Elämyksiä Espanjasta

toivotaan että nämä linkit toimivat

http://www.espanjankoirat.com/lentokummit.html

Espanjan koirat

Juuri näin minä tein. Ilmottauduin eilen lentokummiksi
Toivon mukaan saan siis lennolleni mukaan jonkun karvaturrin jota odottaa parempi elämä Suomessa!
Paikalliset vapaaehtoiset hoitavat järjestelyt, tuovat koiran kentälle, maksut/muodollisuudet ja lähtöselvityksenkin koiran osalta.
Helsingissä on vastassa eläinsuojelun edustaja ja uusi onnellinen koiranomistaja.
Minun tarvitsee vain ottaa koira "nimilleni" lennon ajaksi ja viedä Helsingissä tuloaulaan.
Pieni työ mutta iso apu kaikille näille vapaaehtoisille, jotka tätä hienoa työtä tekevät.
Ehkäpä sinäkin voisit tehdä saman?

Kiva, että löytyy ihmisiä, ketkä viitsivät auttaa näin tärkeässä asiassa. Monet tekevät hienoa työtä asian parissa.

Kuitenkin henkilökohtainen mielipiteeni on myös, että vaikka nämä koirat tarvitsevat apua ja kyydittäjää, kannattaa katsoa myös mitalin toiselle puolelle. Ihmiset, jotka matkustavat omien lemmikkiensä kanssa jäävät ilman lentolippuja, joka paikassa myydään "eioota". Toki tämä on jokaisen "oma ongelma" jos näin voidaan sanoa, heh.. Mutta näin ajatuksena.

Totta puhut Mira.
Minä vain ilmottauduin vapaaehtoiseksi. Loppu on sitten muiden käsissä..Itse en varaa koirapaikkaa jne..
Mutta jos tilaa koneessa on, niin mielelläni autan

Itse en tiedä koirista tai niiden taudeista juuri mitään, mutta olin yhtenä päivänä tilaisuudessa, jossa otettiin voimakkaasti kantaa puolesta ja vastaan kulkukoirien kuljettamiseen maasta toiseen. Vastustajat kertoivat, että täkäläisillä kulkukoirilla on runsaasti loisia ruoansulatuselimistössään, osa niistä tarttuvia. Myös kuolemaanjohtavasta sydänmadosta puhuttiin.
Ovatko Suomeen vietävät koirat käyneet lävitse perusteellisen terveystarkastuksen ennen matkaa ja onko niillä rokotukset + karanteenit kunnossa, etteivät ainakaan matkan aikana tartuta muita?
Hauska ajatushan tuo muuten on, kunhan koirilla on varmasti terveen paperit.

Laillisista paikoista lähtevillä koirilla on rokotukset ja loishäädöt kunnossa. Niistä on merkintä koiran terveyskortissa. Suomeen vietäessä pitää olla myös rabiesrokotus kunnossa ja muistaakseni heisimatolääkitys. Mikrosiru on nykyisin pakollinen. Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta löytyy tarkat tiedot.

Aivan eri asia on sitten yksityishenkilöt, jotka omin luvin tuovat kulkukissoja ja -koiria lomamatkaltaan.

Vaikken em. yhdistysten toimintaa sen paremmin tunnekaan, olen aivan varma, että saniteettiasiat on kunnossa. Jos eivät olisi, niin johan heidät (matkakummit) olisi monta kertaa saatu kiinni tullissa, kun kerran julkisesti tuovat eläimiä Suomeen (eläinten paperit on näytettävä jos niitä pyydetään).

Meidän löytöeläinsuojasta lähtevillä eläimet (ei erityistä vientiä ulkomaille, mutta jos joku ulkomaalainen haluaa adoptoida eläimen, saa hän sen tietysti tehdä) ovat kaikki rokotettu, madotettu, sirutettu, eläinlääkärin tarkistamia ja leismanioositesti on tehty kaikille.

