Espanja kutsuu jälleen osa 2. (Pilar de la Horadada ja Torrevieja)

Espanja kutsuu jälleen, osa 2 (Pilar de la Horadada ja Torrevieja)

Tämä on jatkoa blogille Espanja kutsuu jälleen , ensimmäisen osan löydät osoitteesta:

http://www.espanja.org/node/67757

28.5.

Olin laittanut kellon herättämään kahdeksalta. Olin tosin yöllä herännyt joskus 1.30 paikkeilla ja sitten joskus neljän maissa kun ukkonen jyrisi ulkona ja nyt siis klo 8:00. En tosin jaksanut nousta ylös heti, vaan laitoin puhelimen torkkutoiminnolle. Siinä sitten mietin, että kyllähän tässä pitää nousta, jotta päästään jossain vaiheessa poiskin klubista. Nousin siis ylös ennen puhelimen uutta herätystä. Menin heti suihkuun, jotta heräisi unen pöppöröstä. Kun suihkuun menin, niin kaikki ok. Sitten yhtäkkiä loppui veden tulo kuin seinään. No ajattelin, että lähden keittämään kahvia ja seuraan, milloin vettä taas tulee. Liljakin oli minua etsimässä ympäri huoneistoa, oli herännyt sillä aikaa kun olin suihkussa. Kun sain kahvin napsautettua päälle, niin kokeilin keittiön hanoja ja sieltä tulikin vettä. Menin siis jatkamaan suihkua. Suihkussa ollessani oli Merja kattanut pöydän ja pääsin siis syömään heti suihkun jälkeen. Muutkin jo heräilivät.

Syömisen jälkeen jatkoin edellisillan pakkaamista, alkoi jo kassirivi olla valmis siirtymään autoon n. klo 9.30 paikkeilla.

muutto tulossa

Keittiön jääkaappikamat kylmälaukkuun ja laukut autoon. Auton lastauksen saimme käyntiin noin 20 minuuttia vaille kymmenen. Tarkastin vielä huoneiston unohtuneista tavaroista. Kassakaapin avaimen oli Merja unohtanut paikalleen, sehän piti respaan palauttaa. Otin sen ja menin autoon, muut jo siellä odottivat.

Respaan pääsimme ajoissa ja avaimet oli luovutettu ja matka alkanut klo 10:05, suuntana Granada ja siellä Alhambra. Lippuja ei ollut etukäteen tilattu, joten Nazirin palatsin saisimme unohtaa. Laitoin Mian töihin ja se laittoikin meidät ajamaan Rantatietä Almeriaa kohti. No Mia tietää/tietänee paremmin. (Niille, jotka alkavat lukea vasta nyt blogin toista osaa, kerron, että Mia on Mio-navigaattorimme, joka on minetty Miaksi, koska on naisääni, espanjalaiseen tapaan). Matka jatkui moottoritietä, muistin, että olin laittanut asetuksiin tulliteiden välttämisen ja moottoritien etusijaistamisen. ehkä sen takia Mia halusi vain moottoriteitä ajella. Muutin asetusta niin, että muutkin tiet huomioidaan. Reittisuunnitelma ei siitä kuitenkaan muuttunut. Ajoimme aikamme kunnes yhtäkkiä tunnelin jälkeen ilmoitettiin, että tietyö edessä ja se tarkoitti sitä, että moottoritie oli suljettu. Mitään kiertotie opastusta ei ollut. Ajoin alas moottoritieltä, Mia huuteli, että aja moottoritiellä liikenneympyrästä, liittymä se ja se. En sinne moottoritielle kuitenkaan päässyt, kiersin sitten siinä liikenneympyrässä ympyrää. Se on muuten hyvä miettimispaikka, jos ei tiedä varmaa suuntaa, pyöritään vaan. On joskus tullut kolmekin kierrosta pyörittyä. Laitoin Mialle, että juuri se moottoritie on vältettävä alue. Ja siitäkös Mia suuttui. Ei suostunut enää päivittämään kartta-aineistoa ollenkaan. Ajoin nyt sitten paperikartan mukaan rantatietä, sillä edessäpäin pitäisi olla tulossa isompi tie, joka johtaa Granadaan. Kyllä Mia suostui sen kertomaan, mutta ei näyttämään. Eli jotain vikaa siinä on, liekö kuumenemisella jotain tekoa asiassa. Viimein tuli se isompi tiekin ja pääsimme taas vauhtiin ajamisessa. Kyllä se Mia osasi ennen isoa tietä olevan ruuhkautumisen kertoa.

Tie alkoi nousta ja maisemat hienontua. Olipa joku järvi tai jokikin keskellä vuoria. Granada alkoi lähentyä ja lumihuiputkin paljastuivat näkyviin. Ei enää kauaakaan kun olimme jo Granadassa ja Alhambran viitoitukset alkaneet. Mia opasti jotakin toista kautta, mutta en sitä uskonut. Päätin mennä nyt viitoituksen mukaan ja hyvin sen mukaan löytyikin perille. Parkkaus oli ennen pääportteja, 2 parkkialuetta kolmesta jo täynnä. Olimme paikan päällä klo 12:39. Jätin muut pääportille ja ajoin itse parkkipaikalle, kaivoin kattoboksista rattaat, jotka oli suunniteltu Artulle, mutta Lilja käyttäisi niitä nyt ennen kuin Arttu tulee ja erityisesti täällä Alhambrassa. Meni aikansa, ennen kuin sain rattaat alas boksista, pyörät paikalleen, ratasosan paikalleen ja aurinkokuomun kiinni, sitten vielä vedet mukaan ja pääportille. Tuli siinä kävellessä mieleen, että olisi pitänyt aurinkovoidettakin ottaa, no unohtui. Muut olivat istumassa ja lähdimme Liljan rattaisiin laittamisen jälkeen kävelemään ja etsimään paikkaa, josta liput ostetaan. Se löytyikin ja jonottamisen jälkeen( vartija oli hyvin tarkka, että lipun myynti taloon ei mennä ennen kuin on oma vuoro) olimme lippuluukulla. Siellä selvisi, että pääsisimme Alhambran linnakkeeseen vasta klo 18:00(liput olisivat 12 eur, vanhemmiltani 9 eur), ympäröivään puutarhaan ja Generalifen palatsiin voisi tutustua kyllä(liput 7 eur, Liljasta ei mennyt mitään). Emme halunneet odottaa niin kauaa, mutta kun tänne kerran oltiin varta vasten tultu, niin päätimme tutustua puutarhaan ja palatsiin. Saimme liput ja siirryimme portille. Portin jälkeen kävelimme käytävää, jota reunustivat upeat, olikohan sypressipuut. Veden johtokanava meni käytävän alitse linnakkeeseen.

vesikanava linnakkeeseen

Jatkoimme kävelyä ja tulimme polkujen risteykseen. Istuimme penkille tutkimaan karttaa. Päätimme mennä puutarhaan ja sitten käymään Linnakkeen muurien sisäpuolella, minne tällä lipulla pääsi. Puutarha itsessään oli varsin upea, useita kukkia, vesilähteitä, aitoja ja hienoja kivettyjä kulkuväyliä kuvioineen.

puutarha

Kun kiersimme puutarhaa, niin tuli se päässä vastaan Generalifen palatsi. Menin hakemaan isän ja äidin, jotka olivat jääneet puutarhan keskipaikkeille huilaaman penkille. Menimme siis yhdessä sisään palatsiin.

Rattaat otettu käyttöön kattoboksista

Rattaat jätin sisäänkäynnin viereen, kun näytti varsin portaikkoiselta tulevat kulkuväylät. Yritimme ehtiä pikaisesti ennen ryhmää, joltain risteilyltä. Kiipesimme portaita ja edessä avautui useita vesiputouksia käsittävä palatsin sisäpiha. Kukkaistutuksia oli laitettu ja piha oli varsin kuvauksellinen. Jatkoimme matkaa sillä nuolet osoittivat katsottavien paikkojen jatkuvan. Mietin, että mitenköhän ne rattaat.

Generalifen palatsi

Seuraavassa sisäpihassa oli myös vesiputousaiheet kukkineen ja upeat katto-ornamentit, näkymät kaupunkiin päin olivat myös upeat ja taas jatkui matka seuraavaan sisäpihaan.

Katto-ornamentit Generalifen palatsissa

Upea palatsi, paitsi, että jos haluaisi jalkapalloa pelata, niin eipä olisi sille tilaa, vaikka hyvät sisäpihat olisivatkin, hehheh. Tuli viimein poistumisportti eteen, siinä kohtaa mietin, että mitä nyt. Tehtiin niin, että muut menivät siitä portista ja minä palasin takaisin päin hakemaan rattaita. Ei ollut kovinkaan helppoa mennä vastavirtaan. Varsinkin kun niitä risteilyporukoita tuli taas uusi ryhmä vastaan. Eräät ensimmäisistä portaista olivat vaikeimmat. Täytyi odottaa, että suurin osa ihmisistä olisi jo tullut siitä ylös, niin minä pääsisin menemään alas. Onnistuihan sekin. Sain rattaat kantoon ja portaita alas. Vähän ne ihmiset joutuivat väistelemään kun vastavirtaan menin. Ensin taisivat mielellään antaa tietä kun oli lastenrattaat tulossa, mutta kun lasta ei ollutkaan niin varmaan ihmettelivät, että mitä tuo mies rattaissa pientä vesipulloa kuljettaa.

Näin muut kukkaispuiston jälkeen yläpolulla, portaat olivat suljettu, joten meidän piti tavata vasta siellä ensimmäisessä paikassa, jossa oli kartta tutkittu. Menin siis sinne ja pian jo muutkin tulivat. Siinä aikamme istuimme ja tyhjensimme vesipulloja. Päätimme mennä ainakin sen verran muurien sisäpuolelle, että voisimme sanoa käyneemme Alhambran linnoitusmuurien sisällä. Näin siis teimme. Kun pääsimme muurien sisäpuolelle, minä ja Merja jatkoimme vielä hieman matkaa tutkien tätä aluetta, kunnes tuli vastaan portti, johon tarvittaisiin se iltalippu. Muut istuivat penkillä odottamassa. Pääsimme tutustumaan pikkupuutarhaan ja upeaan kaareutuvaan sypressikäytävään.

Kaareutuva käytävä

Kiiruhdimme jo takaisin, jotta muut eivät pitkästyisi. Kun tapasimme muut niin lähdimme kävelemään porttia kohden. Minä ja Lilja laitoimme suuren vaihteenpäälle ja menimme maksamaan parkkauksen, 2h ja 20 min, 4,65 eur. Kävelin autolle, Liljaa rattaissa työntäen. Pakkasin rattaat kattoboksiin ja ihmettelin, että sain boksin niin helposti kiinni. Laivalla sen kiinnittäminen oli tuottanut tuskaa. Ajoin lähemmäs pääporttia, huomasin vasta nyt, että vain bussit olivat sallittuja tälle alueelle. No menin silti, nappasin muut kyytiin ja ajoin pois. Suuntasimme kohti Torreviejaa.

Meillä oli jo hyvin nälkä ja ajatuksemme oli käydä jossain tienvarsi paikassa syömässä. Jossain vaiheessa sitten tuli vastaan kaupunki tai kylä nimeltä Alfacar. Sinne oli opastuksena merkattu muutama ravintola. Valitsimme yhden ja menimme sinne. Paikka oli varsin suosittu, espanjalaisia oli monia, syömässä varmaankin lauantairuokaansa siellä. Menimme pihalle, sillä sisällä oli niin kova puheensorina, espanjalaiset taitavat olla melko kiivaita puhujia. Odotimme aikamme mutta tarjoilija ei tullut ottamaan tilausta. Menin sisään selvittämään ja sain tilattua meille oluet, ja sisäfilepihvi annokset porsasta, Liljalle ranskalaisia ja appelsiinimehua. Odotimme aikamme, niin pöytään alkoi tulemaan verkkaasti 3 olutta, leivät, aterimet, 1 olut, mehu. Ehdin jo noita puuttuvia olutta ja mehua kysyä. Onneksi Lilja sai ranskalaiset pikaisesti. Ennen kuin olimme saaneet tilattua mitään, niin Lilja oli jo tosi kärsimätön, lähes alkoi itkemään kun ruokaa ei tullut. Onneksi joku antoi hänelle tikkarin, niin jo mieli parantui. Meidänkin ruokamme tuli pöytään, olimme sitäkin aprikoineet, että tuleeko vain pelkkä pihvi ilman mitään lisäkkeitä vai miten se tarjoillaan. Jossain maassa on tullut juuri niin, että pelkkä pihvi ilman lisukkeita. No, annoksessa oli pihvi, iso, leikattuna syiden suuntaisesti ja levitettynä isoksi pihviksi. Lisäkkeenä paistettuja, melko suolaisia perunoita, jotain paprikasäilykettä ja salaatin lehti. Kun aloin maistelemaan pihviä niin se oli kyllä hyvä. Mikään ainesosa lautasella ei ollut pahaa. Söin annokseni melko pikaisesti, muiden vielä syödessä omiaan. Aloin sitten maistelemaan Liljan ranskalaisia. Maiston Liljan mehuakin, ja se oli tuorepuristettua aitoa appelsiinin mehua. Annoksen hinnaksi oli listalla laitettu 10 euroa, oli kyllä hintansa arvoinen. isä ei jaksanut syödä pihviään, vaan antoi minulle palan syötäväksi. Minä sitä sitten Liljalle yritin tarjota. Sain Liljan ottaman pienen palan ja jo alkoi pihvi hänelle maistua. Äitikin luovutti pihviään Merjalle ja minulle ja kun hetki vielä meni, niin isä antoi loputkin pihvistään minulle. Pienet ovat vanhempieni mahalaukut. Mielelläni minä otin pihviä vastaan. Kun olimme syöneet, niin menin sisälle kysymään minne ruoka maksetaan. Kuulemma tiskille, yritti vielä kahvia tarjota, mutta mielestäni meidän piti jo päästä jatkamaan matkaa. Kun lasku tuli niin siinä olikin annosten hinnaksi laitettu 12 euroa. Heillä oli kaksi listaa, joissa oli eri hinnat. En tiedä oliko tarkoituksella vai vahingossa, sain kuitenkin pihvit 10 eurolla. Kokonais ruokailuhinta juomineen 55 euroa ja tipit päälle. Jatkoimme matkaa.

Ruokailun jälkeen tarkoitus oli ajaa jonkinmoinen matka ja ottaa kahvit jossain tienvarsikuppilassa. Kun alkoi kuskia haukotuttamaan, niin muut alkoivat ehdottelemaan kahvipaussia. Päätimme ottaa seuraavien kilometrien aikana ilmestyvän kahvipaikan taukopaikaksemme. Tulikin kyltti, jostain Hostellista, sinne siis käännyin päätieltä. Paikka oli baarin tapainen, pyysi 3 maitokahvi ja yhden pikkuisen ilman maitoa sekä mehua, tarjolla oli ananasta tai persikkaa. Valitsin Liljan puolesta ananaksen. Koko lasku oli 7 euroa. Samassa tilassa missä oltiin olisi ollut myytävänä myös neitsytoliiviöljyä sekä hunajaa. Oli suuri 5 litran pullokin ja kysyin hintaa, olisi maksanut 20 euroa. Joimme kahvit, tyhjensimme rakot ja matkoimme matkaa. Seuraavana vuorossa Lorcan kaupunki, jossa oli maanjäristyksen aiheuttamia vahinkoja muutamia viikkoja sitten. Ajattelimme ajaa Lorcan kautta, kun se reitillämme oli. Kun tuli Lorcan risteys ja liikenneympyrä, niin Lorcaan johtava tie oli suljettu. Emme siis menneetkään Lorcan kautta vaan ohitimme sen moottoritietä pitkin.

Pilar de Horadada on se kaupunki, jossa hotellimme olisi seuraavat 4 yötä. Olin laittanut Miaan asetuksen kyseisen paikan keskustaan. Kun Mia alkoi neuvomaan meitä vasemmalle vaikka hotelli olisi rannalla eli oikealla, niin tuli taas miettimisen hetki ja minne mennä, kiersin liikenneympyrän yhden kerran ja päätin mennä Mian opastamaan suuntaan, jos vaikka sieltä menisi jokin moottoritien alitus, josta en tiedä. Tuli kaupunkimaisempaa maisemaa ja selvä keskusta, kuten pitikin Mian asetuksen mukaan. Sitten välähti mieleeni, että varmaan on niin, että kaupunki on ylempänä ja rannalle on sitten tullut asuntoja myöhemmin. Kuten on Orihuelan kaupunki ”sisämaassa” ja Orihuela Costa rannalla. Kaupungissa tuli kyltti Tourist Infosta, sitä lähdimme seuraamaan, sekään ei ollut helppoa. Tuli jo tunne, että nyt on Tourist Info hukassa. Liian vähän oli kylttejä toimistoon opastamisessa. Viimein paikka löytyi ja ovet olivat tietenkin jo kiinni, kellohan oli jo noin puoli yhdeksän. Seinässä oli kuitenkin kartat, joista jäljensin itselleni päätiet paperille ja reitti tuntui varsin helpolta. Ei muuta kun suunnistamaan. Matkalla ennen kuin jatkoimme niin kävin kaupassa hakemassa täydennystä.

Suunnistus ei sujunutkaan niin kuin oli tarkoitus. Taas oli juuri se tie suljettu, jolle olisi pitänyt mennä, lähdin siis rannan suuntaan. Ajattelin, että jos menisin rantakatua niin pääsisimme hotellin viereen. Rantakadulla tulikin yksisuuntaisia katuja, joten siinä ajaminen vaati aina välillä siirtymisen kauemmas merta. Ei tuntunut hotellia tai edes sen nimisiä katuja löytyvän, mitä siinä hotellin lähimaastossa piti olla. Sitten Mia yllätti, sen ruudussa kaukaisuudessa näkyi se katu, jota pitkin päästiin hotellille. Suunnistin siis siihen suuntaan. Jo alkoi katukin leventyä, kun kyseessä oli Avenida Frances. Hotelli oli kulmassa näkyvissä.

Hotellilla menin respaan selvittämään olimmeko oikeassa paikassa ja olimmehan me. Parkkipaikalla ei ollut tilaa autolle vaan piti alkaa etsimään paikkaa lähimaastosta. Lähistöllä oli iso hiekka kenttä, jonne oli muutama auto jo parkattu, sinne laitoin meidänkin automme. Otimme tavarat kantoon ja suunnistimme huoneeseenne. Huone oli varsin pieni, todennäköisesti yhtä suuri kokonaisuudessaan kun meidän edellisen paikan olohuone oli ollut. Ja tämä käsitti 2 makuuhuonetta, olohuoneen, keittonurkkauksen sekä kylpyhuoneen. Pienet olivat tilat. Ruokapöytänä toimi parvekepöytä ja tuolit, jotka oli nostettu sisään. Olohuoneessa oli vain sohva ja sohvapöytä sekä pienen pieni televisio tason päällä. Huoneisto tuntui varsin ahtaalta sen edellisviikkoisen jälkeen. 30 euroa / yö, ei voi paljoa odottaakaan.

Ensin oli ajatus, että isä ja äiti nukkuvat parivuoteessa ja minä ja Merja toisessa huoneessa, Lilja patjalla lattialla. Tosin patja ei kovin hyvin siihen lattialle mahtuisi. Sänkyjen väli oli vain noin 30-40 senttiä. Sillä aikaa kun kävin autosta hakemassa lisää tavaraa, niin olivat keksineet, että nukumme kuten laivalla. Äiti ja Merja toisessa varsin pikkuisessa huoneessa ja me muut parisängyssä. Parisänky vaan ei ollut niin iso, että siinä kolme pystyisi nukkumaan. Laitoimme Liljan patjan lattialle ja minä nukkuisin isän kanssa parisängyssä.
Nautimme iltapalaksi sipsejä, suolapähkinöitä, olutta, mehua ja pikku leipäpalat. Lilja lajitteli vaatteitaan laatikoihin, aivan itse alkoi sitä tekemään. Viikkasi tarkasti vaatteet ja lajitteli mekot omaan paikkaan ja muut omaan paikkaansa. Kun Lilja oli laittamassa laatikkoa kiinni, niin etu ja keskisormi jäivät laatikon väliin. Parku oli kova. Hetken kuluttua kun sipsit maistuivat niin Liljan puheiden mukaan sipsien suola paransi kivun. Kävimme Liljan kanssa iltasuihkussa. Minä olin nimittäin läpimärkä hiestä kaikkien tavaroiden kantamisen jälkeen. Hotellin edessä oli jokin yhtye soittamassa klassikoita, niitä äiti mielellään parvekkeelta kuunteli. Minä aloin kirjoittamaan blogia ja muut menivät nukkumaan noin klo 00:00. Itse antauduin unelle ja menin sänkyyn klo 1:00.

29.5.

Huonosti nukuttu yö, heräilin yöllä useita kertoja milloin vessa hätään, milloin isäni tuhisemiseen ja hieman sitäkin mietin, että löytääkö hän vessaan uudessa paikassa, pilkkopimeässä huoneistossa. Ja aamulla noin kuuden aikaan aamulla, kun isä yritti avata koko ikkunan peittäviä, rullattavia säleitä niin silloin heräsin myös. Kävin hänelle hieman niitä avaamassa, jotta pääsi parvekkeelle. Huonosti olivat nukkuneet myös muut toisessa huoneessa, siellä oli kuulunut baarista palailevien ääniä ja korkojen kopsetta. Mietimme aamulla nukkumajärjestelyjä uudelleen. Aamiaisen söimme terassilla vaikka kovin lämmin päivä ei tuntunut olevankaan. Sisällä ei oikein olisi mahtunut syömään. Ongelmia oli vedenkiehumisessa, sillä kahvinkeitintä ei ollut. Oli toki maitolämmitin, mutta ei se tarpeeksi vettä kiehuttanut. Merja kokeili eri levyjä, mikä olisi nopein. Siinä yhteydessä meni sulake, jonka huomasimme vasta myöhemmin. Merja laittoi mikroaaltouunin veden lämpenemään. Sitten mukana olleella kahvisuodattimella ja jollain mittapurkilla kahvit ”tippumaan”. No saimme jonkinasteiset kahvit aikaiseksi. Maistelimme myös pakkauksen boqueronesia, joka oli aiemmin ostettu.

Lähdimme, minä, Merja ja Lilja kiertämään hotellia ympäri. Allasalue löytyi, mutta oli hieman liian kylmä mennä uimaan, sillä taivas oli pilvessä.

Allasalue

Kahviautomaattikin löytyi, jos vaikka se kahvin keitto ei ollenkaan onnistuisi. Langaton verkko näkyi olevan myös sillä respan lähellä oli ihmisiä tietokoneineen. Menimme takaisin huoneeseen ja minä ajattelin käydä kokeilemassa toimiiko langaton verkko. Otin kannettavan kainaloon ja lähdin respaan. Istuin alas nojatuoliin, jossa olin nähnyt jonkun tietokoneilevan, mutta eipäs minulla alkanut kone pelittämään. Ajattelin kysyä asiaa respasta, mutta siinä oli liian paljon ruuhkaa. Ajattelin kysyä myöhemmin asiaa. Huomasin hotellin edessä olevan moottoripyöriä kymmeniä.

Moottoripyörätapaaminen

Myös huoneemme parvekkeelle kuului musiikkia ja lounastavia moottoripyöräilijöitä. Ehdotin, että menemme alas katsomaan moottoripyöriä. Näin tapahtuikin. Moottoripyörät olivat juuri lähdössä. Melu oli ajoittain kova. Niitä yhdessä ihmettelimme. Kun enää muutama oli jäljellä, niin kävin hakemassa tietokoneet ja rahat ja kamerat. Olimme lähdössä ajelemaan ja syömään.

Suuntasimme kohti Torreviejaa. Ajoimme moottoritietä pitkin. Mia jäi kotiin, joten edessä olikin pian tiemaksu, 1,80 euroa. Jatkoimme pitkään, kaukaisuudessa näkyi iso Torreviejan suolajärvi. Käännyin pikkutielle kohti Torreviejaa ja se olikin aika mukava tie. Hedelmäpuita oli tien molemmin puolin, sitruunoita, appelsiineja ainakin. Olisi ollut kiva mennä poimimaan niitä suoraan puusta. Jossain oli oksat tulleet aidan ulkopuolellekin, joten se olisi ollut mahdollista. Päädyimme Orihuela Costalle ja siitä matkasimme keskustaa kohden satama-alueen kautta. Näytin muille suolakuljettimen, jolla suola siirtyy satamaan suolajärviltä. Se ei tosin ollut päällä, ehkä, koska oli sunnuntai. Ajattelin käydä turist infosta hakemassa karttoja mutta sekin oli kiinni. Kiersimme Torreviejaa ristiin ja rastiin, Carrefourin pihalla ei ollut autoja, joten sekin oli kiinni. Vein porukan Kansojen puistoon.

Kansojen puisto

Siellä tutkailimme kaikki lintuja ja Lilja ja Merja kävivät lasten leikkipaikallakin. Pysähdyimme puistoon virkistymään varmaan noin puoleksi tunniksi. Matkaa jatkoimme taas keskustaan, ajatuksena jos menisimme rantaan syömään. Autopaikkaa vaan oli mahdoton saada, joten jätimme sen mielestämme ja lähdimme hotellikotia kohden. Ja taas moottoritiellä, sitä ajettiin aikamme, kunnes tuli merkki, että tullitie tulossa. Minä pujahdin pois edellisestä risteyksestä ajatuksena välttää tietulli, no tulihan se sitten poisliittymän jälkeen. Päädyimme näin Zeniaan. Lähdimme ajamaan pienempää tietä kohti hotellikotia. Jos tulisi jokin sopiva ravintola eteen niin menisimme sinne. Sitten erään liikenneympyrän jälkeen tuli useita ravintoloita, ajoin pois ravintolaliittymästä. PArkkasimme auton ja tutkailimme tarjontaa. Päädyimme menemään kiinalaiseen ravintolaan ja ottamaan sieltä ateria 4:lle hengelle. Lilja otti riisiä ja kananmunaa. Mahat tulivat kaikille täyteen niistä kaikkiaan 5 ruuasta ja riisistä ja kevätrullista.

Täydellä vatsalla on helppo hymyillä

Kokonaishinta juomineen hieman alle 50 euroa. Lopuksi saimme laskun kera snapsit poislähtiessä, Lilja sai tikkarin.

Lähdimme ajamaan taas kohti hotellikotia, aurinko oli jo alkanut paistaa lämmittävästi. Nyt ajoimme oikeaan osoitteeseen melko suoraan. Hotellilla otimme vielä jotain puuttuvia kasseja autosta mukaan. Merja yritti vaihdattaa meidän huoneemme, mutta ei onnistunut. Sanoivat, että kannattaa yrittää huomenna uudestaan. Sain koodin samalla hotellin verkkoon ja taas alkoi lyyti kirjoittamaan, vai sanoisiko tässä tapauksessa Timo. Sain blogin päivitettyä ja hieman siirrettyä kuviakin vanhaan blogiin. Palasin takaisin huoneistoon hieman kiireellä, sillä oli ollut puhetta uimaan menosta, mutta kun tulin takaisin niin Merja ja Lilja olivat jo käyneet uimassa. No jos minä yrittäisin sitten huomenna.

Kirjoittelin siinä vielä huoneessa tätä päivää ja lueskelin jotain lehteä. Sitten ajattelin mennä soittamaan kotiin skypen kautta. Kysyin Liljalta haluaako lähteä mukaan, mutta ei halunnut. Menin siis yksin ja kävin automaatista ostamassa maitokahvin 0.80 euroa. Yhteyden muodostettuani, huomasin, että kotona ei ole skype ohjelma päällä. Otin siis etäyhteyden kotiin ja menin laittamaan sitä ohjelmaa päälle. Ongelmaksi muodostui kuitenkin salasanan muistaminen. Laitoin kameran päälle, josko kotona oltaisiin ruudun lähettyvillä ja siellähän Suvi istui koneen ääressä. Oli varmaan huomannut, että jotain tapahtui tietokoneella. Pyysin Henrin laittamaan oman tunnuksensa ja salasanansa Skypeen, jotta voisimme soittaa. Näin tapahtui ja muutaman vastoinkäymisen jälkeen sekä puhe että kuvayhteys toimi. Otin jopa kotona olevan nettikameran avulla kivan yhteiskuvan Suomessa olevasta perheestä.

Perhe Suomessa Skypepuhelun ääressä

Aikamme jutusteltuamme aloin laittaa kuvia blogiin. Alkoi tulla jo hämärää, joten minunkin piti lopettaa. En nimittäin löytänyt mistään tietokoneen käyttötilan valokatkaisinta.

Huoneessa oli jo muut menossa pikku hiljaa nukkumaan. Hetken vielä istuivat seuranani ja sitten menivät yöunille. Minä katsoin vielä televisiota jokin aikaa ja kirjoitin blogia. Ihme kyllä minäkin menin nukkumaan jo 23.30 paikkeilla.

30.5.

Nukuin yön jonkin verran paremmin kuin edellisyönä. Ehkä siksi, että tiesin isänkin löytävän vessaan. Tosin Lilja oli yöllä pari kertaa itkuinen, joten minun piti yrittää häntä rauhoitella. Lisäksi Lilja tuli viereeni sänkyyn, joten tila oli hieman ahtaan puoleinen ja lisäksi kun Lilja oli sängyn reunalla, niin en voinut aivan hyvin nukkua kun täytyi pitää huolta, että hän ei tippuisi sängystä. Jossain vaiheessa kiepsautin Liljan keskelle. Sitten huomasin, että Liljan jalka tökkii isän kasvoja, siirsin Liljan alas omaan sänkyynsä, kun hänen jalkansa aina hakeutui isän kasvoihin. Sitten jossain vaiheessa Lilja tuli taas takaisin sänkyymme. Kävin vessassa yöllä, niin sillä aikaa Lilja oli levittäytynyt kokonaan puolelleni, en jaksanut häntä siirtää niin kävin Liljan sänkyyn nukkumaan. Olihan se vähän lyhyt minulle, jalat menivät pois patjalta, mutta kelpasi, ainakin jonkin aikaa. En kuitenkaan siinä unta saanut niin siirsin Liljan omaan sänkyynsä ja menin itse paikalleni. Joskus seitsemän maissa heräsin ja ajattelin, että laitanpa kahviveden kiehumaan tai siis lämpenemään kun siinä kiehumisesta ei voi puhua kun vasta erittäin pitkäaikaisen lämmityksen jälkeen. Menin takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa kävin tarkistamassa tilanteen, ei kiehunut. Odotin rauhassa sängyssä kunnes alkoi kuulua kiehumiseen viittaavaa ääntä. No jo kiehui, varmaan siinä meni 30-45 minuuttia. Melko hidas levy. Sitten aloin olemaan jo sen verran hereillä, että aloin laittamaan kahvia. siinäkin kesti ikuisuus valuttaa pikkuhiljaa suodattimen läpi kuuma vesi. Ja koska halusin kuumaa kahvia, niin laitoin valmiin kahvin kuumenemaan levylle. Siinä valuttamisessa meni varmaan myös 30 minuuttia. Olikohas tuo homma vaivan arvoista. Kylläkin valuttamisen aikana luin lehteä, joten ei siitä niin vaivaa ollut. Parvekkeella oli mielestäni liian kylmä juoda kahvia, joten joimme kahvit sohvapöydän ääressä. Laitoin jopa pitkät housut jalkaan.

