hotel Zur Lindessä, 2. yö ilmeisesti siellä siskonpojan perheen luona. Varaamatta on vielä yöpymiset ennen Calahondan majoitusta eli 2 viimeistä yöpaikkaa. Ehkä nekin löytyvät jostain Barcelonan läheltä ja ehkä toinen Torreviejan tienoilla. Joko etukäteen varaten tai sitten matkan päällä hankkien, kuten viimeksi.

Muita järjestelyjä on myös tullut tehtyä eli hankittua uusi navigaattori. Edellinen, jonka omistin oli ”maanantaipäivä kappale”, joten ajattelin, että pitää toimiva hankkia. Työssäni tarvitsen ajopäiväkirjaa täytellä, joten halusin sellaisen navigaattorin, joka kirjaa ajetut matkat ylös. Sellaisia ei vaan markkinoilla paljonkaan ole. Tai ainakaan sitä toimintoa ei mainosteta. Aiempi minulla oli Navigon merkkinen, mutta sitä en enää halunnut tuon korjaustiheyden takia. Kyselin Kotkasta monesta liikkeestä, mutta ei ollut niissä ajopäiväkirjaa. Myös Helsingissä aiemmin käydessäni kävin jossain liikkeessä, mutta ei sielläkään ajopäiväkirjaa luvattu navigaattoriin kuuluvaksi. Viimeinen liike, jossa kävin, ei sekään luvannut. Jätin kuitenkin käyntikorttini ja pyysin soittamaan, jos löytävät sellaisen mallin, jossa ajopäiväkirja on. Kun lähdin liikkeestä niin jo 15 minuutin kuluttua tuli soitto. Oli löytynyt Mio Moov m405. Siinäkään ei pakkauksessa tai pikaoppaassa ollut mitään mainintaa ajopäiväkirjasta, mutta mukana seuraavalla cd:llä oli selostus päiväkirjan toimivuudesta. Päätin tuon käydä hakemassa saatesanoilla, että puran kaupan, jos sitä toimintoa ei kyseisessä navigaattorissa ole. Oli se. Sitä on nyt testailtu jokunen päivä. Navigaattorin hinta oli 135 euroa. Ovat hinnat tulleet alas niissäkin. Viimeksi maksoin muistaakseni jotain 300 euroa vuonna 2008 navigonistani.

Nyt on tasan 2 viikkoa lähtöön aikaa. Hieman jännittää, että kuinka selviydyn meidän pienokaisen 3v Liljan kanssa matkasta, kuinka paljon minulla tulee ikävä muuta perhettä ja kuinka paljon Lilja ikävöi heitä. Täytynee laittaa heti paikan päällä Skype yhteydet kuntoon, jotta voidaan soittaa vaikka kuvapuheluja, jos alkaa ikävä vaivaamaan. Toki mietityttää sekin, miten pärjäävät täällä päässä ilman meitä. Henriltäkin puuttuu saunakaveri. Käymme nimittäin noin joka toinen päivä saunassa, yleensä minä, Henri ja Lilja. Kuinka Tuomi pärjää vauvan kanssa ja isompien lapsien kanssa, kuin olisi yksinhuoltaja. On se erikoista kun välillä tulee ilo matkasta mieleen ja kuitenkin samalla kertaa ero muusta perheestä tuo surun.

10.5.

Aurinko kun alkoi paistaa jälleen Suomessakin, niin huomasin, että ilmastointilaite ei toimi autossani. Sehän on hyvin tärkeä siellä Espanjan lämmössä. Tilasin siis huoltoajan sille sekä samalla raidetangon pään vaihdolle, siitä olivat viime huollossa vähän aikaa sitten maininneet. Tosin tuo vähä aika oli lähes puoli vuotta. Niin se aika menee siivillä. Ajattelin, että nyt vielä hyvissä ajoin saan auton tip top kuntoon. Katsastus vielä päälle niin, jo on helppo mennä. 2.5. sain autolle ajan. Kyseisellä viikolla ei ollut mitenkään erityisen kuuma, joten ilmastoinnin toimivuutta ei päässyt juurikaan testailemaan. Kiihtyvyyttä autossa tuli kyllä testattua, se toimi, tuloksena pikavoitto valtiolle ;-(

Varmistin vielä siskon pojalta majoitusjärjestelyt heidän luonaan Sveitsissä ja kuulemma onnistuu. Odotan innolla nähdä heidänkin majapaikkansa maailman äärissä. Tuomi on ommellut taiteltavan patjan Liljalle, sillä sitä tarvitaan ainakin laivassa. Meillähän on vain 4 vuodetta, joten joko Lilja nukkuu vieressäni tai sitten erillisen patjan päällä lattialla. Katsotaan sitten hytissä kuinka se asia lutviutuu.

Toukokuun ensimmäinen viikko oli hyvin kiireinen työrintamallakin. 4.5. kuitenkin sain jonkin verran tutkittua nettiä, sillä Sveitsin pysähdyksen jälkeen piti löytää vielä majoituspaikat ennen päämäärää. Ja kun edullisesti haluan matkustaa, niin tutkin, että missä halpaketjujen hotelleita on. Löytyi www.formule1.com sivustolta hotelli Perpignanista hintaan 59,65 euroa /2 huonetta, tosin aamiainen täytyy vielä paikan päällä maksaa. Perpignanin valitsin sen takin, että se on sopivan matkan päässä Lausannesta, 6 tunnin ajo. Jos nimittäin lähdemme Lausannesta joskus 13-14 paikkeilla niin olemme hotellilla vielä sopivaan aikaan. Ei liian myöhään. Perpignanista Calahondaan on matkaa ajallisesti 11 h 34 min, joten vielä toinen majapaikka on tarpeen.

Yritin katsoa kartasta silmämääräisesti noin puolivälin ja myös, että mistä halpahotelleja löytyy. Alicanteen on Perpignanista matkaa 6 h 30 min ja sieltä löytyi www.etaphotel.com sivuston kautta 2 huonetta hintaan 85,60 euroa sisältäen aamiaiset(aamiaisten osuus oli 3,90 euroa/henkilö). Tosin suoraan en päässyt valitsemaan Liljaa tähän huoneeseen, mutta jos ongelmia tulee niin minä nukun vaikka autossa. Kun ehtoja luin niin niiden mukaan kyllä Liljan saa huoneeseen ottaa ilmaiseksi. No taas nähdään paikan päällä miten asia on.

Mielessäni mietin, että loppumatka 5 h 18 min mahdollistaisi vaikka käynnin Alhambrassa. Tosin vanhempien ja Liljan kävelykunto saattaa tuoda ongelmia Alhambra vierailussa. Katsotaan nyt mikä on järkevää kun sinne asti päästään. No hotellit siis tuli tilattua ja varaukset sähköpostissa.

Ensimmäisen viikon työntäyteisyyttä lisäsi vielä eräs työhön liittyvä asia, joka piti hoitaa Helsingissä lauantaina. Siihen on pitänyt valmistautua jo viikkotolkulla pitkin kevättä. Tuolla samalla reissulla, Tuomin ja Liljan ja Artun kanssa, kun aurinko paistoi kuumasti taivaalta, totesimme, että eihän se ilmastointi toimi vieläkään. Sitä testailtiin eri vaihtoehdoilla ja yritettiin saada toimintaan, mutta ei. Sen olin kyllä aiemmin viikolla huomannut, että se ”huokaili” syvästi. Sellaista ääntä ei ilmastointilaite ollut aiemmin pitänyt. Viikonloppuna mietin, että täytyy heti maanantaina ottaa yhteyttä autohuoltoon ja yrittää saada ilmastointi vielä korjattua ennen viikon päästä tapahtuvaa lähtöä. Ehkä mahdotonta kun yleensä siellä on ollut melko täyttä aikatauluissa päästä autohuoltoon. No yritettävä on. Sunnuntaina äitien päivän vieton sivussa päätin imuroida auton ja pyyhkiä pinnat sekä ikkunat autosta sisältä. Aiemmin oli puhuttukin, että käymme autopesussa matkalla äidiltä toiselle.

Maanantaina 9.5. aamulla kahdeksalta soitin heti autohuoltoon jotta saisin ajan varattua huollolle. Sanoivat täyttä olevan mutta pyysivät kuitenkin tuomaan auton heti kun mahdollista, jotta jos tarvii niin saisi jonkun osan tilattu. Lähdin heti aamiaisen jälkeen ajamaan huoltoon Haminaan. Siellä korjaaja totesi, että ei pyöri kompressori ollenkaan. Täytyy korjata. Siinä sovittelimme aikataulua, milloin voisi tuoda auton korjattavaksi. Vasta keskiviikoksi olisi ollut vapaita aikoja. Jos joutuisi tilaamaan jonkun osan kauempaa Euroopasta niin se pitäisi tilata jo maanantaina, silloin ei ilmastointia ehtisi saada kuntoon. Ehdotin, että jos jättäisin auton jo heti heille ja he tekisivät sen välitöinä. Näin tehtiin sain vara-auton käyttööni ja korjaamo lupasi ilmoittaa kun saavat jotain selville. Iltapäivällä sitten tulikin soitto, kuulemma joku osa ilmastoinnissa vuotaa kaikki kylmäaineet pihalle. Uusi osa on mahdollista saada pikana jostain Euroopasta torstaiksi hintaan 407 eur. Auts varsinkin tuon valtion pikavoiton jälkeen. No pakkohan se on ilmastointi korjata. Sanoin, että tilatkaa pois. Torstaina osa tulee ja iltapäivällä voisin auton hakea. Saapa nähdä meneekö kaikki suunnitelmien mukaan.

Nyt tänään 10.5. alkaa stressi vähän helpottaa, lauantain koettelemus on takan, tänään on veroilmoitus käyty pudottamassa verotoimiston postiluukkuun ja auto on puhdas, tosin vielä korjauksessa. Nyt voi alkaa miettimään jo mitä ottaa mukaan ja vaikka kaikki loput asiat jäisi tekemättä niin mikään ei ole tärkeydeltään niin suuri, että siitä tulisi katastrofi.

Jotta jännitys vielä säilyisi niin kerronpa vielä, että laivayhtiö lähetti laskun uudemman kerran 5.5. Ehkä maksamani lasku ei ole heille kirjautunut tai sitten vaan huvikseen niitä lähettelevät, ehkä meillä ei olekaan laivapaikkaa tai hyttiä tai autolle tilaa. Sitä ei koskaan tiedä. Laitoin heti viestiä takaisin heille, että matka on maksettu jo 30.4, siihen ei ole tullut vieläkään vastausta, eikä eilen lähettämääni kyselyyn, että onko kaikki kunnossa…

16.5.

Kirjoitan tätä blogia laivalla illalla klo 22:45 eli olemme selviytyneet tänne asti. Edellisen viikon keskiviikkoiltapäivänä soittivat autohuollosta, että ilmastointi on korjattu. En ehtinyt sitä kuitenkaan hakemaan vaan hain auton torstaina aamuna. No nyt toimi kylmennys. Se myös kylmäsi lompakon. Osan hinta tosiaan oli tuo aiemmin mainittu, mutta kaikkinensa korjaushinta oli 737 euroa. Kalliiksi tulee autonpito. No jos haluaa mukavaa autoilua niin pakkohan ilmastointi on korjata.

Lauantai ja sunnuntai tuli valmisteltua matkaan lähtöä, tosin oli vaikeaa pakata tavaroita. Ei oikein saanut tehokkaasti tehtyä mitään. Piti kotona terassikin öljytä ennen lähtöä ja kun rakensin sen muutama vuosi sitten niin tykkäsin, että sen pitää olla reilun kokoinen. No, 70 m2 öljyämisessä sitten riittää puuhaa. Laitoin myös joitain kukkia, tomaatteja ja mausteita kasvamaan. Nyt ne oli laitettava, jos aikoo tänä kesänä jotain kasvattaa. Tulevan lähdön takia tulin savustaneeksi lohta ja grillaanneeksi makkaraa. Niitä pääsee seuraavan kerran todennäköisesti tekemään vasta Suomeen paluun jälkeen joskus Juhannusviikolla.

Maanantaiaamuna heräsin normaaliin aikaa kuten työaamuinakin noin klo 8. Muistin, että pitää laittaa kylmälaukku kylmenemään, no tietenkin verkkojohto oli hukassa. Sitä sitten kiireellä etsimään. En löytänyt, mutta löytyi vanhan videokameran johto, joka kävi kylmälaukkuun, hyvä niin. Tietokoneet mukaan ja kamerat latauksesta kassiin, loput vaatteet ja kaikki mahdolliset tavarat, jotka tuli mieleen, tuli pakattua mukaan. Kävin töissä tulostamassa vielä kuitin maksetusta laivamatkasta, jotta ongelmia ei tule lauttarannassa. Muutaman sanan vaihdoin työasioita ja kävin tarkastamassa yhden asunnonkin.
Kotiin takaisin, jossa auton pakkaus jatkui. Kylmälaukkuun tuli laitettua sitä sun tätä mm. Mojokastiketta, sitä kun en manner-espanjasta viime kerralla löytänyt. Täytyyhän omat Mojot olla mukana, jos tulee tuoretta patonkia ostettua Ranskasta, vai riiteleekö se Suomessa tehty espanjalainen Mojo, tai siis kanarialainen Mojokastike ranskalaisen patongin kanssa.

Aikomus oli lähteä klo 13:30, mutta viittä minuuttia ennen huomasin lippujen olevan hukassa. Pengoin laukut ja kassit ja kaikki, ei vaan löytynyt. Ajattelin, että täytyy lähteä töihin niitä uudelleen sähköpostista tulostamaan. Päätin vielä uudelleen tutkia auton ja siellähän ne oli viikonloppuna jo pakattuna oven sivutaskussa, jotta varmasti ovat mukana. Lähtö siirtyi noin 10 minuuttia. Lähtöhetki oli herkkä, sillä edessä on lähes kolmeviikkoinen ero perheestä. Ainoastaan Lilja mukanani ja mitä tahansa voi pitkällä matkalla sattua Euroopan halki. Kyynel tuli silmään, sen myönnän. Nytkin ajatellessani tuota hetkeä silmät kostuvat. Nopeasti autoon ja menoksi, muuta ajateltavaa aivoihin. Matkalla soitin erääseen elektroniikkaliikkeeseen, sillä halusin ottaa mukaan vielä kannettavan kiintolevyn. On hyvä olla tallennusväline, johon voi varmuuskopioida kuvia ja videoita. Pikainen pysähdys liikeeseen Liljan odottaessa autossa ja taas menoksi. Seuraava pysähdys Lild, sieltä huoneenlämmössä säilyvää maitoa Liljalle matkaevääksi. Ja viimein vanhempieni luokse, josta heidän ja siskoni matkatavarat mukaan ja taas menoksi.

Sadetta ripotteli kokoajan, joten sään puolesta oli hyvä lähtöpäivä. Ikävämpi olisi helteestä lähteä. Tuomi oli matkalla laittanut viestiä, että Liljan reppu jäi. Tärkeä reppu, jossa Liljan kirjoja ja leluja. No pyysin häntä tuomaan sen moottoritien varteen, jota pitkin Helsinkiin ajamme. Aiotusta lähtöajasta olimme jäljessä noin 20 minuuttia.

Matkalla Helsinkiin pysähdyimme pikaisesti Porvoon makeistehtaalla. Sieltä matka jatkui Helsinkiin Vuosaaren satamaan, josta Finnlinesin laiva lähti. Autojen vastaanotossa ei mitään ongelmia, liput saimme ja pääsimme ajamaan laivaan. On se iso satama tuo Vuosaari. Autokannelle tavaroita mukaan ottaessa ja siirrellessä paikasta toiseen, emme meinanneet millään saada kattoboksia enää kiinni. Siellä kun on rattaat ja vauvanistuin tulomatkaa varten niin niiden paikka siinä boksissa oli hyvin tarkka. Se oli vain muutasta sentistä kiinni, jotta saimme luukun taas kiinni.

Hyttiin päästyämme totesimme sen olevan mukava neljän hengen hytti, kuten pitikin, ei mikään pikkukoppi, johon Ruotsinlaivoilla on totuttu. Parisänky ja kerrosvuode.

Hytissä tutkailemassa laivakirjaa

Merja kävi hakemassa risteilyohjelman, jonka mukaan ruokailu alkaa klo 18.30, kun laiva lähtee klo 17.30. Laivassa olimme hieman vaille viiden. Sauna olisi päällä jo, sitä mietimme, että jos kävisi saunassa ennen ruokailua. Minun piti katsoa jotain työhön liittyvää asiaa vielä kun olimme Suomen kännykän kantavuusalueella, joten ajattelin sen tehdä ensin ja sitten voisi mennä saunaan. Siinä vaan menikin niin kauan, että ruokailuun oli aikaa enää hieman päälle puoli tuntia. Päätimme odottaa sen aikaa.

Piirrustelut alkoi heti

Ruokailu laivalla tapahtui niin, että baarista varattiin pöytä ja mahdolliset alkoholilliset juomat. Otin oluen, taisi olla 0,4 l ja maksoi 3 euroa. Äiti hukkasi juomia maksaessaan vanhempieni päivällisliput ja niitä läksimme sitten hytistä etsimään. Löytyivät kuitenkin palautusrahojen välistä. Meidän mennessämme syömään Merja ja Lilja olivat jo ruokailun aloittaneetkin.

