Elämyksiä Espanjasta

Pelinaisen päiväkirjasta: CATALUNYA, lyhyt oppimäärä osa 1

No niin olkoon tämä ensimmäinen yritykseni tuottaa tekstiä Wordin kautta, kun se edellinen yritys singahti kyberjonnekin.

Olimme siis päättäneet viettää kolmen viikon syysloman lokakuulla Kataloniassa. Pääasiallisina houkuttimina toimivat Barcelonassa odottavat Gaudit, minä olin siis päättänyt lähteä jonnekin muualle kuin rakkaaseen Valenciaani. Lähdin matkaan ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita lähden seilaamaan tutkimattomia vesiä.

Majapaikkamme löytyi Salousta uskomattoman edulliseen hintaan 150 euroa viikko, kolme huonetta ja keittiö suuri terassi kerrostalon ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Asunnosta oli mahtavat näköalat Prioratin vuoriston suuntaan ja suurelle rannalle, vastapäiseen puistoon sekä Port Aventuralle päin.
Ympäristö oli siisti ja ihmiset mukavia pääosin espanjalaisia, loma-asunnoissaan.

Varsinainen ruuhkaisa turistikausi oli jo loppunut, mutta silti Saloussa riitti turisteja ja palveluita turisteille.
Briteille oli brittiläisiä ravintoloita sekä kauppa josta sai ostaa brittiläistä ruokaa, myös hollantilaisille näkyi olevan oma kuppila. En perehtynyt Saloun tarjontaan kovin tarkoin, kävimme pari kertaa syömässä paikallisessa intialaisessa ja kaksi kertaa asioimme lähikauppa Diassa. Paikallinen lucutorio joka siis oli nimeltään jotain muuta aukaisi koneensa niin myöhään, etten sinne ehtinyt kuin muutaman kerran siirtämään rahaa tililtä toiselle.

Koska meillä oli auto emme olleet riippuvaisia Saloun tarjoamista palveluista vaan ajelimme ruokaostoksille Reusiin Mercadonaan ja Carrefouriin, niistä sai kaiken tarvitun. Isommat ostokset teimme Valenciassa Nuevo Centrolla, El Salerilla sekä Castellonissa Salerassa. Castelonista haimme siis silmälasit ja kävimme haukkaamassa "hymyilevän Eemelin" isännöimässä Cafe &Té:ssa

Castellon

Barcelonassa ainoa shoppari jossa vierailimme oli Heron Cityn ostari, koska siellä oli eräs tietty kenkäkauppa. Tarragonassa kävimme kaksi kertaa Eroski-shopparilla, jossa oli suureksi ilokseni Jamaica Cafe. Samaa ketjua kuin El Salerissa sijaitseva kahvila jossa olen kahvitellut usein ihanan tummasilmäisen futaaja-ystäväni kanssa. Vaikka miltä kantilta katselisi loma ei ole pelkkää shoppailua, joten kokemuksia riitti monenlaisia.

Isäntämme, joka muuten on maailman ihanin ihminen varoitteli meitä Reusin pysäköintivaikeuksista sekä ruuhkista. Meidän näkövinkkelistämme liikennettä oli vähän se sujui jouheasti ja Inva P-luvalla sai parkkipaikan älyhelposti.

Toisin oli Tarragonassa!
Sieltä en onnistunut löytämään millään käyntikerralla ensimmäistäkään laillista pysäköintipaikkaa, no en oikeastaan laitontakaan. Kaupunki oli suoraan sanottuna tupaten täysi joka kerta siellä asioidessamme.
Olin etukäteen unelmoinut miten käyn katsastamassa kaikki Rooman aikaiset nähtävyydet, pieleen meni, en päässyt lähestymään niitä mistään suunnasta. Erityisesti mieltäni kaihersi amfiteatteri jonka toki näin sillalta ajaessani ohi, mutta olisin niin tahtonut vierailla siellä.

Viimeisenä matkapäivänä sisuunnuin ja jätin auton KYLMÄSTI luvattomasti hätävilkuilla liikenneympyrään parkkiin ja kävelin sillalle räpsimään ihania kuvia tuosta historiallisesta nähtävyydestä.

