Elämyksiä Espanjasta

Kirjoittelin vastausta tuolla esittäytymisosastolla koulun aloittamiseen liittyviin kysymyksiin, joten laitan vastauksen myös tänne, koska tuolta sitä ei ehkä kaikki tarvitsevat löydä.

Sitten tuosta koulun aloittamisesta...

Sanottakoon aluksi, että meidän neitokainen on ehkä hieman erilainen kuin noin lapset yleensä - hän ei ole vierastanut ikinä (oikeasti) ketään ja päiväkotiinkin Suomessa hän vain käveli sisään ja istui leikkimään. Toisin on tuo meidän ukko, joka on vierastanut mummot ja kaikki aikoinaan.

Eli siis neiti aloitti koulun viime marraskuussa ja osasi sanoa Hola, Soy Emilia ja Gracias. Ja äiti opetti, että sano nyt sitten pipi tai kaka, jos tulee hätä. Äitiä hirvitti, mutta niin tyttö marssi ensimmäisenä päivänä (tapansa mukaan) kouluun ja istui paikalleen. Opettajamme sanoi heti, vaikka tarjosimme, että voisimme olla mukana aluksi, että ei käy ja niin tyttö jäi sinne. Aluksi hän kuulemma höpötti opettajalle vain Suomeksi, mutta nyt tuo oma lasten tasoinen kieli sujuu ihan hyvin. Muutamia väärinymmärryksiä tuossa alussa tuli, kun Emilia ja opettaja eivät ymmärtäneet toisiaan. Silloin kuului luokan oven takaa itku äitin tai isän hakiessa (Neitokainen on hieman drama queen:), mutta muuten koulussa sujui ihan hyvin. Ja Emilia menee erittäin mielellään kouluun joka päivä.

Täällä koulua on aamupäivällä klo 9-12.30 ja iltapäivällä 15.30-16.50 (Emilia on 4 v, isoimmilla on 17.00 asti). Kouluun on mahdollista tulla aamulla 07 ja jäädä tuoksi siestan ajaksi ja ruokailla siellä ja osallistua erilaisiin harrastekerhoihin. Maksuja tulee tässä meidän koulussamme (on siis yleinen eli publico) ruokailusta, oppikirjoista, harrastekerhoihin osallistumisesta sekä tuosta aikaisemmasta aloitusajasta, niin ja sellaisesta hygieniatädistä, joka hoitaa lasta sitten, jos iskee vaikka oksennustauti kesken päivän tai tulee muu vahinko. Koulutakki eli babi pitää myös hankkia itse. Meille kustannuksia koulun aloituksesta syntyi jotain 100 - 150 euroa (Emilia ei syö koululla, eikä mene aiemmin kouluun, eikä osallistu harrastekerhoihin, koska aloitti kesken lukuvuoden).

Kouluun olemme olleet tosi tyytyväisiä. Opettaja on ollut tosi yhteistyöhaluinen ja hyvin ymmärtäväinen Emiliaa kohtaan, vaikka aina ei ehkä ole ollut helppoa tuon meidän tyttön kanssa. Englannin kielen taitoa opettajilta tai muulta henkilökunnalta ei juurikaan löydy, niin kuin ei koko Alicanten alueeltakaan. Jos joku puhuu englantia, niin muutaman sanan ja sittenkään ymmrätäminen ei ole aina varmaa. Eli kaikki kommunikointi on käytävä ainakin täällä hyvin pitkälle espanjalla. Meillä mieheni puhuu espanjaa hyvin, minä ymmärrän, mutta puhun miten sattuu, tosin ymmärretyksi olen ainakin vielä tullut.

Ennen koulun aloittamista piti olla yhteydessä paikalliseen koulutoimistoon ja sinne tarvitsi tietyt dokumentit mukaan ja sieltä sitten selviteltiin, missä koulussa oli tilaa. Sieltä saimme sitten paperin ja paperin kanssa suuntasimme samaisena perjantaipäivänä koululle ja seuraavana maanantaina Emilia aloitti koulun. Jos joku kaipaa tarkempia tietoja tarvittavista papereista yms. Laittakaa sähköpostia, niin kaivan tiedot tuolta jostain laatikon pohjalta.

Kiva kun kirjotit aiheesta! Meillä ei tuo kouluun meno ole ihan vielä ajankohtaista, mutta tietääpähän sitten joskus, että täältä voi etsiä tietoa siihenkin!

Mistä muuten noita koulupukuja hankitaan?

kuulostaa hurjalta..oma muksu on kolme ja meil olis muutto espanjaan edesä ehkä noin vuoden päästä..
eniten mietityttänyt lapsen koulu/tarha mika olis ikinä paras vaihtoehto ja miten tuo pikkuinen sopeutuu vieraaseen kieleen.voisinko laittaa ihan täysin vieraan kielen hoitoon vai tesiäkö suomalaista...vaikeita kysymyksiä ja ikinä ei voi tietää mikä olis oikea ratkaisu..
kaikki joilla on samoja kokemuksia.kirjoitelkaa ihmeessä

Eli tuohon kuulostaa hurjalta...

Niin minustakin ensin tuntui. Laittaa nyt lapsi kouluun useaksi tunniksi ja toinen ei ymmärrä mitään.