Ajattelinpa kertoa miten helppoa oli olla lentokummina hylätyille koirille.
Varasin lentolipun Suomeen jo huhtikuun alussa, lähtö kuitenkin vasta toukokuun lopussa.
Soitin samantien paikan varmistuttua eläinsuojeluun ilmoittaen halustani toimia lentokummina. Näin he saivat hyvin aikaa varata paikat mahdollisille koirille ja hoitaa muut järjestelyt.
Sittenpä ei kuulunutkaan mitään ennen lähtöä edeltävää aamua. Eläinsuojasta soitettiin että mukaani tulisi 2-4 koiraa.
Apua, oli ensimmäinen ajatus kuultuani määrän!
Mutta ei hätiä mitiä. Kun tulin kentälle, oli siellä jo Sonja eläinsuojelusta paikalla yhden koirahäkin kanssa. Jäin jonottamaan lähtöselvitykseen, kun Sonja lähti autolta hakemaan toista häkkiä. Palattuaan Sonja "lainasi" lippuani ja kävi maksamassa koirien kuljetuksen. En valitettavasti nähnyt mihin, koska jäin laukkujonoon koirien kanssa.
Sitten odottelimme vuoroamme ja saimme koirille lentoliput samalla kun jätin oman matkalaukkuni ruumakuljetukseen. Sonja luovutti minulle koirien paperit tiskillä rokotus/terveystodistuksineen ja yhteystietoineen Suomen päässä.
Lähdin mukaan viemään koiria lemmikeille tarkoitetulle hihnalle. Ei tarvitse mennä, mutta kun aikaa oli ja laukkukin jo matkalla koneeseen...
Hihnan luona Sonja nosti koirat ulos, häkit läpivalaistiin, koirat takaisin sisään ja niiden matka alkoi. Kävelin takaisin lähtöselvitykseen ja sain oman lippuni(tarvitsematta enää jonottaa). Tämä siksi, että näin varmistetaan lähtöselvityksessä, että koirat ovat päässeet jo matkaan.
Siinä kaikki Malagan päässä.
Olin saanut ohjeeksi, että Vantaalla menisin heti tuloaulainfoon kertomaan, että mukanani on koiria. Senkin saa tehdä jonottamatta. Tosin yöaikaan ei mitään jonoa ollutkaan. Minulle ilmoitettiin, että menisi noin 15 minuuttia, ennenkuin koirat tulevat. Näin ehdin hyvin saada oman matkalaukkuni hihnalta. Sitten aulainfon vierestä aukeni ovi ja koirat työnnettiin häkkeineen tuloaulaan. Virkailija auttoi ne vielä kuljetuskärryillekkin. Ainoa mitä minun tarvitsi tehdä, oli lykkiä kärryt 20 metriä vastaanottoaulan puolelle. Siellä olikin jo vastassa Suomen eläinsuojelun edustaja ja kaikkien 4 koiran uudet omistajat.
Oli ilo nähdä se odotus vastaanottajien silmissä, kun toin koirat siihen. Vaikka kello kävi viittä aamulla, oli ilmassa juhlan tuntua. Eläinsuojelija kertoi, että he kaikki siirtyvät rauhallisempaan paikkaan kentällä ja sen jälkeen 1 koira kerrallaan lähtee omistajansa matkaan. Tällä rauhoitettiin tilannetta koirille, jotka kovan elämänsä lisäksi kokeneet juuri ensimmäisen lentomatkansa.
Tuli tosi hyvä mieli, kun näin miten kaivattuja nämä koirat olivat. 4 koiraa pääsi "lentolippuni lainaamisella" uusiin koteihin!
Sen lisäksi että nämä uudet omistajat ovat ottaneet koiransa eläinsuojelun kautta (mikä jo kertoo paljon), pidetään heihin yhteyttä, jolla varmistetaan koirien hyvinvointi jatkossakin. Hienoa!
Aion tarjoutua lentokummiksi aina kun mahdollista, niin helppoa se oli.

Oliko erään koiran nimi Taimi ?
Taisinpa tavata onnellisen omistajan !

Kiitos hienosta ja selventavasta kirjoituksesta. Tuohan kuullostaa huomattavasti helpommalta kuin oletin. Jos suinkin paasen elokuussa kaymaan Suomessa niin ilmoittaudun myos vapaaehtoiseksi.

Arvaa muistanko enää nimiä, vaikka lentokoneessa niitä opiskelin? Mutta ainakin yksi oli vain "pikkuinen", siis nimetön?
Näitkö koiran, minkä näköinen?

Hieno homma, aletaan värvään lisää lentokummeja!

En nähnyt olin yksissä juhlissa ja samassa pöytäseurueessa kerrottiin iloisesta perhetapahtumasta.
Koira oli noudettu Espanjan koneesta, Helsinki-Vantaalla.
Vanha koira kotona oli tullut mustikseksi ja ahmattina syö nyt kaikki safkat, että Taimi ei saisi mitään !
Pieni oli kuulema ollut.

Ihan kun ihmiset, kaikki mulle ja heti...