Lilja halusi katsoa Titi-nalle dvd:tä, laitoin sen pyörimään. Jossain vaiheessa minulle tuli mieleen, että voisimme kävellä läheiselle leikkipaikalle. Ehdotin sitä Liljalle ja heti oli kiinnostus ylimmillään. Merja ja isäkin lähtivät mukaan. Kävelimme leikkipaikalle, sinne oli matkaa jonkin verran. Ensin ala mäkeä ja sitten ylämäkeä. Leikkipaikka oli melko uuden näköinen, varmaan tehty juuri, sillä vieressä oli valmistumaisillaan kaksi kerrostaloa.

Lilja leikkipaikalla

Lilja leikki aikansa ja sen jälkeen lähdimme rannalle. Liljalla ja Merjalla oli halu tehdä hiekkalinnaa. Kun rannalle pääsimme, niin linnan teko alkoi. Isä tutki rantaa, varmaan kiviä etsi, mutta hiekkaa oli kaikkialla, ei kiviä juurikaan. Kun linna alkoi olla valmis tuli pieni sadekuurokin. Se juuri ja juuri pisaroitti paitaa. Ei voi sanoa, että olisi kastunut.

Hiekkalinna

Lähdimme kävelemään hotellikotia kohden. Rantaan oli rakennettu kävelykatu, josta pääsi hyvin kulkemaan. Alue oli jollain tapaa hoidossakin, sillä työntekijät olivat aluetta siistimässä rikkakasveista.

Kun pääsimme hotellikotiin, niin Lilja alkoi pyytämään, että lähdettäisiin uimaan. Ilma oli pilvinen, joten auringossa ei voinut lämmitellä, jos vedessä kylmettyy. Lupasin Liljalle lähteä uimaan. Siinä samassa alkoikin sataa vettä. Merjakin oli lähdössä, mutta hieman epäröi sateen takia. Sanoin, että kyllä siellä vedessäkin kastuu, mitä yhdestä sateesta. Lähdimme siis uimaan. Uimme kaikessa rauhassa sateen kastellessa päätä hellästi. Moni katseli alas parvekkeiltaan, että ovatko nuo hulluja tai sitten kateellisina siellä kuikuilivat. Oli uimassa lisäksemme 3 isompaa lasta.Kun olimme uineet jo jonkin aikaa ja tarkoitus oli lähteä pois, niin ukkonenkin jyrähti. Olimme jo pois menossa, joten se ei meitä haitannut.

Huoneessa suihkuun ja vaatteet päälle. Tämä huoneisto on kyllä varsin puuduttava. Virikkeitä täytyy itse keksiä kaiken aikaa, luin viikon vanhaa lehteä Malagan uutisista. Sitten aloin tekemään laskelmaa ”kuka on velkaa kenelle”, kun olemme vuorollamme maksuja makselleet, minä olen onneksi vielä saavana osapuolena. Merja alkoi tekemään ruokaa, makaronipataa tällä kertaa salaatin kera. Pääsin valmiiseen pöytään jonkin ajan kuluttua. Söimme parvekkeella. Taivaskaan ei ollut enää niin pilvinen kuin aamulla. Lilja ei pitänyt padasta, vaan minun piti alkaa huuhtomaan makaroneista pois niitä pata-aineksia. Laitoin siis Liljan makaronit lävikköön ja huuhtelin kuumalla vedellä. Jotkin asiat olivat loppuneet tai loppumassa, joten puhuimme kauppaan menosta jossain vaiheessa päivää.

Merja yritti nukuttaa Liljaa, joten minä lähdin siirtämään kuvia ja blogia nettiin. Sain yhteydet pelaamaan hienosti. Sain vähän luettua uutisiakin. Yleareenan uutisien katsominen oli vaan liian hidasta. Tuli noin 5-10 sekunttia kuvaa ja sitten luki, että pieni hetki eli linjanopeus ei ollut riittävä yhtäjaksoiseen uutisien katsomineen. Lähdin viimein huoneeseen päin takaisin. Ala-aulassa isä tuli vastaan, oli lähtenyt etsimään minua. Hänen mielestään Liljassa oli jotain vialla. Lilja oli ollut riehakas ja yhtäkkiä laittanut keittiön valot päälle ja ottanut peiton ja pullon ja jäänyt paikalleen lattialle. Isä siitä oli pelästynyt. No se vika oli päiväunien tarve. Kun tulimme huoneistoon, niin Merja oli nostanut Liljan pedilleen. Itsekin kävin sitten sängylle makailemaan. Jossain vaiheessa Merja ja äiti kävivät baarista hakemassa kahvit. Kahvin laitto kun on hankalaa tässä huoneistossa. Joimme ne parvekkeella. Maitokahvi 1,40 €/kuppi, ilman maitoa 1,20 €. Kun Lilja alkoi heräämään niin lähdimme kauppaan. Ajoin siihen samaan Carrefour supermarkettiin, jossa olin käynyt silloin tulopäivänä. Sen valikoima oli varsin hyvä, vaikkei iso Carrefour ollutkaan. Vertailuhintana voisin mainita patongin hinnan, oli 0,59 – 0,80 eur/kpl, mutta sitten joku Carrefourin oma, 2 kpl samassa pakkauksessa 0,83 €/pakkaus, Carrefourin oma olut 0,23 € ja 0,27 €/0,33 L tai San Miguel 0,51 €/0,33 L 1,25 €/1 L, Carrefourin maito 0,50 €/1L. Jos jotain kiinnostaa jonkun tietyn tuotteen hinta niin laittakaa vaikka sähköpostitse pyyntöä 14.6. mennessä, niin katson seuraavan kerran hinnan kun kaupassa käyn.

Ajoimme takaisin hotelliin ja muut halusivat laittaa iltateetä tulemaan. Minä en teestä välittänyt, söin päiväistä ruokaa jo yhdistettynä eli makaronisalaattia iltapalaksi. Kokeilin Anysee digiboksia tietokoneeseen liitettynä, sen kautta tuli parvekkeella istuessani joitain kanavia. Kun muut olivat lähtemässä nukkumaan niin ajattelin mennä katsomaan sitä kanavaa, joka näkyi tietokonedigiboksin kautta. Kun sitä kanavaa etsin tv:stä niin sieltä löytyikin ohjelma nimeltä El Hormiguero 2.0, sitä katsoimme suurella mielenkiinnolla vuonna 2008 ollessamme Espanjassa, päätinkin katsoa sitä.

Kello oli varmaan jotain puolen kahdentoista maissa kun menin sänkyyn ajatuksena kirjoittaa blogia. Lilja kiipesi sänkyyn myös. Kun oli hieman ahdasta siinä kirjoitella, niin meninkin Liljan sänkyyn blogia kirjoittamaan. Kävi siinä sitten niin, että nukahdin siihen. Heräsin jossain vaiheessa ja sammutin koneen ja nostin Liljan omaan sänkyynsä ja menin itsekin nukkumaan.

31.5.

Heräsin joskus hieman yli kahdeksan. Yöllä oli Lilja tullut sänkyyn nukkumaan ja nyt jotenkuten mahduimme nukkumaan kaikki 3 samassa sängyssä, kun nukuin kyljellään. Isä kävi ainakin 2 kertaa yöllä vessassa tai jossain ja molemmilla kerroilla räväytti valot päälle ja tietenkin minä heräsin. Aloin herättyäni laittamaan kahvia. Laitoin veden lämpenemään. Muutkin pikkuhiljaa heräilivät, varmaan astioiden kolisteluun. Merja kattoi pöydän ja hetken kuluttua, tosin piiiiitkän sellaisen jälkeen pääsimme kahvia juomaan. Liian hankalaa on se kahvin teko. Toivottavasti huomenna alkavassa majoituksessa on kahvinkeitin.

Merjan ja Liljan kanssa kävimme nettiyhteyshuoneessa päivittämässä blogia ja lisäksi Merja maksoi osuutensa nettipankin välityksellä minulle matkasta ja maksuista. Lilja katsoi sillä aikaa lastenohjelmia isosta televisiosta, joka kyseisessä tilassa oli. Sain samalla yhteyden toimistoomme ja muutamia asioita käsittelimme chattaamalla skypen kautta. Sain myös selvitettyä Torreviejasta tehtävän viiniretken asiaa Juurelan kautta, jonka myös tavoitin facebook chatin välityksellä. Monta asiaa tuli hoidettua samalla kertaa. Sähköpostiin oli tullut vastaus, että huomenna 1.6. voimme tavata klo 11:00 sen talon edessä, josta seuraavaksi kahdeksi viikoksi on majoitus varattuna. Merja ja Lilja lähtivät huoneeseen, lupasin mennä perässä piakkoin, sattui kuitenkin niin, että Henri kirjautui skypeen kun olin koneen ääressä, joten muutama asia Henrinkin kanssa tuli chattailtua. Sen jälkeen lähdin takaisin huoneeseen. Lilja ja Merja olivat juuri lähdössä uimaan. Minäkin päätin lähteä mukaan, joten kävin pikaisesti suihkussa ja laitoin uikkarin päälle.

Allasalueella oli melko paljon ihmisiä, olihan kaunis ja lämmin päivä. lähes kaikki näkyvissä oleva aurinkotuolit olivat varattuja. Yksi näkyi kuitenkin olevan vapaana, johon pyyhkeemme laitoimme ja sitten uimaan. Uin altaan päästä toiseen ja menin sen jälkeen vahtimaan Liljaa, joka oli matalassa päässä allasta. Yritin Liljan saada luottamaan uima-apuihin, jotka sillä oli kädessä. Menimme yhdessä syvempään päin. Lilja takertui kaikin voimin kiinni kaulaani, kuin joku apina. Ei halunnut kokeilla uima-apuja. jossain vaiheessa sain kuitenkin Liljan niin suostuteltua, että pidin häntä mahasta ylhäällä ja hän oli uima-asennossa. Matalassa päässä uskaltautui jopa uima-apujen varaan.

Uimassa altaalla

Merja ui muutamaan kertaan altaan ympäri ja sen jälkeen minä lähdin altaalta pois. Menin ensin, jotta suihkuun ei ole ruuhkaa. Myöhemmin tulivat toisetkin altaalta. Merja ja Lilja menivät suihkuun ja hetken kuluttua Lilja liukastui altaassa. Hän löi päänsä ja itku tuli. Itseasiassa edellisenä iltana oli käynyt samalla tavalla, mutta silloin ei sattunut mihinkään. Puhallus, tuo kaikkien kipujen poisviejä, auttoi jälleen.

Olin aamulla puhunut, että lähtisimme ajelemaan tai johonkin. Näin siis pääsimme lähtemään. Ajoin tuntemattomaan suuntaan, niemenkärkeä kohden. Tuolla alueella oli hienoja omakotitaloja. Siellä oli monta sellaista, jotka olisivat olleet kiinnostavia ostokohteita. Kyseinen niemenkärki osoittautui olemaan nimeltään Capo Roig. On se vaan liian kaukana Torreviejasta, ajatellen vuokrausmahdollisuutta, mutta jos pysyvästi tänne asettuisi, niin olisi varmaan kiva alue.

Sitten ajelimme vain johonkin suuntaan, yhdestä liikenneympyrästä valitsimme summittaisesti jonkun suunnan eli San Miguel de Salinas. Melko pian maisema muuttui täysin maaseuduksi. Oli appelsiinipuita, sitruunapuita ja mandariinipuita tien molemmin puolin vaikka kuinka mahdottomasti. Ajettuamme San Miguel de Salinasiin asti seuraava liikenneympyrässä oleva käännös oli Orihuela. Sinne nokka siis suuntasi. Ja vielä enemmän oli edellä mainittuja puita tien varsilla. Vaan ei millään tahtonut löytyä paikkaa jossa pysäyttää kuvaamaan niitä täynnä hedelmiä olevia puita.

Hedelmäpuita

Oli niissä harvoissa pysäytyspaikoissa muutama nainenkin, en tiedä möivätkö meloneja vai appelsiineja. Sellainen erikoisuus oli erään tarhan aidan seipäissä, että ne olivat aivan täynnä etanoita. Miksiköhän ne etanat tuolla tavalla joukko kerääntyy aidan seipääseen.

Etanoiden ryhmäkokoontuminen

Orihuelan kaupungissa oli kapeat kadut, jotenkin oli rakennettu ehkä 4 kerroksisia taloja lähekkäin, joten katu alhaalla jäi varsin pimeäksi. Ajoimme kaupungin läpi. Seuraava suunta, joka tuli vastaan oli muistaakseni Bertil, suuntasimme sinne. Tulipa sekin pikkukaupunki katsottua, tai en tiedä kuinka pikkuinen se oli, sillä siellä oli yliopistokin. Halusin päästä pois jo pienistä kaupungeista ja kun ei se onnistunut omilla avuilla, niin laitoin Mian töihin. Mia alkoikin opastamaan ulos kaupungista. Ajattelin, että Murcia - Alicante tielle, mutta jonkin aikaa ajettuamme olimmekin samalla tiellä kun tullessa. No ajetaan sitten sitä takaisin, vaikka olisin halunnut toisen reitin. Matkalla etsimme jotain ravintolaa, jossa kävisimme syömässä. Ei vaan löytynyt sopivaa ravintolaa tai jos löytyi, niin sen ohi oli jo ajettu.

Lähempänä hotellikotiamme etsimme myös syömäpaikkaa. Erään pihaan jo ajoimmekin, mutta näytti niin tyhjältä paikalta, että jatkoimme matkaa. Mietin, että Torre de la Horadadassa olisi ehkä joku kiva paikka rannassa. Ajoimme sinne ja löytyihän sieltä, olisin halunnut rantaan, mutta oli ehkä hyvä että rantaan ei menty, sillä mereltä tuuli kylmästi. Menimme johonkin saksalaisten suosimaan ravintolaan, joka oli tori alueen laidalla. Muut ottivat jotkut leikkeet 8,5 ja 9 euroa, minä otin Liljan kanssa yhteisannoksen mixed grill eli kaikenlaista lihaa grillistä, siinä taisi olla 4 erilaista pihviä ja ranskalaiset 15,50 euroa. Hyvää oli vaikka kaipasikin kyytipojaksi suolaa. Kokonaissumma oli juomineen hieman alta 50 euroa, tosin meinasivat laskuttaa ensin yhden ruoan liikaa. Ruoan jälkeen suuntasimme hotelliimme. Olin laittanut lähtiessä Mian kotipaikaksi hotellin, joten nyt oli hyvä vain laittaa ”polle” kulkemaan kotiin.

Olimme kotiin päästyämme varsin täynnä ja lepäilyt sängyssä maistuivat. Minä lähdin käymään Liljan kanssa soittamassa skypellä muulle perheelle, sillä oli epävarmaa toimisiko netti vai ei, vaikka se olikin tilattu. Lilja puhui aikansa, mutta sitten alkoi lasten ohjelmat kiinnostaa enemmän. Nettiyhteys katkoi puhelun aikana useaan kertaan ja viimein en saanut yhteyttä ollenkaan aikaiseksi, luovutin siis. Menimme takaisin huoneeseen, jossa muut olivat laittaneet teet kiehumaan. Minua ei tee innostanut, kuten ei koskaan muulloinkaan. Harvassa on ne päivät kun teetä juon.

Iltapalan jälkeen pakkasin tavaroita. Sain melkein kaikki tavarat laukkuihin laitettua. Laukkuja oli taas monia. Katsoin hieman televisiota illalla ja kirjoitin blogia. Ja todella aikaisin tuli mentyä nukkumaan, sillä viimeiset kirjoitukset tein klo 23:20, aamulla kello herättäisi 8:30.

1.6.

Yöllä taas heräsin siihen, että isä meni vessaan. Minä päätin käydä vessassa samalla kertaa. Kun menin olohuoneeseen, niin hän istui pimeässä olohuoneen sohvalla. Kävin vessassa ja jatkoin nukkumista, isä nukkui lopun yön sohvalla. Heräsin aamulla puhelimen herätykseen. Muilla oli ilmeisesti sama herätysaika, sillä kuului muidenkin ääniä. Merja kattoi pöytää, tosin kahvia ei ollut ajatus tehdä kuin vasta uudessa huoneistossa. Pääsimme lähtemään hotellilta klo 9:50. Aamu oli sateinen, hieman liian kylmä shortseille, mutta ne minulla kuitenkin oli jalassa. Ajoin Torreviejaan ja kävin turisti-informaatiossa hakemassa Torreviejan kartat. Sitten oli matkan määränpäänä Cam-pankki, josta oli tarkoitus nostaa rahaa asunnon vuokranmaksua varten. Tiesin erään automaatin, josta lähdin hakemaan rahaa. Kone kuitenkin sanoi, että pankkikirjan magneettinauha on vioittunut. (tosiaan siis kirja ei kortti, kuten Suomessa on totuttu). Ajattelin mennä Cam-pankkiin sisään hakemaan rahaa, se oli kuitenkin toisessa paikassa, joten siirryimme sinne. Tosin en saanut parkkipaikka siitä läheltä, sillä se oli aivan keskustassa. Teimme niin, että sain käteistä Merjalta ja äidiltä, jotta sain vuokran ja netin maksettua yht. 805 euroa /2 vkoa. Lupasin maksaa kun saan sitä Cam-pankista.

Hieman vaille klo 11 olimme talon edessä, jossa oli sovittu tapaaminen välittäjäfirman vuokravälittäjän kanssa. Menin hänen kanssaan ylös asuntoon, 10. kerros, ja tutustuimme huoneistoon. Maksoin vuokran ja allekirjoitin sopimuksen ja sain avaimet. Asunto oli hieno, kaikki oli siistiä, toinen huone hieman pienehkö, kuten monesti on Espanjassa. 2 kylpyhuonetta ja näkymä merelle.

Näkymät huoneistosta Los Locosin rannalle päin

Näkymä La Matan suuntaan päin

Keittiö oli täysin koneistettu, tiskikone, pesukone, jenkkikaappi ja muita pienkoneita. Menimme alas hissillä välittäjän kanssa ja hän lähti, niin me aloimme kantaa tavaroita hissiin. Huoneessa sitten mietimme taas nukkuma järjestelyjä. Päädyimme siihen, että minä, isä ja Lilja nukumme pienessä huoneessa ja Merja ja äiti toisessa. Laitoimme kahvin tulemaan heti kun tavarat olivat ylhäällä.

Piakkoin Merja ja Lilja kanssa lähdimme Carrefouriin ostoksille. Emme olleet varmoja siitä, että onko seuraavana päivänä kaupat auki, sillä on helatorstai. Lähdimme siis ostoksille noin klo 14:00, olin kysynyt välittäjältä onko cam pankki siestalla, hän sanoi, että ei. No väärässä oli hän sillä pankki oli juuri sulkeutunut kun 14:06 olimme sen pihassa. Toisaalta oikeassa, sillä eihän he olleet siestalla, vaan sulkeneet jo siksi päivää. Alkoi sataa niin, että paitakin kastui ja kun piti vielä pankin ovella käydä niin olin melko märkä. Menimme Carrefouriin ja aloimme lastata kärriä täyteen. Ajattelin, että ostetaan ainakin lauantaihin asti ja sitten voin käydä vielä kaupassa ennen kuin lähden hakemaan muita kentältä. Liljan kanssa on laskettu öitä, kuinka monta vielä pitää nukkua, että äiti tulee. Voi sitä riemun päivää kun Lilja pääsee äidin kohtaamaan. Ostokset kerättyämme menimme kassoille päin, siellä aloin miettimään, että mitä me oikeastaan syödään tänä päivänä. Sen pitää olla nopeaa ja erilaista kuin tähän asti. Syömme kuulemma kovin yksipuolisesti, kommentin mukaan. No, lähdin uudestaan hakemaan ruokaa eli kanaa, riisiä ja tuorejuustoa. Siitä saa nopean ja hyvän aterian. En tahtonut mistään riisiä löytää, kysyinkin joltain paikalliselta tätiltä, joka osasi neuvoa suunnan missä riisit ovat. Löytyihän ne, sitten kanaosasto, Suomessahan myydään kanasuikaleita, täällä en niitä löytänyt. Oli kyllä jotain koipireisistä revittyjä lihoja, otin niitä. Sitten vielä se tuorejuusto. En löytänyt kuin juustomaustettuja, siis homejuusto , cheddar, yms. Päätin ottaa sinihomeenmakuisen juuston. Sitten kassalle, valitsimme itsepalvelukassan, jossa itse kaikki tavarat viedään viivakoodien läpi ja lopuksi maksetaan ostokset. Vähän väliä koneessa oli joku ongelma. Useamman kerran piti virkailijan tulla katsomaan mikä vialla. Viimein pääsimme kaupasta pois, sadekin oli lakannut.

Kun pääsimme hotellikotiin, olimme jo kovin nälkäisiä. Liljakin oli varsin väsynyt ja vailla ruokaa. Laitoin pikaisesti riisit kiehumaan ja kanat paistinpannuun, totesin, että kyseiset palat ovat varsin suuria, joten otinkin ne pois ja leikkasin saksilla pienemmäksi. Lisäsin mausteet, sipulit ja viimein homejuustomaustetun tuorejuuston. Maistoin hetken päästä ja totesin myös homejuustomaun toimivan tässä ruoassa. Seurueemme kaikki naispuoliset henkilöt leikkasivat ja pilkkoivat salaattia. Pian olimmekin jo ruoka pöydän ääressä. Kaikille maistui ruoka hyvin ja jälkiruoaksi söimme jäätelöt.

Ensimmäinen ruokailu uudessa asunnossa

Loppuillan tutkin nettiä, otinpa puhelun Suomeenkin Skypen kautta. Totesin, että mtv3:n kymmenen uutiset toimivat moitteetta toisin kun aiempi kokeilu yle areenan kautta ylen uutisia katsoessa. Pääsinpä perille hallitusneuvotteluistakin. Loppuillasta, kun muut menivät nukkumaan, kirjoittelin blogia ja katsoin netin kautta selviytyjiä. Lopulta menin nukkumaan klo 0:30 paikkeilla.

HUOMIO 2.6. jostain syystä en saa kuvia siirtymään sivustolle.

2.6.

Heräsin, joskus noin puoli yhdeksän tienoilla. Halusin vielä hieman pötkötellä sängyssä. Liljakin heräsi samaan aikaan, minua kutsuen. Ei ilmeisesti nähnyt pimeässä huoneessa, että olen vielä sängyssä. Kutsuin Liljaa ja hän tuli viereeni lämmittelemään. Oli peitto lähtenyt yöllä pois päältä ja tuntui kylmältä. Siinä hetken huilasimme ennen ylösnousua ja viimein nousimme sängystä. Suuntasin keittiöön laittamaan aamupalaa, isä oli jo hereillä, kuten oli yölläkin kun räväytti valot päälle kesken yötä. Heräsin siihenkin.

Kahvi alkoi olla jo vähissä, toivottavasti Tuomi muistaa tuoda suomalaista kahvia lisää. Ehkä vielä yksi-puolitoista kahvittelua saamme aikaiseksi näillä kahveilla. Laitoin myös hedelmät kaikki esille yhteen isoon kulhoon, ne olivat ostamisesta lähtien olleet pusseissaan tiskipöydällä ruoanlaiton tiellä. Sain jo lähes kaiken valmiiksi, kun muistin, että voisi paistaa kananmunia. Laitoin kananmunat tulemaan. Oli melko täysi aamiainen; kahvia, patonkia, tomaattia, paprikaa, paistettua kananmunaa, hedelmiä, jogurttia, mehua ja vielä joku pasteija, joka oli ostettu edellisenä päivänä. Eipä sitä näin runsaasti tule arkena syötyä. Ehkä se johtuu siitäkin, että työaamuna ei ole aikaa kun hotkaista vatsan täyte. Ei ole aikaa nauttia aamiaisesta. Yhtäkkiä totesin kellon olevan 10:22, Juurelalla alkaisi tentti 10:30, jonka arveli kestävän noin 15 minuuttia. Sen jälkeen olimme sopineet menevämme petankkia pelaamaan Rosaledan kentälle ja minun piti käydä kaupassa ennen sitä. Jäi nimittäin ainakin vaipat ja appelsiinit ostamatta edellispäivänä. Lähdin pikaisesti liikkeelle. Myös pankkikäynti piti suorittaa, jotta saisin maksettua äidille ja Merjalle lainaamansa vuokrarahat. Cam-pankkihan on aivan Carrefour marketin vieressä. Menin siis ensin sinne. Muutama ihminen oli ennen minua odottamassa vuoroaan. Menin tiskille ja sain pankkikirjan toimimaan ja nostettua 800 euroa velan maksuun. Sitten Carrefouriin, sieltä mukaan hyppäsi, vaippoja, 8kg appelsiinia (hinta mielestäni piti olla 0,56 eur/kg, mutta se vissiin oli 0,28 eur/kg), juustoa ja mehujäitä ja pesukoneeseen kalkkitabletteja. Juurela jo soittelikin hieman yli yhdentoista. Päätimme tavata Rosaledan kentällä klo 11:45. Ajoin takaisin hotellikotiin tai oikeastaan ei voi puhua hotellista, koska tämä on yksityiseltä ihmiseltä vuokrattu huoneisto olisikohan ilmaisu lomakotiin hyvä. Siellä muut miettivät lähtöä rannalle. Lilja lähtisi Merjan kanssa ja vanhempieni kanssa käymään rannalla. Ilmeisesti isä yrittäisi onkiakin kaloja. Minä lähdin autolla kentälle.

Kentälle saavuttuani Juurela siellä jo harjoitusheittoja testaili. Tapasimme pitkästä aikaa, noin 2 vuotta taitaa olla viime tapaamisesta Suomessa meillä, toki on Facebook chatin kautta yhteydessä oltu, mutta naamakkain noin 2 vuotta sitten. Ei ollut yhtään vaivalloinen tapaaminen vaan juttuun päästiin heti siitä mistä oli viimeksi lopetettu. Pelasimme 3 erää, hän voitti 2-1. Tarjosin voittajalle oluen lähibaarissa. Sovimme alustavasti tulevia tapaamisia ja sitten lähdin takaisin lomakotiin. Sinne päästyäni, muut olivat juuri tulleet rannalta. Merja oli kuulemma ottanut hieronnan, hinnat olivat seuraavanlaiset; ylähieronta 5 euroa, jalkahieronta 5 euroa ja koko hieronta taisi olla 20 euroa.

Lilja oli jo todella nälkäinen, laitoin pikaisesti spagetin tulemaan, Merja maustoi ja paistoi porsaan pihvit. Myös edellispäivän ruoan rippeet lämmitin pannulla. Myös salaattia oli vielä edellispäivästä jäljellä. Avasimme punaviinipullon, joka oli ollut alennuksessa puoleen hintaan. Se tosin ei ollut viini minun makuuni, mutta enpä lasiinkaan sylkenyt. Laitoin pesukoneen pyörimään, kun paistamiset oli saatu tehtyä. Ajattelin, että jos täällä on pienet sulakkeet, niin ne paukkuvat jos paistaa ja pyörittää pesukonetta samaan aikaan.

Aterioimme yhdessä pöydän ääressä. Merjan laittamat annokset olivat äidille ja isälle liian suuret. Liljakaan ei paljoa jaksanut syödä. Täytyi houkutella Liljaa ottamaan lihaa lupaamalla jälkiruokaa. Ajattelin, että mehujäät olisivat jo jäätyneet. Eivät vaan olleet, mutta oli vielä jäljellä edellispäivänä ostettuja jäätelöitä.

Ruoan jälkeen Lilja ja Merja alkoivat piirtämään jotain juttuja ja minä aloin kirjoittamaan blogia. Laitoin myös soimaan jonkun cd levyn, joka täältä löytyi, siinä oli balladeja espanjaksi, äiti niistä varsinkin tykkäsi. Kyseisen levyn jälkeen laitoin soimaan levyn, jossa luki salsaa. Kun se lähti soimaan, niin Lilja innostui tanssimaan. Kävin jossain vaiheessa videokamerankin hakemassa ja kuvasin Liljaa salaa. Lilja hyppi ja tanssi ja teki eri liikkeitä musiikin tahtiin. Tuntuu olevan varsin musikaalinen tyttö. Jossain vaiheessa pyysi maitoa ja alkoi jo uni painamaan silmäluomia alaspäin. Lilja nukahti olohuoneen sohvalle pyyhe peittonaan. Minä yritin siirtää kuvia espanja orkkiin, mutta se jostain syystä ei tunnu onnistuvan. Jos saan sen onnistumaan, niin siirrän kuvat, mutta muussa tapauksessa joudutte tyytymään pelkkään tekstiin. Nyt klo 19:00 on lämpötila 22 astetta.

Lähdimme Liljan herättyä Domti nimiseen kauppaan, joka jo viime reissulla todettiin erinomaiseksi hintatasoltaan. Siellä kaikki tavarat maksavat maksimissaan 2 euroa, usea tavara on 0,60 euroa. Ostin kaikenlaista mm. aamutossut 2 eurolla. 2,5 vuotta sitten ostetut samasta kaupasta ovat vieläkin käytössä kotonani, joten kyllä halvalla hyvääkin saa. Kaikenlaista pientä tuli siis ostettua, lasku oli hieman päälle 11 euroa. Kävelimme rantatietä takaisin, Merjalla kahvihammasta pakotti kovasti, joten pysähdyimme baariin matkalla. Lähempänä lomakotiamme kävin vähän roskisdyykkausta harrastamassa. Tai ei edes dyykkausta, sillä kun lähdimme kävelylle, huomasin roskiksen viereen jätetyn sellaisen aalloissa käytettävän laudan onko se nyt sitten bodyboard vai mikä, ei siis lainelauta vaan pienempi. Ajattelin, että käyn sen noukkimassa kun takaisin tullaan. Sillä voi Henri ja Lilja aalloissa kirmata, jos vaan tarkenevat veteen mennä. Olihan se vielä tallella, laitoin laudan auton tavaratilaan.

Kaikenlaisia ostoja tuli kaikkien toimesta tehtyä. Lilja sai mummolta sieltä domtikaupasta ostetun pikkunuken nimipäivälahjaksi. Naiset kun ovat olleet sitä mieltä, että Liljalla pitäisi olla nukke mukana täällä. No nyt sitten on, tiedoksi vaan kotiväellekin, ettei tarvitse nukkea raahata lentokoneessa. Katsoimme vielä illalla kymmenen uutiset katsomon kautta, se toimi moitteetta. Ainoastaan siellä tulevat mainokset hieman ärsyttävät, mutta eipä tarvitse katsomon käytöstä maksaa. Kirjoittelin blogia vielä illalla, katselin pari ohjelmaa ja nukkumaan menin klo 0:30 jälkeen.

3.6.

Heräsin yöllisten tohellusten jälkeen 9:30, ensimmäinen unikatko tuli joskus kahden maissa isäni wc käynnin yhteydessä. Sitten se varsinainen tohellus alkoi. Heräsin siihen, kun isäni keskellä yötä klo 4 yöllä etsi jotain. Se rapina ja ähellys ja kassista tavaroiden kääntely herätti minut. Kysyin mitä etsit ja kuulemma kuulolaitetta. No annoin hänen etsiä sitä ja menin itse käymään vessassa, sillä aikaa oli isä laittanut valot päälle ja täydessä vauhdissa penkasi tavaroita. Huomautin asiasta, että nyt nukutaan eikä etsitä kuulolaitetta, ei sitä yöllä tarvitse. No hän laittoi valot pois ja sanoi, että menee etsimään sitä ulkoa, tarkoitti huoneesta pois menoa. Ja etsintä jatkui, kuulin olohuoneesta kuin olisi kiviä nosteltu pöydältä ja laitettu takasin, joka kerta kolahtaen. Kun isä tuli takaisin huoneeseen hän jatkoi etsimistä sieltä. Sanoin, jo melko kovaäänisesti, jo senkin takia, että ei hän oikein kuullut, että nyt nukutaan eikä etsitä mitään kuulolaitetta. Sen voi etsiä aamulla. No sitten varmaan puolen tunnin sisällä nukahdin uudestaan. Jossain vaiheessa isä oli sitten noussut ja mennyt olohuoneen puolelle, koska kun lopullisesti heräsin, hän oli siellä.