Alkupalapöytä oli hyvä, sinisimpukkaa, jotain olisiko ollut artisokkaa, salaatteja, katkarapuja, ilmakuivattua kinkkua, leikkeleitä, graavilohta, kolmea lajia mätejä, eräänlaista kalakukontapaista yms. Siis kaikkea herkullista, joka maistui kyllä.

mätiä

Pääruokapuolella lihalajeja oli neljää eri lajia ja lisäkkeitä saman verran. Niiden maku ei innostanut tuon mahtavan alkufanfaarin jälkeen. Jälkiruokapöydässä oli erilaisia torttuja, jäätelöä ja juustoja. Niistä kaikki herkullisia. Voin sanoa, että ei olisi enää paljoa mahtunutkaan melko äärimmilleen venytettyyn mahalaukkuun. Vahinko, että on tällainen ruoasta täydellä antaumuksella nauttiva henkilö. Vahinko siinä mielessä, että vuosi sitten tehdyn Thaimaan matkan kilot ovat vasta viime aikoina lähteneet pois. Vatsa täynnä vaelsimme hyttiin hieman huilaamaan ja katsomaan tv:stä juhlahumua Helsingistä, jonne kiekkoleijonat matkasivat. Noin tunnin huilailtuamme lähdimme isäni kanssa saunomaan, ajatuksena, että sauna olisi varmaan melko tyhjä kun tuo kiekkohumu on tv:ssä tulossa.

Sauna oli suhteellisen samanlainen kuin vuonna 2008 kun viimeksi matkasimme Espanjaa kohden Finnlinesin laivalla. Kuumat lauteet, mutta löylyjen kipakkuus kyllä puuttui. Mukava lisä jäähyttelyyn oli poreallas, joka oli suihkuhuoneessa. Siinä pystyi istumaan ja katsemaan merelle, kuten toisin saunastakin. Kävinpä takakannellakin saunan jälkeen hieman jälkihikoilua vähentämässä.

Hyttiin takaisin tultuamme Lilja leikki Merjan kanssa ja jonkin ajan päästä ehdotin hänelle suihkuun menemistä ja hampaiden pesua. Ne Lilja mielellään suoritti ja ajattelin, että nukahtaisi varmaan heti, sillä ei ollut päiväunia nukkunut. Näin ei kuitenkaan käynyt. Aiemmin olimme ajatelleet nukkuvamme siten, että isä ja äiti nukkuvat parivuoteessa ja Merja yläsängyllä ja minä alasängyllä sekä Lilja lattialla patjan päällä. Naiset kuitenkin ehdottivat, että jos minä nukkuisin parisängyssä isäni kanssa, niin Lilja voisi nukkua välissämme. Lilja ei kuitenkaan suostunut nukahtamaan vaan meni äitini viereen alasängylle. Siitä sitten kannoin nukkuvan pienokaisen meidän väliimme. Muut kävivät nukkumaan jossain vaiheessa. Minäkin aion kohta laittaa valot pois ja antautua nukkumatin vietäväksi. Tiedä sitten miten minulle uni tulee sillä en ole yleensä näin aikaisin n klo 24.00 mennyt nukkumaan ja näköjään isäni kuorsaa tuossa vieressä jonkin verran. Pitääköhän minun kaivaa jostain kassista vielä korvatulpat.

17.5.

Heräsimme ominemme isä ja minä olimme ensimmäiset ylhäällä. Arvelin kellon olevan jotain kahdeksan paikkeilla. Jossain vaiheessa laitoin puhelimen päälle ja se sanoi, ensin olevan ajan 8:04, mutta muuttikin itse yhtäkkiä ajan klo 5:04. En voinut siis olla varma ajasta. Äitini heräsi jossain vaiheessa ja hänellä kun on vielä käytössä rannekello, niin pääsimme oikeaan aikaan jälleen. Jostain syystä kännykkä oli itse tuon 3 tuntia vähentänyt oikeasta ajasta. Aikamme pötkyteltyämme muistin, että aamiainen on vain klo 9.30 asti. Se oli alkanut jo klo 8 ja toivomus laivayhtiöllä oli, että sinne mentäisiin viimeistään puoli tuntia alkamisajan jälkeen. Olimme ravintolassa noin klo 8:45, mutta ei se tuntunut haittaavan ainakaan henkilökuntaa. Syöjiä se hieman haittasi, pekonit olivat jo loppumaisillaan - minulle riitti. Eli jos joku ruoka loppuu niin sitä ei tuoda lisää enää tuohon aikaan, näin päättelin. Ei sen puoleen, että olisi ollut vielä kovinkaan nälkä. Edellisiltaisesta ruokailusta oli vielä energiaa jäljellä. Aamiainen oli hyvä, jos jotain pitäisi arvostella niin appelsiinimehu oli laimeaa . Ei siitä sen enempää. Ehkä siksikin, että päivän ruokailut olivat niin monipuoliset ja monikertaiset, että ei kaikkea edes voi muistaa. Aamiaisen jälkeen vetäydyimme hyttiin lepäämään ennen tulevaa lounasta. Merja piti seuraa Liljalle, minä yritin saada nettiä toimimaan. Laivalla ei ole langatonta verkkoa, mutta kaupasta saa ostaa kaapelin, jolla nettiin pääsee. Näin kertoi reception. Ajattelin, että no jos kävisi katsomassa kaapelin hinnan ja sitten päättäisi ostaako sen vai ei. Yhtäkkiä respan mieshenkilö antoikin kaapelin ja sanoi, että kokeile tuolla, tuo sitten takaisin kun illalla laivasta poistut. Hän taisi tietää, kuinka takkuinen verkko laivalla on. Kuulemma rekkamiehet käyttävät verkkoa paljon ja nettikäyttöön varattu kaistanleveys satelliittiyhteydestä on varsin rajallinen. Kun moni käyttää samaan leveyttä niin tökkiminen siitä on tiedossa. Kun latailin sivustoja niin kauan kesti. Esim. G-mail sähköposti latautui, mutta ei suostunut lähettämään mitään. Kokeilin avata Hotmail postin mutta rekisteröitymisessäkin oli ongelmia. Todella takkuista. Onnistuin viimein Hotmailin kanssa ja sain sähköpostin lähetettyä. Hotmailia arvasin kokeilla, sillä vuonna 2008 kun olimme Espanjassa niin silloinkin gmailin kanssa oli ongelmia, mutta hotmail toimi tarvittaessa. Kerran sain etäyhteyden toimimaan toimistoomme, josta sain sähköpostit tarkistettua. Jäi muutama asia kesken, joiden tilannetta yritin seurata.

Lounas jo kolkutteli ovella kun vatsa oli hieman laskeutunut. Lounaan aika oli klo 12:30 eli taas syömään. Kun kerran oli ostettu ateriapaketti 60 eurolla per henkilö, niin piti syödä koko rahan edestä. Liljasta ei pitänyt maksaa mitään, joten minulle tuo paketti oli varsin kannattava. Muillekin kokonaisuus taisi olla muistaakseni 3 euroa kalliimpi kuin ostaen 3 ruokaa yksitellen eli nyt sai siis neljännen ruoan 3 eurolla. Lounaalla jo alkuruokien jälkeen oli tarpeeksi täynnä. Tulihan toki pääruoka ja jälkiruokakin otettua. Jälkiruoka jo hyvissä ajoin pöytään odottamaan, sillä huomasin rahkajälkiruoan loppuvan ja aamuisesta oppineena tiesin, että lisää ei tule. Pääruoka oli mielestäni maukkaampaa kuin oli edellisillan illallisella ollut. Pallona taas pyörimme hyttiä kohden. Onneksi alamäkeä, vaikka hissi sen alamäen suorittikin. Ja taas lepäämään ja telkkaria katsomaan. Netin tutkailua jälleen ja laskin matkakuluja muiden maksettavaksi minulle. Sain summaksi yöpymiset ja laivamatkat 353,33 euroa /henkilö.

Klo 15:00 aloimme suunnittelemaan saunaan lähtöä. Sauna oli loppumassa klo 17:00, joten aika oli mennä jos aikoi. Merja ja Lilja lähtivät naisten puolelle. Minä vielä tein jotain netillä tai odotin jonkun sivuston latautumista, aikani odotettuani kyllästyin ja lähdin isän kanssa saunaa. Äiti jäi hyttiin lepäämään. Saunassa ei ollut niin kuumat penkit kun oli edellisenä päivänä ollut mutta ei tullut kyllä löylyäkään. Mittari näytti 65 astetta, mutta tuntui kuin kiuas olisi ollut poissa päältä. Vaikka kuinka heitti vettä niin höyryä ei tullut. Ärsyttävää. No porealtaassa sitten jonkin aikaa merta katsottuani ja sen jälkeen vielä lämmittelyt ”lämpimässä huoneessa” sai riittää saunomiset. Suihkun kautta pois. Samaan aikaan oli Merja ja Liljakin tulossa saunasta pois.

Seuraavana oli sitten vuorossa taas odotusta seuraavaa suupalaa varttuen. Lilja, Merja ja minä lähdimme käymään leikkipaikalla. Aikamme siellä oltuamme kello lähestyi jo taas ruokailuaikaa. Kävin hakemassa isän ja äidin hytistä ja menimme syömään. Jälleen alkupalakirjo oli moninainen. Pääruokana oli jälleen 4 lämmintä ruokaa ja 4 lisäkettä; riisi, makaroni, perunamuusi ja kukkakaali. Isäni otti jälleen pääruoan kanssa juustopötkylän, hän ei ole ymmärtänyt juustotarjottimen ideaa, eikä otettavan juuston määrää. No kukin tavallaan. Tällä ruokailulla osasi jo vähän varoa mahan täyttöä, joten olo ei ollut tukala kun ruokailusta lähti. Hytissä odottelimme ajan kulumista, laivanhan oli määrä olla Saksassa klo 21:30 Suomen aikaa.

Tavaroita kasaan, tv:n katselua, maisemien katselua yms. Olipas ruokapainotteista, mutta sitä se oli!
Laiva oli satamassa suurin piirtein ajallaan. Ehdimme jo odottaa autossakin 10-15 minuuttia ennen kuin laskivat pois. Ehdin hyvin asettaa navigaattorin oikeaan osoitteeseen ja valita maksuttomat tiet, kun nyt ei ollut kiire. Navigaattori sitten opasti meitä, matka kesti noin 20-25 minuuttia. Kerralla pääsimme perille.

Hotellin vastaanotossa selvitin asiani saksaksi, joitain sanoja, joita ei vaan mieleen tullut niin sanoin englanniksi. Mukava, että ei ole saksan kieli aivan ruosteessa. Tavarat kannoimme sisään, paikkana siis Hotel A1-Zur-Linde. Sanoisin pieni majatalo/vastaava. Ei mikään pramea paikka, kokolattiamatot mm. vielä jäljellä ja huoneissa hieman tunkkainen haju. Herkkänenäisille en suosittele, mutta ronskisti elämään suhtautuville riittävän hyvä paikka. Minä ja Lilja saimme yhden hengen huoneen isolla sängyllä ja muut 3 hengen huoneen parisängyllä, lisäsängyllä ja vuodesohvalla. Nämä 2 huonetta aamiaisineen siis 80 euroa. Lisä mainintana tarvitsee kyllä mainita huoneessa olevan minibaarin oluen hinta. 0,5 litraa olutta vain 70 senttiä. Olihan sitä huuhdeltava pölyt pois kurkusta yhdellä oluella. Lilja nukahti melkein heti kun sain hampaat pestyä, unikaveriksi pikkukoiran ja vesituttipullon suuhun. Minä tutkailin mitä tv:stä tulee, mutta siellä on vain saksan kanavia. Päätin siis kirjoittaa blogia. Klo on nyt 0:12 Suomen aikaan eli Saksassa aika on tuntia vähemmän. Huomen aamulla heräämme klo 8:00 ja aamiainen on sovittu syötäväksi klo 8:30, tuli tosin mieleeni, että nuo toiset eivät varmaan ole siirtäneet kelloaan eli he heräävät tuntia liian aikaisin ja tulevat koputtelemaan meidän ovelle. No jos niin käy niin järjestetään auto uudelleen aamulla ja mennään sen jälkeen syömään aamiaista. Nyt on hieman kaikki tavarat vähän hukassa.

Huomenna mennään kyllä maksuteitä pitkin, sillä aika on tärkein tekijä huomisessa pitkässä ajossa. Katsoin kotona googlemapsistä, että ajoaika on 9 h 38 min. Siihen ruoka, kahvi ja wc tauot päälle. Varmaan kokonaisajassa ollaan noin 12 tunnin tienoilla ennen kuin saavutamme Sveitsin Lausannen.

18.5.

Klo 8.00 oli kello asetettu herättämään, mutta heräsin jo noin seitsemän maissa. Paikallinen aikahan on tunnin Suomen aikaa jäljessä ja kun on tottunut heräämään siihen aikaan niin nytkin biologinen kello herätti. Ajattelin, että yritän vielä nukkua, mutta ei siitä tullut mitään. Siinä sängyssä sitten makoilin.

Puoli kahdeksan maissa päätin lähteä suihkuun ja sen jälkeen pakkaamaan autoa. Aamiaiseen oli vielä aikaa. Ehkä olisi hyvä saada auto pakattua, jotta lähtö onnistuisi suhteellisen aikataulussa. Liljankin herättelin ja laitoin pukemaan vaatteet päälle. Siten noin klo 8, joka oli sovittu herätysaika, menimme toisten huoneen ovelle koputtelemaan. Olivat jo hereillä, hyvä niin. Jätin Liljan heidän seuraan ja lähdin itse viemään autoon tavaroita. Nyt oli aikaa hieman tutkia autossa olevia nyssäköitä ja löysin hammastahnankin. Enää ei tarvinnut lainata Merjan tahnaa. Asensin myös Liljalle kannettavan penkkini taakse ja laitoin siihen piirretyn valmiiksi odottamaan. Sitten menin takaisin sisään aamiaista nauttimaan.

Muut olivat jo valmiita ja menimme 8:30 alas jyrkkiä rappuja, ehkä hieman liian jyrkkiä vanhemmilleni ja Liljalle. Selvisivät kuitenkin niistä. Aamiaisella oli tarjolla kahvia tai kaakaota, sämpylää, tummaa leipää, 3 lajia kinkkua/makkaraa, juustoa, kanamuna ja marmelaadeja. Kaikki oli ihan syötäviä juttuja ja niitä oli riittävästi, ylikin jotain jäi.

Noin viisitoista yli 9 pääsimme lähtemään autobahnalle, 15 minuuttia jäljessä aiotusta aikataulusta. Kun moottoritielle pääsimme niin matka alkoi sujua. Tosin yli tuhannen kilometrin ajo tuntu hieman lohduttomalta aamulla. Saksan tiet olivat periaatteessa hyviä ajaa, tosin niissä oli paljon tietöitä, jotka kavensivat kaistaa reilusti vain 2 metrin levyiseksi. Ei ollut kiva ajaa sellaista kaistaa kun rekka ajaa vierellä toisella kaistalla ja ohi pitäisi päästä. Jossain vaiheessa kun matka sujui ilman suurempia hidasteita, niin keskinopeus oli 117 km/h. Monessa paikassa oli rajoitus yleisesti 120 km/h, mutta oli myös rajattoman nopeuden osuuksia, joissa pystyi painattamaan reilusti. Alkuun tuntui 140 km/h hurjalta nopeudelta, mutta nopeuteenkin tottuu. Näin jälkikäteen navigaattoria tutkittuani huomaan meidän ajaneen jossain vaiheesa 168 km/h. Tarkkana tosin saa olla, jos ajaa kovaa. Saksassa nimittäin keskikaistalta saattaa yhtäkkiä joku ampaista eteen ja aiheuttaa jarrutustarpeen. Täytyy ennakoida hieman keskikaistan liikennettä, jos on joku rekka siellä ajamassa ja henkilöauto takana, niin todennäköistä on, että se henkilöauto ampaisee eteen. Näin kävi vaikka kuinka monta kertaa.

Ensimmäisen tauon pidimme noin 200 km ajon jälkeen. Vaikka tiedossa oli, että pitää tankata niin tuli yllätyksenä, että auto alkoi sanomaan, polttoaine loppuu kohta (yleensä näin tapahtuu kun on 30 km jäljellä ajokilometrejä). Ei muutakun navigaattoriin lähimmän huoltoaseman tiedot ja onneksi se löytyikin jo 3 km päästä. Vessatauko suoritettiin samalla.

Toinen tauko oli siinä vaiheessa kun alkoi kahvittaa, muistaakseni noin klo 14 maissa. Kävimme jossain moottoritie kahvilassa ottamassa Timo; kahvi ja sämpylä, Lilja mehu ja kolmioleipä 9,65 eur. Muut ottivat kahvit ja kolmioleivät. Ostin vielä litran vesipullonkin hintaan 3,05 sisältäen pantin.

Epävirallinen tauko tuli tehtyä kun Sveitsin raja alkoi häämöttää. Oli kaista valinta, autot ilman moottoritiemaksua ja maksun kanssa. Eihän meillä tietenkään ollut mitään maksettuna, ajoin siis siihen linjaan jossa niitä saisi. Luottokortilla maksavan piti pysäköidä auto ja mennä sisään toimistoon maksamaan kyseinen maksu 40 sveitsin frangia eli noin 32 euroa. Ostettu lippu piti liimata tuulilasiin ja se on voimassa 31.1.2012 asti.

Viimeinen tauko oli jo Sveitsin puolella Zuchwil nimisessä paikassa, ajatus oli käydä nopeasti syömässä jotain, McDonaldsistahan nopeasti saa ruokaa. Otin BigMacateria keskikokoisena ja Liljalle juustohampurialinen, hinta 15,20 Sveitsin frangia eli noin 11,70 euroa. Olin nopea syomisessäni ja kun piti vielä jossain vaiheessa tankata niin päätin käydä tankaamassa samassa kaupungissa, sain dieseliä oin 65 litraa ja hinta oli jotain, tarkista hinnan kun pääsen kuittien ääreen.

Matkalla lämpötila oli aika hurja. Autossa oli tasaisen viileää, kiitos korjatun ilmastoinnin, mutta auton mittari näytti ulkoilman lämpötilaksi 22,23, 24, jopa 28 astetta celsiusta.