Toin sinne 2 pientä, toinen vitivalkoinen länsiylämaanterrieri ja toinen sileäkarvainen, tiikeriraitainen kaunotar, rotua andalucian basura, eli roskiskoira.
2 muuta oli sitten keskikokoisia, yksi kullanruskea ja toinen mustavalkoinen..

Tämä koiraparkojen kuskaaminen on kannatettava juttu. Mitä vähemmän koiria on Espanjassa, etenkin ilman isäntää, sen parempi. Ainakin Espanjassa asuville. Ehkä tulevaisuudessa voimme jalkakäytävällä kulkiessamme keskittää katseen eteenpäin johonkin esteettisesti hyvin muodostuneeseen, ei koiranpaskoihin.

Näitä koirakummeja kehottaisin olemaan lentoasemalla ajoissa paikalla. Olen kuullut koneen myöhästelyistä Malagassa, juuri koirista aiheituvien hässäköiden takia.

Tulipa viestiketjua lukiessa mieleen, että onko kyseiset 4 koiraa kuljetettu jotenkin erityisluvalla?

Olemme matkustaneet 2 koiramme kanssa muutaman kerran koneessa ja joka kerta on sanottu ruumassa kuljetettavien koirien määrän olevan rajallinen, eli vain 2 koiraa per kone. Miten tuo neljä koiraa onnistui?

Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Koirien ruumapaikkojen määrän takia olemme joutuneet selvittelemään lentojamme ja matkustusaikaa hyvissäajoin. Viimeksi odotimme muutaman vuorokauden että selviää tuleeko Espanjasta koiria varatuille paikoille.. Onneksi ei tullut.

Koirakummitoiminta on hyvä ja kannatan sitä osin. Miran kanssa samaa mieltä. Paikka vieraalle koiralle voi olla naapurin vahdilta pois.

Bortsut

Sain sen käsityksen, että koska olivat varanneet kaksi isoa lentoboxipaikkaa, ja koirat pieniä, keskikokoisia, oli tämä 4 koiran kuljetus mahdollinen. Toinen mitä eläinsuojelija mainitsi, että yölennoilla on rajat löysemmät?
Tämä siis hänen sanojaan, en tiedä säännöistä.
Ja ymmärtääkseni heillä muutenkin jonkun asteen diili esim hinnoista kun jatkuvasti lennättävät koiria..

Yksi laatikko on tosiaan aina yksi eläinyksikkö oli siellä kuinka monta elukkaa tahansa. Eli koneeseen saa ottaa yleensä sen kaksi eläinyksikköä.

Mulla menee kissat samassa laatikossa, niin ne on aina yksi eläinyksikkö ja jää tilaa vielä toiselle! Mutta harmikseni jouduin toteamaan myös aika naurettavan(?) säännön - kissaa ja koiraa ei oteta samaan koneeseen! Jouduin kysymään virkailijalta muutamaan kertaan, että anteeksi kuinka, ja minkäköhän takia..?

Kiitos Kommentistasi m1r4!

Meilläkin koirat ovat kulkeneet aina samassa häkissä(mikä riittäisi varmastikin kultaiselle noutajallekin).
Mulla on vaan jotenkin sellanen muistikuva, että emme ole päässeet jollekin lennolle, kun siellä oli jo yksi koira..

Joo.. Se todennäköisesti on myös ihan lentoyhtiökohtaista, että millaiset säännöt ovat sopineet. Tai kai se voi olla myös virkailijakohtaista? Jotkut ei päästä kissoja ja koiria samaan koneeseen, jotkut taas jotain muuta yhtä viisasta.

Hei kaikille!

oli mukava lukea kokemuksia ja fiksuja kommenttejanne lentokummitoiminnasta tältä foorumilta! Espanjan koirat –yhdistyksen edustajana ajattelin lyhyesti vielä täydentää joitain viestiketjussa esillä olleita asioita.

Yhdistyksemme tavoitteena on tosiaan parantaa Espanjan kodittomien koirien tilannetta ja yksi tapa tässä on etsiä koirille uusia, hyviä ja pysyviä koteja myös Suomesta. Muita keinoja ovat olleet mm. eläinlääkäripalvelujen, koiranruoan ym. lahjoittaminen yhteistyö koiratarhoillemme Espanjassa. Yritämme tehdä tätä vapaaehtoistyötä mahdollisimman hyvin joka suhteessa, huomioiden koirien edun tietysti, mutta myös kaikki muut, jollain tavalla toimintaan liittyvät osapuolet.