Laitoin kahvin kiehumaan. Mittasin kahvinporoja, että varmasti riittäisi myös lauantaiaamuksi kahvia. Kävikin niin, että riitti tälle aamulle ja lauantaillekin jäi vielä reilusti poroja jäljelle. Jopa 2-3 kuppia ylimääräistä Kananmunia en jaksanut alkaa keittämään tai paistamaan. Aloitimme isän ja Liljan kanssa kahvin juonnin, äiti ja Merjakin melko pian nousivat ylös. Varsinaisen aamiaisen jälkeen otin toisen kupin kahvia, jonka menin juomaan parvekkeelle. Herätessäni katsoin lämpömittaria ja se näytti 21 astetta eli noin klo 10 paikkeilla eli parvekkeella tarkeni olla hyvin.Taivas oli hieman pilvinen, aina välillä aurinko paistoi pilvien lomasta kuumasti. Kahvin juonnin jälkeen tulin uudestaan vielä istuskelemaan parvekkelle, äitikin tuli seurakseni. Päätin ottaa kannettavan tähän sillä mikä tässä on istustellessa ja nettaillessa ja blogia kirjoittaessa. Totesin tosin, että on liian aurinkoista istua, täytyy silmiä siristellä, hain aurinkolasit. Kun aloin kirjoittamaan koneelle, niin totesin, että eihän tästä koneestakaan mitään näe kun on niin kirkasta. Eli jos kirjoittaa niin täytyy siristellä ja yrittää nähdä kuvaruutua. Ehkä jos olisi entisajan kirjailija , niin kynällä paperille onnistuisi kirjoittaminen hyvin auringossakin. Nykyajan bloggaajalla on ongelmia
No joka tapauksessa on ihanaa istua tässä parvekkeella ja katsella ihmisten elämää, viereisen talon allaspuhdistaja oli äsken tuossa työtään tekemässä, toisen talon täti hoiti parvekekukkiaan roikkumalla reilusti kaiteen ulkopuolella, koira jossain haukkui, joku mopoilja päristeli kovaäänisellä mopollaan, yhden parvekkeen mies kasaa jotain kaappia, yksin ei onnistunut niin taisi naapuri tulla apuun, meri ja aallot kohisevat rannassa, palmut vienosti värisee leudossa merituulessa joka tuntuu myös viilentävästi kasvoilla, turisti”junakin” kilkuttaa tuolla maantiellä. Aava meri avautuu näkymässä.

Käytiin Liljan ja Merjan kanssa kokeilemassa tämän talon allasta. Oli hieman viileää vettä, mutta kyllä siinä pystyi pari kierrosta uimaan.

Lomakodin allas

Pienin uintihetken jälkeen lähdimme takaisin lomakotiin. Oli puhetta, että lähtisimme käymään suolamuseossa. Jos sen aikoisimme tehdä, niin olisi syytä syödä ensin. Meillä oli edellisten päivien ruoantähteitä, joten ehdotin, että tekisimme keittoa niistä. Spagettia, porsaanlihaa. Lisäksi Merja oli ottanut Suomesta mukaan sipulikeittopussin, niistä saisi jonkinmoisen keiton aikaiseksi. Laitoin keiton tulemaan. Lisäsin sipulia ja äiti kuori muutaman perunan joukkoon. Keiton valmistuessa tuli mieleeni, että jääkaapissa oli salaattiakin jäljellä, heitin nekin joukkoon, se kun ei ollut enää niin salaattipitoista vaan tomaattia, paprikaa, kurkkua, yms. Ne sopivat hyvin joukkoon. Leikkasin myös aamulla jääneistä patongeista kiekkoja ja laitoin niiden päälle oliiviöljyä, valkosipulia ja persiljavalkosipulisekoitetta ja heitin palat uuniin. Sen voin sanoa, että herkullisia tuli. Söimme hyvällä ruokahalulla rippeistä kunnon aterian.

Aterian jälkeen muut ottivat vähän huilia päiväunosten merkeissä, minä puolestani chattailin kotiin päin. Muistuttelin perheelle, mitä pitää muistaa ottaa mukaan, kun huomenna lentävät tänne. Ja muistutin mieleen myös kentälle menon oikea-aikaisuuden varsinkin kun kyseessä on halpalentoyhtiö, Norwegian. Jossain vaiheessa soitin puhelunkin Skypen kautta.

Lähdimme jonkun ajan kuluttua suolamuseota etsimään. Olin paikan katsonut aiemmin netistä, mutta en muistanut ottaa osoitetta ylös. Täytyi siis mennä muistinvaraisesti. Ajoin kaupungin halki. Se on vielä hieman epävarmaa toimintaa, sillä sivukadut ovat niin samanlaisia. Onneksi auto näyttää ilmansuunnan mihin on menossa Suolamuseo löytyi juuri sieltä mistä arvelin sen löytyvän, kunhan ensin paikallistin missä kohtaa Torreviejaa olen, kun olin kaupungin halki ajanut. Parkkipaikkaa ei tosin tuntunut lähiseudulta löytyvän. Kiersin lähikortteleita ympäri muutamaan kertaan, mutta ei ollut paikkaa. Lähellä oleva autohalli olisi kyllä ollut, mutta sen korkeus 2,0 m. Joskus Madeiralla on todettu, että 2,05 m oli liian matala kattoboksin kanssa, kun taas 2,10 m on riittävä korkeus. Löysin sitten hieman kauempaa parkkihallin, jonka korkeus oli 2,15 m, sinne siis.

Kävelimme suolamuseoon, totesin siinä matkalla, aivan rannassa olevan uusia taloja, joitain rakenteilla ja joitain, joissa kerrottiin siihen joskus tulevan rakennuksen. Toisaalta aika hyvällä paikalla olevia taloja, mutta merinäkymä vain muutamasta ja liian vilkas rantakatu talon vieressä. Ei olisi kiva parvekkeella istua ja haistella autojen pakokaasuja, vaikka kuinka meri näkyisi. Suolamuseon oven edessä oli jokin paperi ja sen mukaan jokin paikka olisi suljettu touko- ja kesäkuussa huoltotöiden takia, ajattelin sen olevan tämän johon olemme menossa. Kokeilin kuitenkin ovea ja se aukesi. Kysyin näkemältä virkailijalta, että onko tämä auki ja olihan se. Näin sitä vielä espanjankieli ei ole täysin halussa. Meinasi jäädä käymättä kyseinen paikka kielen takia, onneksi suomalainen ei usko kaikkia lappuja. Kaivoin sanakirjan ja kyseessä oli joku kelluva osa, joka oli huollossa. Olisikohan se ollut tämän museon joku museolaiva tai jotain. Museo nimittäin oli Museo del mar y la sal eli meri- ja suolamuseo. Aikamme tutustuimme kyseiseen paikkaan ja olisin kaivannut enemmän tuota suolapuolta asiasta ja enemmän vielä suolanteon nykytilasta. Tämä tietysti oli museo eli pitäisi mennä toiseen paikkaan, jossa nykytilasta kerrottaisiin. Minulla on aavistus mistä se paikka löytyy.

Meri- ja suolamuseo

Suolataideteoksia

Lähdimme kävelemään takaisinpäin museolta, pysähdyimme viereisellä aukiolla, jolla oli leikkipaikka. Lilja meni leikkimään sinne. Me muut istuimme penkeillä ja seurasimme espanjalaista elämänmenoa. Selvästi aukiolle oli tullut espanjalaisia mummoja ja vaareja lastenlasten kanssa. Siesta oli juuri päättynyt, joten varmaan lapset olivat isovanhemmillaan hoidossa. Kävelimme takaisin parkkihalliin ja lähdimme ajamaan markkina-aluetta kohti. Siellä markkinat menossa, ilmeisesti olivat vasta avanneet, sillä joku myyjä ei ollut vielä saanut kojuaan pystyyn. Huomasin kojun, jossa luki Churros. Laitoin auton espanjalaiseen parkkiin vilkut päälle ja kipaisin kioskille ostamaan churroja (mietin tuota monikkotaivutusta suomeksi, mutta koska yksi kappale churro ja monta churros, niin suomeksi monikko tuosta lienee churroja ei churroseja, onko joku eri mieltä). Niitä sitten nautittiin autossa, 12 kpl maksoi 2,50 eur.

Markkinaparkin jälkeen jatkoimme matkaa, yritin ”aivonavigaattorilla” löytää sen paikan, jossa kerrotaan suolan nykytilasta. Se löytyikin, vain korttelia liian aikaisin käännyin keskuksen suuntaan ja kun edessä olikin yksisuuntainen katu, niin jouduin kiertämään koko korttelin ympäri. Parkkasin kyseisen paikan viereen, kun ei näyttänyt auki olevalta. Kävin katsomassa aukioloa ja paikka on avoinna arkisin ja lauantaina 8:30 – 14:30. Ilmeisesti tämä paikka on suolakeskus, jossa kerrotaan nykytilasta. Täältä lähdettyämme ajoin La Matan suuntaan, ajattelin näyttää paikkaa muille. Auton tankki alkoi näyttämään loppumisen merkkejä. Ajoin siis huoltamolle, joka sattui eteen tulemaan. Aloitin tankkauksen, huoltamon henkilö oli tullut tankkaamaan, mutta ehdin itse jo tankkauksen aloittaa. Siinä tankatessani huomasin, että mainostivat ilmaista autopesua, jos oston on vähintään 35 euroa. Minullahan ostoksen hinta olisi 80-90 euroa, joten olisin oikeutettu pesuun. Kun siitä maksaessa kysyin niin myyjä selitti, että auto on liian korkea. Sanoin, että muutaman päivän päästä irrotan kattoboksin. Myyjä kirjoitti paperin ja laittoi siihen leiman, jonka kanssa saisin myöhemmin käydä pesun tekemässä. Erinomainen tankkaushoukutin, voi kun Suomessakin olisi tällaisia.

Jatkoimme matkaa La Mataan päin. Merjalla oli ollut hammassärkyä jo pitkin päivää ja nyt alkoi tuntua siltä, että lääkettä pitäisi saada. Pysähdyimme kahvilaan matkalla, sillä hänellä tuntui kahvihammastakin pakoittavan. Otimme 3 maitokahvia ja yhden ilman maitoa ja mehun, yhteensä 5 euroa. Tuntui siellä suunnalla olevan edullisemmat hinnat kuin kaupungissa. Jatkoimme matkaa La Mataan. La Matassa Merja meni apteekkiin ostamaan jotain hammassärkyyn. Sai lääkkeitä paketin vain hieman yli 2 eurolla. Edullisia tuntuu lääkkeet olevan tai ainakin tuo lääke. Aikamme La Matassa pyörittyämme, vasten liikennettäkin ajettuani, lähdimme ajamaan lomakotiin. Muistin, että meidän pitäisi ostaa leipää ja kun sattui matkan varrelle uusi Mercadonakin, niin menimme sinne ostoksille. Kiersimme hyllyjä ja vihannesosastolta löytyi sitä, mitä olen koko loman etsinyt, papuja. Ei niitä lituskoja, joita erehdyin ostamaan loman alussa vaan normaaleja, olisikohan se jotain salkopapuja vai mitä. Joka tapauksessa ostin niitä hieman yli 800 g, kilohinta oli 3,35 eur/kg. Ajelimme lomakotiin asti. Muistin, että minun pitää tyhjentää kattoboksi, jotta huomenna saisin matkailijoiden tavarat mahtumaan mukaan. Meitä on 7 henkeä, istumapaikkoja 7, mutta tavaroillekin pitäisi tilaa riittää. Mm. rattaat olivat vielä boksissa ja joitain Tuomin ja Artun vaatteita.

Ylhäällä laitoin pavut kiehumaan heti, mietin siinä, että voisi hieman juhlistaa tätä viimeistä tällä porukalla vietettävää yhteistä iltaa. Aloin tutkimaan mitä kaapista löytyy ja löytyihän sitä. Tarjolle sain keitettyjä papuja, hillosipuleita, anjovisoliiveja, kirsikkatomaatteja, sinihomejuustoa, toista jotain hyvää juustoa, maasdam juustoa, patonkia, asturian siideriä, punaviiniä, tuorepuristettua appelsiinimehua.

Viimeisen yhteisen illan tällä porukalla juhlistaminen

ja "jalkeen" kuva

Juhlapöytä Liljan kuvaamana

Siiderin nauttijat

Söimme lähes kaikki kipot tyhjiksi, vatsa olikin sitten jo melko täynnä.

Hyvä ruoka parempi mieli

Ruoan jälkeen aloin puhaltaman ilmapalloja, Suville voisi yllätyksenä puhaltaa ison kasan ilmapalloja ja piilottaa ne vaatekaappiin. Kokeilin vain muutaman pallon, sillä en ole varma pysyykö niissä ilma sunnuntaille asti. Muut alkoivat pikkuhiljaa siirtymään sängyihinsä nukkumaan. Lilja ei tahtonut nukkua omassa paikassaan vaan tuli viereeni sohvalle, johon nukahti, jossain vaiheessa kannoin hänet omalle patjallensa. Minä jatkoin kirjoittelua, chattailyä anopin kanssa ja katsoin yhden ohjelman. Tietokoneen laitoin kiinni klo 1:30 ja siitä vääntäydyin iltatoimien jälkeen nukkumaan.

4.6.

Heräsin noin puoli kymmenen maissa. Lilja oli keskellä yötä siirtynyt sänkyyni, joka herätti minut. En saanut helposti unta sen jälkeen. Liljan kanssa samaan aikaan herättiin ja sovittiin yhteisestä sängystä ylösnousemisesta. Valmistin aamiaisen ja nautimme sen kaikessa rauhassa. Isä oli herännyt joskus aiemmin. Muuta heräilivät meidän nauttiessa aamiaista. Aamiaisen jälkeen säntäsin netin ääreen tutkimaan onko perheen lentoon tullut muutoksia. Ei ollut muutoksia näköpiirissä. Aloin siivoamaan huoneistoamme, onhan muiden mukavampi tulla tänne kun on siistiä. Imuroin huoneiston ja moppasin pahimmat kohdat. Tutkailin myös lakanatilannetta. Ensi maanantaina olisi vaihto eli vanhempani ja siskoni lentäisivät takaisin Suomeen ja me valloittaisimme koko huoneiston omaan käyttöön. Pussilakanoita ja tyynyliinoja oli neljät, mutta aluslakanoita kolmet. Eli pitäisi tehdä hieman pesuoperaatioita kun vaihto tulee. No joka tapauksessa tähän huoneistoon jäävälle löytyisi kuitenkin lakanat. Jatkoin blogin siirtämistä espanja. orgiin, joku ongelma oli jossain sillä ohjelma ei suostunut siirtämään kyseistä tekstiä. Kävin Liljan kanssa hakemassa anopin asunnon avaimet läheisestä respasta. Antoivat avaimet ilman henkilöllisyyden tarkastamista, sitä ihmettelin. Kävimme katsomassa asunnon, joka oli vielä siivoamatta. Olivat luvanneet sen kuitenkin piakkoin siivota.

Olimme edellispäivänä sopineet lähtevämme ravintolaan syömään päiväruokaa, tai iltapäiväruokaa. Olimme noin kolmen paikkeilla ravintolassa. Valitsimme umpimähkään jonkun paikan siltä samalta kadulta, josta olimme edellispäivänä käyneet kahvia juomassa. Paikka oli nimeltään Amso Grill-Pizzeria Kebab OIndian restaurante.Isä ja äiti tilasivat päivän annoksen turskaa ja ranskalaisia 6.90 eur. Minä otin Kebab-annoksen 6,50 eur ja Merja Hawaii pizzan 7,90 eru ja Lilja Spagetti Carbonaran 7,90 eur eli meidän pikkuisella oli kallein syöminen, kun jouduttiin toinenkin juoma tilaamaan. Kävi nimittäin niin, että tarjoilija toi Liljalle ilmapallon ja sitten Lilja alkoi sillä huitomaan pitkin poikin pöytää. Pallo kaatoi juomalasin ja lasikin meni rikki. Oli tosin kyllä hyvä ruoka kyseisessä paikassa ja riittävän suuret annokset. Minulla alkoi jo olla kiire, siilä kello oli 16:15 ja tarkoitus oli käydä kaupassa ennen kuin menen kentälle. Pyysimme laskun, se tuli mutta tuli vielä snapsitkin, ja Liljalle jäätelö. No tämähän hidasti vielä kauppaan lähtöä. Kello kävi kovaa eteenpäin. En ehtisi käydä kauppareissua, niin päätin tehdä niin, että käyn ostamassa syntymäpäiväkakun ja käymme sitten lentokenttäreissun jälkeen kaupassa. Kun kävin kakun hakemassa, heitin muut lomakotiin ja he ottivat kakun viedäkseen sen ylös ja minä jatkoin suoraa päätä matkaa kentälle.

Navigaattori jäi pois matkasta, joten täytyi käyttää taas ”aivonavigaattoria”. Ajatukseni oli mennä moottoritietä ja tulla takaisin Santa Polan kautta. Jotenkin kävi kuitenkin niin, että ohjauduin Santa Polan tielle. Kun kello oli jotain 16:20, niin kenttä oli jo melko lähellä. Kun kauppa sattui olemaan vieressä, niin menin sieltä hakemaan pikkuvesipullot. Arvelin lentomatkailijoiden olevan janoisia. Ostin 6 pientä pulloa ja jatkoin matkaa kentälle. Alicanten kenttä oli mielestäni muuttunut siitä kun siellä viimeksi olen käynyt. Siellä oli iso autohalli, jonne parkattiin auto. Sitä ei mielestäni ollut aiemmin. Sain auton parkkiin, tilaakin jäi vielä 5 cm kattoboksin yläpuolelle. Menin saapumishalliin ja odottelin ja odottelin ja odottelin. Kaiken kaikkiaan odottelin noin puoli tuntia. Taisi lento olla myöhässä enemmän kuin lähdössä ilmoitettu 10 minuuttia. Sitten näin heidät, tunteet olivat pinnassa kun heidät tapasin. Sydämessä tuntui hyvältä. Perhe oli jälleen koossa. Marjatta ja Kari tulivat hieman muiden perässä ja sitten kävelimme autohalliin. Seuraava mahdoton tehtävä oli tavaroiden mahdutus autoon. Ilman kattoboksia ei olisi onnistunut. Meitä oli 7 henkeä ja 3 isoa matkalaukkua. Tyhjää tilaa ei paljon autossa ollut. Lähdimme ajamaan Torreviejaa kohden. Ehdotin kaupassa käyntiä niin, että menemme suoraan kauppaan niin ei tarvitsen erikseen lähteä.

Ajoin Carrefouriin sieltä sitten mätimme kärrillisen tavaraa kyytiin. Veikkaan, että lapsemme syövät huomattavasti enemmän ruokaa kuin vanhempani, joten ruokaa tarvitaan. Kari ja Marjatta ottivat tavaraa jonkin verran, jotta pääsevat alkuun lomailussa. He ovat Torreviejassa yhden viikon. Veimme matkatavarat ja kauppatavarat ensin heidän asuntoonsa ja sitten jatkoimme meille. Taloilla on välimatkaa noin 100 metriä. Aloin heti tekemään ruokaa, sillä erityisesti Suvi oli varsin nälkäinen, oli syönyt vain sipsejä koneessa. Laitoin tuoremakkarat tulelle, valmistin salaatin ja tuoretta patonkia kyytipojaksi.

Jonkin aikaa iltaa istuttuamme mietimme nukkumajärjestelyjä. Lopulta päädyimme siihen, että Henri jää tänne ja me muut menemme Marjatan ja Karin asuntoon, se kun on myös 2 makuuhuoneen huoneisto. Alun perin oli ajatus, että Suvikin olisi nukkunut tässä meidän lomahuoneistossa, mutta sohva ei ole riittävän pitkä, joten Suvi tuli sinne toiseen asuntoon. Keräsimme kamppeet ja lähdimme Marjatan ja Karin luokse. Vaihdoimme muutamat kuulumiset viinilasillisen ääressä ja menimme pian nukkumaan 23:40, todettuani, että olin nukahtanut koneen ääreen ja näytti tältä: tttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttt tttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttt

5.6.

Yöllä heräsin muutamaan kertaan, joko Artun itkuun tai sitten Liljan valituksiin. Lilja tuli viereeni nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Hieman oli ahdas sänky meidän yhdessä siinä nukkua. Onneksi yöpöytänä oli betoninen kaappi, josta pystyin ottamaan tukea, että en sängystä tippunut. Tämä on selvästi kapeampi sänky kuin on meidän huoneistossamme. Liljan vesipullokin oli unohtunut toiseen huoneistoon, joten piti olla herkempi Liljan valituksiin. Ihmeen hyvin kyllä yö meni pullopuutokseen nähden. Olin aamulla myös hereillä, mutta en noussut sängystä ylös, sillä Tuomi ja Arttu kuuluivat nukkuvan vielä. Ajattelin, että nukkukoon, niin tottuvat tähän aikaan helpommin. Huoneemme alaslaskettavat säleverhot olivat kiinni, joten huoneeseen ei tullut yhtään valoa, siksi unikin maistui. Viimein kun kello alkoi olemaan jo puoli kymmenen niin heräilimme ja pian lähdimme huoneistoomme aamiaista tekemään. Sinne päästyämme Merja olikin aamiaisen jo tehnyt. Menimme siis suoraan aamiaispöytään. Aamiaisen jälkeen oli ajatus kirjoittaa blogi edelliseltä päivältä loppuun, jotta saisi tekstin siirrettyä. Tuomi lähti Artun kanssa kävelemään, jotta Arttu saisi nukuttua paremmin. Sain toissapäiväisen tekstinkin siirrettyä vaikka siinä oli edellisenä päivänä ollut ongelmia. Teksti oli yllättävän pian kirjoitettu. Yritin sitäkin siirtää ja sepä ei onnistunutkaan. Asia jäi vaivaamaan ja mietin siihen ratkaisua. Tulipa mieleen sellainenkin, että siirrän tekstin sähköpostitse Suomeen ja etäkäyttöyhteydellä siirrän tekstin espanja orkkiin. Asia jäi hautumaan. Merjan kanssa laitoimme ilmapallot roikkumaan verhotankoon, yllättävän kivan näköinen tuli rimpsusta ilmapalloja. Niitä oli varmaan noin 25 kpl.

Lapset halusivat uimaan ja kun kerran Suvi oli pyytäjänä ja hänen syntymäpäiviään tänään vietettäisiin, päätin lähteä vaikkakin oli vielä aamu ja aurinko ei kovin paljon lämmittänyt. Vesi oli viileää ja en kahta kierrosta kauemmin halunnut siinä viettää. Lilja erityisesti vietti aikaa vedessä ja Suvi sekä Henri pomppivat altaaseen ja altaasta pois vähänväliä. Ajattelin, että kun siinä aamulla olimme ja oli sunnuntai, niin saattaisi lapsien kiljumiset jotain nukkujaa häiritä. Merjakin tuli uimaan jonkin ajan kuluttua. Lilja oli jo tullut pois altaasta ja oli kylmissään sylissäni. Menimme pian takaisin huoneistoon. Sitten pitikin jo alkaa valmistelemaan kahvitteluamme, joka oli sovittu tapahtuvaksi klo 14:00. Mietin myös ruokailua, varsinkin kun lasten mahat alkoivat ilmoittaa tyhjentymisestään. No tehdään pikaruokaa, aikaa oli puolitoistatuntia. Laitoin makaronit kiehumaan, jääkaapissa oli valmispihvejä, leikkasin ne pieniksi pannulle ja lisäsin pari valmiiksi keitettyä kananmunaa sekaan. Sitten vielä sinihometuorejuusto sekaan ja hieman vettä, siinä oli kastike valmis. Puristin siinä samalla appelsiinimehua ja totesin, että 4 kg appelsiineja tulee noin 2 litraa mehua. Ruokailu toteutettiin pyynnöstäni pikaisesti poissa pöydän äärestä, jotta pääsisi kattamaan pöytää kahvitteluun heti ruoan jälkeen. Tuntui ruoka maistuvan, mielestäni se hyvää olikin. Tuo sinihomemakuinen tuorejuusto on kiva uusi tuttavuus.

Kupit, lasit ja lautaset pöytään, niin alkoi jo olla valmis pöytä vieraita varten.
Klo 13:50 kun jo Juurela oli saapumassa, kävin vielä vaihtamassa kauluspaidan päälle ja siistimmät shortsit jalkaan. Kahvinkin napsautin päälle. Kakku pöytään, kynttilät palamaan ja juhla sai alkaa.

Suvin syntymäpäivät

Kari ja Marjattakin tulivat pian. Hetken kuluttua sain kahvit kaadettua ja kutsuin porukat pöytään.

Juhlien viettäjiä

Juhlien viettäjiä

Juhlien viettäjiä

Siinä ensin laulettiin Suvilla onnittelulaulut. Vanhemmiltaan Suvi sai lahjan jo ennen matkaan lähtöä, maksoimme puolet hänen kameraostostaan Suomessa. Muilta tuli koruja ja rahaa ja pelejä ja pehmeitä paketteja. Nämähän olivat Suvin toiset syntymäpäivät, esisynttäreitä olivat pitäneet jo Suomessa 2.6. Kakku saatiin onneksi tuhottua lähes täysin ja muutenkin pöytä saatiin tyhjäksi. Perheemme naiset ja Arttu lähtivät kävelylle, Karin ja Marjatan poistuessa samalla oven avauksella. Huoneistomme asukit jäivät vielä paikalle. Kimin kanssa menimme parvekkeelle juttelemaan ja olutta siemailemaan. Sovimme, että menisimme hänen kotinsa nurkilla olevalle petankkikentälle pelaamaan seuraavana päivänä klo 16 ja sen jälkeen kokeilisimme hänen saunaansa. Loppu perheemme tuli takaisin kävelyltään. Merja ja Henri olivat jossain vaiheessa lähteneet mereen uimaan. Suvi tuli parvekkeelle kinuamaan rannalle menoa, lupasin lähteä jonkin ajan kuluttua. Sitten noin 10-15 minuutin kuluttua lähdimme Suvin ja Liljan kanssa ja Tuomikin lähti mukaan Artun kera. Kävellessämme rantaa kohden, Merja ja Henri olivatkin jo tulossa takaisin päin. Eivät lähteneet uudelleen mukaan vaikka yritimme houkutella.

Ranta oli melko täynnä paikallisia asukkeja, olihan nyt sunnuntaipäivä. Riisuuduimme ja menimme uimaan. Vesi oli lämpöisempää kuin huoneistomme altaalla, mistäköhän se johtuu. Kävin hieman poissa rannasta mutta ei vesi muuttunut kylmemmäksi juurikaan. Kävi mielessä, että mitenköhän kylmää on vesi Suomessa juhannuksena. Suvi ja Lilja leikkivät sillä ”lainelaudalla” jonka olin roskiksesta löytänyt. Se tosin oli sisuksiltaan katkennut, ilmeisesti edellispäivänä, kun mahdutimme auton äärimmilleen tavaraa, silti sillä pystyi vielä kelluttelemaan. Aikansa siitä vedessä pyörivät ja sitten lähdimme kävelemään takaisin. Hieman oli juttua syömiseen menosta, Tuomi ei ollut kovin innokas lähtemään ravintolaan.

Huoneistossa sitten tutkailtiin taas, saisiko sitä tekstiä siirrettyä nettiin vai ei, ja päätin kokeilla, josko se onnistuisi suunnittelemallani tavalla. Lähetin siis kirjoittamani tekstin sähköpostilla työkoneelleni ja otin siihen etäyhteyden. Siirsin sen sieltä espanja orkkiin ja ”avot” teksti humahti perille. Arveluteoriani oli toiminut. Mikähän vika tässä Espanjan pään yhteydessä on. Jossain vaiheessa oli herännyt sitten kuitenkin ajatus lähteä syömään ravintolaan. Henri sitä selvästi olisi halunnut jo edellisenä päivänä. Tuomikin sitten myöntyi ajatukseen ja koko ”poppoo” istuimme pian pizzeria 222:n pöydässä.

pöytä"liinan" syöjä ja sen kaveri

Ruotsalaiseen ravintolaan emme menneet, sillä hinnat pyörivät kaikki siinä 15 euron tuntumassa, täällä suurin osa annoksista oli 8,50-10 euroa. Perheemme ruokailu maksoi jotain 55 euron paikkeilla. Ruokailun aikana tuli tekstiviesti siskolleni, että heidän lentonsa on siirretty lähteväksi klo 18:05 teknisen vian takia. Aiemmin aika piti olla klo 13:25. Se toisi suunnitelmia petankkipeluuseen ja saunomiseen.

Lomakotona tutkin nettiä ja samaisen yhtiön Malagan kone oli jo ainakin 11 h 30 min myöhässä lähdöstään Helsingistä ja ilmeisesti tämä sama kone olisi se, joka tulisi myös Alicanteen Malagan reissun jälkeen. Saapa nähdä milloin pääsevät lähtemään. Äiti oli varsin harmissaan muutoksesta, se toisi heidän suunnitelmiinsa mutkia matkaan Helsingistä poistumisessa Kotkan suuntaan. Laitoin Juurelalle viestiä, että siirretään suunnitelmia tunnilla eteenpäin ja jos vielä muuttuu niin ollaan yhteydessä. Tuomi, Suvi ja Arttu lähtivät jo Marjatan ja Karin kämpille. Minä jäin vielä Liljan kanssa tähän meidän huoneistoon. Henrin kanssa katsoimme Kymmenen Uutiset netin kautta, muiden kuunnellessa vieressä. Sen jälkeen vielä tutkailin facebookkia ja sähköpostia. Kun kello oli jotain yhdentoista korvilla, ajattelin, että pitää mennä, sillä toiset voivat haluta jo mennä nukkumaan. He eivät kuitenkaan voisi mennä sillä minulla ei ole heidän asunnon avaimiaan. Lähdimme Liljan kanssa kävelemään heidän kämpilleen. Kaikki olivatkin vielä hereillä, jopa Arttu. Vaihdoimme muutaman saman päivän tapahtumista ja Tuomi, Lilja, Arttu ja Suvi menivät nukkumaan. Minä jäin vielä kirjoittamaan tätä päivää, Kari ja Marjatta tekivät ristikkoa. Iltatoimille lähdin saatuani kirjoituksen valmiiksi siirtoa varten seuraavaksi päiväksi klo 0:30.

6.6.

Heräsin suihkuääneen, luulin yläkertalaisten olevan suihkussa, mutta suihkussa olikin Tuomi. Klo oli noin puoli yhdeksän tienoilla. Odottelimme Liljan heräämistä, sillä Suvi heräsi piakkoin meidän jälkeemme. Tarkoitus oli mennä aamiaiselle omaan huoneistoomme. Vihdoin Liljakin heräili, kuten isäntäväkikin oli tehnyt. Lähdimme Marjatalta jättäen heidät valmistamaan omaa aamiaistaan. Emme vielä ottaneet Liljan patjaa ja vähäisiä muita tavaroita, joita oli huoneistoon viety yöpymistä varten, sillä pieni epävarmuus oli vanhempien ja siskon paluulennosta olemassa.

