Elämyksiä Espanjasta

Terve Samuel, olet päätynyt hienolle alueelle espanjassa. Varsinkin Cáceres on komea pieni iso kaupunki kaikkine palveluineen. Extremaduran luonto on myös yksi espanjan tarkimmin varjelluista salaisuuksista upeine metsineen ja villieläimineen. Extremaduran halki kulkee myös Guadiana joki, ja josta pohjoiseen myös on yksi espanjan vaikuttavimmista tekojärvistä eli Embalse de Alcántara jonka ympärillä voit nähdä peurojen liikkuvan jos onni on matkassa.

Tulet myös törmäämään moneen kylään jolla on kaima eteläamerikassa, iso osa valloittajista ja heidän seurueistaan/miehistöistään oli nimenomaan Extremadurasta kotoisin, kuten Hernán Cortés joka "valloitti" Meksikon, Francisco Pizarro joka liitti Inkojen territoriot espanjaan, Pedro de Valdivia joka "valloitti" Chilen ... jne, jne.

Ota ajastasi kaikki irti Extremadurassa, alue on hieno. Ja tietenkin, onnea matkaan !

Terve vaan,kiva saada infoa hieman muualtakin kuin perinteisiltä suomalaisalueilta.Itsekin katselin joku aika sitten kämppämarkkinoita mm. extremadurassa päin.Kylläkin enemmänkin yleisestä mielenkiinnosta kuin vakavissani.Jos siitä ei ole kovin paljon vaivaa ,kuulisin mielelläni miten fincaprojektisi edistyy ja mahdollisia huomioitasi asian tiimoilta,hinnoista ,eri paikkakunnista,yleensä kaikesta.Olisi ainakin mulle kivaa oikeata käytännön tietoa espanjasta.

tervetuloa. Teit todella suuren vaikutuksen avauksellasi. Kosketusta lisää, että olen saman ikäinen ja seikkailunhaluinen itsekin. Sinä olet päässyt sen kuitenkin rohkeana miehenä toteuttamaan. Ihailen elämäntapaasi ja salaisessa mielessä suuresti kadehdin.
Työn tarttis olla sellainen, mitä voisi tehdä missä vaan ja silti palkka juoksisi. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot saisi hoidettua.

Hyvä, kun mainostat ja kerrot tuolta suunnalta elämästäsi. Tyttäreni haluaa lähteä sinne suuntaan, missä on vähiten ns. kalenteriasukkaita. Tuo seutuhan kuulostaakin sellaiselta, tosi mielenkiintoiselta ja kauniilta.

Ensin alkuun pieni tarkennus, eli asun siis itse asiassa Casar de Cáceresissa, kylässä hiukan Cáceresin ulkopuolella. Ikkunani ulkopuolella, naapuritontilla, laiduntaa valkoinen hevonen ja aamulenkin varrella tulee sitten nähtyä lähestulkoon kaikki muut maaseudun elävät, eli kyseessä on todellakin el campo. Kaupunkiin minua ei saa enää kirveelläkään!

Osuit asian ytimeen heti kerralla, tuo alue on kaikista näkemistäni se, joka todella iski. Alcántara on hieman surullinen kylä, täynnä "mennyttä loistoa" (mutta siellä on kirkon vieressä Meson de Toñi, jonka omistaja tekee aivan erinomaista Secretoa!) mutta noin kuuden kilometrin päässä on Mata de Alcántara, johon olen mieltynyt ja josta (tai sen läheltä) yritän etsiä asumusta itselleni.

Olen nähnyt La Veran laakson (Jaraiz de la Vera, Cuacos de Yuste, Jarandilla de la Vera, Garganta la Olla), käynyt Sierra de Gatan kylissä ja Brozas - Alcántara - Ceclavín alueella, mutta palasin Mata de Alcántaraan juuri viime viikonloppuna. Ajeltiin campolla maasturilla, maisemat toivat mieleen lapsuuden villin lännen elokuvat. Niissä maisemissa sielu todella lepää!

Valokuvia on tullut napsittua ahkeraan, pistän tänne linkkiä galleriaan, kunhan saan kuvat laitettua nettiin. Saavat sitten muutkin hieman maistiaisia Espanjan tarkimmin varjellusta salaisuudesta...

Loppuiäksi tänne todennäköisesti jään, joten tulen varmasti ottamaan kaiken irti siitä ajasta. Ja kiitokset onnentoivotuksista!