Lähes perillä noin 10 minuutin päässä kohdepaikasta alkoi navigaattori temppuilemaan. Se ei suostunut päivittämään näyttöä ja ajoinkin ohi aiotun risteyksen. Jostain syystä näin kävi, olikohan navigaattorikin jo väsyksissä ja ei jaksanut enää kaikkia toimintoja tehdä. Muutamien pyöritysten jälkeen löysimme Siskon pojan perheen asunnon, jossa tilaa löytyi. Olivat valmistaneet meille myös iltapalaa juusofonduineen ja viineineen. Herkullista oli. Asunto puolestaan sijaitsi hienolla paikalla kolmanneen kerroksen parvekkeelta oli näkymä jopa Geneve järvelle saakka.

Nyt on ihan pakko lähteä nukkumaan sillä kello on lähes 2 suomen aikaa. Vaikka se täällä onkin tunnin vähemmän niin yhtä väsynyt on olo kuin Suomessakin, erityisesti 12 tunnin ajon jälkeen. Onneksi huomenna ajettavaa on vain 6h 30 min.

Lilja 12 tunnin ajon jälkeen

19.5.

Herääminen tapahtui aamulla klo 8 maissa. Tuntuu 6 tuntia riittävän yöuneksi. Yleensä näin ei ole mutta monesti tulee nukuttua 7 tuntia. Minä nousin ylös sängystä pikkuhiljaa, sillä kukaan muu ei kuulunut olevan vielä hereillä. Otin siis tietokoneen ja surffailin netissä. Muutkin alkoivat heräilemään jonkin ajan kuluttua. Markus alkoi laittamaan aamiaista, kävin suihkussa ja valmistauduin alkavaa päivään. Liljakin heräsi sopivasti aikuisten ääniin. Aamiaispöydässä ollessamme juttelimme päivän ohjelmasta. Aiemmin oli ollut puhetta, että käymme jossain heidän suosittelemassaan kohteessa, jonka jälkeen tarjoamme heille lounaan ja jatkamme siitä matkaa eteenpäin noin 13-14 paikkeilla. Päätimme lähteä käymään Montreauxissa. Se on noin 30 kilometrin päässä Lausannesta.

Noin klo 11 tavarat oli lastattu takaisin autoon ja pääsimme lähtemään Montreauxiin päin. Tie alkoi nousta ylemmäs ja ylemmäs, kun viimein olimme korkealla niin , näköala avautui yhtäkkiä yli Genevejärven. Aivan mahtavan huikaiseva näkymä. Sattui vielä kirkas päivä, joten ei olisi parempaa retkeilypäivää voinut toivoa. Matkalla testasin navigaattorin toimivuutta, kun se oli edellisiltana hyvin verkkaisesti näyttöään päivittänyt. Totesin, että satelliitit löytyy ja tiekohteet tulevat ajanmukaisesti merkkiäänien perusteella, mutta varsinainen näyttö ei päivity, tai siis päivittyy mutta muutaman minuutin viiveellä. Hieman hankala ajaa, jos ei tiedä minne menossa ja joutuu joitain minuutteja odottelemaan, että navigaattorikin pääsee perille. Ajattelin, että päivittämällä kartat tai uudelleen asentamalla ohjelmiston, saan sen pelittämään.
Saavuimme Montreauxiin noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Kohteenamme oli puisto, jossa oli Marsalkka Mannerheimin muistolle pystytetty muistomerkki. Mannerheim vietti eläkepäivänsä kuolemaansa asti päällä Montreauxin kaupungissa, josta haki rauhaa. Hän liikkui paljon päivittäin ja ihaili Genevejärven ja vuorien upeaa yhdistelmää.

Mannerheimin muistomerkki

Päätimme käydä myös hieman ylempänä eli Glionissa. Sinne meni jyrkkää rinnettä nouseva ”juna”. Junan maksu oli 10 frangia hengeltä eli noin 7,70 euroa. Lapsien ei tarvinnut maksaa. Kun juna alkoi kiipeämään ylös rinnettä niin maisema avautui aina upeammaksi ja upeammaksi, mitä ylemmäs matka kävi. Noin viiden minuutin kuluttua olimme perillä ja sitten se kamera alkoi rapsua.

jyrkkäratainen juna

Ylhäällä Glionissa oli myös lasten leikkipuisto ja pienoismallitaloja, jotka Markuksen poika Antti tiesi varsin tarkkaan ja siitä myös Liljalle mainitsi. Lastenleikkipaikallehan tietty piti mennä. Tällä kertaa ei tullut aikuisillekaan pitkäveteistä, sillä istumapenkki oli laitettu niin, että näkymä oli Genevejärvelle ja vuorille päin.

Genevejärvi
Aikansa lapset kiikuttuaan ja laskettuaan ja kiipeiltyään, lähdimme kyseisen paikan ”asema” ravintolaan. Ravintola oli junan päätepisteessä. Siitä meni myös tavallsia junia johonkin suuntaan. Niitä innolla Markuksen ja Tuulan pojat, Antti ja Eero, Liljan kanssa katselivat.

Antti ja Lilja

Ravintolassa tilasimme päivän annokset; salaatti tai keitto sekä Gordon Bleu pihvit ja oluet. Toiset ottivat röstiannokset. Lilja ranskalaiset. Eli 7 ruoka-annosta + ranskalaiset ja juomat noin 160 frangia eli n. 123 euroa. Siinä jollekin hinta tietoa, jos vastaavaa matkaa suunnittelee. Ravintola hinnat on kuulemma korkeampia kuin Suomessa, kuten moni muukin asia. Rauhassa syötyämme lähdimme takaisin alas ja kohti Lausannea, sillä Markuksen piti mennä vielä töihin saman päivänä. Meidänkin pitäisi lähteä ajamaan eteenpäin sillä pitkä ajo olisi vielä edessä.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin pieni muutos tuon navigaattorin toimimattomuuden takia. Päätimme käydä vielä Markuksen ja Tuulan kotona netin kautta kokeilemassa navigaattorin uudelleen latausta. Paluumatka Montreauxista tapahtui rantaa pitkin ja hienoja pengerviiniviljelmiä ohittaen.
Markus jätettiin työpaikalleen ja menimme Tuulan perässä heidän kotiinsa. Sinne päästyämme tarvittavat koneet ja piuhat mukaan ja nettiin. Sain ohjelmiston uudelleen ladattua noin puolessa tunnissa, mutta toiminta ei ollut sitä mitä piti. Varasuunnitelma piti siis ottaa käyttöön. Otin googlemapsistä matkanvarsi karttoja ja reittiselostuksia ja niistä kuvaruutukaappauksia koneelleni ison määrän. Tuula keitti meille lähtökahvit, lisäksi saimme häneltä lainaksi Ranskan kartan. Varmaan Espanjan puolelta pitää ostaa Espanjan kartta, tosin Espanjan ajo on helpompaa, kun on kyseessä suora tie alaspäin. No katsotaan sitten. Mietin sitäkin, että jos ostaisi halvan navigaattorin Espanjan puolelta.

Lähtömme tapahtui viimein hieman yli klo 16. Tulisimme olemaan Perpignanissa vasta yöllä. Lähdimme ajamaan siis Geneven suuntaan. Genevessä valitsin vahingossa kaupunkiin menevän tien, joten aikaa tuhraantui ruuhkassa. Lisäksi ei meinannut löytyä millään oikeaa kaupungista ulosmeno tietä. Kävimmepä Geneven lentokentälläkin kääntymässä. Välillä valitsin jo väärän tien ja kävimme välillä Ranskassa, sitten U-käännös ja olimme takaisin Sveitsissä. Viimein oikea tie ja menoksi.

Pian Genevestä poistumisen jälkeen tulikin Ranskan raja ja samalla alkoi myös tietullien makselu. Matkallamme olleet tietullit välillä Geneve – Perpignan olivat 24,60 eur, 15,80 eur sekä 12,90 eur. Välitankkauksen teimme klo 21:50, 69,77 litraa ja 101,79 euroa dieseliä.

Perpignaniin päästyämme hotellia ei tahtonut löytyä, ei niin millään. Ajoimme ristiin ja rastiin keskustassa, ja lentokentällä. Kuvaruutukaappauskartta ei ollut kovin selvä, kun kaikkia kadun nimiä ei ollut näkyvissä. Kysyin suuntaa lentokentän yövartijaltakin ja yritin ymmärtää mitä hän selittää ranskaksi. No suunta tuli selväksi ja jotain lisätietoa. Pyörimme noin tunnin kaiken kaikkiaan, kunnes Merja yhtäkkiä näki hotelli F1- kyltin. Sen opastamana viimein hotellikin löytyi. Olimme hotellissa joskus noin yhden paikkeilla. Maksoin huoneet ( 2 huonetta parisänky ja yläsänky eli 3 henkeä mahtuu. Hinta 59,65 euroa yhteensä.
Vielä ennen nukkumaan menoa söimme Mojokastikeleivät ja pikaisesti nukkumaan noin klo 1:40.

20.5.

Heräsin noin kuuden tunnin päästä nukkumaan menosta. Lilja vielä nukkui. Päätin käydä suihkussa ja antaa Liljan nukkua. Sen jälkeen aloin kirjoittamaan blogia. Arvelin toisten vielä myös nukkuvan. Kirjoittelin noin tunnin verran, Liljakin alkoi heräilemään, annoin maitopullon ja hän jatkoi unia, joskus 9:30 heräsi ja sanoin, että menee katsomaan onko toiset jo heränneet. Juuri kun oli koputtamassa heidän ovelleen niin mummo ja vaari tulivatkin ulos.

Lähdimme matkaan klo 11:15, tarkoitus oli pysähtyä johonkin huoltamolle aamiaiselle, joitain eväitä oli tosin kylmälaukusta maisteltu jo hotellihuoneessa.
Viimeinen tietulli Ranskassa maksoi vain 2,10 eur ja oli 26 km:ltä. Pian olikin Ranska taakse jäännyttä elämää. Laitoin jopa cd:ltä soimaan ”e Viva España” ja muita espanjalaisia kappaleita. Tuulan lainaamalla kartalla oli vielä Espanjaa jonkin matkaa, niin pystyimme suunnistamaan sen avulla.

Kahvit ostimme Borrassa nimisessä paikassa. Ajatus oli myös ostaa Espanjan kartta. Kartta löytyi 7,20 eurm siinä Portugalikin mukana. Tilasin kahvit ja suomalaiseen tapaan ajattelin, että maito on kannussa. En muistanut, että eihän sen näin mene Espanjassa. Kun tarjoilija alkoi laittamaan kahveja niin sanoin hänelle, että haluammekin 3 cafe con lecheä ja yksi sin leche. Kun hän oli jo pitkällä laittamassa cafe cortadoja, niin otin sellaisen ja siihen lisättiin tilkka maitoa. Oli kyllä varsin hyvä yhdistelmä. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä matkalla kun espanjan kieleni pääsi treeniin. Hauska huomata, että se toimi.

Ajo jatkui ja tietullit viuhuivat. Aina välillä ajettiin maksutietä ja väillä maksutonta. Erityisesti isojen kaupunkien ohitus pyrittiin tekemään maksuteiden kautta ja jos tuntui, että ajo käy liian hitaaksi niin kaasujalka vaati jo maksutielle lähtemistä tai ehkä pikemminkin kellon käynti iltaa kohden.
Ennen Barcelonaa oli erikoinen ilmiö tieltä erkanevien pikkuteiden risteyksissä. Iltapukuihin tai vähiin vaatteisiin pukeutuneita naisia. Joku seisoskeli tien varressa, joku istui tuolissa varjon alla. Naisia oli noin 5 km matkalla ehkä kymmenkunta. Ei tullut muuta selitystä mieleen kuin maailman vanhin ammatti.

Barcelona pyrittiin ohittamaan ohitustietä käyttäen ja Merja opastikin kartan avulla tielle, jonka piti mennä vaivattomasti läpi Barcelonan. Kävi kuitenkin niin, että tie pirstaloitui Barcelonan kaduiksi ja pian oltiin Barcelonan ruuhkissa. Siellä sitten etsittiin ulospääsyä, kuinka se onkaan hankalaa ilman navigaattoria. Aikaa kului tuhottomasti hukkaan Barcelonan kohdalla, joka tiesi päämäärän saavuttamisen siirtymisen jälleen ehkä yön puolelle. Viimein ulosajotiekin löytyi, no tulipahan Barcelonan nahtävyyksiä katseltua autosta käsin. Matka jatkui kohti Valenciaa.

Pysähdyimme ruokailemaan isomman puoleiseen huoltamoon, siinä oli ravintolan puoli, jossa jopa valkoiset liinat pöydällä. Päivän menu oli tarjolla, sisältäen alkukeiton tai salaatin, alkuruoan ja pääruoan sekä juoman ja jälkiruoan. Menun hinta oli 9,60 euroa. Isäni ja äitini tilasivat kanaa, minä ja Merja possua. Ajattelin ottaa eri possua kuin Merja. Tosin en tiennyt menun perusteella kuinka possu tarjotaan. Lilja sai ranskan perunoita. Juomaksi otimme oluet ja isälle oli tilattu viiniä hänen toivomuksensa mukaisesti sillä aikaa kun kävin vessassa. Viiniä ei alkanut kuulua, joten pyysin sen toimittamaan. Tarjoilija toi viinipullon pöytään. No en siihen reagoinut kun en ollut kuulemassa tilausta juoman määrästä. Lasillinen oli kuulemma tilattu. Pyysimme myöhemmässä vaiheessa viinilasit meille muillekin, varmistin vielä, että lasit ovat varmasti tyhjät

Ruoan saapuessa Merjan tilaus oli porsaan kylkiluita, herkullisen näköisiä ja isoja. Minun annokseni oli ison pihvin näköinen. Aloin sitä veitsellä leikkaamaan ja sahaukseksi se meni. Veitsi ei kyennyt leikkaamaan. Otin pehmeämmästä osasta palan veitsellä ja maistoin sitä …läskiähän tämä. Eli olin tilannut porsaan nahkaa, jossa oli läski se oli sitten paistettu. Karvojakin oli vielä nahkassa jäljellä. Siitä sitten yritin löytää lihaa, mutta suurin osa syömättä jäi. Samoin kävi Liljan ranskalaisannokselle, ranskalaiset eivät olleet pätkääkään rapeita vaan löysiä lerppuja. Omat ranskalaiseni söin siitä huolimatta. Olivat kuitenkin hyviä tarjoillun aiolin kanssa. Sain loput vaarin kanasta syödäkseni, sillä hän ei jaksanut syödä kovinkaan paljoa.

Jälkiruoan koittaessa tarjoilija luetteli mitä tarjolla oli ja niitä käänsin muulle seurueelle. Viimeinen, jota en pystynyt kääntämään oli cuidado. Otin sitä, sillä pitäähän tietää mikä jälkiruoka on kyseessä. Pyysin myöhemmin vielä tarjoilijaa kirjoittamaan paperille kyseisen jälkiruoan nimen, niin voin sanakirjasta katsoa, mitä tuli syötyä. Sanakirja antoi vastaukseksi juoksete. Jälkiruoka oli hieman mannaryynimäinen, hieman luonnonjogurtin oloinen ja tarjottiin hunajan kera. Hunaja piti sekoittaa annoksen sekaan, näin tarjoilija opasti. Ihan syötävä jälkiruoka mutta ei mikään erityinen herkku.

Tällä ruokailulla tuli monta kertaa tilanne, jossa piti jotain selvittää espanjaksi ja totesin todella iloisena, että pärjäsin tilanteissa mielestäni melko hyvin. Huomattavasti paremmin kuin 2,5 vuotta sitten kun Espanjassa viimeksi pidemmän aikaa olimme. Kielitaito on siis tuona aikana parantunut, olenhan opiskellut Espanjaa Kotkan opistossa siitä asti. Kertaakaan tunnilta poissa olematta;-)
Matkalla Lilja on monta kertaa sanonut, että mennään kotiin. Yritin sitten selittää hänelle muun perheen tulemista ja äidin tulemista Espanjaan. Otin kaksi lasia ja sanoin, että tässä on meidän hotelli(toinen laseista) ja tässä on koti Suomessa(toinen laseista).”Äiti on täällä(lasi 1) ja Isi ja Lilja on täällä (lasi 2).Täältä äiti lentää tänne meidän luokse”. Näytin kuinka äiti lentää toisesta lasista toiseen lasiin. Siihen Lilja naurahti, ”Ei isi mahdu tuohon lasiin”. ”Isi menee uimahalliin.” (mielessään varmaan ajatteli lasissa vettä ja isi räpiköimässä siellä).

Matka jatkui maha täytenä, useita maksullisia ja maksuttomia teitä ajaen. Kun tuli liian pieniä kyliä, joissa nopeus jälleen hidastui, toisaalta kyllä upeita rantakatuja siinä samassa ja espanjalaista elämänmenoa, niin suuntasimme tullitielle. Jossain vaiheessa matkaa syttyi moottorin varoitusvalo, matka jatkui normaalisti eikä mikään muu varoitusvalo syttynyt palamaan. Pyysin Merjaa tutkimaan ohjekirjasta, mitä se tarkoittaa. Ohjekirja sanoi, että mahdollisesti on tankattu huonoa dieseliä, jos johtuen pakokaasujärjestelmä voi toimia huonosti. Jos valo alkaisi vilkkua niin vaarana olisi moottorin ja katalysaattorin rikkoutuminen ja siinä tapauksessa pitäisi heti viedä auto korjattavaksi. Nyt jatkoimme matkaa toivoen valon sammumiseen.

Klo 20:40 tankkasimme, sillä ennenkuin olisimme perillä, polttoaine loppuisi. En kuitenkaan uskaltanut sammuttaa moottoria tankkauksen ajaksi, jos se vaikka ei enää lähtisikään. Ajan mieluummin lähemmäs Torreviejaa, Alicanteen, jossa voisi vaikka Juurelalta pyytää apua, jos auto pysähtyisi kokonaan. Vielä oli parisataa kilometriä jäljellä. Tankkiin meni noin 66 litraa ja maksu oli 84,07 eur. Matka jatkui jälleen puhtailla ikkunoilla, jotka Merja pesi minun tankatessani ja maksaessani.