Akvedukti sijaitsikin syrjässä tienposkessa ja oikein parkkipaikan kera, joten sinne päädyimme tassuttelemaan pidemmäksi aikaa. Ympäristö oli viehättävä, sekä siisti ja itse akvedukti VAKUUTTAVA!
Lapset olisivat tahtoneet kävellä siellä ylhäällä, mutta en lämmennyt ajatukselle vaikka kiipesimmekin sinne korkealle, ihanat maisemat.

Tarragona

Akvedukti

Akvedukti ja mä

Emme käyneet kertaakaan Saloun suurella platjalla vaan asuntomme lähistöllä sijaitsevalla rannalla, joka on lapsiperheiden suosiossa. Pieni lahdenpoukama oli meille mainio valinta, kahvilasta sai kahvia sekä jäätelöä ja mukaavuslaitoskin oli avoinna. Testasimme myös rannan ensiapupisteen, esikoinen kaatui ja sai pahat haavat jalkaansa, ammattitaitoisesti Creu Rojan sairaanhoitaja-setä se puhdisti ja sitoi –eikä maksanut mitään!

Platja

Rantaa

Ranta

Eräs seikka joka valaistui meille heti ensimmäisenä matkapäivänämme katutorilla Reusissa, oli katalaanien ja valencianojen ulkonäöksellinen ero. Valencialaiset ovat mielestäni paljon kauniimpia ja pukeutuvat paremmin ja puhuvat ymmärrettävästi. No tämähän on puhtaasti minun oma mielipiteeni.

Eroavaisuus ei rajoitu pelkästään ulkonäköön vaan selkeästi katalaanit ovat luonteeltaankin eroavaisia.
Minun oli monella kohtaa vaikeaa ymmärtää tuota kansallismielisyyttä vaikka se oli minulla tiedossa etukäteen. Paikkapaikoin se ilmeni halveksivana käyttäytymisenä muualta olevia kohtaan, vihamielisyyttä toki eikä varsinaista kyllästymistä näkynyt missään.

Tämä ylimielisyys tuli selkeästi esille Barcelonassa, Reusissa kansa oli ylpeydestään huolimatta mukavaa, vähän sellaista maalaisen oloista meininkiä, kyräillään oudon värisiä turisteja, mutta suhtaudutaan avoimesti. Saloussa toki palvelu oli kaikissa vierailemissamme paikoissa erittäin kansainvälistä.

Barcelonasta muodostui monella tapaa historiallinen kokemus:
Olen aina suhtautunut negatiivisesti kerjäläisiin, en missään tapauksessa ole koskaan ajatellut antaa kerjäläiselle yhtään mitään. Tätä espanjalaiset ystäväni eivät ymmärrä, heille se on täysin arkea.
Olimme aamulla liikkeellä, kaupat availivat oviaan odotimme Burger Kingin aukeamista, ja havaitsimme siinä oven pielessä istuvan kerjäläisen.

Menimme sisään BK:n ja joimme jotain sekä kahvia, kerjäläinen tuli sinne ja sai ilmaiseksi mukillisen vettä.
Pidimme pikaisen perhepalaverin kuin yhdestä ajatuksesta:
Annammeko hänelle rahaa?
Äänestystulos oli 4/4 joten valtuutimme porukan nuorimman antamaan kerjäläiselle rahaa.
Kun kuopus oli laittanut rahat kerjäläisen kuppiin näimme sellaisen hymyn jollainen valaisee koko maailman sekä saimme kiitoksen jossa ei ollut tippaakaan nöyristelyä tai alemmuutta.
Eli kyseenalainen hyväntekeväisyytemme tuotti ainakin meille hyvän mielen.
Ehkäpä myötämielisyytemme tätä kyseistä henkilöä kohtaan johtui hänen ukonäöstään:
Mies 30-40 v pitkät hyväkuntoiset puhtaat hiukset, siisti parta, kauniit ruskeat silmät, siistin oloinen vaatetus joka viestitti ”metallihenkisyyttä”. Hmmm, saa nauraa ken mielii.

Tässä ensimmäinen osa kokemuksistamme Kataloniasta ja vähän Valencian puoleltakin.