Kiitos Taiju! En tiedä onko tässä kyse seikkailunhalusta... en ole varma osaanko selittää, mutta useassa maassa asuneena en pidä uuteen maahan tai kulttuuriin muuttamista enää varsinaisesti seikkailuna - mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi arvostaa ja ihastella uusia asioita.

Minulla on sellainen tunne että reissumies haluaa viimeinkin vakiintua ja asettua aloilleen. Kuvittelin sen tapahtuvan siinä vaiheessa kun löydän rinnalleni Sen Oikean, mutta nyt näyttää siltä että sitä sulostusta rinnalle etsitään vasta sitten kun on koti valmiina.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että voin tehdä työtäni missa vaan. Nykyisin, kun tuo Vodafonen 3G nettimokkula tuo yhteydet kannettavalle lähes missä päin Espanjaa tahansa, voin katsastella syrjäisiäkin alueita asuinpaikakseni.

Viitisen vuotta sitten tutustuin ensimmäistä kertaa Las Alpujarrasin vuoristokyliin ja olin valmis siltä seisomalta muuttamaan Capileiraan, mutta riittävän vauhdikkaan nettiyhteyden saaminen sille alueelle oli mahdotonta, eli haaveeksi jäi. Málagassa pysyttiin.

Taiju kirjoitti:

Tyttäreni haluaa lähteä sinne suuntaan, missä on vähiten ns. kalenteriasukkaita. Tuo seutuhan kuulostaakin sellaiselta, tosi mielenkiintoiselta ja kauniilta.

Onko hänellä espanjankieli hallinassa, tai edes alkeet? Erona Aurinkorannikolla asumiseen on se, että pelkällä englannilla ei täällä pärjää. Tosin jos on kielipäätä ja into oppia, niin sen oppimisen voi tehdä täälläkin, kunhan tuntee jonkun, joka voi avustaa tarvittaessa esim. virastoissa asioitaessa. Kuten sanoin, niin mulla on espanjankieli taas kerran / edelleen hieman hakusessa, mutta ystäväni (jonka luona tällä hetkellä majailen) ja hänen espanjalainen tyttöystävänsä ovat kiitettävästi auttaneet mm. paperiruljanssissa.

Ymmärrän, että elämässä on joskus pysähdyttäväkin ja löydettävä se oma juttu. On haasteellista ja tyydytystä antavaa olla rakentamassa tai edes osallisena jossain hiukan pienemmässä yhteisössä/kylässä/tms.
Kyllähän elämä voi olla seikkailua johonkin pisteeseen asti, mutta sitten alkaa kaivata jossain määrin asioiden ja ihmisten pysyvyyttä ympärilleen.

Tyttäreni lukee lukiossa espanjaa ja minä kansalaisopistossa. Tytär hallitsee kivasti englannin, mutta sydämellä on oppia espanja hyvin tulevaisuutta ajatellen.

Huomasimme jo Valencian alueella ettei englannin kielellä pärjää. Takana meillä on vuoden opinnot espanjasta ja kyllä me vaan kuukausi pärjättiin Espanjassa ystävällisten ihmisten avustuksella.

Eli elämiseen ulkomailla tarvitaan oma-aloitteisuutta, rohkeutta ja aktiivisuutta silloinkin kun väsyttää. Alku on varmasti hankalaa, niinhän se on kaikessa uudessa.

Tervehdys, santiago!

Hinnat oikeastaan riippuvat paljon siitä millaista asumusta ja mistä päin Extremaduraa olet etsimässä. Lontoon hintatasoon tottuneena minulle oli melkoinen shokki että täällä saa ostettua 30-50.000 euron hintaan fincan tai pienessä kylässä sijaitsevan puutarhalla varustetun talon, sellaisen johon voi muuttaa sisälle ja sitten tehdä remonttia, jotta saa sen muokattua haluamakseen. Remonttihinta mukaan laskien jollakin 60-120.000 eurolla onkin sitten valmista. En tiedä mitä tuolla rahalla saa tätä nykyä Suomessa, kun en ole siellä hetkeen aikaan asunut, mutta Lontoosta ei taida irrota kuin autotalli.

Olen tällä foorumilla yksityishenkilönä vaihtamassa mielipiteitä muiden suomalaisten kanssa ja jos hyvin sattuu, saan myös ystäviä. Mainittakoon kuitenkin että työni puolesta olen tekemisissä paikallisen yrittäjän kanssa, joka etsii ja myy paikallisia, perinteisiä rakennuksia. Huomasin että Orkissa on alue, jossa näitä palveluita voi mainostaa, joten aikanaan postailen kenties sinne.