Kun saavuimme omaan lomakotiimme, niin isä oli olohuoneessa hereillä ja hieman pelästyi, että kuka sieltä ovesta tulee. Tarkisten heti ensimmäiseksi lento tilanteen, näyttäisi lento olevan ainakin vielä aikataulussa. Aloin valmistelemaan aamiaista ja laitoin kahvin tippumaan. Aamiainen olikin jo hyvällä mallilla kun muutkin heräilivät. Joimme kahvit ja nautimme jogurtit ja muut. Merjakin alkoi tarkistamaan lentotilannetta, tietämättä, että minä olin sen jo tehnyt. Kerroin siitä hänelle. Merja tutkaili myös jatkobusseja Kotkaan ja löysikin jonkun sopivan.

Aamiaisen jälkeen oli erityisesti Suvilla kova tarve päästä Domti-kauppaan 2 euron ostoksille ja kiinakauppaan myös edullisia ostoksia tekemään. Kävelimme kyseisiin kauppoihin. Ilma oli hyvin lämmin ja tuuleton eli oli tulossa kuuma päivä. Domti-kaupasta teimme muutamia ostoksia 15 eurolla ja menimme sen jälkeen kiinakauppaan. Arttu oli nukahtanut kävelyn aikana, joten rattaat parkattiin kaupan myyjän nenän eteen, jotta ei tarvitse pitkin hyllyvälejä kärräillä. Näin Tuomi oli tehnyt kuulemma edellisenäkin päivänä. Kiinakaupalta lähdettiin hieman keskustaan päin, ohitettiin se talo, jossa oltiin vuokralla vuonna 2008 kuukauden verran. Ajatus oli käydä tarkistamassa oliko vielä eräs norjalainen ravintola olemassa. Muutaman kadun kulman jälkeen eräs sivukatu, ja siellä se oli. Siinä käytiin aikoinaan useana iltana syömässä. Sitten suunnistus kotiin, tosin kaukana siintävän Consum kaupan kautta, sieltä vettä ja jäätelöä ja taas matka jatkui. Arttukin oli siinä suunnistuksessa herännyt eikä viihtynyt enää rattaissa. Otin Artun syliin ja jatkoimme eteenpäin. Lilja meni puolestaan rattaisiin, taisi olla matka pikkuisille jaloille liikaa. Olimme pian kotona ja melko pian piti aloittaa ruoanlaitto. Mietittiin, että mitä ruoaksi laitettaisiin ja sitäkin, että onkohan toiset käyneet kenties syömässä jossain. Tuomi sopi näyttävänsä Marjatalle ja Karille löytämämme Consum-kaupan sijainnin. Hän lähti ulos ja sovimme, että tuo tullessaan jauhelihaa ja minä esivalmistelen ruoan, johon tulee sitä. Ajattelin käyttää kaikki tähteet ja tehdä keiton. Heitin jääkapista edellispäivän ruoat kattilaan ja Tuomin tuodessa jauhelihan paistoin sen sipulin ja valkosipulin kanssa ja heitin senkin pataan. Laitoin myös jokin vanhat patongit valkosipulikorpuiksi tulemaan, että siitä tuli hyvä tuoksu. Muutkin tulivat ostoksiltaan ja kävimme ruokapöytään ateriaa nauttimaan. Huomasin, syötyä saatuani, että kello on jo 14:15 eli 45 minuutin päästä pitäisi lähteä liikkeelle kentän suuntaan.

Lähtijät pakkasivat laukkunsa ja minä aloin kantaa niitä autoon noin kolmen maissa. Pääsimme lähtemään klo 15:10. Matkassa menisi googlemapsin mukaan noin 50 minuuttia. Liljakin lähti mukaan lähtijöitä saattamaan.

Olimme kentällä noin klo 16, parkkasimme auton halliin ja lähdimme etsimään check-in tiskiä. Hyvien opasteiden ansiosta tiski löytyi varsin helposti. Lähtijät laittautuivat jonoon ja hyvästien aika tuli. Lilja oli jotenkin hämillään ja hän ei halunnut ollenkaan hyvästellä. Tarrautui vain minun jalkaani ja käänsi pään pois lähtijöistä. Ok, mitä sitä pakottamaan toista. Lähdimme siis autolle takaisin. Maksoin parkkauksen vain 45 senttiä. Sitten kävelimme autolle ja testasin kattoboksin kiinnityksen. Oli nimittäin kuulunut jokin ääni katolta hieman ennen kääntymistä kentälle. Kattoboksi oli kyllä auton telineessä hyvin kiinni, mutta auton telineen välitangon kiinnitysruuvi oli aivan löysänä. Olikohan joku sitä yrittänyt irti vai oliko se matkassa löystynyt. No joka tapauksessa kiristin ruuvin ja huomasin taaemman kiinnityksen olevan pois reiästään. En saanut sitä sille kuuluvaan reikäänsä vaan kiristin vaan nupista. Täytyy korjata asia myöhemmin. Liljan laitoin erikoispaikalle eli etuistuimelle. Hän piti paikasta, sillä siitä näki paremmin kuin takapenkiltä. Lilja myös löysi ovitaskusta Tampereen kartan ja alkoi sitä lukemaan. Hän kertoi minulle missä on talomme siinä kartalle ja mitä tietä pitäisi mennä. Soitin Juurelalle, että sopimamme jo siirretty tapaamisaika klo 17:00 tulisi hieman myöhästymään, mutta ehkä vain puoli tuntia.

Olimme Torreviejassa hiemn yli klo 17, Henri nukkui sohvalla ja muista ei ollut tietoakaan. Uima-asut olivat paikoillaan, joten muut eivät voineet olla uimassakaan. Avainkin oli ovessa, joten emme voineet lähteä menemään, meidän piti odottaa siis toisten saapumista. Muut tulivat noin 10 minuutin päästä ja lähdimme heti kohta. Laitoin Mialle tehtäväksi löytää Juurelan asunnon, ja hyvinpä tuo vei meidän oikeaan osoitteeseen. Otin autosta mukaan tuliaisiksi 2 pulloa lonkeroa ja Fazerin Sinisen suklaa levyn. Tutkailimme asunnon ja Juurela laittoi sauna lämpenemään. Siten lähdimme läheiselle petankkikentälle. Pelasimme 2 peliä ja Juurela voitti molemmat, eipä ole turhaa pelannut koko talven Espanjan seuroissa. Pelien jälkeen lähdimme saunomaan.

Juurelan sauna oli ”pieni mutta pippurinen”. Siellä kyllä 3 henkeäkin olisi samaan aikaan mahtunut olemaan, mutta Juurela antoi meidän Henrin kanssa olla rauhassa ”leveästi”. Löylyjen jälkeen oli kiva mennä ulkoterassille jäähyttelemään. Ilma oli lämmin ja ulkona olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Juurelakin tuli saunaan kun menin hänet hakemaan alakerrasta. Istuimme tovin ulkona ja sitten vielä saunaan löylyjä ottamaan ja pois. Henri jäi vielä hetkeksi saunaan. Alakerrassa vietimme hetken, kunnes totesin kellon olevan jo 20:50, meidän pitäisi kaydä kaupassa ennen kotiin menoa ja läheinen Mercadona suljettaisiin klo 21:15, piti siis lähteä. Pikainen lähtö ja kauppaan. Sieltä perusjuttuja ja kotiin.

Kotona eivät ole olleet vielä menneet nukkumaan. Tuomi ei ollut löytänyt puhtaita lakanoita, joten kaivoin ne esille ja vaihdoin parisänkyyn lakanat. Söimme tuoretta leipää sekä ostamaani espanjalaista tortillaa iltapalaksi ja sitten muut menivät yöpuulle. Minä jatkoin vielä hetken, yrittäen kirjoittaa blogia mutta nukutti niin paljon, että päätin lopettaa kirjoittamisen klo 23:40. Merjalta tuli vielä viesti klo 23:56, että olivat Suomessa juuri ja juuri ehtineet linja-autoon Kotkaa kohden.

7.6.

8:05 tuli herättyä. Hetken päästä myös Lilja heräsi. Olimme sisällä makuuhuoneessa kaikki, mutta Lilja koputteli makuuhuoneen ovea sisältä päin, taisi olla vielä ihan unessa. Lilja meni olohuoneen sohvalle ja alkoi nukkumaan siinä, laitoin piirretyt tulemaan tv:stä. Hetken kulutta Lilja kuitenkin tuli viereemme vielä ”kölläämään”. Oli aika tehdä aamiaista ja nauttia se. Aamiaisen jälkeen Tuomi lähti ulos, ilmeisesti menivät taas Suvin ja Liljan kanssa halpakauppoihin. Suvin piti kuulemma ostaa tuliaisia. Yhtenään tuntuu Suvilla olevan tarvetta päästä ostoksille. Minä jäin kotiin Henrin kanssa. Halusin saada kämpän kuntoon. Tuntuu, että nyt kun muut tulivat, niin Liljankin tavaroiden poiskorjaaminen on unohtunut täysin. Oli Liljan tavaroita, Suvin lahjoja, toki omianikin ostoksia ympäri asuntoa. Myös keittiö oli vielä synttäreiden jälkihumun vallassa. Pyykit laitettiin pyörimään heti aamusta.

Aloitin keittiöstä ja laitoin puhtaat astiat kaappeihin, sitten Henrin kanssa kerättiin tavarat pois, imuroin ja pyyhin märällä lattioiden pahimpia paikkoja. Odotan kovasti sitä, kun ei lapset sotke asuntoa. Nyt niitä leluja ja muita juttuja on aina joka paikassa. Kotona en ole mikään siivousintoilija, mutta jotenkin tuntuu, että lomalla olisi kiva olla siistissä kämpässä ja ehkäpä lomalla on hieman aikaakin puuhastella enemmän kuin kotona. Se on myös jotain muuta kuin pelkkää olemista tai rannalla löhöämistä, josta en pidä ensinkään, no maksimissaan puoli tuntia lapsia vahtiessa.

Yritin aloittaa kirjoittamaan blogiakin, mutta jotenkin ei jaksanut, yhtäkkiä muistin, että jos haluaa lähteä suolakeskukseen, niin se menee kiinni 14:30, laitoin viestin sekä Marjatalle, että Karille, ovatko kiinnostuneita lähtemään mukaan. Meiltä ainoastaan minä oli kiinnostunut. Marjatalta tuli viesti takaisin päin ja jossa Kari ilmoitti lähtevänsä mukaan.

Lähdimme suolakeskuksen suuntaan arvioni perusteella. Minulla ei ollut tarkkaa sijaintitietoa, ainoastaan arvio missä suunnassa kyseinen paikka on. Ajoimme Torreviejan keskuksen läpi ja viimein alkoi näkymään alue, jolla kyseinen paikka sijaitsee. Yksi katu toiseen suuntaan ja olimme keskuksessa. Aika hyvin arvioni osui kohdalleen.

Suola keskukseen mennessämme tuli vastaan nainen, joka avasi suolakeskuksen ovet. Paikan piti kyllä olla auki kokoajan, mutta siellä työskentelevä henkilö oli lähtenyt käymään jossain ja tuli siis nyt takaisin. Jos olisimme olleet paikalla 5 minuuttia aikaisemmin, niin emme olisi sisään päässeet. Kyseinen nainen kertoi, että on tarjolla video suola-asiasta, sen keräämisestä ja kaikesta aiheeseen liittyvästä. Kysyi, laitetaanko englanninkielinen tulemaan. Sanoin, että kyllä jos ei suomenkielistä ole. Kyseinen video kesti noin 20 minuuttia ja kertoi kyllä suolajärvistä ja alueen eläimistä ja suolateollisuudesta. Kyllä siinä jonkun käsityksen sai asiasta, mutta toki omakielinen juttu olisi ollut parempi. En tosin sellaista odottanutkaan saavani. Videon jälkeen tutkimme seinille ripustetut taulut eri asioista suolaan liittyen. Lähdimme keskukselta pois. Olisin odottanut jotain enemmän, en tiedä mitä, mutta jotain, ehkä jotain käytännön asiaa ja vaikka paikan päällä suolankeräyskoneeseen tutustumista tai jotain suola prosessin seuraamista tai jotain. Nyt asia jäi vähän tyngäksi. Ajattelin, että näytän Karille saman tien suola/merimuseon, kun reissulla nyt oltiin. Sen saman, jossa kävin vanhempieni ja siskon kanssa. Löysin paikan suhteellisen hyvin. Parkkipaikkakin järjestyi lähikadulta.

Ajoimme rannan kautta takaisin, oli näköjään satama-alueella päivämarkkinat menossa. Churroskoju tosin ei ollut auki. Olisin muutoin ehkä käynyt ostamassa pussin niitä ja vienyt lomakotiin mukanani. Lomakotona oli Tuomi paistanut broilerin rintaleikkeet. Marjatta oli kylässä ja olivat kahvittelemassa, me Karin kanssa myös nautimme kahvit ja söimme loput Suvin synttärikakusta. Söin lisäksi patongin päälle laitettuna ne broilerin rintaleikkeet. Olisin kyllä kaivannut jotain niiden kera ehkä riisiä ja salaattia, ihan normaalin aterian.

Naapurimme lähtivät ja samalla kaikki naiset ja Arttu. He lähtivät jälleen domti-kauppaan. Palailivat jossain vaiheessa takaisin likaisina ja hiekkaisina, olivat käyneet rannalla. Rattaiden renkaat aivan hiekassa, juuri imuroidulle lattialle…

Lapset halusivat lähteä altaalle uimaan, minä suostuin lähtemään myös mukaan. Lilja jäi äidin kanssa sisään. Heitin muutaman kierroksen altaassa ja se riitti minulle. Kävin ulkosuihkussa, sieltä tuli melko kylmää vettä. Kuivattelin auringossa ja viimein lähdin altaalta pois. Kävin talon vartijan kopissa kysymässä, että onko talossa paikkaa, jossa voi kuivata lakanoita tai siis sängyn vaatteita (ropas de cama), kun en oikeaa sanaa muistanut. Kuulemma talossa ei ole naruja ja kattoterassikin on yksityisessä käytössä. Yllätyksekseni vartija vastasikin puolittain englanniksi. Suositteli pesulaa.

Tuon vähäisen päiväruoan seurauksena päätin laittaa iltapalaksi vähän tukevampaa, laitoin vihreitä papuja kiehumaan sekä kysyin muilta mitä haluaisivat lihavaihtoehtona, itsellä mielessä lihapullat, joita olin ostanut jokin päivä sitten. Eli vaihtoehdot olivat lihapullat, tuoremakkara tai jauhelihasta jotain. Lapset valitsivat tuoremakkaran, sanoin, että eikö lihapullat kelpaisivat. Vastaus kuului, että miksi sitten kysyit, no niinpä niin. Tein siis tuoremakkaroita. Lisäksi laitoin tarjolle pötkön chorizomakkaraa (itse en siitä niin välitä), edellispäivänä ostettua espanjanlaista tortillaa (perunamunakas), salaattia ja viiniä. Ruoka maistui kaikille hyvin, kävipä jopa niin, että chorizopötkökin meni kokonaan.

Iltaruokailu

Illalla katselimme televisiota jonkin verran tai ainakin lapset niin tekivät. Minä syrjäsilmällä vähän vilkuilin ja kirjoittelin edellispäiväistä blogia. Muut kuin minä ja Henri menivät nukkumaan. Minä kirjoittelin ja Henri katseli netistä jotain juttua. Jossain vaiheessa etsin Henrin käytössä olevalta koneelta jotain sinne lataamaani vanhaa videon pätkää ajatuksena jättää yöksi kone laskemaan dvd poltossa tarvittavia juttuja. Löytyi useampikin mielenkiintoinen videon pätkä, edelliseltä espanjan reissulta vuonna 2008, voi kylläpä oli lapset silloin pieniä tai sitten joku videon pätkä joltain ruotsin risteilyltä vuonna 2003, jossa Henri oli 5v ja Suvi 2-3v. Niitä jäimme Henrin kanssa hieman toljottamaan ja naureskelemaan. Nukkumaan aikomuksena mennä klo 1:30, jotain vielä netistä tutkin ja satuin kuulemaan roska-auton ulkona. Nappasin videokameran ja menin sen kanssa parvekkeelle kuvaamaan tyhjennystä. Olin nimittäin miettinyt, että miten se tapahtuu. Kadun tasossa on pieni laatikko, kuten Suomessa postilaatikot, mutta kadun alla on todella iso säiliö, johon roskat putoavat. Nyt päätin kuvata toimenpiteen, jotta muutkin näkevät kuinka se käy. Nosturi nostaa koko ison säiliön maan uumenista ja heiluttelee sitä auton yläpuolella, jolloin roskat putoavat autoon, sitten säiliö lasketaan takaisin reikäänsä. Roskamies katseli alhaalla kadulla, että mitä se mies ylhäällä kymmenennessä kerroksessa kuvaa. Ajatteli varmaan, että kuvaan jotain todistusaineistoa liian kova äänisestä roskien käsittelystä. Sitä se nimittäin oli. Miehet heiluttivat roskista päin roska-autoa, jolloin metalli kolahteli ikävästi yön hiljaisuudessa. Siinäkin yksi syy, miksi ei kannata asuntoa alakerroksesta ostaa. Iltatoimien jälkeen pääsin sitten nukkumaan vasta noin klo 2:00.

8.6.

Heräsin joskus seitsemän tienoilla. Olimme illalla jättäneet alaslaskettavat kaihtimet pois päältä. Ajatuksena kokeilla, voiko aamulla nukkua kun aurinko nousee. Ei voinut, laitoin kaihtimet alas. Yläpuolella olevasta naapurin makuuhuoneestakin kuului ääniä aikaisin aamulla. Yritin vielä nukkua, osin siinä onnistuen. Lilja tuli jossain väliimme nukkumaan tai Arttua herättämään tai toisinpäin. Tuomi lähti patonkikauppaan ostoksille. Minä puolestaan vessaan aamutoimille. Sängymme oli kuin valtatie, varsin ruuhkainen, sillä Suvikin oli sinne ängennyt hetkeä aiemmin. Suvi jäi huolehtimaan Artusta, minun siirtyessä vessaan. Aamutoimien jälkeen laitoin kahvit ”tulille” kuten myös kananmunat pannulle. Söimme aamiaisen ja mietimme La Mangaan lähtöä. Minulla oli halu lähteä kyseinen paikka tutkimaan. Paikka näyttää kartalla hauskalta sillä paikka on kuin sirppi keskellä merta. Laitoin viestiä Marjatalle ja Karille, haluavatko lähteä mukaan. Viesti tuli takaisin; kyllä. Sovimme lähtöajaksi klo 11:00 autolla, meille tuli hieman kiire.

Asettauduimme autoon Arttu Tuomin sylissä rintarepussa. Meitähän oli 8 ja paikkoja 7. Mia alkoi kertomaan reittiä ja tunnin päästä olisimme kohteessa. Tie oli hyvää moottoritietä lähes koko matkan. Olin asettanut, että maksuteitä ei otettaisi. Pian olimmekin jo La Mangassa. Kaupunki oli sellainen kuin entisajan kylätiet, että tie meni kylän läpi ja se oli siinä se. La Mangassa tie meni kaupungin läpi, tosin taloja oli lähes kokoajan 18 km matkalla aivan niemen/särkän/mikä lienee kärkeen asti.

La Mangan kartta

Pysähdyimme nostosillan jälkeisellä majakalla hieman jaloittelemaan.

Nostosilta

Jaloittelijat

Maa näytti olevan tuliperäistä, josta tuli mieleeni, että onkohan tässä kohtaa jokin siirroslinja, josta on jossain vaiheessa pulpunnut laavaa ja muodostanut tällaisen 18 km pitkän rimpsun keskelle merta. Jatkoimme matkaa miettien, että pääsemmeköhän tästä läpi. Ajattelin, että ehkä ovat rakentaneet vaikka juuri tuon ylittämämme avattavan sillan ja tehneet tien läpi riutan. Ajoimme niin pitkälle kuin tietä riitti. Tuli jyrkkä silta, josta aioin ajaa, mutta Marjatta sanoi, että älä aja. No peruutin sitten läheiselle parkkipaikalle. Siitä katsoimme siltaa ja sattui joku auto menemään siitä yli, sitten suostui Marjattakin mukaan ajoon. Ajoin hiljaa siltaa ylös auto oli varsin jyrkässä asennossa, tehoa riitti eikä renkaatkaan sutineet. Oli se aika hurja oloista kun ei jyrkkyyden takia nähnyt, mitä yläkohdan jälkeen odotti, kuin olisi ajanut tyhjyyteen.

Jyrkkä silta

Pian oltiinkin jo sillan toisella puolella. Kiersimme kyseisen alueen, yksi tie meni kierroksen alueella, ei kovin montaa taloa ollut, muutamia kymmeniä, mutta vapaata tonttitilaa paljon. Uuttakin näytettiin rakentavan. Lähdimme ajamaan takaisin ”keskustaa” kohden.

Nälkä alkoi hieman nostaa päätään. Kysyinkin, että mikä on nälkäisyysaste. Oli nälkä. Lapset halusivat hampparille ja heidän mummonsa ei, kuten ei heidän toinenkaan mummonsa, joka jo Suomessa on. Päätimme katsella tien varrelta sopivaa ravintolaa. Monen hyvän ravintolan ohi ajettiin, mutta parkkipaikkaa ei löytynyt. Sitten jo keskustan jälkeen mentyämme äkkäsin paikan jossa oli parkki ja ravintola. Siihen käänsin auton ja päätimme mennä katsomaan mitä tarjolla olisi. Ruokapaikka oli melko lailla paikallisten suosima. Oli päivän menu tarjolla hintaan 9 euroa. Sai valita alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja leipä ja juoma sisältyi hintaan. Listat olivat espanjaksi, joten hieman meni aikaa selittää ne kovaäänisessä ravintolassa kaikille. Ja muistaa, mitä kukakin halusi. Onneksi Karilta löytyi kynä, johon merkkasimme mitä kukakin haluaa. Siitä oli sitten helppo näyttää tarjoilijallekin valinnat. Espanjalaisen työmiehet tosiaan yhdessä pöydässä pitivät melkoista meteliä. Varsinkin eräs heistä oli aika kovaääninen. kun lähtivät, meidän jo ollessa jälkiruoassa, niin ihana rauha lankesi ravintolaan.

Lähdimme ajamaan takaisin Torreviejaan, olisin ajanut Cartagenan kautta, mutta lapsirintama äänesti toisin. Lämpötilaa oli lähtiessä 26 astetta ja se nousi tasaisesti mitä kauemmas merestä päästiin. Parhaimmillaan oli lämpöä 29 astetta. Oi jos ilmastointia ei olisikaan saatu kuntoon silloin lähtöä edeltävällä viikolla.

Ajatuksena oli mennä suoraa päätä kauppaan kun Torreviejaan päästään. Tällä kertaa en halunnut mennä Carrefouriin vaan lähellämme olevaan Mercadonaan. Se on aivan uusi kauppa ja riittävän iso käydä. Sitä hieman etsittiin pyörien mm uusien rakenteilla olevien rivitaloasuntojen ohitse. Siinä oli sekin asunto, johon meidän piti tulla ensin majoittumaan, mutta eivät sitä silloin vuokranneetkaan. Olisi siinä myynnissäkin kyseinen asunto, todella hieno ja iso, hinta 219 000 euroa. Oi kun ei olisi rahahuolia. Mercadonassa kävimme ja keräsimme tavaroita tarpeen mukaan, Karilla tulikin tuttuja vastaan. Jotkut hänen naapurinsa tai työtoverinsa. Lähdimme kaupasta 2+1 kassia rikkaimpina. Sovimme, että Marjatta ja Kari tulevat sokeria lainaaman meiltä, sanoin, että tulkaa molemmat, niin tarjoan siiderit. Kannoimme tavarat kotiin ja aloin laittamaan pikkutarjottavaa esille. Otin anjovisoliiveja ja sitten pitikin ottaa Arttu ”syöttöön”. Muut lähtivät uimaan, Tuomi heitä vahtimaan. No en sitten saanut laitettua tarjottavia esille. Olisin vielä ottanut juustoa ja kuivattua lihaa.

Syöttäessäni Arttua Kari ja Marjatta saapuivatkin, kävin avaamassa heille oven ja annoin Artun Marjatalle. Laitoin lihat tarjolle, juustoja en. Avasin siideripullon hyvää Asturian siideriä, nautiskelimme juomista ja naposteltavista. Kyllä on anjovisoliivit hyviä. Saapa nähdä mitä oliiveja tulee ostettua kun täältä lähdetään. Lomilta on tullut täältä Espanjasta tullut ostettua vähintään vuoden tarve oliiveja eli sellaisia pieniä pusseja joku 50 kpl. 1 kpl/vko/salaatti
Lapset ja Tuomi tulivat takaisin uimasta ja Tuomillekin tarjosin siideriä. Juttelimme muutamia juttuja ja mietimme seuraavaa päivää, kun Tuomin ja minun olisi tarkoitus lähteä viinitutustumisretkelle. Siinä arpikoitiin asiaa ja päätin soittaa ravintolaan, joka sitä järjestää. Siellä vastasi joku espanjalainen, joka puhui hieman englantia. Hän sanoi, että retket ovat loppuneet. Aika tyhmää. Kuitenkin kyseisen ravintolan sivuilla puhutaan retkistä monilla eri kielillä ja ovat alkaneet joskus maaliskuussa. Voisivat sitten poistaa ne mainokset sivuiltaan, jos ei enää kerran ole voimassa. Ärsyttävää!!! Näin ollen emme siis tarvinneetkaan lasten hoitajaa seuraavaksi päiväksi. Marjatta ja Kari lähtivät omaan huoneistoonsa ja Tuomi Artun kanssa kävelylle.

Minä aloin kirjoittamaan blogia. Koska blogi päivitys eikä kuvienkaan päivitys toiminut, niin ajattelin kokeilla saisinko siirrettyä facebookkiin kuvia. Pieni määrä kerrallaan se onnistui. Laitoin kuviin selityksiäkin, kun kerran toimi. Televisiosta alkoi El Hormiguero, jota lapset mielellään katsoivat, minä syrjäsilmällä. Aloin myös tutkailemaan reittejä meidän paluumatkalle. Vaihtoehtoja on monia yksi mm saksanlaiva, varsinkin kun puuduttava Ruotsin läpiajo ei tunnu miellyttävältä. Katsoin myös missä Etap-hotelleja sijaitsee. Näyttäähän noita olevan eurooppa täynnä.

Artulle tarjosin iltapuurot Tuomin laittaessaan itseään yökuntoon. Lilja oli tarkoitus laittaa nukkumaan samaan aikaan, joten pesin hänen hampaansa. Kun Lilja patjalleen laitettiin, niin ei siinä viihtynyt, vaan alkoi pomppimaan sängyssämme ja ilakoimaan Artun edessä. No Lilja sai luvan tulla olohuoneeseen minun ja Henrin viereen. Ei mennyt kauaakaan kun Lilja nukahti siihen. Kannoin Liljan omaan vuoteeseensa jossa nukkuikin koko yön hyvin. Minä yritin tutkailla reittejä koneelta paikasta toiseen mutta aloin pahasti jo pilkkimään useaan kertaan. Päätin mennä nukkumaan klo 0:45.

9.6.

Heräsimme klo 8:05. Se on näköjään yleinen heräämisaika sillä siihen aikaan tai 10 minuutin sisällä, heräsi Timo, Tuomi, Lilja ja Arttu. Kun Tuomi lähti laittamaan aamupalaa niin, Suvikin heräsi silloin. Henri vaan veti sikeitä vielä pitkään. Oli nimittäin ajatus lähteä Carrefouriin ostoksille ja kysyin Henriltä lähteekö mukaan, ei lähtenyt halusi nukkua vaan. Muut lähtivät rannalle. Olimme sopineet Marjatan ja Karin kanssa tapaamisen autolle klo 11:00. Kun he tulivat niin lähdimme heti liikkeelle. Ajoin pienen lenkin ennen kauppaa. Ensin Torre de Moron kautta La Mataan, näkivät hieman muutakin aluetta. Sitten suuntana Carrefour.

Carrefourissa erkauduimme, minä menin eletroniikka osastolle ja toiset ainakin vaateosastolle. Kiersin eletroniikkaosaston, autotarvikeosaston ja lamppuosaston, siinä minulle meni varmaan tunnin verran aikaa. Kärrin pohjallekin tuli sitä sun tätä. Sitten matka jatkui ruokapuolelle. Varsinaisesti ei ruokaa ollut tarvetta ostaa reilusti, ainoastaan jotain täydennyksiä. Muistin, että minun piti ostaa jotain Artulle, ostin purkkiruokaa ja olisikin pitänyt ostaa talkkia. Pöytäviiniäkin ostin useita purkkeja, 1L maksaa 0,99 eur. Olisi ollut vielä tarjouksessakin 4 kpl 3,50 eur, mutta oli kaikki jo myyty. Tuo viini Don Simon on aivan juotavaa mutta vain punaisena, valkoinen viini ei ole mielestäni hyvää. Kokeilin jotain Carrefourin viiniäkin 0,75 eur/1L. Ostin myös salaattia ja yllätys yllätys, Espanjan kurkkuja. Miksi jättäisimme syömättä kurkut virheellisen tiedon takia. Hinta muuten oli 0,75 eur/kg. Löysin myös niitä hyviä pikkukurkkuja, joita olen etsinyt Suomestakin monesta kaupasta. Eli salaisuus on anjovis, kuten oliiveissakin. Anjovismaustettuja kurkkuja. Taidan ostaa niitä ison kasan Suomeen mukaan. Vahinko, että ovat lasipakkauksessa. Etsin myös niitä pussitettuja oliiveja, mutta Carrefourissa niitä ei taida olla.

Lähdimme kotia kohden, toisilla oli tullut kauppareissulla nälkä, söivät kuormasta Kannoin tavarat ylös lomakotiin ja aloin tutkimaan ostoksiani. Laitoin ostamani lisäakun latautumaan ja mittasin verenpaineen, ostin nimittäin mittarin 15 eurolla. Mittari näytti mahdottomia lukemia, päätin seurata tilannetta. Päätin maistaa ostamaani Carrefourin punaviiniä ja se oli juotavaa, mutta ei niin hyvää kun tuo toinen Don Simonin viini. Tuomi tutki hedelmiämme, joista osa oli jo hyvin pahassa mallissa. No nyt sitten vaan hyvät osat paloiksi ja tuota maistamaani viiniä perään, hieman mehuja ja sokeria, ja jos spriteäkin olisi, niin sitä vielä laittaisin, nyt ei ollut. Laitoin viestin Marjatalle, että tulevat illalla maistamaan sangriaa kun tulemme syömästä. Olimme nimittäin sopineet Juurelan kanssa lähtevämme syömään Wok Buffettiin, jossa olisi hummeriakin tarjolla. Sovimme ensin tapaavamme Juurelalla klo 17:30 mutta häneltä tuli viesti ja siirsimme lähtöaikaa tunnilla. Jätin sangriat tekeytymään jääkaappiin ja lähdimme liikkeelle.

Juurelan pihaan saavuttuamme kävin hakemassa hänet, ajatus oli seurata hänen autoaan. Hänellä oli jotain kavereita Ruotsista mukaan. Ajoimme jonkin tovin Benijófariin päin. Siellä on mm iso kiinakauppa, myytäviä artikkeleita yli 40 000 kpl, kertoi Juurela. Kyllä se aika isolta hallilta näytti. Wok Buffet paikka oli nimeltään Mimi Wok Royal. Kun sisään pääsimme niin pöydät notkuivat ruokaa yllin kyllin, onneksi oli nälkä. Ei muuta kun ottamaan ruokaa. Lautanen toisensa jälkeen täyttyi ja tyhjeni.