Jokainen Espanjasta kauttamme adoptoitu koira tietysti saa kaikki Suomeen tuontiin vaadittavat rokotukset, mikrosirut ja passit Espanjassa, ennen matkaa uuteen kotiin. Lisäksi teetämme koirille vielä muutaman ylimääräisen eläinlääkärin suorittaman testin Espanjassa. Tämä ihan vaan varmuuden vuoksi, sillä haluamme mahdollisimman pitkälle varmistaa, että sopeutuminen uuteen kotiin sujuisi hyvin ja mahdollisimman vähän yllätyksiä tulisi eteen Suomessa.

Uudet suomalaiset kotiehdokkaat valitaan tarkkaan, ensin keräämme lomakkeella tietoja adoptoinnista kiinnostuneista kodeista ja sen jälkeen käymme vielä perusteelliset keskustelut puhelimessa ehdokkaiden kanssa. Haluamme selvittää asiat mahdollisimman perusteellisesti etukäteen, jotta aiemmin koditon koira varmasti saa pysyvän ja hyvän kodin loppuelämäkseen, emmekä vain siirrä ongelmaa eteenpäin.

Koirien lennättäminen Malagasta Suomeen vaatii tietysti noiden koirapaikkojen varaamista tähän käyttöön. Ymmärrämme hyvin, että osalla lennoista näitä paikkoja koirabokseille (kaksi per lento) ei tällöin aina riitä muille koiran kanssa matkustaville. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia ja toivon mukaan lentoyhtiöt pystyvät järjestämään enemmän paikkoja jatkossa, kysynnän mukaan.

Jos tälle yhdistyksemme kautta tapahtuvalle koirien lennättämiselle haluaisi kirjoittaa lisäperusteluja (yleisen koirien auttamisen lisäksi) voisi todeta, että jokaisella lentävällä koiralla on lentopäivänä Suomalainen omistaja, joka tulee koiraa vastaan Helsinki-Vantaan kentälle. Emme siis lennätä siinä mielessä enää ”kodittomia koiria”. Lisäksi nämä koirat luultavasti lentävät Suomeen vain kerran, sen jälkeen ne elävät täällä pysyvästi uusissa kodeissaan. Luonnollisesti myös maksamme koirista normaalit lentoyhtiöiden perimät koirapaikkamaksut, eli tässäkin suhteessa koirat ovat samanarvoisia muiden matkustavien koirien kanssa. Mutta kuten todettiin, me yritämme omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että kenellekään ei tästä toiminnasta koituisi ongelmia ja toivottavasti tämä lentokummitoimintakin saadaan kaikkien osapuolten avustuksella sujumaan nykyistäkin paremmin jatkossa!

En malta vielä olla kertomatta syytä, miksi lentokone on kaksi kertaa tämän kevään aikana lähtenyt Malagasta Helsinkiin myöhässä. Nimittäin kaksi kertaa viivästys on tosiaan liittynyt koiriin siinä mielessä, että lentokoneen ruumassa on ollut tekninen vika ja lentoyhtiö on joutunut viime hetkellä ottamaan koiralaatikot pois kyydistä. Ne on lennätetty sitten Suomeen myöhemmin korvaavilla lennoilla. Viiveet eivät siis ole liittyneet millään tavalla meihin matkustajiin tai matkustaviin koiriin 

Kerrottavaa tästä toiminnastamme riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta toivottavasti tämä antoi jotain lisätietoa aiheesta!

Ystävällisin terveisin,

Miia Marjamäki, Espanjan koirat

Joo ei mulla mitään koiria vastaan ole. Eikä koirien ystäviä. Eikä monia muitakaan. Eiköhän me kaikki mahduta lennoille kunhan joustetaan ja luovitaan.

Tuli mieleeni sellanen juttu, että viimeksi kun lensimme Air Finlandin lennolla koirien kanssa, niin saapuessamme Malagaan ja saatuamme koiramme, niiden nahkaiset kaulapannat olivat jäätyneet aivan koviksi?!? Onneksi pannat eivät olleet kaulassa, vaan kopin patjan alla.

Onkohan sittenkään ruuman lämpötila aina säädetty riittävästi plussalle eläinten kuljetusta ajatellen..?

Just, hyi hemmetti

Mä olen aina erikseen kysynyt eläinruuman lämpötilaa ja ovat väittäneet sen olevan ok. En kuitenkaan muista minimiasteita mitä sanoivat. Sehän on ensin lämpimämpi ja viilenee pikkuhiljaa matkalla kun ollaan korkeammalla, eikös se niin mene - vai meneekö?