Yleisesti voin toki kommentoida eri alueita ja niiden hintatasoja ja varsinkin kertoa siitä, miten Samuel on tänne asettunut. Kun se oma finca tai talo maaseutukylässä löytyy, sen kunnostamisesta tulee sitten oma saitti nettiin valokuvineen kaikkineen. Minulle on kotisuomesta tuttua talkoomeininki ja voinkin sitten kutsua halukkaita tutustumaan Extremaduran meininkiin. Ylläpito työntekoa vastaan...

Totta! Minä olen asunut kenties 30% elämästäni maaseudulla ja loput kaupungissa, nyt veri vetää pienempään yhteisöön jossa tietysti on ne negatiiviset puolensa (kaikki tietää kaikkien asiat) mutta myös vahvuutensa (ketään ei jätetä yksin).

Uskon että tuossa on hyvä perusta: kielioppi ja muut tekniset koukerot "koulussa" ja lopu sitten naamatusten jokapäiväisissä tilanteissa paikan päällä. Minun ongelmani on juuri tuo kieliopin puute, mutta kun edes yrittää niin kyllä paikalliset auttavat.

Juuri näin. Olen monasti kuullut ulkomaalaisten valittavan sitä ja tätä, mutta itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia eri maista. Uskon vakaasti vanhaan sanontaan "niin metsä vastaa..." ja kun olen "siunattu" rennolla, leppoisella asenteella, niin ei niitä vastoinkäymisiäkään ole kovasti tullut vastaan. Kyky nähdä silverlining päältä katsottuna negatiivisissakin tilanteissa on kieltämättä hyödyksi.

[/quote]
Hinnat oikeastaan riippuvat paljon siitä millaista asumusta ja mistä päin Extremaduraa olet etsimässä. Lontoon hintatasoon tottuneena minulle oli melkoinen shokki että täällä saa ostettua 30-50.000 euron hintaan fincan tai pienessä kylässä sijaitsevan puutarhalla varustetun talon, sellaisen johon voi muuttaa sisälle ja sitten tehdä remonttia, jotta saa sen muokattua haluamakseen. Remonttihinta mukaan laskien jollakin 60-120.000 eurolla onkin sitten valmista. En tiedä mitä tuolla rahalla saa tätä nykyä Suomessa, kun en ole siellä hetkeen aikaan asunut, mutta Lontoosta ei taida irrota kuin autotalli.

Minulle on kotisuomesta tuttua talkoomeininki ja voinkin sitten kutsua halukkaita tutustumaan Extremaduran meininkiin. Ylläpito työntekoa vastaan...
[/quote]

En usko, että Suomesta saa hyväkuntoista omakotitaloa 60-120000 e. Jostain kauempaa, palveluiden saavuttamattomissa saattaa löytää n. 120 000 e omakotitalon. Ja niiden kuntohan on sitten oma lukunsa. 60000-100000 e maksaa Turun kaksiot n. 5 km säteellä keskustasta (karkea arvio). Helsingin keskustasta ei sitten irtoakaan kuin keittiö tuolla hinnalla. Maaseutu paikat, jotka ovat n. 30 km etäisyydellä Turusta, vaatimatonkin varmaan alkaen 80 000 e. Nämä hinnat ovat minun arvioita vain, kun olen sivusilmällä seuraillut lehteämme Turussa.

Kun esitit kutsun tulla Extremaduraan, et tiedä minkä teit, tullaan kuule kaikki täältä..

Viimeksi tutkimassani kohteessa oli neljä makuuhuonetta... pitääkö tässä alkaa etsimään isompaa taloa ettei Orkkilaisten tarvitse nukkua sohvalla?

suosittelen, me täällä innostutaan aina välillä oikein kunnolla. :)

Pitääkin varmaan sitten talon sijasta hankkia se finca, niin saa viritettyä telttoja tantereelle...

