Elämyksiä Espanjasta

Elamani suurin muutos

Kirjoittanut estudiante Ma, 18/09/2006 - 17:54. Kommentteja: 5

Tagit:

• elämää

Ajattelin tassa itsekin aloitella jonkinlaista blogia, vaikka minulla toinen sellainen on jonkin aikaa ollut jo muualla ihan vaan suomalaisia kavereita varten. Tavallaanhan blogin pitaminen tuntuu tietysti exhibitionismilta, mutta se palvelee omiakin tarpeita. Olen huomannut asioiden kirjoittamisen olevan hyva tapa saada omia ajatuksia jarkevaan muotoon silloin, kun ne eivat rataansa muuten loyda. Muiden kommenteista olen ennenkin saanut rohkaisua valinnoilleni ja tukea silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Samalla rakentava kritiikki tai suoranaiset haukut vaan saavat ajattelemaan lisaa omia ratkaisuitani!

Oma elamani on muuttunut viimeisen vuoden aikana taysin paamaarattomasta haahuilemisesta enemman vastuulliseen ja onnellisempaan suuntaan. Suuri kiitos siita kuuluu tietysti Espanjan kokemuksilleni, vaikka ymmarrankin etta suurin osa lukijoista tulee pitamaan minua aivottomana romantikkona, joka ei ymmarra elaman realiteetteja Sillakin uhalla nyt kirjoitan omasta elamastani julkisesti, jokainenhan tekee omat johtopaatoksensa ja muodostaa omat mielipiteensa. Kaikenlainen palaute otetaan hyvilla mielin vastaan!

Olen aina ollut todellinen poikatytto, harrastuksiin on kuulunut jalkapallo, aikido ja jaakiekko, josta saaliiksi jai muutama SM-mitalikin. Perheen kanssa olemme aina matkustelleet ympariinsa, yleensa ilman muiden suomalaisten tukea omilla autoreissuilla Euroopassa. Yla-asteaikana sitten kypsyi paassani idea, etta lahden vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Vuosi kului Virginiassa oikein rattoisasti ja siksi paadyinkin tekemaan toisen vaihdon, talla kertaa Malagan yliopistoon.

Malagaan lahtiessani hyvastelin perheeni lisaksi silloisen poikaystavani, jonka luona asuin. Enpa silloin tiennyt miten "klassisesti" minulla taalla kavisi. Opiskelut alkoivat ensin kuukauden mittaisella kielikurssilla, joka todella tuli tarpeeseen. Espanjan olin kylla ylioppilaskirjoituksissa kirjoittanut, tosin siita huonoin arvosanani sitten lankesikin, eli magnan arvoisesti olin oppinut. Andalusiassa kuitenkin kun ollaan, ei tuosta oppikirjaespanjasta juurikaan kaytannon hyotya ollut. Kaduilla puhutaan ihan omaa kielta ja maalaiset mongertavat viela kamalampaa "catetoa". Luennoilla aika kului sudokujen parissa, kun professorit tuntuivat suosivan samaa heprealta vaikuttanutta andalusian murretta.

Sosiaalisen elamani siunauksekseni koitui amerikkailainen vaihto-oppilasystavani Krissy, joka oli jo tutustunut muutamaan paikalliseen taalla asuvan kanadalaistyton valityksella. Krissyn kanssa aikaa viettaessa sama porukka tuli tutuksi ja sielta loytyi myos nykyinen kihlattuni Hakan. Haksun seurassa viihtyessani aloin pohtimaan monenlaisia asioita, onhan "lomaromanssit" yleisia ja varsin halveksuttujakin ainakin suomalaisten parissa. Yleensa niin jarkeva ja teoreettinen ihminen olenkin ja koin varsin vaikeasti sulatettavaksi tosiasiaa, etta todella tunsin jotakin elamaa suurempaa tata lahes tuntematonta miesta kohtaan. Samaan aikaan mietin silloista poikaystavaani, jonka kanssa en loppuelamaani osannut kuvitella viettavani. Aikaa voi haaskata monella tapaa, eika aina ole toisia mahdollisuuksia.

Hakanista kerron muutaman taustatiedon tahan valiin, eli han on turkkilainen Istanbulin kasvatti, jolla on ikaa 29 vuotta. Uskonnolliselta vakaumukseltaan han on ateisti, mika sopii nain agnostikolle todella hyvin. Hakan on Málagassa ollut toissa jo nelisen vuotta ja tavatessamme han oli vakaasti harkitsemassa kotimaahansa paluuta. Molempien suunnitelmat kuitenkin muuttuivat varsin nopeasti; huhtikuussa jo molempien sormia kiristi kihlat. Monia mutkia toki oli matkassa, mutta niista selvittiin. Suurimmat vaikeudet joutui kaymaan lapi Haksu, minahan se olin jolla edellinen parisuhde oli viela jotenkuten voimassa. Haksu osaa olla sopivan mustasukkainen ja huolehtivainen, oloni on niin turvallinen ja rakastettu hanen seurassaan. Luonteeltamme olemme monin tavoin samanlaisia, vaikka lahinna kulttuurierojen takia tiettyja poikkeuksia onkin. Minkaanlaista stereotypiamachoilua en ole rakkaassani havainnut vaan Haksu osallistuu niin tiskaukseen kuin lattian lakaisuunkin. Muutoinkin koen ensimmaista kertaa olevani sellaisen ihmisen kanssa, joka pitaa minua tasa-arvoisena kumppanina.

Yhteen muutimme huhtikuussa myoskin ja nyt olemme onnellisesti asuneet yhdessa noin viitisen kuukautta. Vanhempani kavivat taalla toukokuussa, juuri kun sormuksemme olivat kaiverrutettavana Suhde oli heille suuri jarkytys, olinhan aina se jarkeva lapsi, joka ei koskaan hullutusten perassa juossut. Kesalla vierailimme Suomessa ja onneksi vanhempanikin oppivat tuntemaan ja luottamaan Hakaniin, jonka saunareissut isani kanssa vain venyivat ja venyivat joka ilta. Nykyisin suhteellamme on koko perheen tuki, mika on tietysti helpotus alun tuomioiden ja varoitteluiden jalkeen.

Toita olen tehnyt tassa muutamassa paikassa, talla hetkella suomalaisessa firmassa Benalmadenassa. Haksu tekee monenlaista, vakituisena ravintolatyota ja keikkahommina laittelee tietokoneita nettibaareissa ja tuttujen luona, helppoahan se on jos on ohjelmoija Elama on jo asettunut arkirytmiin, mutta kyllastymista en ole viela huomannut. Monet asiat jurppii, mutta samana paivana niin monet asiat ilahduttaa, ettei niista negatiivisista asioista ole enaa muistoakaan jaljella. Jos tata blogia saan pidettya niin sitten varmasti kirjaan ylos molemmanlaisia kokemuksia!

Anteeksi kirjoituksen pituus, mutta nain alkuun koin tarpeelliseksi selostaa omaa taustaani hieman enemman. Jos joku jaksoi taman loppuun asti lukea, niin jatathan jonkinlaisen merkin! Kuviakin lupaan jatkossa laittaa tekstia elavoittamaan.