Meidän koira tykkää pikkupakkasista enemmän kuin kesähelteistä. Onhan koirilla turkki päällä, joten varmasti lentoyhtiöt tietävät, mikä lämpötila on sopiva.

Kyselin kerran AirFinlandilta missä ne koirat OIKEASTI siellä koneessa ovat. Sain vastaukseksi, että samassa tilassa kukkien kanssa. Ei kai siis ihan pakkasessa.

Itseäni ainakin enemmän huolestuttaa lastausolosuhteet. Eli tajuavatko virkailijat varmasti, että jos ulkona paistaa aurinko ja lämpötila on 30 astetta, niin koirahäkkiä ei saa jättää seisomaan pihamaalle tai siihen pakettiautoon, jossa häkit ainakin toisinaan tuodaan koneen luo. Viimeksi kun Helsinki-Vantaalla laittoivat omaa koiraani koneeseen joulun alla, niin seurasin toimenpiteitä terminaalin ikkunasta. Koirahäkki seisoi ainakin puoli tuntia kentällä odottamassa lastausta. Koiralla on jonkinverran turkkia, joten viileä ilma ja pieni sade ei sitä haittaa. Lähinnä mietin, että ymmärtävätkö, että kesällä moinen ei vetele, ainakaan Espanjan päässä. Itse asiassa oma koirani ei ole lentänytkään kun talvella, en tiedä uskaltaisinko laittaa koneeseen kesähelteillä... Nimimerkillä: Olin kerran paikalla tilanteessa, jossa mies oli jättänyt toisen koiransa autoon ja mennyt näyttelyyn esittämään toista koiraansa. Kun sitten palasi takaisin autolle, niin toinen oli kuollut kuumuuteen. Ei mikään kiva näky, enkä ihan heti sitä unohda.

Serkun tyttö adoptoi justiinsa karvaturrin Espanjan Koirien kautta ja se tuli Suomeen kaikki paperit kunnossa. Lisäksi sille oli tehty erilaisia laboratoriokokeita sydänmadon yms tautien selvittämiseksi . Ennen matkaa koira oli vielä parturoitu ja kylvetetty ja sen turkkiin oli laitettu jotakin ei ihan hyvältä tuoksuvaa ainetta mahdollisten hengissäolevien kirppujen varalta.
Hauva voi upeasti Suomessa ja on onnellisen perheen paapottu lemmikki.

Olipa kiva kuulla kokemuksia. Käväisimme sivustoilla ihastelemassa koiria ja päätimme, että seuraava karvaturri, joka meille tulee, on Espanjasta kotoisin...
ei enää pitkälle jalostettuja, sukusairauksista kärsiviä rotukoiria. Ja sitäpaitsi, pitäisi tälläkin alkaa boikotoida kenneleitä, joissa tehtaillaan koiria, oloista ja koiran parhaasta piittaamatta!

Olen itse adoptoimassa koiraa Triple A-järjestön kautta.Ja tarvitsen kipeästi´lentokummia´!!Koira olisi valmis matkaamaan noin kuukauden päästä.Ja järjestö hoitaa paperit ja koiran kuntoon kentälle.Olisitko mahdollisesti silloin lentämässä Malaga-Helsinki väliä?!Tai tunnetko jota kuta joka olisi reissaamassa?Mahdollisesta avusta erittäin kiitollisena!

Minä pidän koirista. Noin yleensä. Tulee vaan mieleen täällä Espanjassa koiranpaskoja väistellessä, onko koirien määräbalanssi jotenkin vinossa..Jos koiria juoksee vapaana ilman isäntää Espanjassa liikaa, eikö olisi helpompi lopettaa ne täällä. Vai puuttuuko Suomesta kulkukoiria tai ylipäätään koiria, niin että näitä raukkoja pitää sinne asti lennättää. Hei haloo !

Olen funtsinut minäkin ja päätellyt, että saavat näin pelastajat sosiaalista ajankulua sekä itsetytyväisen mielen. Ja suomalaiset puolestaan saavat puheenaiheen arvoisen lemmikin halvemmalla. Espanjasta asti, lutusen.

Haukkuvat muuten meidät pian natseiksi, jos kulkukoirien tuhoamista suositamme.

Nooh, espanjalaisen elämäni kaksi koiraa asuvat nyt Suomessa. Toinen pojan ja toinen kummitytön perheessä. Että se siitä totaalista ratkaisusta – joka olisi kyllä toteutunut (koirien parhaaksi) ellei lähipiirissä olisi ollut oikeita tahtojia.

Kuulehan 1506 - miksi et itse tule hakemaan koiraasi täältä?