Noin 160 kilometriä ennen kuin olisimme perillä, totesimme, että Liljan vaippa vaatii vaihtoa. Oli jo tullut housutkin märäksi. Kun otin peräkontista vaipan, niin joku espanjalainen nainen tuli luokseni ja alkoi selittää minulle espanjaksi jotain. Sain selville, että hänellä oli polttoaine loppunut ja kortin magneettinauhaa ei kone suostu lukemaan. Matkaa oli hänelläkin vielä noin 160 kilometriä eli juuri Alicanteen. Hän halusi siis rahaa tankkausta varten. Tarina oli uskottava ja silmistä paistoi oikea hätä. Päätin antaa hänelle 10 euroa. Sellainen summa menee tällä reissulla huonompaankin tarkoitukseen. Jos sillä saadaan hänen hätänsä pois, niin hyvä on. Mikäli kyseessä oli huijari, niin esitys oli sen verran hyvä, että siitä jo kannatti maksaa taiteilijalle apuraha. Näin en kuitenkaan usko.

Alicantessa hotelli löytyi melko helposti, sillä se oli lähellä lentokenttää. Tosin kun sen huomasimme, olin jo ajanut risteyksen ohi, josta piti kääntyä, ajoin siis lentokentän suuntaan ja erään turistikoukkauksen jälkeen pääsin takaisin päin hotellille johtavalle tielle. Näitä välttämättömiä koukkauksia pystyy tekemään illalla kun liikennettä on vähän. Sellainenhan jouduttiin tekemään Perpignanissakin kun oli risteyksen ohi ajettu. Siinä tilanteessa, tunnin etsimisen jälkeen, keskellä yötä tällaiseen laittomuuteen tulee sorruttua jo melko helposti. Kun hotelli lähestyi, huomasin, että tältä puolelta tietä ei saa kääntyä toisen tien yli, jälleen matka jatkui hotellin ohi toiseen suuntaa, kunnes tulisi liikenneympyrä, jossa pääsisi ympäri. Tulihan se ja jonkin ajan kuluttua oltiin sitten jo hotellin pihassa. Menin receptioniin huoneita saamaan ja sain koodit oviin ja menin katsomaan huoneet. Ne olivat kolmannessa kerroksessa, todella siistit, verrattuan F1 hotelliin, jossa olimme edellisyönä. Huoneissa oli omat wc:t ja suihkut. Minua edellisessä paikassa käytävällä käynti asioimassa ei haitannut, mutta muu seurue oli asiasta eri mieltä. Myönnän kyllä, että elämä on helpompaa kun ne löytyvät omasta huoneesta. No joka tapauksessa, huoneet olivat hyviä, meidän perheestä tuli kertaheitolla Etap-hotelleiden kannattaja. Halusin kuitenkin vaihtaa huoneet alemmas, sillä vanhempieni kulku ylös ei sujuisi ongelmitta. Menin takaisin vastaanottoon ja sain huoneet vaihdettua maan tasoon. Majoitus järjestelyt menivät kuten edellisessäkin paikassa niin, että Merja nukkui isän ja äidin kanssa samassa huoneessa parisängyn yläpetillä ja minä ja Lilja saimme oman lukaalin.

Etap-hotel
Tietullit koko päivänä maksoivat 37,73 eur välillä Perpignan – Alicante.

21.5.

Olin laittanut kellon herättämään kahdeksalta. Kun sen herätti ajattelin, että olenpa hölmö. Miksi ihmeessä laitoin sen niin aikaisin minua herättelemään, vaikka oli sovittu, että menemme aamiaiselle klo 9:00. No laitoin herätyksen uudelleen klo 8:40. Siinä ajassa ehtii hyvin pukeutua ja mennä aamiaista nauttimaan. Liljankin saa kyllä hereille siinä ajassa. Matkaväsymystä selvästi oli tullut sillä ei olisi millään jaksanut nousta ylös. Yhdeksän maissa marssimme siis tuloaulaan, jossa aamiainen oli tarjolla. Minulla oli pieni epävarmuus siitä, että ottavatko Liljasta eri maksun vai ei. Nettisivuilla nimittäin lukee, että muistaakseni alle 12 v. lapsi majoittuu vanhempien huoneessa ilmaiseksi ja minä laajensin sen kattamaan myös aamiaista. Ajattelin, että jos haluavat lisää maksua Liljan syömisistä, niin pyytäköön. Olimme nimittäin samassa tilassa syömässä, jossa oli reception.

Tarjolla oli appelsiinimehua, vettä, marmeladeja, patonkia, croisanttia, kahvia, kaakaota ja teetä. Perusjuttua, ei leivänpäällisiä kuten oli ensimmäisenä aamuna Saksassa, jossa taas ei mehua ollut tarjolla. Maassa maan tavalla. No, ei 3,90 eur hinnalla paljon voi vaatia.

Aamiaisella Etap-hotelissa

Aamiainen tuli nautittua, aurinko paistoin lämpöisesti aulatilaan. Huoneista tavarat ja menoksi.

Kun olimme autossa ja tavarat saatu jälleen pakattua niin klo oli 10:15, tuntia vähemmän kuin edellispäivän lähdössä, hyvä niin. Moottori käynnistyi normaalisti, mutta varoitusvalo paloi edelleen. Päätimme ajaa Torreviejan kautta, sillä valitsimme ajoreitiksi ”ranta”tien. Palaamme kuitenkin viikon päästä toista tietä Granadan kautta. Nyt siis Torrevieja, Cartagena, Almeria, Malaga ja Calahonda.

Pian oli Torrevieja jo saavutettu, (Sorry Juurela, että en soittanut tai tullut käymään. Kiire kun on lomallakin niin ohi mentiin… myöhemmin tavataan.) Kiersin kaikkia tuttuja paikkoja, sillä halusin vanhemmilleni näyttää paljon asioita, vaikka olisi pitänyt jo matkaa jatkaa. Käytiin mm Carrefourin marketissa, ostamassa vaippoja Liljalle, lippalakki minulle, aurinkorasvaa meille ja heräteostos; mansikoita 2 kg/3 euroa. Sitten matka jatkui kohti Pilar de Horadada. Halusin nimittäin etsiä paikan jossa majoitumme 28.5. - 1.6. Kyseisen paikan löysimme, mutta emme hotellia, Palmera Beach Hotelia. Täytyy etsiä sitten netistä kun saan nettiyhteyden toimimaan tai pääsen nettikahvilaan. Jatkoimme siis matkaa tietäen, missä kyseinen kylä vai kaupunki sijaitsee.

Tarkoitus oli matkustaa edullisesti eli käyttämättä tulliteitä. Jatkoimme siis Cartagenaan päin pikkutietä ajaen. Välillä pääsi painattamaan hyvällä nopeudella, mutta välillä kaupunkien kohdalla oli mahdoton edetä ripeästi eteenpäin, sillä nopeus tippui paikoin kolmeen kymppiin, pysähdyksiäkin tuli liikennevalojen takia.
Tullitiet ovat kyllä siinä mielessä hyviä, että matka joutuu ja tien kunto on hyvä. Sain tarpeekseni pikkuteistä, joten siirryimme tullitielle. Jossain vaiheessa matkaa päätin kokeilla josko Mio-navigaattori olisi vaikka korjaantunut itsekseen…

Näinhän se oli käynyt, ihmettelin kun ei ollut mitään vian häivääkään näkyvissä. Pyysin Merjaa asettamaan siihen Calahondan osoitteen vielä niin kauan kuin se toimisi. Viimeksihän se kertoi oikein käännöksiä vaikka näyttö ei pysynytkään enää mukana Sveitsiin suunnistaessa. Jos nyt saisi määränpään asetettua, niin voisi ajaa navigaattoritädin ääniopastuksen mukaan. Merja etsi osoitetta papereista. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Olin tulostanut Rci:n vaihtovahvistuksen mutta siitä puuttui osa nimestä ja osoite kokonaan. No sanoin Merjalle, että laittaa asetukseksi Calahonda, tosin muistin, että Googlemaps oli ehdottanut sitio de Calahonda, kun aikoinaan netissä laskeskelin etäisyyksiä ja muita. Calahonda nimittäin löytyy ainakin toisestakin paikasta. Tulisimme ajamaan senkin läpi matkamme aikana. Calahonda asetettu ja täti ja näyttö pysyivät kartalla. Hyvä niin, tosin kun vien sen Suomessa korjattavaksi niin vaikea on osoittaa, että se on rikki, jos se toimiikin nyt tästä eteenpäin.

Tie Almerian ja Malagan välilä oli oli alkuun hyvin kiemurainen, siellä ei oltu vielä päästy oikomaan teitä. Hieman tosin oli korjauksia tehty. Vanhoja kurveja oli vain vähän oikaistu, joka oli navigaattorille uutta tietoa. Ajattelimme, että onko navigaattori kuitenkaan kunnossa.

Ennen kyseistä Calahondaa ajatuksena oli pysähtyä johonkin huoltamolle syömään. Eräällä käytiin, jossa tankattiin samalla, ruokapuoli ei ollut kutienkaan vaikuttavan oloinen, jotne jatkoimme matkaan. Muita ruokapaikkoja ei kuitenkaan ollut, sillä kiemuratiellä ei isoja huoltamoja ollut ollenkaan. Kun aikamme olimme ajaneet ja nälkä kurni vatsassa päätimme pysähtyä levähdyspaikalle ja kaivaa kaikki eväät mitä kultakin löytyy ja syödä pois. Menisimme sitten illalla syömään johonkin paikkaan. Tulikin juuri Calahondan kylässä levähdyspaikka, jossa oli laitettu iso kivipaasi pöydäksi ja tuoleiksi. Siihen levitimme herkut.

levähdyspaikka
Yllätysherkku Carrefourista

Isä ei pitänyt paikasta ollenkaan sillä kyseisellä paikalla oli kallioleikkaus ja hän oli sitä mieltä, että ylhäältä saattaa tippua kiviä niskaan, hän oli jopa vihainen, että siihen paikkaan jäätiin, vaikka mitään vaaraa ei asiasta ollut. Eväiden syönnin jälkeen kun matka jatkui, hän riiteli äidin kanssa takapenkillä asiasta varsin äänekkäästi.

Kun lähestyimme Nerjaa muuttui tie täysin erilaiseksi. Oli suoraa tietä rakennettu siltojen varaan ja tunneleita useita tehty, jotta tie saadaa kulkemaan suorana. Matka alkoi taas edistyä reippaasti. Malagan ohitus tapahtui räväkästi ja nokka suuntasi kohti Calahondaa. Kun tuli maksutien vuoro, en totellut navigaattoria vaan ajoin tuntemalleni rantatielle. Navigaattori yritti joka risteyksestä opastaa takaisin maksutiellä, onkohan se lahjottu.

Koska meillä ei ollut tarkkaa osoitetta muistelin tai alitajuntani sanoi, että jossain tuolla rantatiellä olin nähnyt Miraflores kyltin. Kun aikamme ajoimme, niin johan se kyltti siinä tein varressa näkyi. Siitä vaan receptionin pihaan ja pian oli huoneen avaimet kädessä tai oikeastaan talon, sillä kyseessä on rinteessä aivan ylimpänä olevia paritaloja, joissa on 3 makuuhuonetta ja isot tilan. Näkymä on uskomattoman upea suoraan merelle. Huoneet ovat tilavia, samoin olohuone.

Olohuone

Kannoimme kaikki tavarat autosta sisään ja aloimme arpomaan kuka menee mihinkin huoneeseen. Merja antoi periksi ja otti sen huoneen, jossa ei ollut näkymää merelle. Ehkä tämä oli kiitos minulle siitä, että olen kaikki järjestelyt hoitanut.

Lepäilijät ja poseeraaja olohuoneessa
Olohuone näkymä

Pian tavaroiden kantamisen jälkeen piti lähteä kauppaan, sillä seuraava päivä olisi sunnuntai ja isot kaupat kiinni. Pääsimme lähtemään noin klo 20 liikkeelle. Minulla oli ajatuksena myös samalla ottaa nettiyhteys Miramarin ostoskeskuksesta. Kun pääsimme ostoskeskukseen, muistin miten kauan menisi, jos nettiliikkeeseen menisin asioimaan. Päätin ottaa niiden esitteet ja tutkia niitä kotona. Kokeilin myös ostoskeskuksessa olevaa langatonta nettiä, joka ainakin aikaisemmin on toiminut, nyt en kuitenkaan yhteyttä nettiin saanut.

Olisin muutoin soittanut Skypen kautta kotiin. No jätin kokeilut siihen, voisin nettikahvilasta käydä päivittämässä blogia. Samassa ostoskeskuksessa menimme ruokakauppaan Eroskiin. Siellä tavaroiden etsimisessä meni yllättävän kauan. Kun kassalla viimein olimme ja suuri määrä tavaroita oli maksua vailla, ei visakorttini suostunutkaan toimimaan. Merja maksoi omallaan ostokset.

Autossa kun olimme ja poistumassa Miramarin pihasta, kello oli 22:15, olimme siis olleet siellä 2 tuntia. Nopeasti oli aika mennyt. Ajoimme klubille ja siellä pikaisesti aloitin ruoan laiton. Olimme ostaneet kaupasta niitä herkullisia makkaroita, joita aiemminkin on Espanjassa syöty, siihen salaattia, papuja, viiniä ja tuoretta leipää sekä tekemääni Mojoa. Merja kattoi pöydän ja pääsimme syömään. Herkullista oli.
Täydellä mahalla oli hyvä mennä nukkumaan. Minä kirjoittelin alustavasti blogia, nauttiessani samalla viininloppuja, mutta kun silmät alkoivat lupsahdella kiinni, katsoin parhaaksi mennä itsekin nukkumaan. Lilja oli nukahtanut jo aiemmin. Klo 1.00 pääsin nukkumaan.
Päivän tankkaukset klo 15:23, 50,04 litraa, 63 euroa. Tietullit 24,40 eur.

22.5.

Ensimmäisen kerran heräsin 7:45, sitten päätin nukkua lisää ja sainkin unen päästä kiinni vaikkakin Lilja kovasti minua jaloillaan töni. Seuraava herätys oli 8:45 ja päätin vieläkin yrittää nukkua. Viimein klo 9:45 kuului mukien kilistelyä ja ajattelin, että ehkä olisi hyvä herätä. Lilja ynisi, jota aamulla tekee kun haluaisi juotavaa pullosta, pulloa en antanut vaan herätin Liljan.

Merja oli valmistanut aamupalan, joten oli mukava nousta valmiiseen pöytään. Toki joitain eroavaisuuksia on jokaisen ajattelussa eri asioiden, etenkin ruoan suhteen, jonka myös ääneen aamiaispöydässä mainitsin. Aamiainen syötiin ja Lilja oli kovasti uima-altaalle lähdössä. Merja kaverina riensivät altaalle. Minä menin hieman myöhemmin perässä, sillä halusin järjestää vaatteet kaappeihin, niin saattaisi jotain löytääkin. Allasvesi oli viileää, tosin kun altaaseen pääsi ja siellä hetken oli, ei viileys enää tuntunut. Liljaa se ei tuntunut haittaavan pätkän vertaa. Allasvesi ei ollut lämmitettyä. Allasalue oli siisti, laatoitettu alue aurinkotuoleja varten, jota reunusti nurmikkoalue.

Ensimmäiset allaskokeilut

Allasohjeet olivat varsin moninaiset. Joitakin hassuja mainitakseni; altaalle ei saa mennä ”katu”vaatteissa, eikä ”katu”kengissä tai kuten kieltokuvassa oli, jalkapöydän ihoon kiinnitettyjä koruja ei saa käyttää yms.

Allasohjeet

Liljaa ei tahtonut saada ollenkaan pois altaasta. Merja komensi kuitenkin Liljan pois sieltä, ettei ihan kylmene. Aurinko lämmitti mukavasti, joten siinä oli hyvä lämmitellä. Tulimme altaalta pois ja Merja ja Lilja jäivät aurinkotuoleille lämpöä ja aurinkoa ottamaan. Minä jatkoin vielä tavaroiden asettelua paikallensa. Tavaroita laitellessani ja varsinkin kun Lilja halusi alkaa katsomaan dvd:ltä Titinallen seikkailuja, kun otin esille toista kannettavaa, niin yllätys yllätys, löysin kannettavan laukusta Euroopan tiekartaston. Vai siellä se oli.

Jotta varmasti olisi patonkia tarjolla, lähdin kauppaan sitä ostamaan. Ajoin alas rinnettä kauppaan, joka oli auki 7 päivää viikossa. Sieltä Liljan kanssa kerättiin tavaroita, Lilja halusi kantaa kassissaan jotain, annoin lämpimät patongit hänelle. Tarttuipa käteeni muutama parin euron hintainen viinipullokin, kokeilumielessä. Se oli vähän huvittavan tai hellyyttävän näköistä kun Lilja kantoi isoa Carrefourin kassia olkapäällään. Auttamishalu oli suuri.

Lähdimme ajamaan takaisin ylös mäkeä muiden luokse. Se on kyllä mainittava, että jos Calahondaan tulee lomailemaan niin auto on melko välttämätön. Toki ilman sitä pärjää mutta, koska korkeuserot ovat suuret ja kauppakantamukset isot, niin joitain toimenpiteitä tarvitaan, jotta saa tavarat helposti kulkemaan. Tokihan taksitkin on keksitty kuten myös vuokra-autot ja innokkaille – jalat.