Meillä oli alusta asti niin, että jos koulu tuntuu neitosesta hankalalta, niin ei hänen ole sinne pakko mennä, koska minä olen kuitenkin kotona Pikku-ukon kanssa. Mutta meillä viihtyvyys täällä parani huomattavasti, ei ollut enää niin ikävä Suomeen ja Suomen kavereita, kun oli samanikäisiä uusia leikkikavereita. Ja kouluun on täällä melkein mentävä, jos haluaa samanikäisiä kavereita, koska täällä puistoissa ei ole leikkimässä kovinkaan isoja lapsia, koska kaikki ovat koulussa 3-vuotiaista alkaen.

Kielen oppimisesta sen verran, että mekin pohdimme sitä, että espanjalaiseen, englantilaiseen vai mahdollisesti suomalaiseen. Ja päädyimme espanjalaiseen, koska tuo kielitaito on Emilialle myöhemmin iso rikkaus. Sen avulla hän oppii oikeasti myös espanjalaista kulttuuria, mikä on yksi syy, miksi olemme täällä. Lisäksi espanjan kielessä on melkein samat kirjaimet kuin suomen kielessäkin ja espanjaa kirjoitetaan hyvin pitkälle niin kuin suomen kieltä eli samoin kuin lausutaan. Vertaa esim. englannin kieli. Emilia on ollut englannin kielen kielikylvyssä Suomessa, mutta espanjaa hän alkoi oppia paljon nopeammin ja sujuvammin kuin tuota englantia. Nyt hän tosin tapailee täällä englannin kielisiä laulun sanoja, koska espanjalaiset duppaavat lastenohjelmien puheen, mutta usein laulut jätetään englanniksi.

Espanjalainen koulu siis siksi, että toinen kielitaito on suomen kielen lisäksi rikkaus ja että ollaan espanjankielisessä kulttuurissa, jossa Emilia paljon todennäköisemmin kuulee enemmän espanjaa kuin englantia, joten näin on vain yksi uusi kieli aktiivisesti opittavana.

Niin ja varmaan sillä on merkitystä, miten perheessä suhtaudutaan uuden kielen oppimiseen. Ennen tänne lähtö keskusteltiin Emilian kanssa, että täällä puhutaan eri kieltä ja että Emilian on harjoiteltava espanjaa, että espanjalaiset ymmärtäisivät häntä. Ja meillä motivaatio oli ainakin suuri jo ennen koulun aloittamista, tosin Emilialla on aina ollut suuri tarve jakaa kaikkien vastaantulevien ihmisten kanssa juuri sillä hetkellä päällimmäisenä olevat asiat, joten tarve ja motivaatio oppia espanjaa tullakseen ymmärretyksi oli suuri jo heti aluksi. Ja hän myös käytti kieltä heti sen, mitä osasi. Höpötti uudelleen ja uudelleen ne samat pienet fraasit, jotka osasi. Ehkä meidän aikuistenkin pitäisi, niin kielitaito karttuisi nopeammin.

Tässä meidän pohdinnat ennen koulun alkua, miksi teimme näin? Meillä ollaan tällä hetkellä erittäin tyytyväisiä. Mutta uskon, että koulussa ennen kaikkea opettajalla on suuri merkitys, miten kaikki sujuu, ja meille on sattunut oikein antaumuksella näiden pikku riiviöiden opetukseen antautuva opettaja.

lapsi (16 v ) . Hän on pienestä pitäen puhunut ainoastaan suomea. Päätin sitten antaa hänelle saman mahdollisuuden oppia toisen vieraskielen( kuin sisaruksilla ),eli toinen kotimaan kieli ruotsi. Laitoin tyttären 5 vuotiaana ruotsinkieliseen tarhaan. Meni puoli vuotta niin hän pystyi jo kummunikoimaan ruotsinkielellä, tarhan henkilökunnan ei tarvinnut enään käyttää suomenkieltä apuna. Esikoulun hän kävikin ruotsinkielisenä niin kuin myös kaikki kouluvuodet.

Minä ja minun vanhemmat lapset ollaan Ruotsissa synnytty,eli meillä se kieli on luonteva ollut jo pienestä pitäen.Silti olemme aina puhuneet suomea kotona ( kiitos siitä kuuluu minun vanhemmille )

Nyt nuoremmalla on englanti,ruotsi,suomi,saksa,ranska ja (alkeet) espanjankielestä. Olen sitä mieltä että lapsi oppii helposti toisen ja jopa useamman kielen. Voipi olla että vanhemmilla on kovemmat "traumat" ja ennakkoluulot monasti. Minun X:ä otti kovemmin paineita siitä että laitoin hänen lapsensa ruotsinkieliseen kouluun. Ei muuta kun paljon kannustusta vaan lapsukaisille.

Ollaan menossa vuorotteluvapaalle Teneriffalle tyttären kanssa vuodeksi ja tytär päätti itse mennä siellä espanjalaiseen kouluun ihan vaan sen takia että oppis senkin kielen. Välivuosi tulee hänelle mutta uskon että hän oppii yhden lisäkielen ja että siitäkin on joskus hyötyä hänelle.

Tsemppiä kaikille "maailmalla".