Ruokaseuraa buffetissa

Juurela löysi sushiakin jostain pöydästä. Oli lihoja, kaloja täysin tuntemattomia, salaatteja erilaisia, kiinalaista ruokaa, kuivakinkkua, hummeritiski oli tyhjänä. Kun joitain lautasellisia oli nautittu, niin Henrin kanssa maistoimme osteria ja kierteistä simpukkaa, raakoja ilmeisesti molemmat ja sitten odotimme, että sitä hummeria tulisi.

Osteri ja kierteinen simpukka

Yksi erä oli tullut, josta Juurela oli saanut itselleen. Päätimme mennä Henrin kanssa seisoskelemaan siihen hummeripaikan viereen. Henkilökunta ihmetteli, että mitä nuo tuossa seisovat. Näytti kysyvää ilmettä minulle, sanoin englanniksi, että odotamme hummeria. Kokki meni keittiöön ja hetken kuluttua tuli puolikkaita hummereita ehkä 8 kpl. Otimme molemmille omat. Kokki niitä paistoi yllättävän kauan. Mitään muuta kalapuolta emme ottaneet. Hummerin syömisen jälkeen alkoi maha olla jo melko täynnä, ei ahdettu. Päätin jättää ottamatta lihapuolta. Siirryin jälkiruokaa. Jälkiruokia oli myös yksi pöydällinen ja lisäksi jäätelöä. Tosin monia säilöttyjä hedelmiä, jotka eivät kauheasti kiinnostaneet, maistoin erikoisimpia. Olimme itsemme täyttäneet riittävästi, tämä buffet oli hieman kalliimpi varmaankin hummerin ja kuivakinkun ansiosta. Aikuisten hinta 12.95 eur(Henri ja Suvi myös aikuisia tässä tapauksessa) ja Lilja 6.95 eur. Juomineen lasku oli 69,50 eur. Oli hyvä kokemus vaikkakin hieman hintavahko.

Ajoimme kotiin ja laitoin tekstarin Marjatalle, että olemme klo 21:00 kotona. Aivan kotimme lähellä oli joku poika polkupyörällä ajanut auton kanssa kolarin. Siinä odottelivat ambulanssia, poika tiellä makoillen. Verta ei tullut ja poika näytti olevan tajuissaan.

Kävin parvekkeelle istumaan ja nauttimaan ihanan lämpimästä illasta, sangrialasi kädessä, leuto merituuli huuhtoi kasvojani. Sitten Marjatta soitti klo 21:45 ja kysyi, että joko olemme nukkumassa. He olivat tulossa käymään kutsuni mukaisesti. Oli laittanut aiemmin tekstiviestiä, mutta en ollut sitä kuullut. Sanoin, että tulkaa toki, kukaan ei ole vielä nukkumassa. Niin alkoi meillä pikasiivous. Noin 10-15 minuutin päästä ovikello jo soikin. Tarjosin Marjatalle sangriaa ja Karille mehua. Puhelimme päivän tapahtumista ja katsoimme netin kautta kymmenen uutiset. Sen jälkeen he lähtivät pois. Meillä muut menivät nukkumaan, minä ja Henri kukuimme vielä. Minulle tuli kuuma niin kävin parvekkeen oven viereen lattialle makoilemaan, siinä meinasin blogia kirjoitella. Meinasin sitten siihen nukahtaa, joten päätin mennä nukkumaan 0:30.

10.6.

Heräsin ensimmäisen kerran noin seitsemältä. Kävin vessassa ja ajattelin vielä nukkua. Noin tunnin verran sen onnistui, jolloin kaikki muutkin alkoivat heräillä. Lilja oli tullut yöllä meidän sänkyymme ja lapset nukkuivat niin, että Arttulla oli pää meidän tasalla, mutta Liljan nenä oli Artun vaipassa kiinni. Hieman yli kahdeksan sitten herättiin. Vielä pötköttelin sängyssä Liljan kanssa mutta uni ei enää tullut.

Aamiaisen jälkeen aloimme miettimään paljonko olisi matkaa lomakodistamme markkina-alueelle. Navigaattorista oli virta loppu joten laitoin tietokoneen päälle. Se sanoi matka olevan n 1,5 km. Päätimme sen kävellä. Suvi ei ollut innokas kävelyyn mutta sopeutui kuitenkin. Tuomi laittoi myös toisille viestin, että olisivatko kiinnostuneita. Ja olivat mutta tulisivat omana aikanaan, kun ovat lähtövalmiita. Me lähdimme kävelemään markkinoita kohden. Henrikin heräsi mukaamme. Markkinat ovat varsin suuret, tarjolla on koruja, kelloja, vaatteita, hedelmiä, vihanneksia, lähes kaikkea mitä voisi kuvitella tarvitsevansa.

Markkinoilla

Ja hinta on edullinen, tosin ei joka kojussa. Esim kirsikat eräässä kojussa maksoivat 2,00 euroa/puoli kiloa(puoli kiloa tietenkin pienellä kirjoitettu) ja Tuomi puolestaan löysi toisesta kojusta kirsikoita hintaan 1,50 eur/kg. Vaatteita olisi ollut jopa 0,50 eur kappalehintaan.

Hieman oli hankalaa Tuominkin katsoa jotain vaatetta itselleen, sillä Lilja oli rattaissa ja Arttu Tuomin sylissä. Ehdotinkin, että me muut lähdemme pois lomakotia kohden ja hän jää markkinoille vielä katselemaan. Näin tehtiin. Kävelimme kotia kohden, Liljan kävelyjaksaminen vaan alkoi hyytyä, no onneksi Henri tuli apuun asiassa. Henri otti Liljan syliinsä ja matka jatkui.

Lilja Henrin sylissä

Otin matkalla muutamia kuvia upeista punakukkaisista ja valkokukkaisista puista. En tiedä mitä olivat. Pian jo olimmekin kotona.

Punakukkaiset puut kävelymatkan varrella

Henri ja Suvi halusivat lähteä uimaan. Minun piti alkaa laittamaan ruokaa, joten en voinut lähteä Liljan uimista valvomaan. Ehdotinkin, että menevät salaa Liljan huomaamatta kun Lilja katsoo dvd:tä. Näin pääsivät uimaan ja minä laitoin valmiiksi kaupassa tehdyt lihapullat paistumaan. Salaattia lisäksi ja paljon parjatuista espanjalaisista kurkuista tehtyjä etikkakurkkuja. Laitoin myös tarjolle kaupasta ostamani pikkukurkut maistamismielessä.

Aterialla jälleen

Tuomikin saapui pian, oli tullut kuulemma pikavauhtia. Tuomi oli käynyt ostamassa kirsikoiden lisäksi churrosia, 12 kpl/3 eur, joita ruoan jälkeen maistelimme. (olivat muuten parempia kuin aiemmin satamamarkkinoilta ostamani). Sitten minun piti ottaa ruokalepo. Tuomi ja Suvi lähtivät käymään Domti tai kiinalaisessa kaupassa. Yritin torkkua sen aikaa. Kun tulivat, niin lähdin palauttamaan edellispäivänä ostamaani tietokoneen lisäakkua, se nimittäin ei toiminut, mietin kuinka sen selittäisin espanjaksi, tarkistin muutaman sanan sanakirjasta ja verbikirjasta.

Carrefourissa menin ensin vartijan luokse ja kysyin puhuuko englantia, ei puhunut, joten espanjaa kehiin. Hän kirjoitti minulle jonkun paperin, jonka otin mukaani laitteen kanssa kauppaan sisälle ja siellä piti mennä kyseiselle osastolle infopisteeseen. Siellä selitin asian englanniksi ja nainen kirjoitti samaiseen paperiin jotain ja otti rikkinäisen laitteen ja sitten piti mennä kassojen ulkopuolelle infopisteeseen, josta saisin rahapalautuksen. Näin tapahtui, kortiltani vähennettiin laitteen hinta. Ostin Artulle talkin ja lähdin kotiin.

Kotona menin parvekkeelle nauttimaan lämmöstä ja miettimään paluutamme. Tuomikin tuli siihen ja päätimme yrittää varata laivaa Saksasta Suomeen, vaikka se hieman kalliimpi vaihtoehto onkin. LASkin tarkkaan eroja ja hintaero on ehkä noin 100-300 euroa. Riippuen muista lautoista tai siltamaksuista ja majoitustarpeesta Ruotsissa. Finnlinesilla on tarjous 20.6. 660 euroa sisältäen auton ja 4 matkustajaa. Päätin soittaa Finnlinesilla ja varata matkan, jos vapaata on. Kaikki meni ok ja paikka löytyi. Lilja ja Arttu pääsevät samaan hyttiin kanssamme, vaikka tarjoushinta on vain neljälle. Varausvahvistus tuli sähköpostiini lähes heti puhelun jälkeen. Katsoin sen pikaisesti läpi ja hinnat näyttivät olevan oikein.

Klo 19:00 lähdimme norjalaiseen ravintolaan, jossa olimme aiemmin 2,5 vuotta sitten monesti syöneet.

Hississä kaikki tekevät eri asioita

Tuomi oli sopimus Marjatan ja Karin kanssa, että tapaamme alhaalla autolla silloin. Tuomi ja Arttu kävelivät Karin kanssa kyseiseen paikkaan, me muut menimme autolla. Olimme paikassa pikaisesti ja asettauduimme pöytään odottelemaan muita. He, jo tulivatkin kun olimme ehtineet istuutua. Listoja katselimme ja totesimme sen olevan erilainen kuin silloin ennen. Henkilökuntakin oli vaihtunut. Ravintolan nimi oli Viking kun se silloin joskus oli ollut jotain sammakkoon viittaavaa. Sisustuksesta puuttui myös sammakot. Olisimme Henrin kanssa kokeilleet sammakonreisiä mutta nyt se ei ollut mahdollista. Henkilökunta ei millään tahtonut tulla kysymään mitä haluamme. Eikö uskaltanut vai mitä. Sitten he pyysivät jonkun, ilmeisesti vakioasiakkaansa tulemaan kysymään mitä haluamme. Tämä henkilö oli norjalainen, joten kieleksi vaihtui ruotsi. Kyseinen henkilö haisi viinalle, joten kovin vakuuttava hän ei ollut. Saimme ainakin ruoat tilattua. Sitten alkoi odotus. Suvi katsoi kelloa ja kuulemma ensimmäisen ruoan saapumiseen meni tunti aikaa. Eipä taida kovin paljon syöjiä siellä käydä. Vessa haisi pahalle. Valaistus laitettiin päälle meitä varten sisätiloihin, muutoin oli pimeää. Vain baaritiskillä valaistus.

Ruoat olivat mitä olivat. Maustamista ei kokki ainakaan osannut. Tuliset perunat eivät olleet pätkääkään tuliset, ei edes se ketsuppi, jota perunoiden päällä tarjottiin. Samoin oli Liljan spagetti melko mauton. Valkosipulikatkaravut olivat vain ison savisen padan pohjan peittona juuri ja juuri. jne.
Kun tuli maksun aika, niin mietin, kelpaakohan korttini ollenkaan, arvaukseni osui aivan oikeaan. Laskukin oli tehty vain kirjoittamalla post-it lapuille ruoat ja hinnat, ei kuitista ollut tietoakaan. Varmasti ei tuosta ruokailusta verottaja saanut mitään. Onneksi minulta löytyi kymppi ja anopilla oli vähän päälle neljäkymppiä mukana, joten saimme laskun maksettua, eikä tarvinnut lähteä Cam-pankin automaatilla rahan hakuun. Juomarahaa ei jätetty. Suuri oli pettymys tähän paikkaan. Mietin vain, että kuinka asiat voivat olla toisin, kun on toinen omistaja ruorissa. Silloin paikka oli miellyttävä ja ruoka hyvää.

Lähdimme ravintolasta pois. Kävelijöiden joukkoon lähti myös Marjatta. Me muut lähdimme ajamaan kohti Cam-pankkia. Halusin hakea rahaa ja maksaa velkani pois Marjatalle. Sen jälkeen ajoimme lomakotiin, johon muutkin saapuivat vain muutama minuutti meistä jäljessä.

Kotona avasimme television ja siellä oli elokuva tulossa, katsoimme sen ja sen jälkeen minä tutkin vähän tarkemmin saamaani varausvahvistusta.

Televisio kiinnostaa lähes kaikkia

Siinä olikin lähtöpäivksi merkitty 26.6. Joko virkailija oli kuullut väärin tai näpytellyt väärin. Eihän tuo päivämäärä edes kuulunut laivayhtiön tarjouksen piiriin. Laitoin laivayhtiöön sähköpostia asiasta, enkä maksanut matkaa, kuten olin aikonut. Aloin kirjoittaa jälleen blogia. Sitten alkoi pilkkiminen. Kumma kun täällä näin käy useasti. Päätin jo laittaa koneen kiinni ja mennä nukkumaan, mutta sitten virkistyinkin. Loppuen lopuksi nukkumaan päädyin klo 01:00.

11.6.

Heräsin ensi kertaa joskus seitsemän paikkeilla. Sitten vielä sain unenpäästä kiinni. Heräsin siihen kahdeksan maissa, että Arttu repii karvojani, niitä nimittäin riittää. Oli pakko laittaa peitto päälleni, jotta ei olisi tukistamisen tunnetta kokoajan. Sen jälkeen en unta enää saanut. Arttu alkoi vaatimaan maitoa, joten Tuomikin heräsi silloin, Arttu kuitenkin jatkoi unia. Seuraava herääjä oli Lilja, joskus puolen yhdeksän jälkeen. Arttu edelleen nukkui ja jäi vielä sänkyynkin kun muut siitä jo poistuimme. Taitaa nuo alaslaskettavat ulkoverhot olla hyvä juttu, kun huone tulee niin pimeäksi. Näin Artullekin uni maittaa.

Tuomi oli laittanut kahvit tulemaan, minä laitoin puolestaan kananmunat kiehumaan. Suvikun olisi halunnut niitä jo kahtena aamuna. Valitettavasti tuoretta leipää ei ollut, joten meni paahtoleivän syömiseksi. Yritin saada kananmunat löysiksi, mutta en siinä onnistunut. Olisi maistunut sen paahtoleivän kanssa erinomaisesti. Suvikin heräsi ja tuli olohuoneeseen silmiään siristellen. Oli tyytyväinen kun oli kananmunaa tarjolla. Minä tutkin sähköpostin pikaisesti ja totesin laivayhtiön vastanneen sähköpostiini ja vaihtaneen päivän 20.6. lähteväksi. Hyvä niin, halusivat maksun pikaisesti, joten otin yhteyden nettipankkiin. Maksoin juuri maksua niin, silloin ovikello soi. Marjatta ja Kari sieltä olivat tulemassa meille, sillä heidän piti oma huoneistonsa jättää klo 10 mennessä. Kari jäi autolle ja minun olisi pitänyt mennä alas, mutta en päässyt juusi silloin, maksamisen ollessa kesken. Tein sen loppuun ja sitten menin alas nostamaan laukut kattoboksiin.

Huoneistossa ehdotin, että menisimme päivällä käymään vielä kaupoissa, esim Marjatan suosikki kaupassa Lidlissä. Sinne vertaamaan onko se samanlainen kuin Suomen kaupat. Minunkin piti etsiä jostain kaupasta pussioliiveja ja mielellään vielä pussi anjoviskurkkuja, jos sellaisia pussissa on myynnissä. Ajoimme tietämääni Lidliin, minä, Henri, Marjatta ja Kari. Kyllä se Lidl oli melko samanlainen, tosin alkoholiosastoahan ei Suomen liikkeissä ole. Otin yhden pullon siitä hyllystä mukaanikin, valkoinen rommi 0,7L pullo hinta jotain 3.50 - 4 euroa ihan tarkkaan en muista.

Lidlistä jatkoimme toiseen kauppaan, taisi olla nimeltään Maxi Dia tai jotain sellaista, sieltä sitten tutkimaan hyllyjä. Marjatta minulle sanoi, että täällä on, pussioliiveja oli löytynyt. Kivellisiä oli 20 pussia, haluan nimenomaan kivellisiä, sillä joskus on käynyt, niin, että kivettömät ovat imeneet nestettä itseensä niin paljon, että maku on mennyt. Otin koko loppu laatikollisen. Laatikon takaa löytyi vielä 3 kpl. Yhden pussin hinta 0,46 eur. Katsoin päiväyksenkin ja käyttöaikaa oli johonkin 2014 asti. Ei ne kyllä niin kauaa säily, kun tulee syötyä. Jätin tyhjän laatikon hyllyreunasta selvästi ulospäin, jotta kaupan henkilökunta voi täyttää sen paikan ja saan haettua oliiveja lisää ensi viikolla ennen lähtöä. Pikkukurkkuja olisi ollut pussissa, mutta ei anjovismaustettuja. Kassalle jonottaessa Marjatta huomasi mainoksen pyörästä. Olisi monivaihteinen 26 tuumainen pyörä myynnissä hintaan 79 euroa. Suvilta nimittäin varastettiin vuotta aiemmin ostettu hyväkuntoinen käytetty pyörä toukokuussa ja on nyt ilman pyörää. Jos tuon ostaisi, niin sitten pitäisi ostaa koukkuun kiinnitettävä polkupyörätelinekin. Mietitään vielä.

Tuon kaupan jälkeen oli vielä yksi ostos tekemättä, nimittäin leivoksia lähtökahville. Ajoin Carrefouriin ja muiden odottaessa autossa kävin ostamassa muutamia leivoksia. Ajoimme kotiin Henrin pitäessä leivoksia sylissään. Kotona ei ollut muita, olivat ilmeisesti lähteneet uimaan tai kauppaan. Aloin laittamaan ruokaa. Nyt alkaa olla niitä päiviä kun pitää käyttää ruokia pois kaapista. Laitoin siis jauhelihan paistumaan ja loput riisit kiehumaan.Tein myös valkosipulileipiä lopuista patongeista. Ajattelin laittaa sitä sinihomejuuston makuista tuorejuustoa ruokaan. Sen olin aiemmin hyväksi havainnut. Muutkin tulivat jossain vaiheessa ruoan valmistuessa. Marjatta kattoi pöydän ja pääsimme pian syömään. Nyt tuo tuorejuusto ei maistunut niin voimakkaalle kuin edelliskerralla, olinkohan sitä liikaa kiehuttanut pannulla.

Söimme ruokaa jo nälkäisenä, otin santsiannoksenkin muistamatta, että leivoksia on kahvin kanssa tarjolla. Syötyäni, päätin tarkistaan Marjatan ja Karin lentotilanteen ja aikataulun. Sitä katsoessani, tuli esiin jokin lento, joka lähtisi 17:40, kun aiottu aika piti olla 18:25. Laitoin pikaisesti kahvin tulemaan, jos tuo olisikin totta. Pyysin samalla Marjattaa kaivamaan lentolippunsa josta saisi tarkan lentonumeron. Kahvin laitettuani tarkistin tuolla numerolla ja se näytti juuri tuota 18:25 aikaa. Sinäänsä ihmeellistä sillä tuo 17:40 oli saman lentoyhtiön kone, Norwegian, ja samaan kohteeseen. Olikohan siinä järjestelmässä jokin virhe vai mistä lienee johtunut. No joka tapauksessa tuo nimenomainen lento oli siis ajassaan. Joimme pian kahvit ja söimme leivoksia kaikessa rauhassa, ehdinpä pienen 20 minuutin lepotauonkin ottaa pedissäni. Klo 15:05 nousin ylös ja sanoin, että nyt pitää lähteä. Kaikki muut paitsi Tuomi ja Arttu eivät lähteneet mukaan. Ajatuksenamme oli käydä isossa kiinakaupassa takaisin tulo matkalla, se kun on juuri siinä matkan varrella. Pääsimme lähtemään joskus klo 15:15 paikkeilla. Ajoin moottoritietä, olimme kentällä noin klo 16:05 ja lippuluukulla varmaan jonottamassa n. klo 16:15. Hyvästelimme lähtijät ja palasimme autolle. Lähdimme ajamaan Torreviejaa kohden.

Lähellä Torreviejaa, Benijofarissa menimme siis suureen kiinakauppaan. Siellä on heidän mainoksensa mukaan 40 000 artikkelia myynnissä. Sieltä sitten hyllyiltä etsimään tarvittavaa tai vähemmän tarvittavaa tavaraa. Löytyi ostettavaa kyllä yhteensä 23 euron edestä. Mietin siellä kaupassa, kun hyllyjä kiersin, että tämä olisi oiva paikka, jos olisi ostanut täältä asunnon ja tarvitsisi se kalustaa ja sisustaa. Kaupassa oli mm upean näköisiä isoja maljakoita, ne olivat keramiikkaa, mutta näyttivät puulta. En kuitenkaan halunnut sellaista Suomeen asti raahata. Automme todennäköisesti kuitenkin tulee olemaan varsin täynnä. Erityisesti rattaat vievät paljon tilaa. Lähdimme ajamaan lomakotia kohden. Matkalla soitin Tuomille, sillä jos hän haluaisi käydä seuraavana aamuna kaupassa patonkeja hakemassa, niin en ostaisi niitä nyt. Sovimme, että käymme kaupan kautta nyt. Juurelan läheisen Mercadonan kautta kävin paluumatkalla. Kyllä minulla oli sylillinen tavaraa, kun kassalle menin, ei pelkät patongit.

Kotiin päästyämme laitoin tavarat jääkaappiin ja siellä huomasin vielä olevan Asturiaksen siideriä, kysyin, ottaisiko Tuomi ja nautimme reilut lasilliset hyvää siideriä. Nyt oli päästy taas yhdestä lasipullosta eroon. Minä aloin kirjoittaa blogia sängyssäni, mutta katsoivat jotain ohjelmia televisiosta. Minäkin olohuoneeseen vääntäydyin kun alkoi tietokoneen akku loppua. Ilta alkoi jo kääntyä yöksi ja kun muut alkoivat menemään nukkumaan, niin minä jatkoin kirjoittamista, tosin tutkailin nettiä myös. Alkoi väsyttämään kovasti. Ajatuksenani oli siirtyä nukkumaan klo 1:00, tosin jostain syystä piristyinkin ja aloin tutkimaan paluumatka reittejä ja Etap hotellien sijainteja. Lopulta kävikin niin, että meninkin nukkumaan vasta klo 2:30.

12.6.

Heräsin yöllä siihen, että Arttu nyppi karvojani taas. Minä kääriydyin peittoon tiiviisti ja Arttu ei siitä tykännyt. Oli jotenkin suuttunut kun ei saanut karvojani nyppiä. Heräsin sitten lopulta klo 9:00. Tuomi laittoi kahvin kiehumaan ja minä kananmunat paistumaan. Aamiaisen jälkeen Tuomi luki tähän astiset lukemattomat tuotokseni ja minä laitoin pyykin pyörimään. Olisi hyvä, että olisi puhtaita vaatteita laukullinen, kun että ne ovat likaisia. Suomen päässä voi vaikka heti lähteä juhannuksen viettoon ottamalla valmiiksi pakatun laukun mukaan No ehkä nyt ihan heti ei sentään, vene pitää saada ensin veteen.

Tuomi, Suvi, Lilja ja Arttu lähtivät rannalle, me Henrin kanssa jäimme kotiin. Minä kirjoittelin edellistä päivää ja aloittelin tätä. Yritin parvekkeeltamme katsoa missä muut näkyisivät, mutta en heitä nähnyt. Hekin kuulemma olivat yrittäneet katsella meidän parveketta mutta yksi palmu oli tiellä. Ranta oli täynnä aurinkovarjoja. Sunnuntai päivä, siis taisivat myös paikalliset, turistien lisäksi, olla rannalla. Varsinkin kun kaupat ovat kiinni, niin moni varmaan haluaa silloin rannalle. Jonkun ajan kuluttua muut tulivat takaisin, kello oli noin 14 paikkeilla. Tuomi oli samalla ostanut Churrosseja ja patonkia ja kertoi että joku paikallinen papparainen, gigolo vm-35, siellä rannalla yritti saada tanssikaveria ja puhelinnumeroa. Tuomi ei ollut mennyt lankaan. Nyt pitäisi kehittää jokin ruoka. Henri ja Suvi lähtivät altaalle uimaan ja Arttu ja Lilja menivät ammeeseen äitinsä kanssa. Minä laitoin spagetit kiehumaan, leikkasin chorizot eri astiaan kun en saanut kannatusta chorizokastikkeesta, paistoin hieman sipulia ja valkosipulia erilliseen astiaan spagetin päälle heitettäväksi, sekään kun ei kaikkia perheenjäseniä innosta. Ja lämmitin vielä aamulla lämmittämäni aamiaispavut myös. Ja syömään.

Ruoan jälkeen Tuomi laittoi kahvin tulemaan kyytipojaksi Churrosille, joita oli ostanut. Niitä sitten nautimme yhdessä. Tällä kertaa niitäkin jäi, taitaa Churros kiintiö olla täytetty. Päätin mennä hieman päivälevolle. Nukahdinkin hetkeksi, sillä aikaa Tuomi oli kirjoittanut tähän blogiin tuon gigolo-jutun. Täytyypä tarkkailla mitä täällä lukeekaan. Suvi kinusi taas johonkin kiinakauppaan lähtemistä. Minä puolestani ehdotin, että menisimme satama-alueella olevalle markkina-alueelle. Siihen sitten muutkin myöntyivät. Lähtiessä tuli sitten kinaa kuka istuu missä. Lopputulema oli se, että Tuomi istui perällä kaikkein pienimmässä paikassa. Ajoin kaupungin läpi ja pian olimme satama-alueella. Siellä oli kova markkinahumu menossa. Tivoli pyöri vieressä ja markkinakojut olivat kadun varrella vieri vieressään.
Parkkasimme auton laajalle parkkialueelle ja lähdimme kävelemään aluetta laidasta laitaan. Minä tutkailin enemmänkin espanjalaisia ihmisiä kuin niitä ”rätejä ja lumppuja” jota tarjolla oli.

Ilta markkinoilla

Oli kiva seurata monia pariskuntia paremmat vaatteet päällänsä ja tapaamassa tuttujaan. Olisi myös ollut kiva päästä johonkin paikkaan kuvaamaan ihmisiä videolle ja heidän käyttäytymistään eri tilanteissa. Kuuntelin myös korvat höröllä mitä he juttelivat, tai siis yritin kuunnella. En niinkään juttujen sisältöä vaan sitä, että pystynkö erottamaan mitä he puhuvat. Eräskin vanhempien ihmisten ryhmä puhui yllättävän ymmärrettävää espanjaa.

Kiersimme markkina-alueen ja kävelimme hiukan myös aallon murtajalle, josta koko markkina- ja tivolialue avautui kivasti.

Aallonmurtajalle, johtavalla rampilla

Markkina-alue

Sen jälkeen patikkakohteena oli Burger King. Sieltä nautimme kullekin sopivan suuruiset ateriat 21 eurolla ja jatkoimme matkaa takaisin markkina-alueelle. Tuomi ja Suvi ostivat jotkut korut siitä samasta paikasta, josta olivat ostaneet Liljalle puolta tuntia aiemmin tukkaklipsut.

Lilja ja uudet hiusklipsut

Markkinoilla olevia eläviä ”patsaita” Lilja pelkäsi. Halusi mennä äidin selän taakse piiloon kun elävän ”patsaan” ohitimme. Lopulta lähdimme kävelemään parkkipaikkaa kohden tivolin läpi ja hieman oli jollain ryhmästämme halu mennä ajamaan vesi”skoottereita” altaaseen. Parkkaus kesti muutaman minuutin vaille 2 tuntia ja maksoi 2 eur 44 snt. Ajoimme lomakotiin palosireeni takaistuimella. Pakko oli Arttu ottaa Tuomin syliin, joka oli tällä kertaa päässyt etupenkille.

Kotona nautimme autoon edellisenä päivänä jättämiäni sulaneita pehmokarkkeja ja lapset ottivat mehujäät. Myös jääkaappiin jäänyt mansikkarove tyhjennettiin muutamassa minuutissa. Muut menivät nukkumaan ja minä Henrin kanssa istuin sohvalla, kummallakin tietokoneet sylissään, espanjalainen salsamusiikki stereoista kuulumassa. Minä ensi alkuun tutkailin nettiä ja sähköpostia yms ja Henri katseli joitain youtube videoita. Sitten aloin kirjoittamaan blogia , menin nukkumaan noin klo 2:00.

13.6.

Heräsin hieman yli kahdeksan. Muutaman hetken makoiltuani, alkoi muukin perhe heräillä. Arttu herätti Tuomin ja Lilja meinasi lähteä pois makuuhuoneesta, kun ei jostain syystä meitä huomannut. Tuomi huuteli Liljan perään ja Lilja tuli makuuhuoneeseen. Arttu ja Tuomi lähtivät patongin hakuun, meidän jäädessä Liljan kanssa vielä pötköttelemään. Lilja otti Tuomin antaman maitopullon ja tuli aivan viereeni. Lepäsimme sen aikaa kun Tuomi tuli takaisin. Laitoin kahvit tulemaan ja kananmunat paistumaan. Tuomi leikkasi tuoreen, tuoksuvan uunilämpimän patongin ja ostamansa maalaisleivän. Että osasi leipä olla hyvää. Lievä pettymys oli juusto sen päällä. Ostamani ranskalainen emmental juusto ei maistunut. Söimme aamiaisen, jonka aikana Suvikin heräili. Minä laitoin tietokoneen päälle ja aloin tutkailemaan, mitä maailmalla oli tapahtunut. Tuomi laittoi aamiaisen jälkeen valkopyykin pyörimään. Ajatuksenamme oli lähteä Carrefouriin ostoksille. Henrikin heräsi jossain vaiheessa ja kun pyykki oli pyörinyt niin lähdimme liikkeelle. Ajoimme sen huoltamon kautta, jossa autopesu kuului tankkauksen hintaan. Sanoin, että haluan nyt pestä auton ja huoltamon pitäjä sanoi, että kone on rikki. Siihen jäi pesuyritys.

Carrefourin pihalle parkattuani, minä lähdin käymään läheisessä CAM-pankissa, jossa minulla on aikoinaan avattu tili. Muut menivät jo kauppaan. Kävin kysymässä mahdollisesti erääntyvistä lisämaksuista, jotka liittyvät tilin omistamiseen. Ajatukseni oli, että lopetan kyseisen tilin, jos asia on niin kuin paperissa oli selitetty. Onneksi tiskillä oli suomenkielinen henkilö. jolta sain asian selvitettyä vaivattomasti. En lopettanut tiliä, mutta sovimme, että saatan lähettää hänelle sähköpostia asiasta, jos tilin lopettamisen tarve tulee. Kysyin ohimennen myös laina-asiaa, marginaali olisi 2,75 % ja siihen vielä notaarinkulut 2 % päälle ja mitä vielä. Kalliiksi tulisi laina ottaa täältä, jos sitä edes saisi. Virkailija sanoi vaikeaa lainansaannin olevan.