Kun ajoimme ylös mäkeä oli jokin auto hieman tiellä, sitä joutui väistämään. Se olikin joku paikallinen, joka oli etsimässä roskiksesta jotain käyttökelpoista. Varmaan moni näin tekeekin ja saa lisää omaan elantoonsa tai asumiseensa. Saattaahan klubien roskiksista löytyä jotain varsin käyttökelpoista, kun esim huonekalut vaihdetaan säännöllisin väliajoin. Ajoin vielä eteenpäin ja löysin sen saman nettikahvilan, jossa vuonna 2008 työjuttuja siirtelin toimistolle päin. Ajattelin kirjoittaa blogin loppuun ja mennä tuohon paikkaan sitä siirtämään. Kysyin vielä, että voinko tuoda oman läppärin mukanani ja saada nettiyhteyden, omistaja sanoin, että jos tilaan jonkun juoman niin saan ilmaiseksi käyttää heidän langatonta verkkoaan. Hyvä juttu 2 kärpästä yhdellä iskulla. Maksa yksi saat kaksi

Merja oli jo aiemmin laittanut perunoita kiehumaan ja porsaan sisäfileet uuniin tulemaan, joten kun tulimme takaisin pääsimme syömään melko pian, Lilja kattoi pöytää innokkaasti. Minä pelkäsin astioiden puolesta. Ruoka oli hyvää, Merja oli saanut hyvin makua maustamattomiin sisäfileisiin. Mojokastike sopi myös hyvin perunoiden maustajaksi. Ruoan jälkeen teki mieli heittää pitkäkseen. Otin käsille edellispäivänä kaupoista ottamani esitteet ja aloin niitä tutkimaan, mistä saisi edullisimman nettiyhteyden. Uni alkoi tosin painaa silmässä ja päätin ottaa torkut. Yritin Liljaakin saada viereeni nukkumaan mutta hän ei innostunut asiasta. Loppuen lopuksi kävi niin, että kaikki nukkuivat jossain välissä päiväunet mutta Lilja ei ollenkaan. Lilja on vaihtanut vaatteita päivän aikana monta kertaa. Vaatteet, uimapuku, vaatteet, mekko, uimapuku, vaatteet, 2. mekko. Vaihtakoon minun puolestani, jos se on kiva esitellä vaatteita muille niin saa niin tehdä.

Unien jälkeen tarrauduin tietokoneeseen ajatuksena kirjoittaa blogi, olihan jo kaksi päivää jäänyt kirjoittamatta. Mitä kauemmaksi siirtää niin sitä vähemmän muistaa. Tulipa tekstiviesti Suomestakin, että siellä blogia odotellaan kuumeisesti perheen toimesta. Yritin siis saada kaiken valmiiks. Kun viimein hieman yli kahdeksan sain kirjoitettua kaiken lähdimme Merjan ja Liljan kanssa nettikahvilaan. Tilasin oluen ja Liljalle mehun. Merja otti Baileysin. Hinta 10,50 eur. Sain nettitunnukset ja pääsin verkkoon. Pian olikin blogi jo siirretty omalta koneelta espanja.orgiin. Sen jälkeen päätin kokeilla Skype puhelua Suomeen. Ei näyttänyt olevan kotona Skype auki, joten laitoin tekstiviestin, että avaavat Skypen. Hetken kuluttua Henri jo kirjautuikin skypeen. Soitto onnistui, sain kuvanikin lähtemään Suomeen. Suomesta ei kuvaa kuitenkaan tullut. Siinä kuulumisia vaihdettiin ja säädettiin yhteyttä, jotta kuvakin tulisi. Yritettiin soittoa molemmin puolin. Lopuksi saimme kuvankin aikaiseksi ja siellä oli kameran ääressä 4 naamaa. Pienimmän silmät olivat ymmyrkäisinä, varmaan kun katseli meidän kuvaa. Lilja jutteli muutamia juttuja mutta ei kovin keskittyneesti. Ympäristö oli niin kiinnostava. Olihan se kivaa saada yhteys mutta toisaalta haikeus nousi myös pintaan. Puhelun jälkeen lähdimme takaisin kotiin, siksihän tätä kutsuu kun täällä nyt oleilee.

Kotona kerroimme kuulumiset ja istuimme telkkarin ääressä, sitä katsomatta sen enempää. Lilja halusi mennä nukkumaan, joten pesimme hampaat ja laitoimme yövaatteet päälle. Lilja ei vaan malttanut jäädä sänkyyn, joten hän tuli sohvalle viereeni unta yrittämään. Avasin viinipullon, niitä pulloja, joita olin aamulla ostanut ja sitä maistelimme yhdessä. Oli juotavaa mutta ei mikään makuylistys. Televisiossa puhui jotain Islannin tulivuoresta. Uutisia sitten yritettiin etsiä eri kanavilta. Ainut minkä saimme esille, oli uutisotsikko, jonka mukaan Tulivuoren purkaus on sulkenut Islannin ilmatilan. Täällä on hieman uutispimennossa, kun ei tule suuremmin seurattua tv:tä eikä tiedä mihin aikaan tulee uutiset. Siinä tuli heti mietteliääksi, pääseekö muu perhe 4.6. lentämään tänne, pääseekö 6.6. täällä olijat lentämään Suomeen. Kysymysmerkkejä jäi ilmaan.
Uni alkoi painaa silmiä ja Liljakin meni Merjan kanssa omaan sänkyynsä. Merja kertoi hänelle jotain prinsessa satua, johon sitten nukahti. Itse menin nukkumaan klo 0:30.

23.5.

Heräsin jälleen ensimmäisen kerran jo ennen kahdeksaa, kuitenkin nukkumisten ja heräämisten jälkeen nousin ylös n. klo 9:15. Laitoin kahvin kiehumaan ja aloin tekemään espanjalaista munakasta tai siis meidän perheessä se on nimetty espanjalaiseksi munakkaaksi sillä sitä on saatu Teneriffalla Hotel Princesa Dacilissa aamiaisella. Munakkaaseen tulee; normaali munakas, jonka keskelle laitetaan pienittyä juustoa ”viiru” ja sen viirun päälle pienittyä kinkkua ”viiru”. Molemmin puolin viirua läpät kiinni ja paisto toiselta puolelta. Tällainen munakas oli aikoinaan ainut vaihtoehto, kun normaali ei kelvannut meidän vanhemmille lapsille.

Aamiaisella oli tarjolla lisäksi jogurttia ja toissapäiväistä patonkia. Jos aina syö sitä toissapäiväistä, niin ei koskaan saa tuoretta. Ymmärrän, että näin voi tehdä ja olen itsekin niin joskus tehnyt. Nykyään kuitenkin kun on tarjolla tuoretta leipää niin sitä myös haluaa syödä. Kotona meillä laitetaan tuoreet heti pakastimeen ja otetaan sen mukaan kun on tarvis. Tällaisessa yhteislomailussa tulee esiin siis eri asioista niitä puolia mitä ei normaalielämässä tule, kun ei normaalisti olla yhdessä aamiaisella. Ja minä olin edellispäivänä vielä käynyt ostamassa patonkia jopa 2 kappaletta eli se tarkoittaisi seuraavanakin päivänä toissapäiväistä, jo hieman sitkeää leipää. Ei hyvä näin. Ehdotin, että päiväruoaksi voimme syödä bocadilloja (täytettyjä patonkeja). Näin pääsisimme eroon näistä eilen ostetuista patongeista. Lupasin käydä sitten aamulla hakemassa lämpimät, tuoreet leivät.

Aamiaisen jälkeen kirjoitin edellispäivän blogin ja se oli siis valmis siirrettäväksi nettiin. Kirjoittamisen jälkeen mietin, että mitähän tässä tekisi. En halunnut alkaa aurinkoa ottamaan, se on muiden hommaa. Heitinkin kysymyksen ilmaan, että mitä nyt tehtäisiin. Aiemmin oli ollut puhetta Gibraltarin reissusta ja köysirata-ajelusta ylös vuorelle. Ajattelin, että Gibraltarille olisi hyvä lähteä heti aamusta eikä enää klo 12-13 aikaan. Mietin sitäkin, että mihin aikaan ja minä päivänä Fuengirolassa pelataan Petanqueta. Koska minulla ei ollut nettiyhteyttä, niin päätin soittaa Juurelalle ja kysyä häneltä, kun hän on netin ääressä. Juurela kuitenkin antoi Mariittan numeron, jolta voisin kysyä. Hän kun on petanquen puuhaihmisiä. Soitin siis Mariittalle ja sain tietää Petanqueta pelattavan klo 13 torstaina. Ok, sinne siis silloin. Merja puhui siitä köysiratajutusta ja minustakin se olisi hyvä idea, voisimme ajaa Fuengirolan läpi ja Benalmadena Costalle päin ja sieltä ylös rinnettä ja köysiratapaikalle katsomaan hintoja ja muita juttuja.

Lilja ja Merja lähtivät käymään uimassa altaalla, minä aloin tekemään täytettyjä patonkeja ja kasaamaan mukaanotettavia juttuja. Laitoin kylmälaukkuun sitruunateetä, tintoveranoa ja patongit. Niillä pärjättäisiin kyllä. Lähdimme ajamaan kohti Fuengirolaa, tosin matkalla kävimme vastaanotossa pyytämässä saksia ja kertomassa jääkaapin rikkinäisestä osasta, lupasivat korjata asiat. Ensin moottoritielle ja sitten Fuengirolan liittymästä pikkukadulle. Pyörittelin kohti rantakatua ja lopuksi vilkasta keskikatua, löysin feria-alueenkin, jonka lähellä petankkia pelattaisiin. Siitä jatkoin kohti Benalmadena Costan satama-aluetta, siellä pyörähdettyämme suuntana oli köysirata. Sen löydettyämme laitoin auton espanjalaiseen parkkiin ( vilkut päälle risteysalueelle viivoitetulle, ns. ei kenenkään alueelle) ja menin tutkimaan lippuhintoja. Sain selville hinnat, jotka olivat 13 euroa edestakainen matka köysiradalla aikuiselta, lapsilta ja senioreilta 9,80 eur. Päätimme hypätä radalle. Parkkasin auton viralliselle parkkipaikalle, otimme eväslaukun mukaan ja suuntasimme kohti köysiradan lähtöalustaa. Minä, Merja ja Lilja menimme ensimmäiseen kabiiniin vai hyttiin vai mikä sen nimi nyt sitten onkaan ja vanhempani tulivat perässä. Kun kori lähti pois lähtöalustalta, niin äänet hävisivät ihanasti. Ei kuulunut mitään ääntä etenemisestä vaan lievä tuulen vire piti jonkin moista ääntä, se oli vain rentouttavaa.

Köysirata kiipeää ylös vuoren rinnettä

Rata nousi ylös rinnettä ihmisten kotien ylitse ja ylitti moottoritien ja jyrkkä rinnekään ei tehnyt tiukkaa etenemiselle. Alhaalta katsoen oli hieman hurja ajatella, että tuonne ylöskö me menisimme. Ei mennyt kauaakaan kun olimme radan loppupäässä ja nousimme pois vaunusta. Pian myös vanhempien vaunu oli yläasemalla. Otimme pöydän käyttöömme ulkoalueella ja aloimme syödä eväitä. Hyvin eväät maittoivat siellä ulkoilmassa upeassa paikassa. Koko rannikko avautui edessämme. Syönnin jälkeen Vanhempani jäivät vielä pöytään istumaan kun me muut lähdimme tarpomaan ylemmäs kohti huippua.

Vuoren näkymät

Ihan ylös ei tullut mentyä, mutta lyhytkin kävely ylöspäin avasi näkymän. Näki itä ja länsi suuntaan rannikkoa pitkin pitkälle. Kävelimme jonkin matkaa mutta kun näimme polun toisella puolella alempaa huippua päätimme oikaista kivikon yli sille. Otin Liljan syliini ja lähdin pomppimaan kiveltä toiselle. Hieman yritin kolisutella kiviä, jottei mikään käärme äkkäisi eteemme tulla. Selvisimme lähes ongelmitta pois kivikosta, kerran meinasin kaatua. Toisella polulla lähdimme laskeutumaan alaspäin jo. Kuvia ja videon pätkää tuli otettua suunnasta jos toisesta. Vanhemmat jo meitä odottelivatkin ja keräsimme kamppeemme ja lähdimme köysiradalla laskeutumaan alas vuorelta. Minä, Lilja ja isäni menimme toiseen vaunuun ja Merja ja äitini toiseen.

Yllättävän kauan laskeutuminen kesti, vai oliko jo nähnyt kaiken ja odotti vain pois menoa, jolloin matka tuntui pidemmältä. Ala-asemalla hyppäsimme pois vaunuista ja kävelimme takaisin autolle. Autolla kysyin, että onko kuinka paljon vielä jaksamista. Ei kävelyyn mutta kyllä johonkin kuulemma. Päätin näyttää seurueelle Mijasin kylän. Pidän siitä paikasta, siinä on jotain erityistä tunnelmaa. Viime kerralla 2008 ajoimme pitkin niitä pieniä katuja, nyt luin jostain opaskirjasta, että ne olisivat suljettu autoliikenteeltä.

Ajoimme hetken moottoritietä, kun jo Mijasin risteys tuli eteen. Se kyseinen tie lähti kiipeämään ylöspäin ja oli varsin kiemurainen. Paikoin oli tietä levennetty, mutta hiljaisimmillaan rajoitus oli 20 km/h. Pikkutietä oli noin 5 km ajettavana ja niin oltiin Mijasissa. En viitsinyt tällä kertaan aivan pikkukaduille lähteä ajelemaan, vaan parkkasin lähellä Virgen de la Peñan kappelin puistoa. Jätin muut pois aiemmin autosta ja itse lähdin etsimään parkkipaikkaa, joka löytyikin noin 50 metrin päässä alas mäkeä. Auto parkkiin ja ihmettelemään aasitakseja. Aaseja oli itse asiassa varjon puolella kymmeniä.

Aasi poikineen

Kappeli oli jo vanhastaan minulle tuttu, mutta kävin siellä siltikin muiden kanssa. Ihailimme myös Mijasista avautuvia näkymiä alas Fuengirolaan. Matkamuistokauppakin tuli käytyä läpi ja sieltä jotain mukaan tarttuikin, hinnat olivat yllättävän edulliset matkamuistomyymäläksi.

Kotia kohden matka koitti. Päivä oli ollut väsyttävä, auton mittarin mukaan parhaimmillaan 28 astetta. Kun pääsimme Calahondaan, kävin katsomassa erään ravintolan listaa, saisiko sieltä muutakin ruokaa kuin pizzaa, menisimme sinne hieman myöhemmin. Ajo ylös kotiin tai kuten Lilja asian ilmaisi hotellikotiin. Jääkaapista kylmä olut ja sohvalle pötköttämään. Ajattelin hieman huilata ja sitten mennä vastaanottoon päivittämään blogia. Olin aamulla kuullut, että siellä saisi ilmaiseksi käyttää klubin verkkoa. Merja ja Lilja menivät uimaan, päätin liittyä heidän seuraansa ja sen jälkeen lähteä respaan. Uinti oli virkistävä ja mukava kuuman päivän jälkeen. Uimisen jälkeen laitoin vaatteet päälle kaappasin kannettavan kainalooni ja lähdin alas rinnettä ajelemaan kohti respaa. Respasta sain koodin, jolla pääsin heidän verkkoonsa. Ensin päivitin blogin, sitten soitin kotiin ja juttelin 19 minuutin puhelun, sitten siirsin kuvia blogiin ja viimeksi vielä tutkin facebook-viestit ja sähköpostiviestit ja vastailin niihin. Taisi siinä kuitenkin mennä lähes puolitoista tuntia. Kun kiiruhdin takaisin kotiin oli muut jo valmiina lähtemään ravintolaan. Hyppäsimme autoon ja ajoimme jälleen alas rinnettä Pizzeria Mama Rosaan, siellä nautimme herkulliset ruoat, minä ja Merja otimme pizzaa, Lilja makaronia jauhelihalla. Vanhemmat ottivat jonkun muistaakseni tortelliiniannoksen. Isä tykkäsi , äiti ei. Minulla oli hyvän makuinen pizza mielestäni kyllä.

Makaronit maistui.

Lautaset tyhjennettyämme lähdimme ajamaan ylös rinnettä, tosin eri tietä, jotta näkisimme jotain uutta. Autolla matka joutuu ja pian olimme kotona.

Kotona tv:n ääressä tuli syötyä vielä hieman perunalastuja, oli pizza nimittäin Suomen pizzoja pienempi, joten jäi pieni kolo vielä napostelulle. Uutisia tuli katsottua ja jotain kertoivat Islannin tulivuorestakin. Nukkumaanmenoaika alkoi lähetä ja laitoin Liljan yöpuulle ja itse menin sänkyyn kirjoittamaan blogia. Silmiä näköjään aina alkaa tässä vaiheessa iltaa väsyttää ja on vaikea saada kirjoitettua loppuun mitä aikoo. Nyt se kuitenkin onnistui ja käyn nukkumaan klo 0:40. Saapa nähdä toteutuuko huomenna aikomamme Gibraltarin matka.

24.5.

Heräsin klo 8:37, mietin hetken nousisinko ylös vai en. Päätin nousta sillä olin luvannut käydä kaupassa hakemassa tuoretta leipää. Muut vielä nukkuivat. Laitoin päälle, ajattelin jättää Liljan oman onnensa nojaan nukkumaan sillä kyllä muut heräisivät, jos Liljalle hätä tulisi ja lähdin kävelemään kauppaan, se ei ollut kuin ehkä noin puolen kilometrin päässä. Ilma oli ihanan raikas, ei ollut vielä liian kuuma kävelläkään. Aurinko oli nousemassa ja taivas näytti kirkkaalta. Varsinkin varjon puoli oli sopivan lämpöinen kävellä. Vastaan tuli joku espanjalainen nainen koiransa kanssa, häntä tervehdin ja hän sanoi Hola, medias tai jotain sellaista. Se ei ollut buenas vaan nimenomaan jotain medi… Kuka tietää mitä?