Ihmettelyihin siitä miksi ihmiset adoptoivat koiran ulkomailta on varmasti monia erinäisiä vastauksia,tapauksesta riippuen.Itse halusin antaa kodin jo aikuiselle koiralle ja sitä etsinkin aluksi suomesta.Sattumoisin vain eksyin espanjassa olevien kotia kaipaavien koirien sivuille ja eräs karvaturri vei sydämeni!Joo varmaan osittain hullun touhua,mutta..
Koiraa en erinäisistä syistä pysty itse espanjasta hakemaan -tällä hetkellä.Mahdollinen ajankohta noutoreissulle olisi vasta talvella.. Ja koiran parhaaksi olisi varmasti päästä mahdollisimman pian ihmisten pariin ja saada hyvää hoitoa&rakastava koti!
Joten edelleen kaipaan apua lennon suhteen...

Koirat ovat ihan inhimillisiä olioita niin kuin ihmisetkin ja siten niillä on myös sympatioita ja antipatioita.

"Sattumoisin vain eksyin espanjassa olevien kotia kaipaavien koirien sivuille..."

On siinä siis riskinsä kun kuvallisten sokkotreffien perusteella rakennetaan perhesiteitä. Koira voi olla söötti (varsinkin jos saa katsekontaktin) ja omaa motivaatiota ruokkii ihan varmasti myös ihmismieli, joka kaipaa rakkautta samalla tavoin, kuin sattumoisin nettisivuilta löydetty koira.

Toivon parasta. Ja nimenomaan koiralle, joka joutuu ilmastollisestikin ihan uuteen ympäristöön. Haistelee sitten uuden perheensä samalla kuin perhe päättelee, jotta oliko tämä nyt sitten juuri niin ihana kuin kuvasta saattoi itselleen uskotella (ja unelmoitiin). Toivottavasti ei ainakaan pissi nurkkiin (kuten koirat reviirejään uusissa paikoissa merkitsevät) tai jos tekee, niin ymmärtänette sen. Oppimista on puolin ja toisin.

1506 sanoi itse: "Joo varmaan osittain hullun touhua, mutta..."

Että mikäs siinä nyt niin hullua on?
Äkkipäätöksessä hankkia koira ulkomailta pelkän kuvan perusteella.

Silti toivoisin, että tapaisit koiran ennenkuin otat sen.
Ettet sitten tappaisi hankalaa koiraa (edes henkisesti) myöhemmin.
Mikäli ei silloin löydy ketään lennättämään koiraa takaisin Helsinki-Malaga.

Toivottavasti saat pian tarvitsemaasi lentoapua! Eikö järjestö hommaa lentokummia, vai pitääkö sinun se tehdä?
Kannattaa laittaa ilmoitus muihinkin sivustoille; Plazaan, suomi24, koirat.comiin, ja muille matkailupalstoille, eiköhän sieltä joku ystävällinen löydy.
Meillä on tällä hetkellä kolme pientä karvakorvaa, mutta siinä vaiheessa kun joku heistä nukkuu pois, on tarkoitus espanjasta uusi lemmikki hankkia. Yksi tämän hetkisistä koiristamme on ns. hylätty koira, ollut meillä nyt 4 vuotta. Hankkiessani sen en edes ollut nähnyt sitä, mutta kyselin siitä tietysti puhelimitse kovasti. Hienosti on menny ja pikku tyttö (tullessaan 5-vuotias) sopeutui meille varsin mainiosti, ei mitään ongelmia. Onnea sinulle lemmikkihankkeeseesi

Hei miten lentokummiksi pääsee. Pitääkö tehdä joku kirjallinen sopimus eikä nyt lentoasemalle mennä ilman mitää lappua että olet lentokummi. Onko se totta entä ei tarvita rahaa että joudu ostaa itse lentomatka. Nimittäin mun raha kukkaro ei anna myöden olen pieni tuloinen eikä ole pahen miten varaa matukstelle helsinki espanja.

Hei,

tämä ”kulkukoirien” auttaminen on aika monitahoinen asia ja herättää erilaisia mielipiteitä. Näinhän yleensä onkin useimpien asioiden suhteen ja hyvä niin. Ehkä on silti tarpeen jakaa tällä foorumillakin vähän lisää tietoa aiheesta ja itse ongelmasta.