Kävelin Carrefouriin, sieltä löytyi Henri kodinkoneosastolta, muut olivat paperipuolella hakemassa paluumatkalle piirreltävää. Minä menin Henrin seuraksi. Olin silloin muutamapäivä sitten jo tutkinut koko osaston melko tarkalla kammalla, joten ei ollut enää katseltavaa. Televisioita ei kuitenkaan viitsi Suomeen raahaamaan, joten sivuutin sen osaston ja isojen koneiden osaston täysin. Henrikään ei löytänyt mitään ostettavaa edes löytölaareista. Menimme autotarvikeosastolle, sieltä etsin sellaista johtoa, jonka olemassaolosta minulla ei edes ole varmuutta. Voi olla että niitä ei ole olemassakaan, joten se täytyy tehdä itse. Jos olisi ollut, niin olisin ostanut. Ostin kuitenkin ledivalaisimen Suomeen saarikäyttöä varten ja jotain muutakin kiinnostavaa. Tarkistin maalihinnankin se oli 12 eur/15 L sisämaali ja 25 eur/15 L ulko- ja sisämaalaukseen tarkoitettu maali. Kyllä on edullista maalaus täällä. Suomessa saa isosta marketista 9 L maalia hintaan noin 40 euroa ja se on se halvin versio. Tuli sitten ostettua viiniä, olutta, pikkukurkkuja, oliiveja, oliiviöljyä, vaatteita yms, lasku meni 200 euron paremmalle puolelle. Mitenköhän kaikki mahtuu matkatavaroiden lisäksi autoon. Ne se selviää tiistaina tai viimeistään keskiviikkona. Me kaikki aloimme olla jo todella nälkäisiä. Meinasimme mennä Carrefourin ravintolaan, joskus aikoinaan on siellä syöty ja silloin se ainakin oli ihan ok ravintola. Nyt kuitenkin kun oli ostettu kylmätavaraakin ja ulkona oli 27 astetta, niin emme menneet syömään. Ajoimme kotiin , ajatuksena syödä jotain siellä ja mennä myöhemmin ravintolaan. Jano oli myös kova. Minua oli jo kaupassa hieman alkanut tuntua päässä pyörryttävältä. Ostoksista löytyi matkaa varten Tuomin ostamaa mehua, joka oli jopa kylmähyllystä otettu. Ne sitten joimmekin heti pois. Ajaessani lomakotia kohden, päätin käydä siinä matkalla katsomassa, onko Maxi Dia markettiin tullut lisää kivellisiä oliiveja. Ei ollut, niitä kysyinkin, mutta ei kuulemma ole. Ostin 6*1,5L vettä. Suvikin kävi pyörää katsomassa, mutta ei päätynyt sitä ostamaan. Ajoimme kotiin. Tavaroista yritimme katsoa sellaiset mitä vielä tarvitsisi ja sellaiset, minkä voi jo jättää autoon.

Kotona kaivoin kaapista gazpachon ja laitoin kananmunia paistumaan, siksikin kun tuli vielä lisää kananmunia ostettua. Lämmitin myös edellispäiväisen spagettijämän. Tuomi leikkasi leivät ja siinä oli ateria valmis. Arttukin söi siinä jossain välissä ja kun ei oikein kukaan voinut syödä niin laitoin Artun lattialle pehmikkeen päälle lähelle roskista. Arttuhan otti ja tarttui roskiksen reunasta kiinni ja kaatoi kaikki pehmikkeen päälle (öljyetikkaista vanhaa salaattia).

Roskiksen kaataja

Söimme ruoan, tosin naiset olivat jo tulomatkalla nauttineet pikkupussin sipsiä, oli kuulemma niin nälkä. Tuomi laittoi myös kahvin tulemaan, oli nimittäin vielä leivoksia jäljellä toissapäivästä. Menin lepäämään ruoan jälkeen ja hieman torkahdinkin.

Kun heräilin, niin Arttu vielä nukkui. Lilja halusi kovasti lähteä rannassa olevalle leikkipaikalle käymään. Olivat sopineet, että kun Arttu herää niin sitten menevät. Ajatuksena oli myös mennä Kennedy´s nimiseen ravintolaan sen jälkeen. Kun muut lähtivät, niin me Henrin kanssa lupasimme mennä perässä. Noin parin kymmenen minuutin päästä muiden lähdöstä mekin lähdimme kävelemään leikkipaikkaa kohden. Matkalla kävelimme tuon ravintolan ohitse ja totesimme sen olevan maanantaisin kiinni. Olisi siis etsittävä joku toinen ravintola. Leikkipaikalla näytti siltä, että olisivat jo lähdössä pois. Minä sanoin, että ei minulla mikään kiire ole, eikä nälkäkään vielä ole. Niin menivät kaikki muut kiipeilemään hämähäkkitelineessä minun ja Artun jäädessä penkille katselemaan ja kuvaamaan. Näytti Tuomikin yrittävän laskea liukumäkeä, ei tainnut oikein luisua.

Leikkipaikan lähellä
Kaunokaiset

Viimein tulivat ja lähdimme etsimään ravintolaa tai mielipiteitä oli monia asiasta. Matkalla oli apteekkikin, josta Tuomi kävi hakemassa matkapahoinvointilääkettä Henrille. Oli kuulemma kouluretkellä Linnanmäelle mennessä tuntunut paha olo, vaikka luultiin siitä jo päästyn eroon.

Muutaman kävelymatkan päässä oli ravintola, joka mainosti kotitekoisia pizzoja ja joitain tarjousannoksia. Matkalla olimme katselleen rantakadun parvekkeilta myytävä kylttejä ja niitä jokunen näkyikin. Olisipa riittävästi valuuttaa ostaa tuollainen ns primera linea (ensimmäinen katu rannasta) talosta oleva asunto. Niiden hinnat vaan ovat ne kaikkein kalleimmat. Haaveilla saa tai sitten järjestää asioita niin, että joskus se onnistuu. Ravintolassa meinasimme ensin tilata annokset Tuomin kanssa, mutta kun minä en ole pitkään aikaan syönyt pizzaa, niin päätinkin ottaa sitä, Tuomi teki samoin. Otimme kaikki pizzaa ja Lilja hampurilaisen. Arttu tuli syliini ja kaikki oli vaarassa tippua tai kaatua. Yritimme siirtää kaikkea kauemmas. Sitten tuli yhtäkkinen tilanne, kun Henri antoi minulle sanakirjan laitettavaksi vyölaukkuun, kun aloin sitä sinne laittaa, niin Artun käsi yletti oluttuoppiini ja kaatoi sen. Olin ehtinyt siitä vain muutaman siemauksen nauttia. Tässä paikassa tuoppi maksoi vielä 3,20 eur eli jopa euron kalliimpaa kuin jossain muussa paikassa. Olin harmissani. Kävin pyytämässä rätin kun servetit eivät oikein auttaneet. Tarjoilija tuli luuttuamaan terassin lattian. Pyysin pienen oluen tilalle, hän toi ison tuopin, jota ei sitten kuitenkaan laskuttanut. Pizzat olivat suhteellisen pieniä ainakin Kotkanpizzojen kokoon ja täytemäärään tottuneena, tosin perushinta oli 6 euroa ja lisätäyte siihen 1 euro lisää. Kokonaislasku oli yksi edullisimmista tällä matkalla noin 36 euron paikkeilla.

Tuomi ja Suvi lähtivät johonkin toiseen kiinakauppaan vielä ostoksille ja me muut lähdimme kävelemään lomakotiin. Henri heitti ajatuksen, että lähdettäisiin altaalle uimaan ja niin tehtiin. Arttukin oli nukahtanut matkalla, joten viihdyttäjää ei tarvittu. Vaihdoimme uimapuvut ja menimme altaalle. Allasvesi oli jo selvästi lämpimämpää 12 päivää sitten kun sinne oli ensimmäisen kerran pulahdettu. Uin muutaman kierroksen ja nousin kuivattelemaan. Lilja ja Henri vielä kirmasivat altaassa. Liljakin luotta jo uima-apuihin täysin sillä hyppeli isoon altaaseen ilman pelkoa. Kun oli pulikoitu noin 10-15 minuuttia, niin lähdimme huoneistoon. Tuomilla ja Suvilla ei ollut avainta mukana ja jos olisivat tulossa niin eivät pääsisi sisään.

Lilja ja minä menimme altaaseen, Henri meni suihkuun. Kun olin altaassa makoillut jonkin aikaa, niin Arttu heräsi. Menin katsomaan ja vaikutti siltä, että ei enää nukahtaisi. Päätin vaihtaa Artulle vaipan ja saman tien laittaa kylpyyn Liljan kanssa. Otin vaatteet Artulta pois ja varovasti laskin ammeeseen kädellä kannatellen Artun päätä. Arttu tuntui tykkäävän, joten laskin pään ammeen pohjalle. Arttu innostui suuresti vedessä olosta. Alkoi polskimaan jaloilla ja käsillä varsin kovasti, niin että vesi roiskui kasvojenkin päälle. Ei tuntunut sekään suuremmin haittaavan. Arttu todella piti altaassa olosta.

Arttu kylvyssä

Tuomi ja Suvikin soittivat ovikelloa, Henri kävi oven avaamassa. Oli taas kaikenlaista uutta meikkiä ja vaatetta ja pelikorttia ja vaikka mitä.

Artun otin pois ammeesta ja kun Tuomi oli kotona, niin alkoi laittaa Artulle iltapuuroa. Minä pidin Arttua sylissä ja Tuomi syötti, ei tuntunut oikein Artulle maittavan ruoat. Nämä paikalliset purkkiruoat, joita kaupassa vauvoille myydään, ovat Artun suosiossa kyllä. Niitä tuntuu varsin ahnaasti nauttivan. Puuro ei vaan nyt tuntunut kelpaavan. Puoliväkisin sekin annos meni. Nokkamukimaidon juonti ei oikein suju, ainakaan minun antamanani. Tahtoo maito tulla suunpielistä ulos. Kun puuro oli syöty ja maitoa hieman juotu niin menin Artun kanssa sänkyyn köllöttelemään, Tuomin vielä laittaessa tiskikonetta täyteen. Otin kannettavan mukaan ja aloin netin kautta katsomaan kymmenen uutisia. Arttukin niitä katseli, mutta nukahti melko pian. Tuomi oli iltatoimissaan, niin Arttu heräsikin ja alkoi mahdoton itku, ei voinut muuta kun Tuomi tulla antamaan luomumaitoa Artulle. Arttu oli jo pakahtua, kun ei maitoa alkanut kuulumaan. Taitaa olla hieman kärsimätön luonne, no mene ja tiedä. Kun Tuomi jäi Arttua huoltamaan, niin minä menin olohuoneeseen ja aloin kirjoittamaan blogia. Sain sen valmiiksi noin klo 0:30, nukkumaan menin noin puolentunnin päästä siitä.

14.6.

Heräsimme kello 8:05 ja pikkuhiljaa oli koko revohka ylhäällä, paitsi Henri. Henrilläkin kuului puhelin herättävän, mutta taisi kääntää vaan kylkeä. Tämä olisi viimeinen päivä Torreviejassa eli pakkauspäivä. Olimme sopineet edellisenä iltana Juurelan kanssa, että menemme pelaamaan petankkia Rosaledan kentälle klo 12:00. Henrikin pääsi ylös joskus yhdentoista maissa. Jossain vaiheessa tuli Juurelalta viesti, että vielä on hommat kesken, mennään klo 13:00. No se kävi kyllä ja päätimmekin mennä rannalle, minullakin oli snorklausvehkeet mukana, mutta en ollut kertaakaan niitä käyttänyt vielä. Lähdimme kaikki lähirannalle, joka oli aivan täynnä. Luulin, että sunnuntai olisi ranta täynnä kun ihmiset ovat viikonloppuvapailla, mutta niin oli tämänkin päivä. Ilmeisesti täällä on niin paljon turisteja, että ranta täyttyy jo pelkästään heistä.

Rantaan päästyämme menimme rannan laidalle, siellä oli hieman varjoa ja enemmän tilaa. Varjon antoi läheinen iso kerrostalo. Kun aloin lähtemään uimaan, niin huomasin, että snorkkeli oli jäänyt huoneistoon, lähdin sitä hakemaan, kun kerran sen takia tänne oli tultu. Kävelin pikaisesti takaisin ja hain sen ja palasin. Onneksi asunto on lähellä rantaa (n. 300 m). Aikaa oli vielä noin 40 minuuttia siihen kun pitää olla Rosaledan kentällä. Lähdin saman tien veteen. Vesi oli kirkasta, Henri jo kertoikin, että missä kaloja näkyy. Uin hieman pidemmälle ja paikassa, jossa ehkä juuri ja juuri olisi jalat ylettäneet pohjaan ja jossa oli jotain ruohoa kasvamassa pohjassa, oli kaloja. Havaitsin ainakin kaksi eri parvea, n. 10-15 kalaa ainakin kussakin. Lisäksi uiskenteli jotain yksittäisiä yksilöitä myös ohitseni. Kun olin aikani kellunut, ehkä noin 10 minuuttia, päätin lähteä rantaa kohden ja antaa snorkkelit Henrille, häneltä kun oli unohtunut uimalasitkin pois matkasta. Henri mielellään alkoi tutkimaan pohjaa.

Rannalla Lilja oli tehnyt vaikka kuinka monta hiekka kakkua, ehkä Suvin ja Tuomin avustuksella. Arttukin pääsi hiekan makuun, pukua ja naamaa myöten.

Hiekkakakkuja voi näköjään syödäkin

Henri tuli piakkoin pois vedestä myös, totesin kellon olevan23 minuuttia vaille 13:00, joten meidän oli aika mennä. Kävimme kotona pikasuihkussa ja lähdimme petankkipaikalle, Juurela jo ehti soittaakin muutaman minuutin yli yhden, sanoin, että olemme tulossa.

Kentällä oli Juurelan kavereita 2 kappaletta, samat veikot kun olivat olleet aiemmin kiinalaisessa buffet paikassa kanssamme. Toinen heistä pelasi mukana ja toinen seurasi pelejä vierestä. Joukkueet jakautuivat alkuheiton perusteella, minä ja Henri ja toinen joukkue muut. Pelasimme 3 erää ja hävisimme Henrin kanssa kaikki. Taisi huoli jo lähdöstä painaa mieltä. Peleissä meni noin 1,5 tuntia ja niiden jälkeen olimme sopineet menevämme syömään kiinalaiseen ravintolaan, jota myös lähipiireissä ”krapularavintolaksi” kutsutaan. Siihen liittyy harmiton juttu, jonka voitte lukea aiemmasta blogistani vuodelta 2008 päivän 6.12. kohdalta (http://www.espanja.org/node/10724). Ruoka oli erinomaista ja se oli edullistakin, jos otti päivän menuun. 6,95 eur/hlö tai hieman kalliimpi 8,95 eur/hlö. Alkuruoka, kakkosruoka, pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Ja lopuksi jännityksellä, tuleeko suut makeaksi pullo pöytään vai ei ja tulihan se. Tällä kertaa sitä emme tyhjentäneet. Mielessäni hieman harmittelin, että ei oltu tultu aiemmin jo tähän paikkaan syömään. No seuraavalla kerralla sitten. Eiköhän Torreviejassa tule tulevaisuudessakin käytyä useita kertoja.

Lähtijäislounas

Muu seurue lähti aiemmin pois joten hyvästelimme tällä kertaa, Juurela lupasi ottaa yhteyttä kun tulee Suomen kamaralle. Kiva olisi ollut käydä heidänkin mökillään Ruotsissa käväisemässä kun jossain vaiheessa oli ajatus ajaa Ruotsin kautta, mutta asiat menevät niin kuin menevät ja tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta. Me jatkoimme Consum-markettiin, oliiveja ja kurkkuja etsimään sekä kivaa Consum-kassia. Täällähän on siirrytty aikalailla pois muovipusseista ja suositaan monikäyttöisiä ja kestäviä kauppojen kasseja. Niissä on kaupasta riippuen eri kuvioita ja mielestäni Consumin kassi on nätti. Näitä kasseja tulee varmaan käytettyä kovasti kun kesällä saareen mennään ja pitää aina tavaraa kuljettaa. Saattaapa tulla laiturilla juttuakin jonkun kanssa joka tunnistaa Espanjasta ostetun kassin. Kassin hinta on yleensä 50-60 snt. Consumista löytyi niitä pussioliiveja!!! ’päätin ottaa hyllyn tyhjäksi. Otin koko laatikon sen enempää laskematta määrää, niitä sitten kassalla yhdessä laskettiin ja määräksi tuli 52 pussia. Edelliset mukaan lukien niitä on nyt sitten 75 kpl ja muutama purkki yms. Viiniäkin tuli ostettua samalla kertaa.

Ajoimme kaupasta pankkiin ja nostin rahaa, sitten kävin apteekissa ja lopulta kotipihalla aloimme järjestää autoa. Tarkoitus oli saada tavaroita mahtumaan varsin tiiviisti joka paikkaan ja lokeroon. Yllättävän hyvin niitä lokeroita löytyi ja lapset innoissaan esim oliivipusseja joka paikkaan laittoivat. Menimme ylös huoneistoon, jossa Tuomi olikin jo ihmetellyt, että minne olimme jääneet. Hänellä oli pakkaukset menossa. Ajatuksena oli saada auto pakattua tai ainakin laukut jo nyt illalla. Kyllä se oli vaikeaa, ei oikein osannut aloittaa, kun tavaraa oli mielin määrin, tai siis ainakin minulle se oli vaikeaa. Viestiä tuli Sveitsistäkin päin, että yöpaikka siellä onnistuu kyllä. Tuli myös vihje, että Sveitsi ei ole Eu-maa, joten tullin kanssa voi tulla hankaluuksia jos Suomen viemisiä, noin alkoholin muodossa on paljon. No viiniähän minulla on jokunen pullo. Tuota asiaa en ollut tullut ajatelleeksikaan ja sen jälkeen alkoikin viinipullojen pakkaaminen vaatteiden sekaan, kyllä se vähän säväytti. Katsotaan nyt miten asia menee, ei haluaisi edullisista viineistäkään luopua. Tuomi ja Suvi olivat lähteneet kiinakauppaan vaihtamaan korttipakkaa, josta puuttui yksi kortti. Kuittia ei ollut, mutta olisivat pakan kyllä vaihtaneet. Puuttuva kortti olikin löytynyt hyllyltä, jossa kortteja on. Minä puolestani vein kasseja jo autoon ja kattoboksiin. Odottelin autolla, josko tulisivat kaupasta, jotta saataisiin rattaat kattoboksiin. Kun ei alkanut kuulua niin lähdin takaisin ylös. Juuri kun pääsin ovesta sisään, niin sillä aikaa olivat tulleet joten lähdin takaisin alas. Tuomi pyyhki hiekkoja pois rattaista ja minä mahdutin osia boksiin. Ensi alkuun ei suostunut boksi menemään kiinni, mutta sain sen viimein keploteltua kiinni. Se on hyvin tarkkaa, missä kohtaa tavarat sijaitsevat boksissa. Huomenna sinne voisi vielä laittaa jotain, pikkukoloja on paljona erityisesti rattaiden vieressä.

Laitoin viestiä välittäjälle, että voisimme viedä asunnon avaimet klo 10 heidän toimistolleen. Pian hän soitti takaisin päin, että olimme sopineet klo 11, silloin tulopäivänä tapahtuvaksi tarkastuksen, en sitä kyllä muista, olin tosin arvellut aikaa, mutta en varsinaisesti sopinut sitä. Välittäjällä oli sovittu jokin toinen juttu klo 10, mutta lupasi tulla niin pian kuin mahdollista tarkastamaan tämän asunnon, ehkä klo 10:30. Luin vielä kansiosta mitä pitää tehdä ja sen mukaan astiat pitää tiskata, roskat viedä ja jääkaappi tyhjentää. Laitoin siis tiskikoneen pyörimään illalla myöhään.

Lapset laittoivat omia tavaroitaan kasaan. Kun muut menivät nukkumaan, niin melko hyvin oli lähes kaikki tavarat kasseissa. Aamuksi jäisi tavaroiden kantaminen autoon (ja mahduttaminen). Minäkin aloin kirjoittaa blogia yö myöhään, ajattelin, että ehdinköhän ollenkaan, mutta kyllä ehdin. Nukkumaan menin noin klo 1:30.

15.6.

Heräsin klo 8:05, herätyskello oli asetettu herättämään 8:30, muutaman minuutin vielä makoilin sängyssä, kunnes päätin nousta ylös. Tuomi nousi myös samaan aikaan. Annoimme lasten vielä nukkua. Kovin paljon ylimääräistä aikaa ei ollut, sillä asunnontarkastaja tulisi noin klo 10:30, siihen mennessä pitäisi olla tavarat pois huoneistosta ja tiskit tiskattu ja jääkaappi tyhjä sekä roskat viety. Nautimme pikaisesti aamiasta ja tein muutamia eväsleipiä matkalle mukaan. Laitoin ilmastoinnin puhaltamaan kylmää sillä tuntui, että puuhastelussa tulee hiki. Suhailimme edestakaisin huoneistossa ja viimein oli tavarat kasseissa. Hieman yli kymmenen alkoivat Tuomi ja lapset kantamaan tavaraa pois huoneistosta hissitasanteelle.

Tavarat menossa hissiin

Kun kävin autoa hakemassa lähemmäs, niin tarkastaja olikin jo ulkona juttelemassa toisten suomalaisten kanssa, sanoi tulevan pian. Tarkastaja tuli pian ja katsoi huoneiston aika pintapuolisesti. Sitten hän antoi takuurahan 200 euroa käteisenä takaisin. Katsoin vielä, että mitään ei jäänyt ja aloimme viemään tavaroita autoon. Siinä olikin sitten aika operaatio mahduttaa kaikki tavarat mukaan. Kuumassa auringonpaisteessa tuli varmasti hiki. Tarkastajakin tuli ja yllätys, yllätys, toi molemmat kannettavat mukanaan. Ne olivat vielä jääneet, vaikka olin asunnon tarkastanut tavaroista. En olin jättänyt sohvalle, jotta varmasti kukaan ei pääse niitä varastamaan. Ehkä ne olivat niin oleellinen osa sohvaa, että niitä en huomannut

Klo 11:05 oli kaikki tavarat laitettu ja pääsimme lähtemään eli puolituntia meni pakkaamisessa. Toivottavasti ei tarvitse purkaa esim Sveitsin tullissa. Laitoin Mialle kohdepaikan tiedot ja Mia alkoi laskemaan matkareittiämme. Matka alkoi. Noin tunnin ajon jälkeen huomasin, että Mia oli mennyt sekaisin. Antoi ohjeita kyllä mutta ruudun päivitys ei toiminut. Ajattelin, että se on ylikuumentunut ja laitoin kaiken kylmän tulemaan tuulilasille. Jossain vaiheessa Mia alkoi toimimaan. Kahvi/vessataukoa meinasimme jossain vaiheessa kun Suvi ilmaisi tarvetta sellaiselle. Kahvia huoltamolta ei löytynytkään, joten jatkoimme matkaa. Matka reittimme ajosuunnitelma oli siis Torrevieja – Alicante – Valencia – Barcelona – Girona – Perpignan – Beziers ja valitsimme tullitiet, sillä mieluummin ajamme nopeasti kuin istumme saman matkan noin 3-4 tuntia kauemmin autossa. Kahvitauko jäi pois laskuista sillä joko Arttu tai Lilja nukkuivat. Parempi ajaa kun ovat untenmailla.

Kun matkaa oli jäljellä 545 km aiotusta 877 kilometristä huomasin, että Mia oli taas pihalla. Matka oli kokoa ajan 545 km vaikka matka jatkui kokoajan. Hieman pelotti, jos joutuisimme Barcelonaan ilman navigaattoria. Näinhän kävi tullessa. Laitoin Mian jopa auton kylmäboksiin jäähyille, ei tuntunut auttavan. Lämpötila oli ulkona parhaimmillaan 29 astetta, joten kuuma paikka oli Miallakin toimia. Luovutin Mian suhteen. Kaivoin esiin kartat ja katsoin niistä valittavat tiet, vanhaan tapaan. Kun tuli Barcelonan ohitustien valinta, niin onneksi sen huomasin, ei tarvinnut lähteä seikkailemaan keskustaan. Muutenkin tievalinnat onnistuivat ilman virhevalintoja. Jossain vaiheessa aina yritin, jos Mia toimisi mutta ei. Resetoinkin sen pari kertaa. Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme 2 kahville ja 1omenatortulle 7,30 eur, tosin söimme myös hot dogit+ranskalaiset+juoma 5*5 eur. Jatkoimme matkaa taas, Mia löysi paikan, mutta ei pysynyt matkassamme eikä päivittänyt näyttöä. Pysähdyimme myös juuri ennen Ranskan rajaa, tankkasimme ja teimme vessatauon. Tankkasin siellä dieseliä 68,96 litraa, se maksoi 89,72 eur (1,301 eur/litra).

Ranskan puolelle päästyämme tuli nopeuttakin lisää Ranskassa on suurin sallittu nopeus 130 km/h, kun se Espanjassa on 110 km/h. Rajalta Beziersiin oli noin 100 kilometriä. Kun opasteet ilmoittivat, että jäljellä on n 20 km, niin Miia oli päällä vaikka ei näyttö toiminutkaan. Otimme tietokoneen esille, jonne oli tallennettu hotellin lähialueen karttoja. Sitten yhtäkkiä Mia sanoi jotakin, se oli elossa! En tiennyt uskoako sitä vai ei. Menin muistini mukaan, sillä muistelin, että olin katsonut hotellin sijaitsevan lentokentän suuntaan. Kun tulivat lentokentän kyltit käännyin sinne. Mia opasti samaan suuntaan. Löytyi Etap hotelli ja toinenkin, josta menin kysymään missä on se Etap, jonne meidän piti mennä. Ystävällinen, huom! englantia puhuva setä neuvoi receptionista meidät oikeaan suuntaan. Sinne Miakin opasti. Viimein pääsimme perille ja aloimme etsimään parkkipaikkaa. Paikka olikin melko keskustassa, joten paikkoja ei ollut. Etapin respa oli juuri pari minuuttia sitten mennyt kiinni, mutta näin, että siitä meni sisäinen ovi toiseen viereiseen hotellin. Menin sen respaan ja kysyin parkkipaikasta. Neuvoivat ystävällisesti. Olivat jotenkin samaa firmaa. Antoivat parkkihallin avainkortin ja lähdin katsomaan hallia. Ulkopuolella oli merkintä 2,0 m korkea, eli ei meille. Meidän korkeutemme boksin kerta oli 2,05 m. Menin takaisin respaan ja sanoin kuinka asia oli. He sanoivat, että voimme jättää auton hotellin eteen, paikalle, jossa oli pysäköinti sallittu vain 15 minuutiksi. Aamulla pitäisi yhdeksän aikaan käydä laittamassa jokin paperi tuulilasiin. Hyvä näin.

Kaivoimme tarvittavat tai muistamamme kassit mukaan ja menimme huoneisiin. Toinen ykkös ja toinen kakkoskerroksessa. Kävimme ensin ylhäällä Tuomin, Suvin, Artun ja Liljan huoneessa. Sitten menimme Henrin ja minun huoneeseeni syömään mukanamme olevia, jäljelle jääneitä ruokia. Ei paljoa löytynyt, kun ei leipääkään ollut, eväsleivät söimme jo alkumatkasta. Tai oikeastaan löytyi kyllä, cocktailkurkkuja, chorizomakkaraa, vuohenjuustoa, yksi kananmuna, shipsejä, riisisuklaata, lakritsia, mehuja. Näitä söimme, lisäksi olisi vielä ollut juustoa, kinkkua, margariinia, jogurttia.

Iltapalalla

No noista mitä söimme tuli maha riittävän täydeksi. Jossain autossa olisi ollut hedelmiäkin, mutta kuten kirjoitin, toimme sen minkä muistimme.

Toiset lähtivät huoneeseensa ja sovimme, että tulevat huoneeseemme klo 9:00, niin menemme aamiaiselle. Minä lähdin katsomaan alhaalta mahdollisesti tarvittavaa koodia nettikäyttöön. Kävin samalla hakemassa auton kylmäboksista yhden oluen, sillä se yön aikana lämpenisi turhaan, kun on päivän vaivalla kylmennetty. Huoneessa saimme netin toimimaan ja viilennetty olut maistui. Tuomi tuli hetken päästä huoneeseemme ja toi Liljan, sillä hän oli riehunut siellä toisessa huoneessa liikaa. Tuli nukkumaan meidän huoneeseemme, kuten aivan aluksi mielessäni ajattelin. Kävimme suihkussa, molemmat, Lilja riehui täälläkin kunnes nukahti. Menimme nukkumaan noin klo 1:10

Päivän tietullit 14,35 eur + 30,65 eur + 12,05 eur + 10,70 eur eli yhteensä 67,75 eur.

Hotelli Etap Beziers, 2 huonetta + 5 aamiaista noin 108,25 euroa.

Vielä lisäys, tuossa jossain vaiheessa kun matkaa oli jäljellä noin 100-50 km totesin, että yllättävän hyvin on mennyt matka lapsien puolesta. Arttu on nukkunut ja viihtynyt, Lilja enemmän halunnut tekemistä. Ei tahdo oikein istua paikallaan. Tuo tuli mieleen siinä vaiheessa kun Arttu hieman äännähti, totesin, että vaikka koko loppumatkan itkisi, niin voisi sanoa matkan menneen hyvin. Suvi ja Henri katsoneet muutaman elokuvan dvd:ltä tietokoneen kautta.

16.6.

Herätys tapahtui klo 8.30 Henrin puhelimen toimesta. Henri ei ylös herännyt vaan jatkoi unia, kuten Liljakin Minä päätin käydä suihkussa ja mennä viemään autoon jo kasseja ja muuta mitä ei enää tarvita. Lähdin autolle noin klo 8:50, silloin Henrikin heräili. Sanoin, että käyn autolla ja jos muut tulevat niin voimme nähdä vaikka alhaalla. Menin viereisen hotellin respaan kysymään, että mikä lappu minun piti laittaa autoon, kuten oli illalla puhuttu. Kävi ilmi, että kyseessä on parkkilippu. Pysäköinti aika alkaisi klo 9:00. Tuomikin tuli hakemaan vaippoja autosta kun olin tavaroita autoon laittamassa. Katsoin parhaaksi siirtää auton samalla tien toiselle puolelle, sillä siinä oli vapaa virallinen parkkipaikka, eikä tämä hotellin epävirallinen 15 minuuttia salliva pysähtymispaikka. Auton siirrettyäni tutkin mittaria ja laitoin sinne yhden euron. Sain sillä pysäköinti aikaa 54 minuuttia. Se riitti meille. Aamiainenkin loppuisi klo 9:30, joten varmaan tuohon aikaan olisimme lähdössä.

Menin takaisin huoneeseen, ja kaikki olivatkin siellä. Sovimme, että otamme kaikki tavarat saman tien kantoon mukaan ja jätämme huoneen. Menemme alas aamiaiselle ja jatkamme siitä heti suoraan matkaa. Aamiaisella oli patonkia, jotain toista leipää. kahvia, teetä, kaakaota, marmeladeja, suklaalevitettä, jogurtteja, juustoja, mm valkohomejuustoa aamiaiseksi, no maassa maan tavalla. Mehua, vettä ja jotain omenasosetta tai jotain.

Aamiainen Beziersissä

Tapasimme aamiaispaikassa myös toisen suomalaisen pariskunnan, jotka olivat tosin kotoisin Usa:sta ja lomalla täällä Ranskassa. Söimme vatsamme sopivan täyteen ja hampaiden pesun jälkeen lähdimme, minä edellä ja muuta hetken kuluttua perässä. Laittelin kylmäboksia autoon ja sieraimiini kantautui tuoreen leivän tuoksu. Vieressä oli leipomon myymälä. Ajattelin, että täytyy käydä ostamassa aito ranskalainen patonki mukaan evääksi. Hinta oli 0.85 euroa ja sen söisimme jossain vaiheessa päivää. Pääsimme lähtemään klo 10:07, lämpötila oli jo korkea, 26 astetta. Olin edellisiltana ladannut karttoja tietokoneelle päivän ajoreiteistä ja niiden avulla pitäisi pärjätä, jos ei Mia suostuisi toimimaan. Hieman vaikeaksi suunnistaminen kävi ja ajoin harhaankin jossain vaiheessa, tosin en heti huomaten. Viimein reitti löytyi pääsimme moottoritielle taas maksuja makselemaan, sillä valintana oli maksutiet.