Kadulla oli myös puutarhuri kastelemassa kukkasia letkulla, jota oli paikattu monesta kohtaa ilmastointiteipillä ja silti siitä lähti pieniä vesisuihkuja sinne tänne. Väkisin hieman vaatteille tuli pikkupisaroita, ei kuitenkaan haittaavasti. Ajattelin, että haluan joka aamu hakea sämpylöitä, sillä tämä tunne ja tuoksu oli ihana. Supermarketille päästyäni, se ei ollutkaan auki. Yritin katsoa onko se avautumassa vaiko kokonaan lopettanut toimintansa. Se ei selvinnyt mistään. Päätin lähteä alakauppaan. Mietin siinä mielessäni, että jos menisin sinnekin kävellen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on syytä mennä autolla ja katsoa matka sinne. Takaisin paluu olisi kokonaan ylämäkeä. Kävin hakemassa autonavaimet ja lähdin. Reitti, jota ajoin oli 1,4 kilometriä. Se ei ole suorin reitti, mutta suuntaa antava. Ostin leivät ja palasit takaisin. Matka siis 2,8 kilometriä. Kyllähän siinä treeniä tulisi tällaiselle, jonkin verran yli satakiloiselle köriläälle, jos leivät aamulla hakisi alakaupasta. Palatessani, Lilja ja Merja olivat heränneet. Ei mitään suurempaa hätää, vain hieman epätietoisuutta missä minä olen. Laitoin kahvin kiehumaan, samoin kanamunat. Kaikki vain pöytään ja syömään. Kehotin kaikkia syömään reilusti, jos aikoisimme lähteä Gibraltarille, niin ei tiedä milloin seuraavan kerran söisimme.

Pääsimme lähtemään noin yhdentoista maissa. Ovet lukittiin ja navigaattori mukaan. Sehän on Mio merkiltään, sanoin muille, että kutsun sitä tästä lähtien Miaksi. Espanjassahan a-päätteinen on nainen ja kun Mion äänikin on naisääni, niin se voi olla Mia. Tiedä sitten onko yhtä oikutteleva. Miaan asetettiin kohteeksi Gibraltar, ei tulliteitä ja matka alkoi. Matkan pituudeksi Mia ilmoitti n 90 km. Matka meni Marbellan, Esteponan kautta, joitakin törttöilijä kuskeja oli liikenteessä matkaa vaarantamassa. Varsinkin apukartturi, niitä aina oli väistelemässä ja olematonta jarrua painamassa. Minun jarrujalkani ei ole niin herkässä, että heti sitä painaisin vaan seuraan tilanteen kehittymistä ja jos tilanne vaatii niin sitten painetaan. Ehkä tämä on perua nuoruudesta kuorma-auto ajasta, jossa pakokaasujarru jarruttaa moottorilla jo reilusti ilman koskemista varsinaiseen jarruun.

La lineassa olimme noin klo 12:15, siitä enää kivenheitto ja olisimme Gibraltarilla.

Gibraltar

Tuo kivi ei vaan siinä rajanpinnassa kovin pitkälle lennä. Jonotus nimittäin on melko välttämätön toimenpide, jos aikoo Gibraltarille mennä. Onneksi jono kuitenkin eteni pikkuhiljaa. Viimein tuli passitarkastuksen vuoro ja pian olisimme Isossa Britanniassa vai olisimmeko. Jono pysähtyi melko pian kun pääsimme etenemään jonkin matkaa. Liikennevalot tulivat punaiseksi ja puomit laitettiin kiinni. Arvasin, että nyt on lentokone lähdössä. Pian se jo rullasikin pitkin kenttää, jonka läpi autolla ajetaan, kun Gibraltarille mennään.

Tie Gibraltarille kulkee lentokentän läpi

Kone oli British Airwaysin. Odottelussa, kun kone pääsi rullaamaan kiitotien päähän, meni jokunen minuutti. Sitten kuului kiihdytysääni ja kun kone mennä vilahti tienkohdasta, josta sen näimme oli etupyörä jo ylhäällä ja nopeus huikea. Sitten puomit aukenivat ja autot pääsivät ajamaan kentän läpi. Autoja ehti mennä noin 15-20 kun taas sulkivat puomit. Uusi kone lähdössä, tällä kertaa Monarc yhtiön kone. Se jälleen rullasi kentän päähän ja hetken päästä sujahti silmiemme edestä ylös taivaan sineen.

Monarcin kone nousemassa Gibraltarin kentältä

Vihdoin tuli meidän vuoromme ajaa kentän läpi. Kentän jälkeen käännyimme liikenneympyrästä vasemmalle menevälle tielle. Suurin osa autoista jatkaa muihin suuntiin. Me aikoinaan kun ensimmäisen kerran kävimme Gibraltarilla Henrin ollessa vauva eli 12 v sitten ajoimme juuri sinne suuntaan. Nyt on hausta nähdä kuinka se puoli Gibraltarista edistyy ja rakentuu. Silloin syötimme Henrivauvaa jollain hiekkakentällä, taloja ei ollut näkyvissäkään. Nyt siinä kohtaa on asfaltoitu parkkipaikka ja rantataloja monta rivissä.

Ajoimme Gibraltarin eteläpuolta eteenpäin, halusin näyttää muille tunnelin, joka menee saaren läpi. Sen löysimme viime kerralla vuonna 2008 kun Gibraltarilla kävimme. Nyt kyseinen tunnelin suu oli rakennettu hienoksi, myös kaikki ympäristö oli siistitty ja tien reunaan laitettu korkea aita. Viimeksi siinä ei ollut aitaa, vaan likainen tien reuna ja joku vanha hylätty vartiokoppi. Niin se maisema muuttuu. Aidan päällä oli apina istumassa ja katsemassa redillä olevia laivoja ja suomalaisturisteja kameroidensa kanssa.

Apina aidalla

Jyrkkien rinteiden edessä kuului ja näkyi lintuja parveilemassa. Päätimme jatkaa matkaa sitä samaa tietä eteenpäin. Viime kerralla se oli ollut tietyön alla. Nyt tie oli siisti ja yllätys, eteen tulikin tunneli. Suuri toiveeni oli, että tätä kautta pääsisi Eurooppa pointille. Tunneli oli matala selvästi jo joskus aiemmin rakennettu, nopeus vain 40 km/h. Se oli myös yllättävän pitkä ja jatkui vaan edelleen. Viimein tunnelin suu tuli vastaan ja hetken ajettuamme Eurooppa point oli edessämme. Tosin näkyi sielläkin olevan rakennustöitä meneillään. Autolla ei päässytkään niin lähelle kuin oli vuonna 2008 päässyt. Nyt parkattiin auto kauemmas ja käveltiin loput. Mielenkiinnolla myös odotin onko mitään jäljellä siitä laivasta, joka vuonna 2008 törmäsi Gibraltariin. Ei ollut enää mitään jäljellä, varmaan aika operaatio ollut sekin poissiirto. Eurooppa point on siis paikka, jossa Afrikan manner on lähimpänä Eurooppaa.

Europa pointilla
Liljan ottama kuva Europa pointilla

Se näkyy omin silmin vastarannalla. Aikamme ihastelimme merta ja laivoja ja maisemia ja päätimme lähteä ylös vuorelle. Tosin lasten leikkipaikan kautta, joka oli rakennettu melko äskettäin.

Ajoimme nyt Gibraltarin länsipuolta, yhtäkkiä tuli kyltti Upper Rock, sinne siis. Ajoimme aikamme ja tulimme rahastuskopille, josta vuonna 2008 käännyimme ympäri. Kävin kysymässä hinnat ja päätimme mennä. Hinnat olivat 10 £ aikuinen ja 80v. vanhemmat pääsivät puoleen hintaan, Liljasta ei tarvinnut maksaa mitään, muistaakseni 5v. oli raja. Autosta joutui maksamaan 2 £ eli koko seurue 32 £ (noin 37,76 eur). Kyseisellä hinnalla pääsi tutustumaan voittoluolaan, tippukiviluolan tai oikeastaan saliin. apinoihin tien varsilla ja vanhaan linnaan. Tippukiviluolille mentäessä ei parkkipaikkaa tahtonut löytyä mistään. Merkintä oli parkkipaikasta, mutta ei mitään parkkialuetta näkynyt missään vain tien laita, jossa oli merkitty, että siinä jos parkkaa niin pyöriin laitetaan ajonestokiinnikkeet (clambs). Ajoin siis kilttinä suomalaisena eteenpäin etsien merkittyä parkkipaikkaa. Viime tulikin vastaan linnake, jossa oli selvä paikka tykille, mutta ei tietoakaan parkkipaikasta. Heitin u-käännöksen ja lähdin alas takaisin. Tien laidasta oli autoja jo lähtenyt päätin parkata mielestäni hyvään paikkaan lähellä luolan suuta. Siinä sitten tulikin järjestysmies paikalle, joka sanoi, että siihen ei saa parkata. Lähdin siis peruuttamaan ylös mäkeä, jolloin eturengas putosi pois tieltä. Tien laidassa oli sadevesiura, noin 15 senttiä syvä. Yritin ensin kääntää vain hieman renkaita, mutta eturengas ei suostunut nousemaan ojasta pois. Käänsin pyörät linkkuun, jotta tiellä oleva pyörä saisi pidon ja pääsisin pois ojasta. Jokin kolisi yrityksessä, ei kuulostanut hyvältä. Auto kuitenkin nousi ojasta. Kävin katsomassa vaurioita, mitään nestettä ei vuotanut, auton alla ei näkynyt mitään ongelmaa, mutta kevytmetallivanne oli pahasti naarmuilla. Tuntui myös, että rengas olisi mennyt puhki, mutta kyllä siellä näytti ilmaa olevan ja se siellä pysyvän. Peruutin siis järjestysmiehen osoittamaan paikaan, jossa oli se kielto ajonestokiinnikkeiden laitamisesta.

Luola oli pimeähkö, kostea, lattiat olivat aivan märät ja katosta tihkui vettä silloin tällöin pisaroina. Vanhemmillani taisi olla vaikeuksia nähdä luolassa. Tippukivet olivat kyllä vaikuttavia ja niistä otin monta kuvaa. Luolaan oli rakennettu myös esiintymislava ja laitettu tuoleja.

Tippukiviluolassa
Esiintymislava tippukiviluolassa
Varmaan upea paikka olla konserttia kuulemassa tuossa luonnon ja myös ihmisen muovaamassa salissa. Istuimme hetken penkeissä ja jatkoimme pois luolasta. Hain auton ja muut hyppäsivät kyytiin, jatkoimme matkaa.

Seuraavana vuorossa oli apinareitti. En aivan ymmärtänyt, että ne apinat ovat siinä reitin varrella. Ajattelin niiden olevan kootusti jossain paikassa. Reitin varrella ei tainnut nimittäin olla kuin 4 apinaa. Jostain sain tosin kuviakin otettua.

Gibraltarin apinat
Kohde, joka oli voiton tunneli, oli jälleen ylhäällä. Parkkiopastaja neuvoi meitä auton parkkaamisessa, Merja kuitenkin sai puhuttua, että vanhemmat pääsevät autokyydillä loppuun asti. Tosin ehtona oli, että minä tuon auton takaisin parkkipaikalle. Näin tapahtui, nousu oli kyllä sen verran jyrkkä, että äidilläni ja myös isälläni olisi ollut vaikea nousta tietä muutama sata metriä ylöspäin. Ylhäällä äiti ei jaksanut kävellä vaan hän jäi ihailemaan maisemia, meidän muiden mennessä voiton tunneliin.

Keskustaa vuorilta kuvattuna
Tässä hyvä hautuumaa lentokoneista pitäville.

Tunneli oli paikoin matala, minun piti kumartua joissain kohdissa. Tunneli oli pitkä ja sen eri kohdissa oli erilaisia tauluja, joissa kerrottiin taistelujen eri vaiheista. Tykkejä oli myös näkyvillä suunnattuna ulos vuoresta. Jostain taulusta luin, että luolaan tehdyt aukot olivat alun perin ilma-aukkoja tunnelia rakentaneille rakentajille. Kun tunnelia tehtiin niin se täyttyi pölystä ja ilmaa piti saada. Siksi tehtiin aukot ulkoilmaan, vasta myöhemmin oivallettiin, että kyseiset aukot ovat oivia tykinpaikkoja. Jossain kohtaa tuli taulu, jossa sanottiin, että tunneli käy jyrkemmäksi ja menee pitkälle. Tulisi varata 30-45 minuuttia. Päätin kääntyä takaisin, vain Merja jatkoi jonkin matkaa vielä. Tulimme pois tunnelista ja hetkisen kulutta Merjakin oli valmis lähtemään pois. Kävelimme alas autolle ja matka jatkui. Tässä vaiheessa olimme, jo niin väsyneitä, että päätimme lähteä takaisin hotellikotiin ja jättää linnaan tutustumisen väliin.

Gibraltarilta pois pääsy oli myös jonottamista, lopulta kun olimme Espanjan puolella jatkoimme heti matkaa kotia kohden. Matkalla juttelimme syömisestä. Alkoi olemaan jo aika nälkä sillä kello oli jo 17:30. Jos matkalta löytyisi jokin ravintola niin menisimme sinne. Toisaalta jääkaapissa olisi jauhelihaa, jonka päiväys olisi pian tulossa. Päätimme mennä kauppaan, ostaa sieltä spagettia ja valmistaa ruokaa. Kun olimme jo Calahondassa niin kävin lähikaupassa Opencorissa. Ostin sitten spagettia, 2 * 5l vettä, oliivia 3 laatua noin 1kg yhteensä, makkaroita, viinietikkaa ja suolattuja jotain siemeniä pussi. Kaikki yhteensä 15,04 eur. Ajoimme pikaisesti hotellikotiin ja laitoin heti veden kiehumaan ja paistinpannun kuumenemaan. Spagetit tulemaan ja sipulit, valkosipulit ja jauhelihat pannulle. Pian oli ateria valmis ja salaatit Merjan tekemänä pöydässä. Tein salaatinkastikkeen, tällä kertaa vähän isomman erän kun pullosta sattui hulahtamaan. Äiti tuli sanomaan, että huoneistossa oli käyty, heidän parvekkeen ovensa ei ollut lukossa, vaikka se varmasti oli lukkoon lähtiessä laitettu. Minä sitä ihmettelin ja sanoin, että ”joo huomaatko, että tuolit on käyty vaihtamassa uusiin”, olin niistä käynyt edellispäivänä kertomassa.
Söimme aterian hartaasti, kaikilla taisi olla melko nälkä, sillä oli ihan hiljaista, kuin olisi riidelty ja kellään ei ollut mitään sanottavaa. Emme kuitenkaan olleet riidelleet. Ruoan jälkeen olin aivan poikki, en jaksanut edes pöytää korjata. Kävin sohvalla lepäämään ja vähällä oli, ettei uni tullut. Merja tuli olohuoneeseen ja sanoi, että ”Katsopa Timo onko kaikki tavarasi tallella”. Merja ei löytänyt puhelinlaturiaan mistään, vaikka oli sen seinään jättänyt. Kävin tutkimassa huoneemme ja ainakaan mitään elektronista laitetta ei puuttunut. Vaatteista en tiedä, jos ovat niitä vieneet, niin vieköön, taas on liikaa otettu vaatteita mukaan. Tarkemmin tutkittuamme siis Merjan puhelinlaturi puuttui, hänen kassissaan oli käyty ja Brunbergilta ostettu avaamaton ruskea suklaapussi avattu ilmeisesti rahan löytämisen toiveissa. Vanhempien terassin oven lisätanko ei siis ollut paikoillaan ja lukko oli auki asennossa. Myös pihalla ollut äidin hattu puuttui. Oma etsivän päättelyni on seuraava. Tuoleja oli käyty vaihtamassa, kannettu vanhat tuolit (2kpl) ulos autoon. Joku sillä aikaa livahtanut sisään, sattumanvaraisesti mennyt Merjan huoneeseen. Uudet tuolit tuotu sisään (2 kpl). Vanha tuoli (1 kpl) viety ulos, varas livahtanut vanhempien makuuhuoneen terassin oven kautta ulos ja ottanut äidin hatun päähänsä tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Uusi tuoli (1kpl) viety sisään ja muut ovet lukittu. Voihan päättelyni olla täysin vääräkin , mutta näin olisi voinut tapahtumaketju kulkea. Samana päivänä oli talon etupuolella puutarhuripoikia leikkaamassa pensaita ja katolla ja takapihalla maalarit maalaamassa valkoisia pintoja.

Merja yritti useaan kertaan soittaa vastaanottoon asiasta, mutta ei siinä onnistunut. Päätimme lähteä paikan päälle ja samalla Skypen kautta ilmaiseksi soittamaan Suomeen. Lilja otettiin mukaan, jotta olisi saanut nähdä äidin. Pari kertaa oli päivällä pyytänyt, että mennään kotiin. Vastaanotossa huomasimme, että se ei olekaan auki. On näköjään tiistai, keskiviikko ja torstai kiinni. Vain puhelimella toimistoaikaan tavoitettavissa. Päätimme lähteä nettikahvilaan, kun kerran Liljalle oli luvattu soitto.

Nettikahvilassa tilasin saman kuin edellisellä kerralla eli tuoppi ja mehu 4,50 eur. Sillä sain koodin käyttööni. Merjan pieni olut maksoi 1,50 eur. Kotona ei näyttänyt olevan tietokone auki. Laitoin tekstiviestin Henrille, että laittaisi koneen auki, kun ei kuulunut mitään niin laitoin saman viestin Tuomin puhelimeen. Siinä sitten muita asioita tutkiessani, huomasin Henrin kirjautuvan Skypeen. Soitin hänelle. Kuva lähti mutta ei tullut Henrin päästä. Henri kertoi äidin jo menneen nukkumaan, kello oli hieman yli kymmenen Suomen aikaa. No sitten oli Liljan tyytyminen Henrin kanssa puhelemiseen. Juttelimme aikamme. Merja vielä katsoi sähköpostinsa ja sitten oli aika jo mennä hotellikotiin. Keräsimme tietokoneet, toinenkin kone oli mukana, jotta Merja olisi päässyt sillä nettiin samanaikaisesti, kun me puhelemme, mutta toisessa koneessa ei ollutkaan virtaa.