Mutta asialinjalle: en ole vielä kaikkia Orkin nurkkia ehtinyt tutkimaan. Onko Orkkilaisilla tapana järjestää tapaamisia ja/tai yhteisiä retkiä? Tutustumisretki Extremaduran ihmeisiin voisi hoitua sellaisen tiimoilta...

me suunniteltiin Ruotsin laivalle menoa, mutta se taisi kaatua kesän odotukseen ja sen tulemiseen.
Kyllä porukassa on joitain, jotka tapaavat toisiaan. Minäkin tapasin yhden orkkilaisen lomallani Espanjassa. Tarkoitus oli tavata eräs guardamar, mutta auto meni rikki ja se treffi jäi tekemättä.
On tosi mukava oppia tuntemaan netin ulkopuolellakin meitä orkkilaisia. On paljon sielun veljiä- ja siskoja.
Uskoisin tämän porukan mielenkiinnon ja lomien puitteissa tuollainen reissu voisi toteutuakin. Sehän olisi valtavan jännää. Ja varsinkin tuo telttamajoitus:)

Millaiset ilmat muuten siellä rajan tuntumassa on vuodenaikojen mukaan? Olen aina ollut kiinnostunut sinun naapurimaasta Portugalista ja sen kulttuurista (runoilija Fernando Pessoa, jota olen epätoivoisesti yrittänyt löytää suomenkielisenä)

Omakohtaista kokemusta ilmastosta eri vuodenaikoina ei minulla vielä luonnollisestikaan ole, kun olen ollut täällä vasta pari kuukautta, mutta väittävät Extremaduran olevan kuuma kesällä ja kylmä talvella. Lämmintä on täällä kyllä riittänyt, mutta se on mukavan kuivaa ja ilma on helppo hengittää. Toisin kuin esimerkiksi Teksasissa, jossa hikoilin taukoamatta koko ajan ja oli vaikea hengittää.

Kutsunkin Extremaduraa tupakoitsijan paratiisiksi! Ystäväni Enriquen kanssa pohdittiin että täkäläinen ilmasto voi olla omiaan astmaatikoille, tämä tulee testattavaksi kun kohtalaisen vaikeaa astmaa sairastava ystäväni saapuu visiitille.

Minä olen suomalaisena tulkinnut asian niin, että täällä on selkeämmin erottuvat vuodenajat esimerkiksi Málagaan verrattuna ja se kylmä ei niin kovin kylmää ole Lontoon luihin ja ytimiin menevän kostean kylmyyden jälkeen. Vähän niinkuin vertaisi Helsingin kylmää Ivalon kylmään.

Vuoristokylissä sataa lunta talvella, mutta täällä Cáceresin kulmilla ei pitäisi. Lämpötilaerot Cáceresin ja Casar de Cáceresin välillä on samanlaiset kuin Rondan (ylempänä) ja Málagan välillä.

Unelmani perinteisestä paksuseinäisestä extremaduralaisesta talosta perustuu esi-isien viisauteen: paksut seinät pitävät talot viileinä kesällä ja lämpiminä talvella. Minä kun en niin kovasti koneellisesta ilmastoinnista pidä.

Portugalissa en ole koskaan käynyt, mutta suunnitelmissa on päivä rannalla, Portugali kun on aivan tuossa "kulman takana"....

Kivaa saada taas uutta näkökulmaa ja maisemaakin Orkin sivuille. Mua kiehtoo lisäksi se, että kerrot tekeväsi töitäsi samoin onnellisin keinoin kuin minäkin – netin kautta voiden elää siten missä tahansa.

Itse tulin Espanjaan 1998 ja asettauduin käytännön syistä "aluksi" Fuengirolaan. Meinasin seuraavaksi muuttaa muualle, mutta niinhän siinä kävi, että tänne juutuin ja myönnän myös viihtyneeni – asuen kuitenkin hieman sivummalla tuolta suomalaisten miehittämiltä kulmilta.

Pari vuotta sitten kävin lomalla Thaimaassa, minne olen nyt juurtumassa ihmissuhteen myötä kokonaan. Ja hyvältä tuntuu – toki myös täällä, missä oleilemme nyt Fuengirolassa kesää ja samalla tyhjentelemme pesää.

Sinä puolestasi toteutat nyt siellä yhtä niistä ajatuksista, joita mielessäni liikkui vuonna 2005, jolloin elämäni muuttui aika äkkiä ja Extremadura nousi esille ensin kiinteistövälittäjien sivuja selatessa, mielenkiinnon sen kuin vahvistuessa ottaessani selkoa alueesta muutoinkin. Vaan enpä ikinä ehtinyt käymään ennen kuin kohtalo (vaiko buddha) osoitti mulle muunlaiset tulevaisuuden kuviot muualta.