Maksuja oli jo vaikka kuinka monia ja tiuhaan tahtiin, että niissä meni jo sekaisin. Eräällä tiemaksupaikalla kävi niin, että lippu, josta maksu lasketaan olikin hukassa. Kaivoin auton lokeron, vyölaukun, tuulilasin ja kaikki mahdolliset läpi, laitoin hätävilkut päälle, sillä takana oli jo monta autoa odottamassa vuoroaan. Kyllä meinasi sydän hypätä kurkkuun. Sitten tajusin yhtäkkiä, ei minulla mitään lippua pitänytkään olla, vaan tämä oli se paikka josta se lippu saadaan. Olin mennyt sekaisin näissä maksuissa. Otin pikaisesti lipun koneesta, jossa se valmiina roikkui ja jatkoin matkaa. Vähän nolotti tuo asia, mitähän olivat miettineet takana olevissa autoissa, kun hätävilkut päällä ukko pyörii autossa kuin väkkärä.

Suoritimme tyhjennystauon, sillä aamiaisella oli tullut nautittua nesteitä reilusti. Henri sanoi, että on jo hieman nälkä. Ajattelin, että mikseikäs nyt olisi hyvä hetki nauttia se ranskan patonki. Muutoin saattaisi käydä niin, että menisimme Sveitsiin ja patonki kuivuisi autossa. Otimme siis patongin, voit, juustot ja kinkut ja tomaatit ja aloimme nautiskella niitä. Jogurttiakin joku otti, ainakin minä. Kahvia olisi vielä kaivannut, mutta päätimme pysähtyä jonkin matkan kuluttua erikseen kahvile.
Pian pysähdyksen jälkeen pienimmät nukahtivat, joten ajoimme vaan eteenpäin. Isommat katsoivat elokuvia läppäreistä, joten kahvitaukomme tulisi siirtymään hamaan tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa kun ajoimme tietä, ja kun moottoriteillä on ne suuret infotaulut, joiden avulla voidaan välittää tietoja eri asioista, vaikkapa, että onnettomuus 20km päästä, valitse kiertotie se ja se tai jotain muuta vastaavaa, niin huomasin infotaulussa tutut kirjaimet ja numerot yvj-855. Hei sehän on mun rekisterinumero!
ja siinä taisi lukea, että trop vitee, piti kaivaa sanakirja esille ja tuo tarkoitti ilmeisesti, että ajoin liian nopeasti. Joko kamera tai ihmissilmä oli napannut rekisterinumeromme ja laittanut sen ylös isoon infotauluun. Kyseisellä tieosuudella oli nopeutena 130 km/h ja minun nopeuteni oli mittarin mukaan jotain 138 km/h eli todellisuudessa noin 135 km/h. No hiljensin hieman nopeutta.
Matka jatkui ja lämpötila nousi, onneksi ei autossa sisällä, eikä moottorissa vaan ulkoilmassa. Auton mittari näytti ulkona olevan 31 astetta lämpöä. Siitä kun vielä joitakin kymmeniä kilometrejä ajettiin, niin sitten välähti. Eli kuten Suomessakin, kauhea kuumuus, kun on ukkonen tulossa ja sitten sade laskee lämpötilaa nopeasti. Niin kävi nytkin, kun sade pudotti lämpötilan niin se meni 18 asteeseen.

Kyllä alkoi tuntua, että nyt on pakko saada jo kahvia. Ajoin seuraavaan tienvarsi kahvilaan, joka vastaan tuli ja ajattelin mennä kysymään mukaan otettavia kahveja. Kun pääsin sisään kyseiseen paikkaan, ajattelin, että ei täältä kahvia mukaan saa. Paikka oli hyvin puoleensa vetävä. Siellä oli avotuli takassa ja lämmintä sateen viilentämänä päivänä. Ajattelin, että pitäisikö meidän tulla kuitenkin tähän ottamaan en kahvit. Helpoin oli kuitenkin jos ne saisin mukaani, sillä Liljakin nukkui autossa ja Tuomin päästy takapenkiltä pois olisi ollut hankalaa. Kysyin asiaa ja sain kun sainkin mukaani kaksi kahvia maidolla hinta 1:15 eur/kuppi. En tankannut, mutta diesel hinta olisi ollut olisi ollut 1:48 eur/litra.

Ajo jatkui, samoin sade. En sateesta pitänyt, mutta toisaalta ajattelin, että Sveitsin tulli ei viitsisi sadepäivänä alkaa tarkastamaan autoja lähemmin. Pian jo olikin sen tullin vuoro. Lapsilta käskin peitot pois päältä. He nimittäin olivat peittojen alla tietokoneineen, jotta näkivät katsoa elokuvia päivänvalossa. En halunnut, että mikään asiaa herättää huomiota, jonka perusteella automme valittaisiin tarkempaan syyniin.

Eli se, mitä minulla oli salattavaa oli viinit ja oluet. En tullut nimittäin ajatelleeksi, että Sveitsi ei ole Eu-maa, joten Eu:n ja Sveitsin välillä on tulliraja. Jos meidän viinipulloja, joita on useita alettaisiin tarkastelemaan, niin niistä joutuisi maksamaan sievoisen summan tullia. En tiedä saisiko sitä mitenkään soviteltua, koska viinit eivät Sveitsiin jäisi. Esim jättää kaikki rajalla ja palata samaa tietä takaisin vierailun jälkeen. Tai sitten laittaa kaikki kattoboksiin ja siihen tullin sinetti päälle, kuten Suomessa tehdään Venäjälle menevän tavaran suhteen satamassa. Ehkä mikään ei auttaisi, kun tuntuu olevan niin pikkutarkka maa kaiken suhteen. Tulli läheni ja läheni, jännitys tiivistyi, pysäyttääkö vai ei. Kaksi miestä katsoivat tarkkana vakavalla ilmeellä autoamme. Siinä kohdassa oli vielä hidastepomppu, joten vauhti oli varsin hidas. Tuleeko pysähdysmerkki vai ei. Ei tullut, sitten vielä kun vielä tullialueella olimme, niin mietin , että jatkuuko tarkastelu. Oli nimittäin edessäpäin autoja pysähtyneenä. Hiljaa automme lipui tullialueen halki, ja mietin, että missä tämä alue oikein loppuu. Tie avautui pikkuhiljaa edessä ja pääsimme kiihdyttämään kauas pois tullista. Olimme selvinneet. Seuraavan kerran tiedämme tämän ja emme paluumatkalla ainakaan Sveitsiin eksy. Ilmeisesti nuo miehet tarkkailivat onko meillä Sveitsin moottoritiemaksu maksettuna. Meillähän nimittäin tullessa piti ostaa tuo vignette, joka tuli liimata tuulilasiin. Se on voimassa 31.1.2012 asti.

Ajoimme kohti Lausannea. Matkaa ei ollut kuin noin 65 km jäljellä. Liikennettä oli paljon ja minäkin ajoin hiljaista kaistaa. Tuntui ehkä, että kun oli tullin läpi päässyt, niin kroppa halusi levätä ja mieli halusi vain kruissallla / ”sunnuntaiajella” rauhassa eteenpäin. Olihan tosin kellokin vasta hieman yli neljän. Pian silti olimme perillä. Miakin yritti alkaa kertomaan meille tietä. Lausannessa sen ohjeet eivät kuitenkaan menneet yksiin tien kanssa. Täytyi ottaa taas aivonavigaattori esille. Pyörin isossa liikenneympyrässä pari kertaa, kunnes vaisto sanoi, mihin suuntaan piti lähteä. Ajoin sen mukaisesti ja tulevat tiet näyttivät tutuhkoilta, viimein olinkin jo ”kartalla”, tiesin minne minun piti ajaa ja löysin pihaan, jossa aloimme purkaa kuormaa. Sadetta tuli hieman. Ei kovin kastelevasti mutta kuitenkin. Kun saimme tavarat otettua autosta ja pengattua paikat chorizoa etsien, niin lähdin viemään autoa kadulle parkkausta varten. Paikka löytyi hyvin ja kävelin muiden luokse. Veimme tavarat ylös kahdessa hissillisessä ja tervehdimme Tuulaa, Markus oli vielä töissä. Tavaramme olivat varsin moninaiset siinä heidän eteisessään. Tuula oli juuri laittamassa meille illallista, taisi olla aika paljon suurempi satsi kuin mitä 2 aikuisen ja 2 lapsen perheessä normaalisti tehdään. Hengähdimme hetken siinä pöydän ääressä istuen ja juomia nauttien. Markuskin saapui melko pian kotiin töistä. Pikaisesti meni aika jutustellen ja kuulumisia vaihtaessa. Ruokakin oli pian valmiina, joten siirryimme moninaisten ruokapatojen ääreen. Tarjolla oli uusia perunoita, parsaa, salaattia, kinkkua ja hollandaise kastiketta. Viinien kera toki. Ja kaikki oli hyvää. Salaattikin oli jotenkin erityisen raikasta, vai olikohan siinä jokin erityinen kastike, joka teki siitä niin hyvää. Taisi minullakin olla aika nälkä, sillä söin niin monta perunaa, että itsekään en muista kuinka monta. Kiitos Tuula ja Markus!

Ei se herkuttelu siihen loppunut jälkiruoaksi oli mansikoita, kirsikoita ja sveitsiläisiä juustoja viinien kera. Kummasti sitä juustoja mahtui vaikka juuri oli syöty pääruoka.

Herkullinen jälkiruokahetki

Herkuttelun jälkeen muistin, että minun pitää antaa lainaamani Ranskan kartta takaisin. Päätin sen vielä illalla hakea, koska muuten olisi liian suuri riski unohtaa kartta antaa. Kävin sen siis autosta hakemassa. Takaisin tullessani yritin lukea talon järjestyssääntöjä, jotka olivat ranskaksi. En sitä ranskaa ole niin paljon lukenut, että ymmärtäisin tuollaisen tekstin ja lisäksi siitä on unohtunut hyvin paljon, kun ei ole ollut käyttöä. Aikoinaan luin sitä vain alkeet Turussa kansalaisopistossa alle vuoden ajan. Siitä kuitenkin oli ymmärrettävissä, että hiljaisuusaika talossa on klo 22-07. Lisäksi kun alakerran naapuri ei oikein tykkää äänistä, niin nyt olisi viimeisiä hetkiä mennä suihkussa käymään. Hätistelin Henrin suihkuun, kun yleensä hän iltamyöhällä käy suihkussa, Suvikin halusi käydä. Minä menin muiden jälkeen. Suihkutusten päätyttyä laitoimme vuoteet isoille lapsille olohuoneeseen ja minä, tuomi ja pienet lapset nukkuisimme työhuoneen avattavassa vuoteessa.

Ilta jatkui sveitsiläisen oluen ääressä ja juttelujen merkeissä. Jonkun aikaa istuttuamme isäntäpariskunta lähti nukkumaan ja minä jäin varaamaan hotellia meille seuraavaksi päiväksi. En jaksanut blogia kirjoittaa yhtään vaan laitoin ranskalaiset viivat, jotta muistaisin seuraavana päivänä mitä edellisenä tapahtuikaan. Nukkumaan menin n 1:00

Päivän tietullit: 24,60 eur, 15,80 eur, 5,20 eur eli yhteensä 45,60 eur.

17.6.

Heräsimme noin klo 8 paikkeilla, lapset hieman myöhemmin. Lilja oli yöllä hieman itkeskellyt ja olin mennyt hänen viereensä siksi aikaa nukkumaan, kun nukahtaa uudelleen. Ei siinä kauaa mennyt kun oli uni taas silmässä. Lilja tuli aamulla sitten sänkyymme ja oli varsin pirteänä oloinen. Kun alkoi kuulua muidenkin isäntäperheen ääniä, niin Lilja ensimmäisenä meni katsomaan kenestä ääni tulee. Eeron ja erityisesti Antin kanssa olivat leikit menneet edellisiltana hyvin yksiin.

Me muutkin nousimme ylös kun Arttukin jo heräili. Tuomi lähti suihkuun ja minä jäin Artun kanssa uutta päivää ihmettelemään. Siinä sängyllä kuunnellessani mietin hieman säälien, että voi tätä perhettä, on kaksi pientä lasta jotka vipeltävät paikasta toiseen ja heidän ikäeronsa on vain 2,5 vuotta. Sitten aloin laskeskelemaan, mutta niinhän se on meidänkin lapsilla, vipellystä siis tulossa vuoden päästä. Tuomi kun tuli suihkusta ja otti Artun, niin minäkin nousin ylös.

Laitoin vaatteet päälleni ja menin katsomaan, joko isommat lapset olohuoneessa olisivat heränneet. Me Tuomin ja pienten kanssa nukuimme työhuoneessa. Isommatkin olivat jo hereillä, Henrille ei yhtään normaalia näin aikaisin. Tuula laittoi meille kovalla tohinalla aamiaista. Aamiaispöytä oli varsin runsas. Hyvällä ruokahalulla pöytää tyhjensimmekin. Aamulla oli tullut työviestikin, joihin vastailin.

Emme lähteneet mitenkään kovin kiireellä, sillä päiväksi aiottu ajaminen oli 541 km ja googlemapsin mukaan 5 h ja 8 min. Kannoimme tavarat pihalla ja aloimme lastata autoa, se ei ollut niin helppoa, sillä edellisenä iltana oli myllätty tavaroita, kun piti löytää tuliaischorizo. Pääsimme lähtemään varmaan vasta noin puolen tunnin päästä alasmenosta. Lähdön jälkeen oli tarkoitus käydä paikallisessa marketissa tutkimassa hintoja ja tuotteita. Emme kuitenkaan tietä sinne löytäneet, joten päätimme lähteä ajamaan, tulisihan siinä toisiakin kauppoja matkan varrella. Miaan oli laitettu uusi osoite, sen se otti normaalisti vastaan. Kun alkoi laskemaan reittiä niin tuntui, että olisi taas jumahtanut. Kun karttoja kaivoimme niin jopa alkoi Mia opastamaan. Näinköhän loppuun asti. Kun moottoritielle pääsimme niin pian alkoi tulla niitä lukuisia tunneleita, joita Sveitsissä on, ainakin tällä reitillä. Reitti meni siis Lausannesta Bernin suuntaan ja siitä Baselin kautta Saksaan. Siitä Karlsruhe- Frankfurt am Main, tai oikeastaan tie Wiesbadeniin erosi jo aikaisemmin pois Frankfurtiin johtavalta tieltä.

Kun lähdimme niin auto ilmoitti ajavansa vain 182 km ja sitten tulee stoppi. Eli tankkaus tarvitsisi suorittaa. Mietin mielessäni, että onkohan Sveitsissä vai Saksassa edullisempaa dieseliä, ottaisiko täällä tankin täyteen vai vaan vähän ja tankkaisi Saksassa loput. Siinä matkaa tehdessä ei asia selvinnyt, pyysin Henriä tarkistamaan blogistakin kuinka asia olisi. Enpä tullut jostain syystä sitä kirjoittaneeksi blogiin. Suhteellisen nopeasti auto ilmoitti ”lo fuel”. Ei muutakun nopeutta pois ja etsimään huoltoasemaa. Alkoi jo sydän tykyttämään kun ei alkanut huoltamoa löytyä. Sitten tuli joku ostoskeskus, jossa oli Ikeakin päätin kääntyä sinne katsomaan olisiko huoltamoa. Ja olihan siellä Coopin aseman ja dieselhinta 1,80 frangia /litra (1,487 eur/litra), otin tankin täyteen (71,36 litraa, 128,45 sveitsin frangia), en jaksanut alkaa kikkailemaan dieselostopaikasta. Tankkauksen jälkeen menimme Burger Kingiin, joka oli samassa rakennuksessa huoltamon kanssa. 3 ateriaa (joista 2 todella isoa), 1 lasten ateria ja 1 hamppari oli 56,70 frangia eli noin 46,85 euroa, palvelu onnistui hyvällä englannin kielellä sen jälkeen kun toinen virkailija ei osannut englantia yhtään. (taisi olla pomo, joka minua palveli). Kyseisessä paikassa Henrillä alkoi kova nenäverenvuoto, joka ei tahtonut loppua. Viimein kuitenkin sain tuppo nenässä syödyksi ja pääsimme lähtemään eteenpäin. Sitten vielä kun kerran pysähtyneitä olimme, niin päätimme käydä etsimässä löytyisikö ruokakauppa. Coopin kauppa löytyi, josta jotain pientä ostimme mm, juustoa ja suklaata. Olisi kiva ollut ostaa edellisiltana saamaani sveitsiläistä oluttakin, mutta kun auto oli niin täynnä. Taukomme kesti varmaan noin tunnin verran kaiken kaikkiaan, matkaa pääsimme jatkamaan noin klo 14:30. Kun moottoritielle pääsimme, niin ei kestänyt kauaakaan, kun liikenteen vauhti hidastui. Muuta syytä en keksinyt kuin tietyöt.

Baseliin ei ollut enää pitkästi ja pian olimmekin tullissa, emme joutuneet odottamaan yhtään vaan ajoimme tullipisteen ohi ja virkailija vinkkasi juuri ja juuri kädellään, että antakaa mennä. Ja me annoimme, tosin tullin jälkeen oli aivan valtava määrä rekkoja matelemassa hidasta kaistaa, joten kaikki rekkojen ohittajat tulivat nopealle kaistalle ja liikenne meni vaihtelevalla tempolla eteenpäin. Rajoitus tosin oli 120 km/h monessa paikkaa, joten kovempaa ei olisi saanutkaan mennä. Kun rajalta oli päästy useita kymmeniä kilometrejä, niin sitten muuttui nopeus rajoittamattomaksi. Silloin alkoi matkanteko sujua. Jos ja kun Saksassa ajaa erittäin kovaa, niin ei riitä, että seuraa vaan edellä ajavan ajokäyttäytymistä, vaan pitää huomioida mahdolliset nopealle kaistalle siirtyjät, jotka ohittavat rekkoja hitaammalla kaistalla. Myös takaa kovaa tulevat, jotka haluavat ajaa ohitse, jolloin itsen pitää siirtyä hitaammalle kaistalle. Ja mikä tärkein, seurata niitä edellä ajavia useita autoja eteenpäin, jos jokunen auto edessäpäin painaa jarrua, niin se tarkoittaa, että kaikki autot sen jälkeen painavat jarrua myös. Kun seuraa niitä autoja kauempana, niin voi ennakoida tilanteen ja ajaa turvallisemmin kovaakin.

Kun oltiin päästy vauhdin makuun, niin yhtäkkiä liikenne pysähtyikin. Jos huomaa, että liikenne seisoo edessäpäin, niin silloin pitää laittaa hätävilkut päälle. Näin takana tulijat huomaavat poikkeavan liikennetilanteen ja peräänajoja tulee vähemmän. Ajoimme erittäin hitaasti, kaikki kolme kaistaa, eli matelimme. Jossain vaiheessa minulla oli vaihe päällä ja tyhjäkäynti eli en painanut kaasua ollenkaan. Se oli riittävä nopeus etenemiseen. Tulipa siinä katseltua Henrin kanssa, mikä olisi hyvä seuraava auto meidän perheelle. Tämä autohan on selvästi liian pieni 6 hengelle ja tavaroille. Ei ne tavaramäärät siitä vähene vaikka rattaat jäisivätkin pois matkasta myöhemmillä reissuilla, päinvastoin. Mersun Vito voisi olla varsin hyvän kokoinen auto Tosin näköjään uutena aika arvokas. (piti se hintakin heti käydä katsomassa). Kun varmaan noin tunnin oli madeltu niin syykin siihen selvisi. Kolme kaistaa muuttui tietyön takia kahdeksi kaistaksi. Miten tuokin voi tehdä kilometrien mittaisia jonoja. Liljakin jossain vaiheessa alkoi raivota ja itkeä, että Artulle pitää avata ikkuna, kukaan ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti ja Lilja ei suostunut mitään kertomaan, alkoi itkemään vain. Minun piti jo korottaa ääntäkin hyvin paljon, mutta ei tuntunut Liljaan tehoavan. Viimein Tuomi sai Liljan rauhoittumaan komentamalla voimakkaasti. Tietyön jälkeen pääsi liikenne kulkemaan vapaasti ja vapailla nopeuksilla. Jossain kohdassa kun kaista ja viereisetkin kaistat olivat melko vapaita, niin päätin kokeilla nopeutta. Varsinkin kun maasturi porche ”aurasi väylää tyhjäksi” ennen minua. Kyllähän se auto kulki, Henri näki navigaattorista suurimmaksi saavutetuksi nopeudeksi 178 km/h. Kaasu oli pohjassa ja jos olisi vielä ollut tilaa ajaa kauemmin kyseistä nopeutta, niin melko varmasti se olisi noussut 180 km/h nopeuteenkin. Hyvin kulki auto, jopa kattoboksin kanssa.

Kun tie erkani Frankfurtin tiestä kohti Wiesbadenia, niin tie oli varsin tyhjä. Siinä pääsi taas hieman kokeilemaan nopeutta, mutta ei päässyt täyteen vauhtiin, sillä autoja tulikin kiihdytyskaistoilta hidasteeksi. Jonkin ajan kuluttua näkyi kauempaa liikennehidastuvan vilkkuvaloja. Liikenne alkoi siirtymään hitaammalta kaistalta nopeammalle kaistalle. Kun pääsimme lähemmäs, niin siellä oli toinen auto perä rutussa ja toiselta keula kasassa. Poliisit olivat vielä paikalla, joten varmaan ei kovin kauaa tapahtuneesta ollut kulunut. Sikäli kun niistä autoista pystyi päättelemään, niin toinen oli varmaan tehnyt äkkinäisen jarrutuksen, koska oli levähdyspaikka edessä ja toinen tullut perään täysillä, kun oli odottamaton liike. Näinkin voi käydä. Saksassa on pikkuteitäkin olemassa, ken niitä haluaa ajaa. Ovat varmaan hyvin kiinnostavia ja niillä näkee paljon, mutta melkein silloin pitää lomailu jättää vaan pelkästään Saksassa tapahtuvaksi, sillä aikaa niillä teillä menee.

Mia kertoi meille tien hotellin pihaan asti. Tänään taisi olla hyvä päivä silläkin. Hotellin henkilökunta oli vielä paikalla, joten ei tarvinnut kirjautua sisään automaatin avulla kuten oli Bezierissä tehty. Saimme vierekkäiset huoneet ja söimme eväitä kylmäboksista. Helpoin vaihtoehto, kuin lähteä etsimään jotain ravintolaa jostain. Varsinkin kun vuoden näytti niin kutsuvalta pitkän ajorupeaman jälkeen. Kirjoittelin blogia sängyssä ja nukkumaan menin noin klo 1:00

Hotelli: Etap Wiesbaden 2 huonetta + 5 aamiaista 112 auroa.

Tiemaksut: Sveitsi ei tällä kertaa mitään, maksettu jo aiemmin
Saksa ei mitään maksuja

Ja vielä ennen nukkumaanmenoa Henri kanssa vitsailuja, tarjosin karkkia hänelle ja hän sanoi, että syödään karkkia, eikä pestä hampaita. Ja minä sanoin, että eikä kerrota äitille (meilläkun äiti on se "hammaspoliisi") Ja Henri katsoi itseään peilistä karkin syönnin jälkeen (hampaita pestessään), kieli oli sininen, sanoi, että ei varmaan saa enää unta yöllä, oli niin pelottava näky, ja taas naurettiin...

____________________

ja vielä yksi vitsailu joka Henrin suusta illalla tuli. Tuli puhetta, että on huoneessa niin kuuma, että minulla ei ole vaatteita eikä peittoa ollenkaan. Siihen Henri sanoi, että ei kiinnosta, puhu pukille. ja perään että puhu pukille, että tuo jouluna vaatteita.

Nuo näin kirjoitettuna ei niin naurettavalta kuullosta, mutta kyllä me nauroimme varmaan väsymyksestä johtuen.

19.6.

Heräsin siihen, että ovelle koputettiin. Kello oli hieman vaille yhdeksän. Siellä oli Tuomi, Suvi ja Arttu. Nousin ylös ja tönin Henriäkin ylös, Lilja alkoi heräilemään myös. Suhteellisen pikaisesti pääsimme vaatteisiimme ja lähdimme aamiaiselle. Meillä oli tarkoitus syödä rauhassa ja miettiä sitten miten matka jatkuu. Aamiaisella oli tarjolla hieman erilaisia tarjottavia kuin Besiersin Etap hotellissa. Täällä oli kananmunia ja juustot sulatejuustoja, joissa jokin tietty maku. Söin reiluhkosti, lapset vähänlaisesti, erityisesti Lilja. Heräsi sellainen ajatus, että yrittäisimme vaihtaa laivan päivää aikaisemmaksi. Täältä paikasta lauttarantaan oli matkaa ajallisesti noin 5 h 30 min. Minä en kehdannut alkaa vaihtamaan aikaa, sillä olin sen vaihtanut silloin jo aiemmin kun varausta tehtiin. Laitoin Tuomin asialle. Hän soitti Helsinkiin ja yritti saada henkilökuntaa kiinni. Eivät vastanneet, Tuomi jonotti aikansa ja sitten sanoivat, että on ruuhkaa yritä myöhemmin uudelleen, ja katkaisivat puhelun. Aika kurjaa varsinkin kun ulkomailta soittaa. Minä tein sillä aikaa yhtä työjuttua, täytyy hiljalleen alkaa palauttamaan mieliin työasioitakin. Puhelu ei vaan onnistunut, katkaisivat ainakin 3 kertaa puhelun. Tuomi oli jo luovuttamassa, joten minä soitin Saksan numeroon. Siellä sanoivat, että ovat auki vain arkipäivinä ja check-in illalla klo 19 jälkeen. Soitin siihenkin numeroon. ei vastattu. Kello alkoi jo lähenemään kahtatoista, joten meidän piti lähteä pois hotellista. Naiset menivät edellä, minä vielä tutkailin, löytyisikö Etap hotelleja Lubeckin läheltä. Oli, mutta ei tilaa. Katsoin paikkaa mikä olisi lähellä lauttasatamaa ja jossa olisi tilaa. Quickborn nimisessä paikassa oli, n. 40 kilometriä satamasta. Varausta en tehnyt, sillä lauttavaihtamisesta ei ollut tietoa. Otin kuitenkin osoitteen Mian muistiin, jos sitä tarvittaisiin. Otimme Henrin kanssa loput tavarat ja kävelimme autolla. Siellä muut jo istuivat autossa. Annoin puhelimen Tuomille ja varausnumeron myös, Itse lähdin ajamaan kohti Hampuria. Kävikin niin, että puhelu onnistui. Laivan vaihtokin olisi onnistunut, mutta maksanut 170 euroa lisää. Emme vaihtoa tehneet vaan suuntasimme quickborniin. Ikävä tietysti, jos ei siellä paikkaa olisikaan. En kuitenkaan viitsinyt alkaa yhteyttä nettiin luomaan, silä laskutus on melkoinen ulkomailla suomen pinkortia käytettäessä. Ajattelin, että ajetaan sinne ja jos ei huoneita löydy niin sitten maksetaan mansikoita nettiyhteydestä.

Moottoriteillä päästyämme lapset alkoivat katsomaan jotain leffoja. Minä puolestani keskityin ajamiseen ja nautin siitä. On kiva painattaa moottoritietä kun ei rajoituksia ole. Sattuipa eräs suora siinä tulemaan. Autoja vähän, tie loivasti alaspäin viettävä, takana ei ohihinkuajia ja pitkä vapaa tie edessä. Päätin kokeilla uudestaan mitä auto kulkee. Painoin kaasun pohjaan ja nopeus kiihtyi ja kiihtyi, alkoi lähennellä 180 km/h:ta, autoja ei näkynyt edessä tielle tulossa, joten pystyin pitämään kaasun pohjassa. Sitten se ylittyi 180 km/h, vieläkin oli tie vapaa, joten päätin katsoa ylittyisikö sekin, pitkän aikaa nopeus pysyi samana. Koska ei noussut enää päätin luovuttaa, otin jalan pois kaasulta ja silloin navigaattori näytti nopeuden 181 km/h. Hieman ehkä voisi vielä lisää vauhtia saada jos ei olisi kattoboksia. Sinänsä aika ihme että se ei haitannut ajoa. Jos sattuisi sivutuuli, niin silloin ei kannattaisi edes kokeilla, niin paljon se ottaa tuulta jos se sivulta tulee.

Matka nopeus noin muuten oli 120 140 150 160 km/h hieman riippuen muista ajajista ja tuulesta. Muutamia tietöitä oli, jotka hidastivat ajamista ja kun oli eräs auto pysähtynyt tien varteen, niin se teki melkoiset ruuhkat tielle. Porukkaa alkoi nälättämään ja piti päästä syömään, kun jossain vaiheessa tuli eteen joku moottoritien huoltamo/ravintola, niin kaarsin sinne. Otimme annokset, Suvi kana-annoksen ja me muut bratwurst/perunamuussi/hapankaali annoksen. Että oli hapankaali hyvää tuossa annoksessa. Ei mitään sellaista mitä suomessa myydään, tämä oli valmistettu ja lämmintä ja ihanaa. Jätin sen viimeiseksi, sillä se oli annoksessa paras osa. Kyseisessä paikassa tankkasinkin tankin täyteen, diesel hinta oli 1,474, sitä meni 66,74 litraa eli kalliimpaa kuin Suomessa. Jatkoimme matkaa kun vielä oli käyty vessan puolella ihmettelemässä itsepuhdistuvia istuinosia

Matkalla satoi vettä monessa paikkaa, mutta loppua kohden tultaessa alkoi aurinkokin hieman paistaa. Lämpötila vaihteli 15-21 välillä. Hampurin lähellä tie meni ison satama-alueen läpi, nostureita oli vaikka kuinka monta ja ne olivat korkeita. Tie alitti Elbe joen, joten ajoimme 3,1 km pitkän tunnelin kautta joen rannalta toiselle. Vaikuttavia olivat nekin rakennelmat. Sinäänsä yllättävää, että Mia oli toiminut koko päivän. Se ei varmaan tykännyt Espanjan lämmöstä. Olimme perillä hotellilla noin klo 18. Kävin kysymässä respassa, että onko heillä 2 huonetta. Ja kylläpä oli, otin ne ja 4 aamiaista, Liljan aamiaista ei tarvinnut maksaa, hinta 106 eur. Kannoimme tavarat huoneeseen ja lähdimme heti liikkeelle. Ajatus oli käydä paikallisessa ruokakaupassa ja ostaa sieltä jotain herkkuja seuraavaksi päiväksi ja laivalle myös ja tietenkin kotiin. Sitten ajatus oli mennä johonkin ravintolaan syömään. Epäilimme kauppojen olevan seuraavana päivänä kiinni. Kauppa löytyikin melkein heti hotellin vierestä. Ensi tosin piti kattoboksista kaivaa vesisateessa lisää vaatteita muulle perheelle, kun lämpimät vaatteet oli sinne laitettu ja varauduttu vain bikinikeleihin. Kylmän päivän vaatteita ei kuulemma olisi tarvittu kuin vasta Suomessa. Minulla oli lämpimät vaatteet helposti saatavissa. Boksin avaaminen on sinäänsä hieman riskiasia, sillä kun tavaroiden paikka siellä muuttuu, niin sen kiinni saaminen on hieman vaikeaa. Niin tälläkin kertaa. No muut saivat vaatteensa ja menimme kauppaan. Siellä tulin lähes hulluksi. Oli niin paljon kiinnostavaa syötävää ja juotavaa, jonka halusi ostaa. Tarttui jokin pusakkakin ja grillijuttu mukaan. Juustot ja makkarat hyppäsivät kärryyn, mukaan olisi halunnut grillattaviakin tuotteita, mutta niitä piti toppuutella mukaan tulemasta. Päätimme kaupassa myös, että emme mene ravintolaan vaan ostamme kaikkea syötävää kämpille ja syömme siellä. Ja se viiniosasto, siellä oli myynnissä paljon hyviä ja edullisia viinejä, jopa laatikoittain. Mutta kun meillä ei yksinkertaisesti ole tilaa yhtään. Otin silti yhden 6 pullon laatikon ja muutamia irtopulloja mukaan. Ajattelin, että laitetaan laatikko vaikka minun jalkoihin, eihän ajettavaa olisi enää kuin noin 150 kilometriä. Kokonaislasku oli kuitenkin 169,04 eur, joten ei sieltä kaupasta ihan tyhjin käsin lähdetty.