Noin 15 kilometrin päässä Fuengirolasta on yksi alueen kunnallisista koiratarhoista El Paraiso, jossa kodittomia koiria lopetetaan noin kolmekymmentä joka viikko. Koirat tulevat tarhalle rankkurin kerääminä kaduilta tai suoraan kodeista. Sääntö on, että koiraa pidetään tarhalla kymmenen päivää. Jos koiralla on omistaja, annetaan hänelle tuo aika etsiä kadonnut koiransa tarhalta ja hakea se kotiin. Jos koira tulee tarhalle suoraan kodista omistajan tuomana, sen ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tarhalta on, että sille löytyy jostain nopeasti uusi koti.

El Paraison lisäksi Aurinkorannikolla on lukuisia muita kunnallisia ja yksityisiä koiratarhoja ja näillä tarhoilla on yhteensä noin 3000 koiraa. Yhteensä kunnallisilla tarhoilla lopetetaan noin 100 koiraa viikossa. Tästä on helppo laskea, että koiria lopetetaan vuodessa enemmän kuin niitä mahtuu kerralla tarhoille. Jos koirien lopettaminen poistaisi ongelman, sitä ei enää pitäisi olla ainakaan nykyisessä laajuudessa. Valitettavasti kodittomia koiria ilmaantuu lisää niin, että niitä joudutaan jatkossakin lopettamaan.

Ongelman syyt ovat syvemmällä ihmisten asenteissa ja tavassa kohdella eläimiä. Eläinten kannalta huonoa käytöstä on monenlaista ja siihen syyllistyvät niin espanjalaiset kuin alueella asuvat ulkomaalaisetkin. On metsästäjiä, jotka hylkäävät tai tappavat koiran, joka ei ole hyvä metsästäjä. Koiria tuodaan tarhoille paljon suoraan kodeista, kun koiran omistaja jostain syystä ei enää voi tai halua enää pitää koiraa itsellään. Asenteista kertoo myös espanjalainen tapa ostaa lahjaksi ’mascoteja’, eli koiranpentuja, joista usein halutaan pian eroon kun ne kasvavat isommiksi.

Yksityisten yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämien koiratarhojen toimintaperiaatteet ovat erilaiset kuin kunnallisilla tarhoilla. Yksityisillä tarhoilla koira lopetetaan vain, jos sen katsotaan olevan ainoa inhimillinen vaihtoehto kyseisen eläimen kohdalla. Lopettamisperuste on yleensä vakava sairaus, jota ei voida hoitaa kuntoon. Yksityiset tarhat pyrkivät löytämään kodittomille koirille uuden, pysyvän kodin, mikäli se vain on mahdollista. Koteja löytyy Espanjasta, mutta kiitos paikallisten ja ulkomaisten yhdistysten myös kauempaa kuten Saksasta, Hollannista, Ruotsista ja Suomesta.

Uusien kotien etsiminen koirille on yksi tapa parantaa koirien tilannetta Espanjassa. Aiemminkin tuli todettua, että se ei ole ainoa tapa eikä se yksin poista ongelmaa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhdistyksemme toiminta edistää asiaa. Paitsi että löydämme yksittäisille koirille uusia, hyviä koteja, lisäämme myös ihmisten tietoisuutta ongelmasta ja tavoista auttaa. Onneksemme myös tiedotusvälineet Suomessa ja Espanjassa ovat olleet kiinnostuneita asiasta ja yhdistyksemme toiminnasta on ollut vuoden aikana jo kymmenkunta haastattelua televisiossa, lehdissä ja radiossa. Positiivinen julkisuus helpottaa vapaaehtoistyön tekemistä.

Koiran adoptointi on sopiva tapa auttaa vain sellaiselle kodille, joka on muutenkin aikeissa ottaa itselleen uuden koiran. Uuden omistajan on oltava valmis ylimääräiseen työhön, jota koiran ’kotiuttaminen’ vaatii. Yhdistyksemme ei anna koiraa jokaiselle kyselijälle, vaan edellytykset ja soveltuvuus pyritään selvittämään tarkasti etukäteen. Usein koiran adoptointi koetaan vaihtoehdoksi koiranpennun ottamiselle Suomesta. Jos koira otetaan lemmikiksi ja perheenjäseneksi on monen mielestä kyseenalaista ottaa Suomessa ’teetetty’ koiranpentu, jos jo valmiiksi kodittomia koiriakin on olemassa. Nykyisessä maailmassa, missä ihmiset matkustavat paljon ja asuvatkin ulkomailla, ei espanjalainen koira ole enää niin ’kaukaa haettu’ vaihtoehto.