Nonniin, jos uteluttaa, niin taustojani pääset katsomaan Orkin profiilin kautta, Mutta kun ainakin itseäni uteluttaa myös niin kysäisen, mitä tai minkälaista työtä lähemmin netin kautta teet – ja Suomeenko vaiko muualle?

Casar de Cáceres on noin 400m korkeudessa, joten talvella lumisateet on mahdollisia. Itse olen ollut Madridin lentokentällä, joka on noin 600 metrin korkeudessa, jumissa lumimyrskyn takia, ja kahvilla Málagassa terassilla kun lumihiutaleita alkoi hiljakseen laskeutua poydän marmoripinnoitukselle normaalia viileänpänä päivänä, jättäen katukiveyksen loppujen lopuksi sohjoiseksi ...

Extremadurassa kesät ovat kuumia ja talvet taas viileitä, joten kaikkea voi odottaa.

Tervehdys Old Chap ja Ocaso (kun aikaisemmin unohtui)

Niinhän tuo on. On tässä tullut viihdyttyä vähän siellä sun täällä vaikka duuni on samana pysynytkin.

Minä uskon Universumin johdatukseen, eli siihen että asiat tapahtuvat sitten kun niiden aika on. Uskon, että tämä Extremaduraan päätymiseni oli Suunniteltu Juttu. Katsotaan miten äijän käy...

Fuengirola tuli tutuksi muutamien asiakkaiden kautta, se tuntui aina mukavalta paikalta, muttei niin mukavalta että sinne muuttaisi. Suosikkini kuitenkin "sen puolen" kylien joukossa.

Miltä maistuu elämä Thaimaassa? Onko paikallinen kieli vaikeaa oppia vai pärjääkö siellä riittävästi esim. englannilla?

Suomesta lähdin 1999 enkä sen jälkeen ole suomalaisille töitä tehnyt. Olen web developer, eli värkkään toiminnallisuutta dynaamisiin saitteihin. Muut sitten tekevät ne kauniiksi. Pääosa asiakkaista on vuodesta 2002 ollut espanjalaisia kiinteistövälittäjiä, eli ne selaamasi sivut ovat hyvinkin voineet olla "minun tekemäni"...

Teoriassa kai kyllä, mutta paikalliset sanovat ettei talvella ole edes jäisiä teitä. 140km pohjoiseen löytyy sitten ensimmäiset lumiset alueet.

Minä olen uskonut elämäni Taivaan Jumalalle ja uskon Hänen johdattavan minun elämääni kaikessa.
Olen sairaanhoitaja, mutta työskentely espanjalaisessa sairaalassa on epärealistinen ajatus, palkka ja kielitaito pysäyttävät haaveet heti alkumetreille.
Uskon voimakkaasti, että tulen Espanjaan jossain muussa tehtävässä. Olen saanut Espanjan niin sydämelleni. Tapasin Costa Blancalla seurakunnassamme ihania hengenheimolaisia ja niissäkin kohtaamisissa tuntui kuin olisimme tunteneet jo kauan toisemme.

On merkillistä kokea niin itsensä kuin tytär omassa elämässään voimakasta johdatusta, että asiat etenevät huokauksien saattelemana, ei tarvitse punnertaa eikä stressata jonkin unelman toteutumista.
Minun mottoni onkin "Levosta käsin", mikä ei suinkaan tarkoita flegmaattisuutta.

Lumisateista sen verran vielä, ettei tiet kerkiä kyllä edes jäätyä. Lumisateet tulevat yht´äkkiä alueella, valkaisevat maan, ja se siitä. Jos ei ole oikein kylmä niin seuraavana päivänä ei ole lumesta tietoakaan. Extremaduran maanviljelijät toivoivat täksi vuodeksi lumisateita taas alueelleen, koska vuosi on ollut kuiva, ja lumisateet ilmeisesti sulaessaan varastoituvat vetenä paremmin kuin normaalit kovat sateet jotka luisuvat maan pintaa pitkin lähimpään jokeen ja siitä mereen jätten maan kuivaksi ja ravinnottomaksi koska samalla nämä sateet murentavat maan päälimmäisen kerroksen jossa nämä viljelykselle tärkeät ravinteet sijaitsevat.

Iberian niemimaan keskiosissa on niinsanottu kontinentaalinen ilmasto; kuivat ja kuumat kesät ja kylmät ja sillointällöin kovasateiset talvet. Näin se ainakin teoriassa menee ja useimmiten käytännössäkin, mutta viimevuosien "hullujen" ilmojen tavoin, kaikki on mahdollista.