Hotellilla sitten herkkujen kimppuun.

Ruokatauko hotellilla

Kaikki oli hyvää ja jokin porkkanasellerisalaatti, jota en minä henkilökohtaisesti ostaisi, vaan Tuomi sen valitsi, niin olikin parasta kaikesta. Pian oli mahat täynnä kaikilla ja jotain jäi seuraavaksikin päiväksi niin kuin ajatus oli. Kylmäboksinkin sain siivottua suihkulla, jolloin pääsin samalla ihmettelemään suihkua, joka tuotti värejä veden lämpötilan mukaan, oli aika makea suihku. Kävin itsekin suihkussa, Tuomi lueskeli blogia monelta päivältä ja lapset roikottelivat vöitään yläsängyltä ja yrittivät kalastaa kaikkea mahdollista. Kun Tuomi muut lähtivät omaan huoneeseensa niin me Henrin kanssa jäimme, hän nettailemaan ja minä kirjoittamaan blogia. Nukkumaan menin noin klo 1:30.
Vielä ei ole hymy hyytynyt

19.6.
(tämä päivä on päivitetty laivalta, joten muistakaa ihmiset nettijohto, mukaan, jos halutte nettiin laivalta päästä, ja malttia, sillä se toimii hitaasti tai sitten ei ollenkaan)

Heräsin noin kahdeksan maissa. Heräilin siinä pikkuhiljaa, ulkona kuului muutamia ambulansseja menevän, ajattelin, että ehkä moottoritiellä on tapahtunut jokin onnettomuus,sillä ulkona satoi, välillä oikein kaatamalla. Otin tietokoneen ja aloin laittamaan kuvia nettiin ja tutkimaan sähköposteja ja facebookkia. Meillä olisi monta tuntia tuhlattavana, sillä meidän pitäisi mennä lähtöselvitykseen vasta aikaisintaan klo 20:30 ja laivaan pääsisi vasta klo 23:00 tai 24:00. Olimme päättäneet olla hotellissa viimeiseen asti eli klo 12:00. Minulla oli siis aikaa tehdä päivityksiä. Sainkin monia kuvia laitettua. Kun naapurit tulivat koputtamaan oveemme hieman yli klo 9, niin Henri vielä nukkui. Lähdimme piakkoin aamiaiselle, muut ensin, sitten minä ja Henri viimeisenä.

Aamiainen oli melko samanlainen kuin edellisenä päivänäkin, samassa hotelliketjussa kun oltiin. Söimme kaikessa rauhassa, sillä kuten sanottua kiire pois ei ollut.

Aamiaisaula

Aamiaisen jälkeen Arttu tuli meidän huoneeseemme Henrin kanssa ja nukahti sinne. Minä jatkoin kuvien laittoa nettiin ja Henri jotain nettailua. Muutaman kerran yhteys katosi, mutta se taisi olla koneeni vika, sillä Henri pysyi verkossa kokoajan. Toisesta huoneesta alkoi kuulua Liljan itkua. Hetken kuluttua muut tulivat huoneeseemme ja sanoivat Liljan tippuneen yläsängyltä pepulleen. Päätimme seurata tilannetta, josko jokin olisi mennyt sijoiltaan. Aloimme pakata laukkuja noin parikymmentä minuuttia vaille klo 12. Selvisimme hotellista ulos paria minuuttia vaille. Sade oli hieman tauonnut, mutta kokoajan satoi kun autoon menimme.

Siinä hieman mietimme, minne nokka laitettaisiin menemään. Koska Kiel oli lähellä ja aikaa tapettavana, niin suuntasimme sinne. Laitoin Mialle käskyt ja Mia alkoi laskemaan reittiä. Sitten mietinkin, että otetaanpas reittivaihtoehdoista sellainen, joka ei vie moottoriteitä pitkin. Mia laski reitin uudelleen ja sitten mentiin. Käytiin vielä katsomassa Famila-marketin pihassa, oliko se niin, että kaupat ovat sunnuntaina kiinni ja niin se oli. Oli siellä pihalla kylläkin jokin tapahtuma, johon muutama ihminen oli viitsinyt vaivautua, vaikka satoi. Me emme autosta poistuneet. Olisi ainakin banaaneja ja jotain juotavaa ollut tarjolla. Mia kertoi suunnan ja ajoin sen mukaan. Yllätyksekseni Mia vei meidät moottoritiellä. Mietin asiaa ja aloin katsomaan karttakirjaa. Kyllä siinä menisi pikkutiekin moottoritien suuntaisesti. Olikohan niin, että Mia olisi pitänyt resetoida tai laittaa edes virrat pois muutoksen jälkeen, no en tiedä. Päätin seuraavassa moottoritien ulosliittymässä mennä pikkutielle. Näin tapahtuikin. Mia kyllä kokoajan yritti minua saada takaisin moottoritiellä mutta minä kinasin sen kanssa. Pidin puoleni ja ajoin pikkutietä. Viimein tyytyi valintaani ja suostui etsimään reitin pikkutietä pitkin, tosin aina välillä yritti minua huijata ja viedä moottoritiellä. En uskonut Miaa.

Oli kiva ajaa pikkutietä, oli aitoa maalaismaisemaan hevosineen, lehmineen ja lampaineen. Nopeus oli välillä 50, 70 tai jopa 90. Ajoimme Neumûnster nimisen kaupungin läpi. Suvi alkoi mankumaan ruokaa, oli syönyt melko vähän aamupalalla. Aamiaisesta oli jotain 3-4 tuntia aikaa. Myönnän että itsellänikin pieni nälkä alkoi nostaa päätään. Henrikin asiasta mainitsi, mutta ei mankunut. Päätimme etsiä jonkun ruokapaikan tien varrelta. Täällä pikkutiellä tosin ei kovin montaa paikkaa ollut. Ajoin huoltamon pihaan, ei ruokaa, sitten jostain liittymästä, jossa oli ruokapaikan kuva, sitä ei löytynyt, sitten seuraavaan liittymään, jossa ruokapaikan kuva, siellä taas piha täynnä autoja ja ulkona tupakoivilla ihmisillä hienot vaatteet päällä eli varmaan jotkut juhlat, ei viitsitty sinnekään mennä matkavaatteissa. Matka jatkui. Sanoin, että etsiään jokin ruokapaikka Kielistä. Olimmekin pian jo siellä. Siellä sitten pyörimme Mian opastamaan keskustaan. Oli jotkut markkinat menossa, mutta satoi kaatamalla, joten emme markkinoille menneet. Sieltä olisi kyllä ollut ruokaa saatavilla. Pyöritin auton ympäri ja lähdin ajamaan kohti Kielin kanavaa. Siinä matkavarrella katseltiin ruokapaikkoja, jos oli jokin paikka, jossa oli parkkitilaa, niin se oli kiinni. Kaikki ravintolat, jotka olivat auki, niin niiden edessä oli autopaikat varatut. Emme kauas viitsineet jättää autoa, sillä satoi kokoajan. Pian olimmekin jo Kielin kanavalla ja sitä tietenkin halusimme mennä katsomaan. Ajoin pitkin kanavan suuntaista tietä mutta ei katselupaikkaa löytynyt. Opastus oli kyllä paikalle, mutta se loppui yhtäkkiä. Kävin aivan kanavan suulla, siellä tulivat jo kieltokyltit vastaan, ilmeisesti siellä oli armeijan aluetta. Käännyin ympäri ja lähdin takaisin. Kävin ulkona sateessa vettä heittämässä, niin huomasin ison konttilaivan saapuvan kanavaan. Oli vaan niin tiheä pusikko ja rauta-aita edessä, että ei päässyt lähemmin tarkastelemaan kanavatoimintoja. Ajoimme takaisin päin tietä. Sitten siinä kohtaa, jossa opastus oli loppunut, olikin lippuautomaatti ja rautaportti. Menin automaatille ja se oli kanavan tarkastelupaikan lippuautomaatti. Ostin liput aikuiset 1 euro ja lapset 0,50 euroa. Sitten takaisin autoon ja rautaportille. Oletin, että portti avautuu ja pääsemme autolla lähelle kanavaa. Ei auennut, kysyin kopissa olevalta vartijalta, että missä on kanavan katselupaikka. Se oli aivan vieressä, portaita ylös, mutta ei sinne autolla päässyt ja satoi kokoajan. Menin takaisin autoon ja kerroin tilanteen. Parkkasimme auton ja minä, Henri, Suvi ja Lilja lähdimme katsomaan kanavaa. Meillä oli yksi sateenvarjo mukana. Tuomi ja Arttu jäivät autoon. Kyllä siinä ilman varjoa olisi hieman kastunut, mutta tarkastelupaikalla oli katoksellinen suoja, jossa lasit ympärillä. Siitä oli hyvä katsella veden laskeutumista ja portin avautumista.

Kielin kanava

Sade yltyi vaan ja ropisi katoksen kattoon reilusti. Viimein laivakin lähti eteenpäin ja ajoi ohitsemme, konttikerroksia taisi lastina olla 5. Laivan mentyä menimme autoon ja jatkoimme matkaa ravintolaa etsien. Kun viimein saimme auton parkkiin niin, menimme erään ravintolan ulko-ovelle rankkasateessa ja tietenkin ravintola oli kiinni. Kastuimme aivan turhaan lähes läpimäriksi.

Päätimme jatkaa Lûbeckiin päin. Nyt olisi moottoritietkin kelvanneet, mutta Mia oli päättänyt ottaa pikkuteitä. Varmaan siksi, että olin sen välillä sammuttanut. Ja nälkäinen Suvi oli jo kuin leijona, yhtä äkäinen. Onneksi istui tuon turhan ravintolajuoksun jälkeen viimeisessä penkkirivissä. Sieltä ei niin nopeasti pääse hyökkäämään. Minä en halunnut lähteä hampurilaisravintolaan, vaan halusin jotain paikallista. Vaikka Marjatan facebookin kautta ehdottamaa eisbein und sauerkraut(sianpotkaa ja hapankaalia). Tuostakin Suvi kovasti minua syytti, että miksi muka emme voisi mennä hampurilaisravintolaan. Sitten tuli mieleeni, että edellisiltana oli ostettu pikkusalameja, niitä pyysi Suvin kaivamaan kassista, jotta saamme ensihädän pois, ne eivät Suville kylläkään riittäneet, olisi pitänyt syödä sipsejä myös. Onneksi jonkin ajomatkan päästä tuli jokin Aral-huoltamo, jossa mainittiin, että on pientä purtavaa tarjolla. Sinne siis, olkoon sitten vaikka niitä hamppareita. Tarjolla oli täytettyjä sämpylöitä, tosin ei niitä, joita me olisimme halunneet. Minulla oli Arttu sylissä ja kun ruoat tulivat niin kaikki muut alkoivat niitä syömään välittämättä siitä, että pitäisi juomat ottaa, ruoka maksaa, rahat kaivaa vyölaukusta ja yksi käsi käytettävänä. Uskomatonta toimintaa muilta, se oli kuin leijonalauma saaliin kimpussa. Vessa oli ulkopuolella ja siihen piti saada avain kassalta. Arttu piti vaihtaa, mutta oli kuulemma liian kylmä siihen toimenpiteeseen. Onhan minunkin pitänyt aikoinaan kestää pepun pesua Norjan vuoripurosta. Jatkoimme siis matkaa kakkavaipassa paremman vaihtopaikan toivossa. Olimme Lübeckissä pian. Ajoimme keskustaan ja liikennevaloista yritin kuvata Lübeckin tunnusmerkkiä, vanhoja torneja.

Lübeckin tornit

Hieman satoi kokoajan ja ravintolaakin tai huoltamoa kokoajan etsimme, jotta pääsisi vaippaa vaihtamaan. Klo oli noin 17 paikkeilla. Sitten heräsi ajatus, että mennään terminaaliin käymään kyseinen toimenpide tekemässä ja palataan takaisin. No miksikäs ei, aikaahan piti tappaa. Mialle kerroin haluamamme suunnan ja jatkoimme sen mukaisesti. Mia opastikin meidän Travemünden kylään. Ja kun olin laittanut Skandinavienkai 1 osoitteeksi, niin olimme kyllä laiturilla, jolta laiva lähtee, mutta aivan toisessa päässä ja betoniporsaiden kanssa oli eteneminen estetty. Otin uuden suuntiman ja ajoimme pikkutietä terminaalille. Tosin kylteissä luki, että on check-in ja toimistorakennus, ei puhetta mistään terminaalista. Ajoin rekkojen sekaan ja sieltä löytyi vessat ja hoitohuonekin, taitaa rekkamiehillä olla vauvoja mukana matkassa No ehkä ne oli tarkoitettu kaikille. Saimme vaipat vaihdettua molemmille pienille ja jatkoimme matkaa Lübeckiin.

Lübeckissä kiersimme aikamme ja Mia näytti kadun pätkän, jolla pitäisi olla paljon ravintoloita. Ainakin kiinalainen ja joku grilli näytti olevan auki. Kun autopaikankin bongasin kadunvarressa, niin parkkasin siihen. Sadekin oli lakannut ja aurinko alkoi pilkistellä. Mukavan oloinen ilta tulossa, raikas ilma. Päätimme jalkautua. Otin Mian mukaan ja lähdimme kävelemään. Jotkin Mian merkkaamat ravintolat olivat kiinni. Leikkipaikka tosin löytyi. Lilja siitä innostui. Hän lähti kiertämään aidattua leikkipaikkaa juosten. Uskomatonta kuinka energiaa löytyy kun leikkiminen on tiedossa. Koko matkan tosiaan Lilja juoksi etsien portti. Paikka oli varmaan 50 m* 25 m. Leikkipaikalle riensivät myös isommat, vaikkakin Henri oli jo 12 ja paikka sallittu alle 12 v. lapsille. Lilja lähti kiipeilemään ja Suvi ja Henri menivät sellaiseen pyörivään juttuun, jossa keskipakoisvoima liimaa vartalon vasten puolipalloa, joka pyörii.

"Kuplakaruselli"

Tuomi jo kävi hoputtamassa, hänellä oli kylmä ja oli löytänyt ravintolan, johon menisimme. Jonkin aikaa annoin lasten vielä leikkiä ja sitten jatkoimme ravintolaan.

Ravintola oli saksalainen, tosin sieltä olisi saanut thaimaalaista ruokaa myös, varmaan siksi, että keittiössä näytti olevan itämaalainenkin kokki töissä. Ravintolan tarjoilija, jota myös omistajaksi oletin, oli täysin saksalainen. Tilasimme ruokia, olisin halunnut tuota aiemmin mainitsemaani, mutta se olisi pitänyt tilata etukäteen. Otin sitten valkosipulipihvin. Tuomi otti bratwurstia hapankaalin kera, Henri annoksen, josta aivan varmuutta ei ollut mitä sisältää, mutta kuulemma jotain melkein kuin siansorkan tapaista. Suvi ja Lilja saivat lasten annoksen, tarjoilijan ehdotuksesta puoliksi. Otin puolen litran oluen 4,0 eur, litraisenkin olisi saanut 7,50 eur hintaan. Minun annokseni hinta oli hieman yli kympin ja muut 6,90 eur ja 7,90 eur tai jotain sellaista. Kokonaisruokailuhinta hieman yli kolmenkympin. Ruoka oli hyvää ja Henrin annos kaikkein paras. Tosin siinä ollut punakaali tai hapankaali ei ollut niin maistuvaa. Lähdimme tyytyväisinä kohti satamaa.

Olimme satamassa noin klo 21:30 paikkeilla. Jonottaessa huomasimme kyltin, jonka mukaan tuossa aiemmin mainitussa toimistorakennuksessa on kauppa ja baari ja vessat ja vaikka mitä. Eipä tuota ole aikaisemmin mainostettu missään, sen huomaan vasta kun on jonossa. Tuomi alkoi valittamaan eteenpäin menoani, kuulemma yhden auton eteneminen on liian vähän. Pitäisi odottaa ainakin 2 autoa, ennen kuin siirtyy eteenpäin Hetken jonottamisen jälkeen saimme liput ja pääsimme jonottamaan porttien sisäpuolelle, klo oli noin 22:00. Päätimme lähteä katsomaan mitä sieltä terminaalista löytyy, varsinkin kun olin kysynyt, että milloin laivaan pääsee ja virkailija oli sanonut, että klo 23:00. Lukitsimme auton ja lähdimme terminaaliin johtavaan ”putkeen” kävelemään. Terminaalissa oli tosiaan iso kauppa, jossa oli alkoholia ja makeisia ja joitain säilykkeitä myytävänä. Hinnat oli edulliset, esin halvin olut”case” olisi maksanut 7,95 eur/24 prk. Viinilaatikoita olisi ollut rivissä pilvin pimein. Voi kun autossa olisi ollut vielä tilaa. Ostin kaikesta huolimatta 4 pulloa viiniä ja 2 laatikkoviiniä. Mahdutetaan vaikka minun penkin alle ja eteen. Ajomatkaa on enää jäljellä n. 130 km. Kaupan jälkeen Tuomi syötti Arttua, kello oli jo 22:40, minä kiirehdin autolle menoa. Liljakin leikki ostetulla karkkiaskilla ja tietenkin karkit levähtivät lattialle. Ne kuitenkin kerättiin talteen. Hieman arvellutti mutta siltikin. Ei pidä olla turhan tarkka. Siitä kiiltävältä kaakelilattialta ne karkit oli helppo kerätä. Lähdimme kävelemään putkea pitkin autolle. Toiset jonot siellä jo laivaan pääsivätkin. Kiirehdimme ja ehdimme ja kuitenkin istuimme autossa vielä 15-20 minuuttia… ja pullot mahtuivat penkkini alle hieman väkisin työntäen.

Laivaan ajettuamme oli sitten miettiminen mitä tarvitaan. Matkan aikana kun ei autolle pääse. Kantamuksia oli monta ja menimme hyttiin. Yllätyksenä hytti olikin keulahytti. Lähes samanlainen kuin yli kuukausi sitten tullessa, mutta keulassa. Kiva, näkymät olisivat seuraavana päivänä hyvät. Hytissä sitten totesimme, että jotain puuttuu mm. Liljan lelut ja lähdin niitä hakemaan. Kysyin samalla myös respasta, että onko sauna vielä auki. Kuulemma on ja neljään asti yöllä. No mehän Henrin kanssa menisimme saunaan. Kun tulin takaisin hyttiin, niin vielä puuttui tuttipullo Liljalle ja vauvanruokaa Artulle. Kerroin sauna-asian ja päätimme Henrin kanssa lähteä auton kautta saunaan. Henri kuitenkin unohti pyyhkeen, joten menimme vielä hytinkautta, parempi myös, että Lilja saa maitonsa, jotta pääsee nukahtamaan. Sitten vihdoin ja viimein pääsimme saunomaan. Saunassa oli 5 muuta kylpijää meidän lisäksemme. Kun saunaan astuimme, niin kattoventtiilistä puhalsi kylmää ilmaa ja saunassa oli kylmä. Kun kiukaalle heitti vettä, niin ei se sihahtanut vaan lotsahti. Uskomatonta, aivan kuten tullessakin kuukausi sitten. Saunassa olleet nuoret miehet sanoivat kääntäneensä jotain säätimiä, ja sauna kyllä lähti lämpenemään, tosin toinen kylpyjä ei ajatellut sillä olevan merkitystä. No joka tapauksessa noin 15 minuutin kuluttua löylyäkin alkoi tulla. Otimme kahdet löylyt ja peseydyimme. Ennen pukemista kävimme takakannella vilvoittelemassa ja totesimme kuinka koko takakansi oli vieriviereen parkattuja rekan perävaunuja ja lisää tuli kokoajan.

Kun hyttiin pääsimme kello oli 1:45, herätyksen laitoimme klo 8:30, sillä aamiainen loppuisi 9:30 saksan aikaa. Mehän elimme vielä Saksan ajassa, vaikka laivalla olikin Suomen aika käytössä. Eli nukkuma-aikaa jäisi 6:45, hieman liian vähän, mutta mennään sillä. Pikaisesti kävimme nukkumaan.

20.6.

Heräsimme kellon herättäessä. Pikapuolin olimme jo aamiaispöydässä.

Aamiaisella
Suklaamuffinsit maistuivat

Aamiaisella oli tarjolla monenlaista sorttia. Aamiaishinta näin erikseen maksettuna, kun ruokapakettia ei ollut ostettu, maksoi 10 euroa aikuisilta ja lapsilta alle 13v 5 euroa. Alle 5 vuotiaat eivät maksaneet ruokailustaan mitään. Lilja kaatoi heti alkajaisiksi mehulasinsa. Meidät oli laitettu selvästi nurkkaan, jossa oli muitakin lapsiperheitä. Ehkä hyvä niinkin, sillä lapsiperheet sietävät toisia lapsiperheitä enemmän kuin lapsettomat matkustajat, näin ainakin luulen. Söimme mahamme täyteen, munakas ei ollut mielestäni hyvää. Siinä oli jotenkin pohja eli se olikin tavallaan piiras. Pekoniahan ei ollut tarjolla, jota pidän hyvän aamiaisen eräänä mittapuuna. Pikku croisantit olivat erittäin maukkaita. Niitä olisi voinut syödä monta, söin kaksi. Me miehet jäimme hyttiin yrittämään unta, sillä yöunet olivat hieman lyhykäiseksi jääneet. Naiset lähtivät saunaan, voiko sitä uskoa todeksi, sehän on hyvin harvinaista, että lähtevät saunomaan ja vieläpä päivällä. Minulla ei tehnyt silloin mieli saunomaan, halusin vain nukkua. Tosin uneen vaipuminen ei ollut helppoa minulle. Henri ja Arttu kyllä nukahtivat kyllä helposti, mutta minä en. Taisi olla jokin hetki, kun minäkin olin unessa. Henri tosin nukkui 2 tuntia. Kun muut tulivat saunasta, niin Arttukin oli herännyt, ei vielä itkenyt, mutta lähellä oli. Maitoa vailla. Olimme hytissä joitakin aikoja, kun muuta lähtivät käymään kaupassa. Laivassa oli pieni myymälä, josta sai ostettua tuliaisia ja tuiki tärkeitä tavaroita, kuten hammasharja Henrille. Minäkin ostin kyseisestä kaupasta nettijohdon, kun oma johtoni ei toiminutkaan. Ei se nettikään kovin hyvin toiminut, mutta olipahan olemassa ja kun malttia oli, niin se riitti.

Kun tätä kirjoitin, niin olin juuri kirjoittamassa tuosta Suvin leijonan nälästä ja aivan samana hetkenä Suvi sanoi, että minulla on nälkä. Hän alkoi ottamaan eväs patonkia, kaivoi kylmälaukkua ja siellä ei kuulemma ole mitään hyviä päällisiä. Pitäisi syödä Tuc-keksejä. Jos ei patonki kelpaa sen takia, että ei ole sopivia päällisiä niin Tuc-keksejäkään ei sitten syödä. Taas suvi sanoi, että on nälkä 30 minuuttia edellisestä valituksesta. Ja sanoin, että patonkia on edelleen ”huonoista” päällisistä huolimatta. Ja Suvi sanoi, että nyt mä syön kaiken ja otti patonkia ja hyvin kolistelevasti ja avuttomana otti niitä ”huonoja” päällisiä.

Oli hetki, kun Henri ja Arttu jäivät hyttiin ja me muut lähdimme kävelylle.

Meidän pojat

Menimme takakannelle ja yläkannelle myös. Helikopteri kannella oli juurimaalattu, ja rajaus teipit huonosti poistettu, joten kun siitä käveli, niin jäi auttamattomasti kiinni niihin liimajämiin. Kävimme myös siellä myymälässä, josta ostin itselleni jonkun partaveden, jota olin jo johto-ostoksilla haistellut. Nyt kun olivat hajutuomarit mukana, oli hyvä valinta tehdä. Ostin myös päivällisliput, aikuishinta 22 euroa ja lapset 11 euroa, pienimmät ilmaiseksi.

Kun menimme takaisin hyttiin, niin Arttu heräsikin juuri samanaikaisesti. Maitoa taisi heti alkaa vaatimaan. Hytissä katsoimme televisiota, minä yritin nettailla, tosin kovin hyvin se netti ei toiminut. Päätimme lähteä saunomaan. Minä ja Henri siis tänä päivänä ensimmäistä kertaa, mutta Suvi jo toisella kierroksella. Ajattelin, että olisi hyvä käydä saunomassa juuri nyt, kun ruokailuun olisi noin pari tuntia aikaa. Ruokailun jälkeen ei sauna kovin nopeasti maittaisi, sillä seisovasta pöydästä tulisi kuitenkin syötyä paljon. Menimme miesten puolelle ja Suvi yksin naisten puolelle.
Saunassa oli samanaikaisesti pari kylpijää. Nyt myös löylyä riitti. Oli lauteet jopa liian kuumat, joten oli vaikeuksia istua niille. Otimme reilut löylyt ja sen jälkeen menimme jäähyttelemään porealtaaseen. Porealtaan nappi ei vaan toiminut, joten poreilusta ei ollut tietoakaan. Kävimme löylyissä pari kertaa, alkoi tuntua kylläkin, että kiuas kylmenee. Olimme saaneet kyllä hyvät löylyt, mutta tosiaan saman tuntuinen juttu kuin edellisenä päivänä. Varmaan kiukaan termostaatti on väärin säädetty. Pukuhuone puolestaan oli liian kuuma. Laitoin siis harjanvarren oviaukkoihin, jotta saimme läpivedon kyseiseen tilaan. Siinä kelpasi jäähdytellä kuumuutta pois. Hyttiin mentyämme Suvi oli jo palannut takaisin aiemmin. Katsoimme jonkin aikaa televisiosta jotain ohjelmaa kunnes tuli lähtö syömään klo 18:30.

Meidät laitettiin samaan pöytään istumaan kuin aamiaisellakin, kävin hakemassa mehua pari lasia, itselleni ja Liljalle. Pian jo Lilja kaatoikin koko lasin, ei muutakun paperia etsimään. Ruokasali oli aivan täynnä ruokailijoita. Selvästi kesälomakausi oli alkanut. Melkein kaikki pöydät olivat täynnä. Ruokailu oli jälleen hyvä, lajeja oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Jostain syystä osasin ottaa ruokaa sopivasti, joten ei tullut ”ähkytäys” olo.

Hytissä illalla pakkasimme tavaroita, jotta aikainen ylösnousu seuraavana aamuna sujuisi nopeasti. Laitoimme kellon herättämään seitsemältä, kun laivan oli määrä olla satamassa klo 7:30. Tuomi oli kysynyt illalla respasta, että saisiko laivasta poistua myöhemmin kun herää, se ei kuulemma onnistunut. Näin olen kuullut käyneen kyllä Saksan päässä joskus. Liljalla oli vaikeuksia nukahtaa, sillä menimme aiemmin kuin normaalisti nukkumaan, tuon aamuherätyksen takia. Henri otti sitten Liljan viereensä, johon nukahti.

21.6.

Heräsin siihen keskellä yötä, että Lilja hieman itkeskeli. Tuomi oli enemmän hereillä ja meni katsomaan mikä hätänä. Lilja oli tippunut Henrin vierestä sängyltä ja ilmeisesti ei ollut suuresti sattunut, sillä olisi jäänyt nukkumaan lattialle, jollei Tuomi olisi nostanut häntä meidän sänkyymme. Seuraava herätys olikin sitten hieman ennen kellon sointia seitsemältä. Nostin verhoa ylös, että muutkin nousisivat ylös. Nyt ei ollut aikaa ”lötkötellä”. Satama jo näkyi ikkunastamme, sillä ikkuna oli eteenpäin, vaikkakin viralliseen saapumisaikaan oli vielä puoli tuntia.

Vuosaaren satama

Kauan sitä isoa laivaa näköjään pyöritellään Vuosaaren satamassa. Kun kuuluttivat, että alempien autokansien kuljettajat voisivat mennä autokannelle, niin minäkin lähdin viemään ensimmäistä satsia tavaroita autoon. Palasin takaisin hyttiin ja odottelimme siinä vielä jonkin aikaa ennen kuin päätimme kaikki lähteä jo autolle. Vielä tosin ei ollut kuulutusta tullut meidän autokannelle menosta. Autokannella oli jo lähes kaikki matkaajat. Ehdimme hyvin pakata auton ja istuutua autoon odottamaan lähtöä. Varmaan ehdimme istuskella 20-30 minuuttia, ennen kuin kannen luukut avattiin ja autot pääsivät lähtemään pois. Laivalta ajoimme pitkän matkaa pitkin satama-aluetta passintarkastukselle. Mitään tarkastusta ei suoritettu, mies vaan näytti kädellään, että voitte mennä. Jonkun auton ottivat edellämme tarkempaan syyniin. Alkoi viimeinen ajorupeama, noin 130 km. Aikeissa oli käydä jossain huoltamolla kahvilla ja sämpylällä. Koska olimme Vuosaaren satamassa, niin tästä pääsi varsin helposti Kotkaan menevälle moottoritielle. Päätimme mennä Nestehuoltamo Sipoonlahdessa käymään. Jonkin ajomatkan jälkeen olimme jo huoltamolla. Pikkuiset tosin nukkuivat, joten suunnitelma muuttui niin, että käymme hakemassa kahvit ja sämpylät mukaan. Ei viitsinyt herättää lapsia. Näin tapahtui. Noin kymmenen maissa aamulla olimme Kotkassa ja tyhjensimme auton heti. Monesti on käynyt, niin, että auto on tyhjentynyt pikkuhiljaa. Nyt halusin auton heti tyhjäksi.

Kaikki nämä olivat autossa ja hieman vielä lisääkin

Lehtiä oli tullut iso pino ja kirjeitä myös. Naapurimme/ystävämme oli kastellut pihakasveja, jota olivat hyvin elossa. Päivä jatkui kaiken touhottamisen merkeissä, piti käydä työpaikalla, jotta saisi palkkalistan vietyä pomolla ja saisi hieman tilille täytettä ja samoin Henrin kanssa laskimme veneen veteen, tosin akku oli tyhjä ja vasta neljännestä akusta löytyi virtaa. Seuraavana päivänä oli ajatus lähteä saareen juhannuksen viettoon. Lomaa minulla olisi enää muutama päivä ja töihin lähtö edessä 27.6.

Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet matkaamme tämän noin kuuden viikon aikana. Toivottavasti tästä blogista on ollut iloa ja vastaavaa matkaa suunnitteleville hyötyä, heidän valintojensa tekemisessä. Jos joku haluaa kysyä jotain erityistä asiaa, niin laittakaa viestiä tulemaan sähköpostiini: timo.larvi@gmail.com

_________________________