Kotiin päästyämme otin esille aiemmin ostetut suolasiemenet ja niitä siinä illalla popsimme. Ajattelin tehdä myös varmuuskopiot kaikista kuvista, joita minulle tietokoneella on, sillä jos kannettavani olisi varastettu, niin olisi moni kuva hävinnyt taivaantuuliin. Seurasimme uutisista myös Islannin tilannetta ja Obaman vierailua Englantiin, siitä kerrottiin todella paljon CNN:llä.

Jossain vaiheessa menin sänkyyn blogia kirjoittamaan. Lilja tuli jonkun ajan päästä perässä. Lilja nukahti melko pian viereeni, minä vielä jonkin aikaan kirjoitin ja viimein päätin luovuttaa. Nukkumaan menin klo 1:15.

25.5.

Heräsimme Liljan kanssa samaan aikaan eli 8:47, olin aikeissa lähteä kauppaan ja sanoin Liljalle, että jää kotiin odottamaan isää. Lilja kuitenkin halusi lähteä mukaan, joten lähdimme yhdessä kävelemään patonkeja hakemaan. Ilma oli taas mukavan raikas.

Patongin hakutie
Kotvan kuluttua olimme supermarketilla. Sieltä otimme patongin ja siemen päällysteisen pikkupatongin, hintaan 0,79 eur ja 0,69 eur. Ne mukanamme lähdimme kävelemään takaisin hotellikotiin. Matkalla tuli vastaan tien toisella puolella mies pikkukoiransa kanssa, josta Lilja oli kovin kiinnostunut ja näytti koira olevan kiinnostunut Liljasta. Lilja vilkutti koiralle ja koiran omistaja vilkutti takaisin. Jatkoimme matkaa, katsellen kaikkia kauniita kukkasia matkan varrella erityisesti bouganvillet olivat loistavan värisiä täydessä kukassaan liloina ja punaisina. Sellainenkin huomio tuli tehtyä, että lentokoneita lensi useita taivaalla. Lieneekö tuhkauhka syynä siihen. Joka tapauksessa seurasimme jännityksellä kahden toisiaan lähestyvän koneen lentoa, kun niiden radat olivat ristenevät. Ilma oli sellainen, että koneista jäi pitkä vana perään.

Hotellikotona laitoin kahvit tulemaan ja leikkasin sämpylät valmiiksi. Siihen särpimet lisäksi ja terassille. Ajattelin nimittäin, että juomme kahvit ulkona. Kivahan se oli ulkona juoda aamukahveja kun tarkeni olla ja aurinko paistoi jälleen lähes pilvettömältä taivaalta. Muutkin olivat huomioineen lentokoneiden runsauden ja laskeneet niitä viiruja perästä. Oli kuulemma ainakin seitsemät eri viirut löydettävissä samaan aikaan. Aamukahvin jälkeen aloin kirjoittaa blogia loppuun edellispäivän osalta ja ajattelin lähteä sitä jossain vaiheessa nettiin siirtämään. En saanut blogi valmiiksi, sillä siivooja tuli siivoamaan huoneistoa. Katsoin parhaaksi siirtyä pois hänen tieltään. Toisessa paikassa pihalla seinustan vieressä oli kuitenkin liian valoisaa, ruutua ei näkynyt juuri lainkaan. Päätin mennä uimaan, sillä Lilja ja Merja olivat hetkeä aiemmin altaalle menneet. Vedin kierroksen raikkaassa allasvedessä. Kyllä siihen heti tottuu kun vaan kastautuu ensin. Minulle kuitenkin riitti se yksi kierros. Lilja jäi Merjan kanssa vielä hetkeksi altaalle. Kun tulin takaisin siivooja oli vielä hommissaan. Mietin siivoojalle annettavaa tippiä, päätimme antaa hänelle 10 euroa. Tämä on vaikea kysymys aina kun näitä siivoojien tippejä miettii. Paljonko pitäisi antaa ettei loukkaa toista liian pienellä summalla ja toisaalta mikä on se sopiva summa. Miksei muidenkin palveluammattilaisten samalla tavalla. Mikä on mielestänne oikea summa siivoojalle tipiksi viikon mittaisessa lomassa, jossa siivoojan tapaa 2 kertaa? Entä ravintolassa? Laittakaa kommenttinne tänne orkkiin niin saadaan joku galluppi aikaiseksi tai laittakaa minulle viestit yksityisesti niin kokoan niistä jonkin yhteenvedon.

Kun sain blogin valmiiksi lähdin sitä heti siirtämään. Päätin kokeilla aiemmin saamaani koodia vastaanoton edessä olevalta parkkipaikalta. Ja toimihan se. Hyvä, nyt ei tarvitse lähteä nettikahvilaan rahojaan tuhlaamaan, vaikkei ne hinnat päätä huimanneetkaan. No jokatapauksessa sain blogin päivitettyä ja joitakin kuvia siirrettyä sinne. Tämä orkin kuva siirto on vaan niin hidas, että mieluusti jättäisi kuvat siirtämättä. Siinä menee hermot. Kun yhden kuvan kanssa tuhraat useita minuutteja niin ei tee mieli kuvia ainakaan montaa siirtää. Miksi ihmeessä se ei voisi olla yhtä helppo kuin facebookissa. Valitaan kuvat ja klikataan siirtonappulaa. Muutaman kerran autosta otettu yhteys katkesi, mutta ei se pahemmin haitannut menoa.

Aikaa olikin jo vierähtänyt noin puolitoista tuntia. Alkoi jo olla nälkä. Olin aiemmin ehdottanut, että menisimme rannalle ja sen jälkeen espanjalaiseen buffet ravintolaan Benalmadena Costalla. Kun pääsin hotellikotiiin, niin muut olivat alkaneet laittaa ruokaa. Olivat keittäneet perunoita ja paistaneet niitä edellispäivänä ostamiani makkaroita. Okei syödään sitten espanjalaista joskus toiste. Tai siis perjantaina on ainut mahdollisuus jos meinaa tuohon tiettyyn paikaan mennä. Lauantaina on jo vuorossa paikkakunnan vaihdos ja torstaina on petankkipelit. Söimme ruoan ja siesta oli paikallaan sen jälkeen. Olin nukkunut edellisyönä hieman huonosti tuon varkaustapauksen johdosta, joten päiväunet olivat tervetulleita. Yritin saada Liljaa viereeni, mutta ei päiväunet kiinnostaneet. Hän vaan teki omiaan ja jossain vaiheessa lähti Merjan kanssa jälleen uimaan. Torkahdin joksikin toviksi. Kun heräilin, niin ajattelin, että nyt on tehtävä tilit selviksi keskuudessamme. Aloin laskemaan diesel, hotelliyö, ruokailut, laivamatkan yms. joita olin maksanut kaikkien puolesta. Ohessa joitakin laskelmia.

Tein laskelmaa kustannuksista ja totesin, että alkuperäis”budjettiin” (menee mikä menee) nähden dieselkulut ovat hieman suuremmat. Kulut ovat noin 450-460 euroa, kun alkuperäisessä oli arvioitu 300 euroa. Tuo alkuperäinen arvio oli tehty vain Torreviejaan asti. Malagan seudullehan ei alun perin ollut tarkoitus tullakaan. Jos laskisi uuden arvion Malagaan niin se olisi 380 euroa, 8 litraa/100 km kulutuksella. Mutta kun ajaa kovaa Saksan moottoritiellä ja kaikille muillakin teillä vähintään sallitun nopeuden ehkä hieman vielä yli niin kulutuskin nousee. Näin ollen 70-80 euroa on tuota lisäkulutusta. Joka tapauksessa 450 euroa meni dieseliin. Näin ollen kun vielä takaisin ajetaan niin menee ainakin toinen samanlainen, ajamme tosin Ruotsin kautta, joten hieman enemmän tulee menemään, todennäköisesti ei Sveitsin kautta, joten hieman tulee suorempi reitti takaisintullessa. Saksa(Travemunde) - Sveitsi (Lausanne) – Ranska (Perpignan) – Espanja (Torrevieja) – Espanja (Calahonda) olisi siis 450 euroa. Tämä tieto taas niille, jotka matkaa suunittelevat. (3167 km)

Tietullit olivat iso osa kustannuksia myös eli kyseisellä välillä niitä meni; Saksa ei mitään, Sveitsi 40 frangia eli 32,42 eur, Ranska 55,40 eur, Espanja 2 päivää 58,80 eur. Eli yhteensä tietulleja matkalla maksettiin 146,62 eur. Navigaattoriin maksuteiden poisto, niin säästöä tulee, toisaalta matka-aika lisääntyy ja joutuu ottamaan lisää yöpymisiä.

Yöpymiset matkan varrella 225,25 € (4 aik + 1 lapsi) tosin yksi yö oli sukulaisten luona, jolloin yhden yön hinta tulisi lisätä. Eli jos haluaa säästää niin teltta mukaan

Jääkaappi alkoi tyhjenemään, joten päätimme lähteä kauppaan. Merja, minä ja Lilja lähdimme yhdessä, ensin vastaanoton parkkialueelle tarkistamaan muutama Sveitsin frangin muuntohinta euroiksi. Sen sain pankin kautta selville, kun pääsin näkemään millä hinnalla Sveitsin ostokset on veloitettu tilitapahtumissani. Kurssi oli 1 frangi oli 0,8110 euroa. Pankki käynnin jälkeen päätin soittaa kotiin. Ei ollut kotona kone auki, joten laitoin tekstiviestit kotiin päin. Jo avautui kone ja viimein yhteyskin. Alkuun oli jotain ongelmia äänessä ja kuvassa, mutta saimme selvän mitä pitikin. Ja mikä tärkein Lilja pääsi näkemään äidin. Lilja ei tänä päivänä ollut sanonut, että haluaa kotiin, mutta halusi, että soitetaan äidille. Vaihdoimme kuulumiset ja lopetimme puhelun. Sitten jatkoimme kauppaan.

Ajoimme Calahondasta Marbellaan päin etsien Mercadonaa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten päätimmä käydä Supersol nimissä kaupassa. Sieltä kaikki tärkeimmät ostokset ja sitten kassalle. Jännityksellä odotin, että hyväksyykö kassa Visakorttini vai ei, kaivoin jo Mastercardinkin valmiiksi, jos ei hyväksyisi. Visa kuitenkin kelpasi. Kannattaa olla varalla toinenkin kortti, juuri jos on tällainen kortti kuin minulla, että saa jännätä joka kerta kelpaako vai ei. Ostokset tuli tehtyä ja palasimme kohti Calahondaa. Matkalla tuli mieleemme, että olisi ollut hyvä ostaa sinappia ja sangriaa, myös iltapala patongit jäivät ostamatta. Pysähdyimme siis kotimatkalla vielä lähikauppaan hakemaan kyseisiä asioita, myös ketsuppi eksyi mukaani mehun myötä.

Kotona aloin laittaa iltapalaa tarjolle, aiemmin ostamaamme vuohenjuustoa, oliiveja, salaattia, mojo-kastiketta, patonkia ja suolakeksejä ja kurkun kostukkeeksi sangriaa. Kyllä maistui vuohenjuusto hyvältä, minusta on tullut sen ystävä, kun sitä pari kuukautta sitten prismakaupassa maistateltiin. On niitäkin huonoja, sen olen huomannut. Vatsat tuli jopa vähän ylitäyteen, syömisen jälkeen ajattelin vielä tehdä laskelmani loppuun. Ne sain laskettua ja ilmoitettua summat Merjalle ja äidille/isälle, mitä olen heidän puolestaan maksanut/tulen maksamaan ennen heidän lähtöään.
Ja blogin kirjoitus jäi vielä viimeiseksi. Aloin kirjoittaa sitä noin klo 23.15 ja nyt noin puolitoista tuntia myöhemmin on tämäkin päivä pulkassa. Menen kohta nukkumaan klo on 0:40, selviydyn varmaan nukkumaan noin klo 1:00.

26.5.

Heräsin klo 8:52, kuulin jonkun ruohotrimmerin äänen, en tiedä heräsinkö siihen vai sattuiko se vain samaa aikaa kuulumaan. Lilja heräsi myös. Sanoin Liljalle, että lähden hakemaan kaupasta leipää, jäätkö nukkumaan vai tuletko mukaan. Lilja ei ollut innokkaana mukaan lähtemässä. Ehdotin lastenohjelmia, niitä mainioita lastenkaitsijoita. Heti oli innokkuus mennä tv:n ääreen. Minä lähdin kävelemään kauppaan. Aurinko oli tänään pilvessä, tuntui siltä, että varmaan tänään sataa. Taivas oli harmaa. Ajattelin siinä matkalla, että pitäisi varmaan joku aamu ottaa kamera mukaan, jotta saisi kuvia tästä vehreästä kävelyreitistä, jota kukat reunustivat ja keskipiennarkin oli kukkia ja palmuja laitettu kasvamaan. Piakkoin olin kaupalla, jossa jo sisääntultaessa kiemurteli tuoreen leivän tuoksu sieraimiini. Kävelin kaupan perälle ja mietin, että mitähän leipää tänään ottaisi. Otin normaalin patongin ja ciapatta leivän, yhteensä 1,90 eur. Kipaisin takaisin hotellikotiin leivät paperipusseissa, olin unohtanut ottaa muovikassin kaupasta. Tulipa mieleeni se ennakkokäsityskin ranskalaisista patonki kainalossa menossa kadulla.

Kahvit Merja olikin jo laittanut tippumaan. Minä leikkasin patongit ja ciapatan, aloimme nauttimaan aamiaista. Merja oli leikannut myös vesimelonia normaalien särpimien lisäksi. Nauttimme sen tällä kertaa sisällä, ulos ei viitsinyt ajatella menevänsä, vaikka lämmin olikin.

Aamukahvilla

Jonkin ajan kuluttua aamiaisen jälkeen lähdin vastaanottoon siirtämään blogia nettiin. Parkkasin auton vastaanoton eteen ja sain taas yhteyden samoilla koodeilla, jotka olin jo jokin päivä sitten saanut, aikaiseksi. Siirsin tekstin ja aloin laittamaan kuvia. Pian se aika humahti kun huomasin kellon jo lähenevän kahtatoista. Klo 13:00 oli tarkoitus olla Fuengirolassa pelaamassa petanqueta. Ajoin takaisin hotellikotiin ja kysyin muilta, että lähtevätkö mukaan. Hieman muut arpoivat lähtemistään, lopputulema oli se, että kaikki lähtivät. Ajoin jo rinnettä alas, kun muistin, että Mia puuttuu matkasta. Käännyin takaisin ja kävin hakemassa Mian, jolle laitettiin tehtäväksi etsiä Fuengirolan keskusta kun feria aluetta ei löytynyt. Tosin oli minulla aavistus mihin suuntaan mennään, mutta testataan nyt, kun kerran toimii.

Feria-alue löytyikin ja siinä jalkauduimme kenttää etsimään, kenttiä löytyi yksi, kaksi ja kolme. Ketään ei vaan näkynyt. Soitin Marittalle, että olenkohan oikeassa paikassa. En ollut, vaan petankkipaikka oli eri kuin vuonna 2008, jolloin pelattiin kerrostalojen välissä. Nyt paikka oli toisella puolella jokea. Mia kertoi meille kadun, jolle oltiin menossa. Etsin parkkipaikkaa hullun lailla pyörien katuja, mutta parkkipaikkaa ei tahtonut löytyä. Viimein oli paikka, johon yritin, siihen auto ei mahtunut. Moneen pieneen paikkaan olen ison automme parkannut mutta nyt täytyi luovuttaa. Onneksi löytyi toinen isompi paikka ja saatiin auto parkkiin. Kävin petankkipaikalla kysymässä oletteko suomalaisia, mutta ei tärpännyt. Ihmettelin jälleen, kun nyt paikka pitäisi olla oikea. Soitin Marittalle ja pian jo näinkin hänet puhelimessa puhumassa minulle noin 200 metrin päässä. Kävelin baarille, jossa muuta istuivat odottamassa, olivat minun nähneet ohi ajavan. Pelaajia ei ollutkaan kuin 2 meidän lisäksi. Maritta itse ei päässyt pelaamaan sillä oli töissä. Kävelimme petankkikentälle takaisin ja aloitimme pelit, minä pelasin Pentin kanssa ja Merja Tuomon kanssa. Pelit kestivät kauan ja sain uusia tietoja säännöistäkin Tuomolta, joka on petankkitietäjä. Jossain vaiheessa pelaamista tuli muutama sadepisara, ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi kastunut. Pelaaminen jatkui koko ajan. Viimein kun kello jo läheni kolmea, saimme erän päätökseen, minä ja Pentti voitimme. Toista erää emme pelanneet, oli jo 1,5 tuntia mennyt. Lilja pelaili pikkukuulilla, mutta oli melko kärsimätön, leikki toisella kentällä hiekkaleikkejä ja kulutti kaikki juomaveteni hiekan kasteluun. Ehdotin, että menemme Benalmadena Costalle espanjalaiseen buffet ravintolaan. Ehdotus sai kannatusta, joten sinne matka suuntasi.

Benalmadena Costassa en aivan tarkkaan muistanut, missä kyseinen ravintola on. Parkkasin auton tielle, joka oli rantaa huomattavasti ylempänä. Päätin lähteä katsomaan onko ravintola siinä paikkaa, sillä en halunnut muiden, etenkään äitini ravaavan turhaan ylös ja alas, kun hänen kävelynsä on hieman vaikeampaa. Kävelin siis itse alas, sitten rantaa pitkin ja katsoin pitkälle eteenpäin, ehkä ravintola olisi siellä. Kävelin takaisin ylös. Ajoin kappaleen matkaa, parkkasin taas ja kävelin alas ja taas rantaa, nyt pitkän matkaa, sillä vieläkään ei ravintolaa näkynyt. Viimein tulin siihen kohtaan, jossa ravintola oli ollut 2008 ja siinä se oli edelleen. buffet ravintola hinta 8,5 euroa per henkilö. Ja taas kävely ylös pääkadulle. Alkoi jo jalat mennä hapoille, no ei sentään, mutta kyllä se kävely tuntui puolitoista tuntisen petankkipelin jälkeen. ja sitten vielä kävely pääkatua pitkin autolle. Auto oli sen verran kaukana, että sitä ei näkynyt. Autolla viimein kerroin, että ravintola löytyi ja maksullinen parkkipaikka ravintolan läheisyydessä. Ajoimme sinne ja maksoin parkkauksen 0.70 eur / tunti ja 10 minuuttia.