Ei ole tainnut muuten miesmuistiin kukaan toinen uusi tulokas herättää Orkissa jo saapumispäivänään yhtä vilkasta ajatustenvaihtoa näinkin monen orkkilaisen kesken. Ja peräti selkeän asiasisältöistä.

Elämä maistuu hyvältä, joskin se on samalla asennekysymys. Mulla on taipumusta viihtyvyyteen. Yksi hyvistä puolista on mukautuminen toisenlaisen kulttuurin puitteisiin uudessa maassa. Joka päivä voi aistia monenlaista uutta eikä elämä silleen pääse urautumaan ikäväksi.

Olemme tähän mennessä asuneet suositun turistikohteen tuntumassa, jolloin englanti on ollut käyttökielenä niin kotona kuin kaupungilla. Kirjaimisto on täysin erilainen ja tähän mennessä olen opiskelut vain päivittäiset kohteliaisuudet ja hokemat, joilla olen pärjännyt – joitakin virallisempia vääntöjä lukuun ottamatta.

Syksyllä muutamme kuitenkin sikäläiseen "extremaduraan" eli kauas sivummalle sisämaahan, missä on talvella kylmää-kuumaa sekä kesän sadekaudella kosteaa ja erittäin kuumaa. Eikä turismia juuri ollenkaan (paitsi marraskuussa enemmän elefantteja kuin muina kuukausina). Ja siellä viimeistään mun on pakko ryhtyä puhumaan, muutoin en pääse kenenkään tuttavaksi – niin kuin pitää ja myös paikallisiin tapoihin kuuluu.

Jos mun staattisilla sivuillani vierailet niin huomaat, ettemme ainakaan kisaile keskenämme.

Toisaalta en sivuja edes tee vaan olen nytemmin keskittynyt suomentamaan kansainvälisen markinointiviestinnän tuotoksia. Globaalit ensin suunnittelevat kampanjat kauniksi ...

Elämäni on myötämäkeä ... matkalla alaviistoon – OC

Minä olen tottunut olemaan mies, joka herättää keskustelua minne meneekin...

Tuo on varmasti se paras tapa oppia. Minulla haittaa espanjankielen oppimista se, että suurin osa töihini liittyvistä asioista on englanninkielellä. Jos kuulisin päivät pitkät pelkästään espanjaa, niin oppiminen varmasti nopeutuisi.

Olen harkinnut täällä "kotona" (hollantilainen isäntäni, brasilialainen kodinhoitajamme) englanninkielen "käyttökieltoa", jotta saisin pakotettua itseni taas ajattelemaan espanjaksi.

Onnea muuttoon ja uuteen kotiin!

Niinpä. Tarttis vain ryhtyä laiskottelemaan eikä istua liian pitkään leipäpuussa. Sen kun oppisi.
Ja sen kunniaksi suljen koneen nyt mennen lukemaan suomenkielistä kirjaa – mikä ei
tietenkään nopeuta vieraan kielen oppimista, vaan pitää sentään vanhoja taitoja yllä.

Kielenmongerruksen arvoja kunnioittaen – OC

Olen oppinut erilaisilta foorumeilta että urheilu (varsinkin jalkapallo!), politiikka ja uskonto ovat ne vaarallisimmat keskustelunaiheet, mutta nappaan silti kiinni tähän...

Sinä kutsut sitä Jumalaksi, toinen Allahiksi, kolmas Universumiksi... Yhteistä meille kaikille on se, että uskomme kaiken takana olevan Suunnitelma ja joku joka johdattaa. Jo kansakoulun kolmannella luokalla jouduin nurkkaan seisomaan kun uskontotunnilla tiedustelin eivätkö kaikki Hyvät Ihmiset - uskonnosta riippumatta - pääse taivaaseen ja jos ei, niin miksi ei. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin uskon edelleenkin ihmisten hyvyyteen, oli uskonto mikä tahansa. Tuttavissani on ihmisiä monista maista, roduista ja uskontokunnista. Hyvät Ihmiset ovat hyviä, onnekseni olen saanut tutustua moniin, ja Pahat Ihmiset ovat pahoja.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että työskentely espanjalaisessa sairaalassa, vaikka koulutuksesi siihen sopisikin, ei välttämättä ole se Sinulle sopiva juttu. Voi hyvinkin olla että löydät paikkasi jossain muussa ammatissa, jossa sairaanhoitajan taustasta on hyötyä. Minulle välittyy kirjoituksistasi kuva ihmisestä joka tulee kanssasisarten ja -veljien kanssa toimeen ja haluaa auttaa. Uskon että kaltaisellesi löytyy Se Oikea ammatti täältä Espanjan auringosta eikä se ole sairaalassa.

: D

Minäkin jatkan vielä, kun näin leppoisasti voi keskustella aiheesta ilman ylimääräisiä sähinöitä.
Kysymys ei olekaan ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta vaan maailman ja siinä elävien ihmisten elämän tarkoituksesta.

Olemme täällä mielestäni Jumalan suunnitelman mukaisesti täyttämässä elämisen tehtävää. Olemme toinen toisellemme lähimmäisiä, joille haluamme olla hyviä. Meidän Luojallemme ja Hänen Poikansa Jeesus antoi meille mahdollisuuden tähän.

Meidän ei tarvitse tehdä kuitenkaan mitään erityistä elämässämme, että kelpaisimme Herralle. Olen nähnyt niin paljon eri uskontojen ja rotujen ihmisiä vapautuneena erilaisista sidoksista ja uskomuksista, kun he ovat oppineet tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan ja saaneet kokea Jumalan hengen toimintaa elämässään.

Näissä asioissa on kuitenkin paljon erilaisia variaatioita ja myös lieveilmiöitä, jotka aiheuttavat epäuskoa, inhoa ja pettymyksiä uskontoa ja kristinuskoa kohtaan. Minä en puhu uskonnosta enkä kristinuskosta. Puhun vain Jeesuksesta, jonka tunne elämässäni kaikkein tärkeimpänä neuvonantajana ja ilonlähteenä.

[/quote]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että työskentely espanjalaisessa sairaalassa, vaikka koulutuksesi siihen sopisikin, ei välttämättä ole se Sinulle sopiva juttu. Voi hyvinkin olla että löydät paikkasi jossain muussa ammatissa, jossa sairaanhoitajan taustasta on hyötyä. Minulle välittyy kirjoituksistasi kuva ihmisestä joka tulee kanssasisarten ja -veljien kanssa toimeen ja haluaa auttaa. Uskon että kaltaisellesi löytyy Se Oikea ammatti täältä Espanjan auringosta eikä se ole sairaalassa.

[/quote]

Kiitos samujose vahvistavista sanoista.

Onko sun avattaressa muuten boxeri kaverina. Mulla on ollut cockeri lapsuudesta lähtien ja erilaisia lintuja papukaijoista pääskyseen. Nyt on paussia eläin rintamalla, kun Leo-cockeri jouduttiin lopettamaan.

Tuo toisen tekstin lainaaminen tuntuu olevan mulle ylivoimaisen vaikeaa. Välillä onnistun ja taas välillä kirjoittaja jää pois. Minkä virheen oikein teen?

quote = xxxxx

Alussa pitää olla [xxxxx=Taiju] ja lainattavan tekstiosan päätteeksi [/xxxxx] – että silleen se sujuu. Ja lainattavaa tekstiä voit ja usein on hyväkin lyhentää jättäen lainaukseen vain sen oleellisen osan, jota kommentoit.

Silleen se sujuu ... joten virheenä oli se, että olit aloittanut lainauksen lopetuksella.

On se - "avoerobokseri" joka jäi exän luokse Málagaan kun erottiin kolme vuotta sitten. Kuva otettu iloisesta jälleennäkemisestä kun vierailin "lastani" katsomassa pari kuukautta sitten.

Uskallankohan kiittää jo tai siis totta kai, mutta en tiedä, miltä tämä lainaus näyttää. Taisin hokata tämän jutun nyt. Kun noita quoteja tulee paljon, mun pää menee sekaisin ja taidan ottaa väärästä kohtaa niitä pois. Täytynee seuraavan kerran ottaa varoisemmin niitä irti lainauksesta.
Kiitos OC avustasi taasen

Ettei tarvitsisi arvailla paikallista ilmastoa löytyy 30-vuoden säätilastot kattavasti täältä

Samasta linkistä löytyy myös Espanjan muiden provinssien tiedot. Valitettavasti ns.mikroilmastojen historiatiedot puuttuvat, niihinhän on kovin mukava aina vedota. Omalla asuinpaikkakunnallani tässä Portugalin rajalla talvisin paras mikroilmasto on saunassamme ja kesäisin Atlantin valtameressä.