Kävelimme alas ravintolaan. Saimme paperin, johon merkattiin juomat. Pikkuoluet olivat 1,5 eur ja iso olut 2,25 eur, mehu 1,5 eur. Tarjolla oli alkuruokia useita varmaan noin 20 erilaista, pääruokia oli valmiina noin 10 erilaista ja vielä oli 5-8 erilaista grillattavaa ruokaa, jotka laitettiin lautaselle ja annettiin kokille tehtäväksi. Kokki valmisti ruoat sillä aikaa kun itse nautittiin salaattipöydästä. Ruoat olivat hyviä, joku ei maistunut jollekin mutta pääsääntöisesti kaikki saivat mahansa täyteen hyviä vaihtoehtoja. Ruokailun jälkeen oli maksun hetki, kokonaissumma oli 46,25 euroa. Liljan ruoka maksoi nimittäin 4 euroa(alle 7 vuotiaiden hinta). Kävelimme takaisin autolle, ja lähdimme hotellikotia kohden. Päätin ajaa moottoritietä pitkin, sillä rantatie on niin hidaskulkuinen. Eli kiipesimme nousevaa rinnettä pitkin ylös moottoritieväylälle. Moottoritiehän menee selvästi ylhäällä varsinaisesta kaupungista, sieltä avautuu hienot näkymät alas Fuengirolan ja Benalmadena Costan kaupunkeihin. Kyseessä on se samainen moottoritie, jossa suomalaisia kuljettanut bussi joutui onnettomuuteen, joitakin vuosia sitten ja kuolonuhrejakin tuli. Moottoritieliikenne on täällä aikamoista menoa tai oikeastaan liikenne muutenkin. Kaistaa vaihdetaan moottoritiellä yhtäkkiä, jopa ilman vilkkua, se vain nopeaa kaistaa ajavan on syytä ennakoida. Samoin vanhemmat tiet, kuten rantatie Fuengirolasta Marbellan suuntaan. Siinä ei ole laisinkaan kiihdytyskaistoja, vilkku vain päälle jos tielle haluaa ja jo kauempana olevat siirtyvät sisäkaistalle, jotta tulija pääsee mukaan liikenteen sekaan. Jos ei vilkkua laita, niin harva siirtyy kaistalta pois. Se on oma tapakulttuurinsa liikenteessä. Varmaan liikenteen sujuvuuden luoma tekijä.

Hotellikotiin päästyämme Lilja oli nukahtanut autoon, kannoin hänet sängyyn, vaihdoin vaipan ja annoin jatkaa nukkumista. Itse kävin myös täydellä vatsalla pientä huilia ottamaan. Ja uni tuli.

Heräsin joitakin aikoja myöhemmin, en tiedä edes kauanko tuli nukuttua, Lilja jatkoi unia vielä edelleen. Muut olivat ulkona viimeisiä pilven läpi tulevia auringon säteitä ottamassa. Kirjoitin aikani blogia ja menin heidän seurakseen kannettavallani. Kerrankin oli sellainen ilma, että näki kuvaruudun ja pystyi kirjoittamaan ulkona taivaan alla.

Päätin lähteä vastaanottoon, jotta pääsisin nettiin. Kun sain parkattua auton, ei yhteyttä ollutkaan. Kävelin kannettavan kanssa pois autosta ja menin aivan respan ikkunan viereen. Ei vieläkään löytynyt signaalia. Katkaisin koko yhteyden ja yritin uudelleen, lisäsin tarvittavat koodit ja jo alkoi toimia, 2 palkkia viidestä oli yhteyden laatu eli melko heikko. Siinä aikani kokeilin ja lähdin kävelemään autoa kohden, yksi palkki tippui pois. Jännäsin, että kun autoon istun niin tippuisiko tuo viimeinenkin palkki ja yhteys katkeisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ajattelin siirtää Espanjan kuvia facebook sivulleni. Laitoin kaikki 178 kuvaa siirtoon ja kone ilmoitti, että aikaa menee 38 minuuttia. No annoin koneen siirtää kuvia ja itse surffailin netissä sillä aikaa, no tietenkin surffailu vei kaistaa, joten kuvien siirto hidastui entisestään. Katsoin jossain vaiheessa niin 90 kuvaa oli jo siirretty. Jatkoin surffailua. Menin mtv3 sivuille ja sain uutisotsikot ladattua koneelleni. Täällä kun on vähän uutispimennossa, kun ei ole kokoajan netti käytettävissä. Sitten yhtäkkiä kone ilmoitti, että joku 6 minuutin raja on ylitetty ja siirto peruuntunut. 140 kuvaa oli jo ehtinyt siirtyä, mutta ne kaikki meni hukkaan. Eli olin lähes tunnin odottanut turhaan. Kyllä harmitti. Ajoin takaisin hotellikotiin. Siellä uutisotsikkoja luettiin ja jonkin käsityksen sai tapahtumista, hyvin pintapuolisen tosin.

Hieman myöhemmin, kun puhdistin tietokoneeni työpöytää, niin innostuinkin tekemään ifolorin kuvakirjaa. Kuvakirja ohjelman olin joskus aiemmin ladannut koneelleni, joten nettiä siihen ei tarvittu. Innostuin siitä jopa niin, että nukkumaan menin vasta klo 1:30, näin se tietokone(-ilu) vie mukanaan.

27.5.

Heräsin klo 8:35, tokihan oli yöllä herännyt johonkin ääneen ja sen jälkeen kastelulaitteiston vihellykseen ja suhisemiseen. Klo 5:26 lähti kastelut päälle ja ilmeisesti kun se vesisuihku ohittaa pihallamme olevat aurinkovarjot, niin siitä kuuluu erikoinen viheltävä ääni. Tänään olisi viimeinen täysi päivä Etelä-Espanjassa. Lilja taas samaan aikaan heräili ja kysyinkin, että haluaako lähteä kauppaan, tällä kertaa halusi. Vielä hieman unisena Lilja puki vaatteet päälle, mutta yllättävän hyvin kuitenkin heräsi unen pöppöröstä.

Lähdimme kävelemään taas lähikauppaamme ja ilma oli pilvinen. Ajattelin, että sadepäivä tulossa. Linnut lauloivat, jonka Liljakin huomioi. Huuhkajakin huhuili, tai jokin muu, en minä lintuja tunne. Ohi ajoi inhottavan kovaääninen kuorma-auto, joka rikkoi lintujen konsertin. Lilja taisi sitä vähän pelästyäkin. Joku toinenkin mies oli lähtenyt sämpylän haku reissulle. Se on aika hausta todeta, että juuri yhdeksän maissa monesta suunnasta tulee leipähakijoita, yleensä miehiä. Jos asuisi lähitalossa, josta kaupalle näkee, niin pystyisi suorittamaan leipälaskentaa Hetken kuluttua olimme kaupalla. Kaupan metallinen suojaovi oli vielä puolittain alhaalla. Jouduimme odottaman jonkin aikaa, kunnes kauppa avataan. Viimein odotuksemme palkittiin ja jo hieman muodostui jonoa leipätiskille. Ihan ei olleet leivät vielä valmiina. Ostimme 2 patonkia, 1,58 eur, ja lähdimme takaisin kävelemään hotellikotiin. Kaupan viereisessä risteyksessä, liikenneympyrässä, Lilja olisi lähtenyt väärään suuntaan, kuten aiemmallakin kerralla kun kysyin, että mihin suuntaan mennään. Ei ole pienellä vielä täysin suuntavaisto kohdallaan.

Kotona laitoin kahvit tulemaan ja aloin leikkaamaan leipiä. Hetken kuluttua aloin ihmettelemään kun alkoi lotina kuulumaan lattialle tippuvasta nesteestä. Kahviahan se sinne valui. Pannu ei olut paikallaan ja kun tippalukollinen suodatin oli täynnä niin alkoi valumaan yli. No pannu paikalleen ja johan alkoi lorina pannuun kuulua. Laitoin myös kanamunat kiehumaan. Aamiaisen nautimme kaikessa rauhassa, ei ollut mitään suunnitelmaa tälle päivälle olemassa. Ainut mitä pitäisi tehdä, olisi ruokien valmistaminen, jotta huomiseksi tapahtuvaan ajopäivään ei olisi kovin paljoa kylmätavaraa. Kaiken kylmätavaran pitää mahtua kylmälaukkuun. Aamiaisen jälkeen kukin teki mitä teki. Suuremmalti muut makailivat aurinkotuoleissa pesukoneen pyöriessä keittiössä. Mukavampi on pakata puhtaita vaatteita. Ehdotin, että menisimme käymään Marbellassa ja Puerto Banuksen huvivenesatamassa. Piti tosin miettiä tarkkaan minne auton jättäisi ja kuinka ylipäätään kävely sujuisi, sillä äiti ei kovin kovaa pääse liikkumaan.

Minä lähdin taas vastaanottoon, ajattelin, että edellispäivänä siirtoyrityksessä epäonnistuneet kuvat olisi hyvä saada siirrettyä, kun vielä on netti käytössä tässä klubissa. Kun aloin kuvia siirtämään Facebookkiin niin huomasin, että eilinen siirto olikin onnistunut, vaikka kone muuta väitti, erinomaista. Siirsin siis loput kuvat mitkä eilen oli tarkoitus siirtää ja poistelin huonoja otoksia. Olipa joku jo ehtinyt kommentoimaankin kuvia. Jos joku haluaa saada pääsyn niitä kuvia katsomaan, niin laittakaa minulle sähköpostiviestinä pyyntö: timo.larvi@gmail.com

Ajoin takaisin hotellikotiin ja Merja olikin jo pitkällä ruoan laitossa. Perunat kiehumassa, makkarat paistumassa, salaatti valmiina, parsa kiehumassa. Ei jäänyt paljoa minun tehtäväkseni. Söimme siis ja odotimme pyykkikoneen pyörimisen loppuun, sitten lähdimme ajamaan kohti Puerto Banusta. Tiedän missä se paikka on, joten en laittanut Miaa töihin. Ajoin Marbellan suuntaan. Kun ei alkanut Puerto Banuksen kylttiä tulla millään ja olimme jo Marbellasta ohi, päätin ottaa Mian avuksi. Mia sanoikin, että jatka vaan matkaa. Ja minä jatkoin ja johan tulikin kyltti kyseiseen paikkaan. Mia olisi halunnut jatkaa vielä moottoritietä, mutta minä halusin rantatielle. Siellä on enemmän näkemistä. Parkkihalliopastukseen Mia minua ohjasti, mutta ajattelin mennä kaupan edullisempaan halliin. Hallin suulle ajaessani siinä oli merkintä 2,00 m korkeus ja meidän korkeus on 2,05 m. Ei kun peruuttamaan. Tosin olimme tuossa samassa hallissa olleet vuonna 2008. Jotain muutosta on siellä tehty. U-käännös vilkkaalla kadulla ja toiseen halliin. Menin siis lähimpään. Veloitus olisi jotain hieman yli 4 senttiä/minuutti.

Kävelimme kadun yli , portaat ylös ja alas ja niin olimme satamassa. Loistavia veneitä toisensa jälkeen, sekä autoja upeita parkattuna, porscheja, mersuja, volvoja, bemareita oli siellä yksi Dodge Journeykin, näiden muidenkin upeiden seurassa

Autoja ja veneitä

Kävelyvauhtimme oli hidas. Taukoja pidimme useamman kävelyn aikana. Kalojakin katsoimme satama-altaassa.

Kalat satama-altaassa

Olipa vaarilla onkikin mukana. Hyvä ettei sentään alkanut kalastamaan näitä muiden ”lemmikki”kaloja. Olisi ehkä alkanutkin, jollen olisi sitä puolittain kieltänyt. Kävimme satamalaiturin päässä, jossa oli ne kaikkein upeimmat, kalleimmat ja isoimmat alukset. Tuuli kävi hyvin siinä paikassa mereltä päin, joten ei ollut kuuma. Etsimme siltä viimeiseltä laiturilta kauppaa, josta viimeksi oli tehty varsin edullisia ostoksia. Muut liikkeethän on tarkoitettu vain kultareunaisen visakortin omistajille. Taisi tuo yksi liike olla liian edullinen kun sitä ei enää ollut.

Puerto Banuksen torni

Lähdimme kävelemään takaisin päin, katsoin parhaaksi lähteä hakemaan autoa ja ottaa muut kyytiin kävelyalueen portilta. Laitoin suuren vaihteen päälle ja olin pian parkkihallissa. Maksoin parkkauksen, 1 h ja 10 min, 3,05 eur. Ajoin ulos hallista ja pian jo löysinkin muut, he istuivat teiden keskikäytävällä. Kävin ajamassa liikenneympyrässä kunniakierroksen ja lähdin tulemaan takaisin muita noutamaan. Ajoin tien sivuun, siinä tosin oli pysähtymiskielto, mutta espanjalaiseen tapaan jalkakäytävälle ja hätävilkut päälle, niin saimme porukan lastattua kyytiin. Pikainen pysähtyminen ja taas menoon. Pian olimmekin jo takaisin moottoritiellä. Siinä matkan varrella ajattelin, että huomenna en mene leipäkauppaan. Ostaisin siis jo tänään leivät. Olin luvannut myös Liljalle jäätelöä, kun sitä ei Puerto Banuksesta saanut. Lähikaupan kautta siis leipää, jäätelöä, jogurttia ja leivänpäällikettä. Niillä pitäisi pärjätä huomisaamu. Tänään pitäisi pakata tavarat suuremmaksi osaksi, jotta ehtisi huomenna saamaan huoneiston luovutettua klo 10:00.

_______________________________________

ja päivitys jatkuu samasta päivästä.

Ja illalla siis kun tulimme hotellikotiin, niin Lilja ja Merja kävivät uimassa. Minäkin singahdin jonkin ajan kuluttua heidän peräänsä. Taisi olla viimeinen uiminen täällä paikassa. Otin videokuvaa heistä kun puljasivat altaalla. Kun uinnit oli uitu, niin Merja ja Lilja piirtelivät jotain juttuja, minä kirjoitin blogia. Halusin, että Lilja pääsee vielä soittamaan äidille, sillä saattaa olla, että olemme nettipimennossa 4 päivää tai enemmän. Liljalla kuitenkin on ikävä äitiä, perhettä ja kotia aina välillä. Ajoimme siis alas ja yritimme soittaa kotiin. Nettiyhteys oli varsin takelteleva. Saimme väillä yhteyden ja sitten se taas katkesi. Päätimme mennä autosta sisään vastaanottoon, jotta yhteysongelma ratkeaisi. Melko lailla se ratkesikin, mutta Lilja halusi jo lähteä takaisin hotellikotiin. Viimeisen puhelun aikana Lilja halusi kotiin. Ilmeisesti kun näki oman kodin siellä langan toisessa päässä nettikameran avulla niin tuli kaikki kotiasiat mieleen. Toisaalta seuraavassa lauseessa halusikin hotellikotiin. Katsoin muutaman uutisen ylen sivuilta, Lilja oli kärsimätön, niin respan täti toi Liljalle tussin ja paperia, se hieman helpotti. Kun piirustukset oli piirretty, niin lähdimme kotiin. En enää viitsinyt alkaa kuvien siirtoa tekemään blogiin. Siinä olisi mennyt liikaa aikaa.

Kotona muut olivat jo syöneet iltapalaa. Me Liljan kanssa söimme, tosin Lilja ei juurikaan mitään ottanut. Maito vaan maistuu. Ruokailun jälkeen minä aloin pakkailemaan tavaroita. Lilja pakkasi tavaransa omaan "majaansa".

Liljan maja

Edellisellä kerralla 2008 muistan ne ainaiset vaihtopäivät, kun olimme aina myöhässä vaihtoajasta. Nyt olen oppinut hiukan ja laitan illalla jo lähes kaiken valmiiksi, niin sitten aamulla riittää vain tavaroiden siirto autoon.

Kyllä sitä pakkaamista riitti, aivan selvästi olen ottanut todella paljon liikaa vaatteita mukaan. No en tiennyt, että täällä olisi pesukone. Jos ei sitä olisi, niin ei siinä tapauksessa olisi liikaa vaatteita. Nyt sai lajitella vaatteet, likaisiin, Liljan vaatteisiin, 5 päivän tarpeisiin hotellissa, sekalaisiin, ja kattoboksiin meneviin. Ja aamulla sitten vielä jääkaappitavarat. Nyt kun vaatteet on kasseissa, niin menen nukkumaan ja laitan kellon herättämään klo 8:00, nyt klo on 23:15.

Tämä blogi jatkuu nimellä Espanja kutsuu jälleen, Pilar De Horadada ja Torrevieja osa 2.
Sen löydät osoitteesta:

http://www.espanja.org/node/68109

----------------

Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni tätä blogia lukee.
Jos vain viitsit niin laita minulle joko tekstiviesti Suomen numeroon 050-4146841 tai sitten pieni sähköpostiviesti osoitteeseen: timo.larvi@gmail.com

Tämä siksi, jotta tiedän että kuinka moni ihminen on tällaisesta tarinasta kiinnostunut ja tokihan se antaa minulle myös intoa jatkaa kirjoitteluja. Muutama viesti on jo tullutkin kiitos niistä. Voit myös antaa mielipiteesi jos haluat, ruusuja ja risuja. KIITOS