Kiitos mainiosta linkistä, mille, ja tervehdys!

Tilastoja on mukava katsella kun ilmasto on muuttunut rajusti ja joka puolella Eurooppaa todetaan "ei tällaista ole ollut koskaan ennen...". Lunta Rincon de la Victorian piitsillä muutama vuosi sitten, rankkasateita joka puolella, lumettomia jouluja pohjoisessa jne.

Portugalin rajalla? Oletko Sinäkin, mille, täällä "susirajan takana"? Onnellinen mies, jos saunan omistat. Itse olin ensimmäistä kertaa 7 vuoteen saunassa muutama viikko sitten eikä se tietenkään ollut suomalaiseen verratava, sellainen sähkökäyttöinen "hikoiluhuone", mutta tippa tuli silti linssiin. Kun olisi vielä ollut pullo Lapin Kultaa, jotta olisi voinut kiukaalle pisaran tiputtaa....

Moikka vaan minunkin puolestani samujose ja tervetuloa mukaan kirjoittelemaan Orkkiin! Toivottavasti viihdyt kanssamme ja jaat kokemuksesi Extremaduran alueesta!

Varmaankin olen "susirajan takana" kylässämme (Isla Cristina) ja koko Andalusia on sitä ainakin Madridista katsottuna. Andalusiassa osaaminen keskittyy lähinnä kalastukseen, maanviljelyyn ja etenkin turismiin. Onneksi turismi meillä on lähinnä kotimaista keskittyen heinä-elokuulle, 1.9 voimme huokaista sevillaanojen olevan taas jo kotonaan ja ulkolaisiahan täällä ei onneksi edes näy. Siten voin kuvitella sinunkin Samuel elävän siellä Extremadurassa ilman "turhaa" turismihäslinkiä..Turhaa siis ainakin minulle, mutta koko Andalusialle tottakai erittäin tärkeä teollisuuden haara.

Hei m1r4 ja kiitokset!

Oikeassa olet, en ole tähän mennessä tavannut kuin kaksi "ulkomaanelävää" - englantilaisen pariskunnan - ja senkin työn puolesta. Eli ei voi valittaa. Jos iskee ikävä englantilaiseen pubiin tai lihapullia syömään, niin sitten voi aina piipahtaa rannikon lomakylissä...

Parin viikon kuluttua on suunnitelmissa pitää vapaapäivä ja kurkistaa tuonne Portugalin puolelle, ensimmäistä kertaa. Tulee sitten ne Atlannin aallotkin testattua.

No niin Samujose...tuohon sitten tartuin.
Vaikka jalkapallo mainittaisiin vain sulkeissa sykähdyttää se heti.

Olen lukenut sinun postauksiasi, mutta koska olen aikarajoitteinen en yleensä ehdi toivottelemaan tulokkaita tervettulleeksi kuin viiveellä, joten tässä se tulee:

TERVETULOA ORKKIIN SAMUJOSE!

Fiksu keskustelija, jolla on näkökulmaa ja kokemusta on forumin rikkaus.
Orkissa rikkautta asiatiedon ja chitchatin lisäksi ovat forumistat jotka elävät siellä missä turismi ei ole vielä kukkeimmillaan.

"Meilläpäin" on turismia, muutoinkin väkeä ihan riittämiin, mutta ciutat on niin suuri etten ole törmännyt kertaakaan suomalaisiin, venäläisiä tosin on riesaksi asti.

Minulle Extremadura on tuttu vain tyttäreni laajasta Espanja-esitelmästä, joten tulen kiinnostuneena seuraamaan kirjoituksiasi täällä.
Samoin omaan ikuisen innostuksen mahd. riippumattomaan elämään, jota en valitettavasti nykyisin toteuta.

Ennen kuin tyttäreni sairastui elelimme maalla suhteellise luonnonmukaisissa oloissa (lämmitys takamettästä haetuilla puilla ja vesi kantosessa sekä luomuveljelmät), mutta elämä asettaa kapuloita pienen ihmisen rattaisiin, eivätkä unelmat aina saa elää.

Toistaiseksi en ole Valenciasta päässyt Kataloniaa, Asturiasia ja Zaragozaa kauemmas (no onhan Asturias aika kaukana), mutta rakkaus maaseutuun tullee varmasti johdattamaan minut retkille Espanjan susirajoille, olenhan kolunnut Suomessakin lähestulkoon jokaisen kolkan.

Hasta luego Samujose!