On mahdotonta sanoa tarkasti, kuinka paljon toimintamme parantaa koirien tilannetta. Toiminnan jatkamisen kannalta oleellisempaa on kuitenkin uskoa siihen, että pystymme auttamaan edes vähän. Jos me ja muut eläinten ystävät emme tekisi mitään, tilanne olisi varmasti huonompi nyt ja tulevaisuudessa. Laajempi asennemuutos tietysti tarvitaan, ennen kuin ongelman voidaan sanoa merkittävästi vähentyneen, mutta isokin muutos alkaa aina jostain. Jos tehokkaampia tapoja parantaa koirien ja yleensäkin eläinten tilannetta rannikolla joku keksii, varmasti olemme mukana niitä toteuttamassa!

Ystävällisin terveisin,

Miia Marjamäki, Espanjan koirat

Itse adoptoin vuonna 2000 koiruuden Malagasta.
Koko tarinan kertominen veisi ihan liian kauan joten kerron vain keskeisimmät asiat mitkä saattaa kiinnostaa adoptointia harkitsevia..

Kyseinen koira oli jo jonkin rouvan itselleen aikoja sitten varaama ja hän odotellut koiraa saapuvaksi jo kuukausia. Sitten ku koira oli vihdoin saapunut niin ei rouva ollutkaan voinut ottaa sitä. Niinpä muutaman mutkan kautta koiran sain minä adoptoitavakseni. Maksoin tuolloin kuluista 950mk.

Neitosen kotiutuminen kesti puolitoista vuotta, alkuun pelkäsi niin ettei uskaltanut edes haistella lenkillä ja vain kotona uskalsi tehdä tarpeensa. Jostain kumman syystä myös pelko miehiä kohtaan oli alkuun niin voimakas että sai avomies lämmitellä sohvaa ensimmäiset viikot..
Muutaman vuoden ajan saatiin nauttia ns. "normaalista koiraelämästä", kunnes Chiqi sairastui vaskuliittiin, joka on siis verisuonitulehdus ja kärsi siitä elämänsä viimeiset neljä vuotta.

Mutta en missään nimessä kadu että tarjosin hyvän kodin ja 7 vuotisen elämän omassa perheessäni tällaiselle ressulle joka oli elämänsä ensimmäiset 5kk viettänyt koiratilalla. Haastavaa on tietenkin ottaa koira, jonka taustoja ei tiedetä. Mutta itse kyllä sain tuhanteen kertaan sen vaivan takaisin maksettuna kun oli perheenjäsen intoa puhkuen aina ovella vastassa kun tulin kotiin.

Nyt on mennyt jo muutama viikko kun ei sitä perheenjäsentä enää ole ollut ja kyllä tyhjältä tuntuu koti.

Kannatan moneen kertaan miettimistä ennen kuin tekee päätöksen adoptoida tai muuten hankkia koiran.

Itsellä kotona Andalucian Basura, eli mopon selästä heitetty pentu, arviolta silloin n 8 viikkoa. Kylmästi mopon selästä hylätty pentu suoraan erään pariskunnan puutarhaan..Tai, joku logiikka, valitsivat ruotsalaisen perheen. eli odottivat luultavasti että jää henkiin?
Joka tapauksessa minä törmäsin tuohon pentuun eläinklinikalla. Söpö, kontaktinhakuinen ja itki..
Koira muutti meille.
Eläinlääkäri sanoi "piskin" olevan aikuisena n 8 kg ja miltei shetlanninlammaskoiran..
Tänään omistan n 13 kg tosi sekaroituisen täystuhon! Mutta kaikkien syötyjen kännyjen, tyynyjen ym ja sterilisoinnin jälkeen on minulla kuitenkin, alkuvaikeuksista huolimatta, ihana kohta 2-vuotias neiti kotona antamassa virtaa 9-v vanhalle rouvalle virtaa ja viemässä lenkkipolulle.

Tähän haluaisin kommentoida ennen kuin lähden töihin kunnalliseen tarhaan, että älkää yleistäkö näitä koskemaan kaikkia espanjalaisia kunnallisia koiratarhoja. Eri autonomisilla alueilla on erilaiset lait. Meidän tarhassamme lain mukaan voi lopettaa eläimiä vain "sanitaarisista ja humaanisista syistä". Tarhassamme ei todellakaan lopeteta 30 eläintä viikossa, useina viikkoina ei yhtäkään. Joskus sitten on pakko lopettaa monta kissaa kerralla, ne on otettu kiinni kolonioista ja kun on tehtu Fiv ja Fip testi ja ne ovat olleet positiiviset, niin kissat lopetetaan. Jos tulos on negatiivinen, kissa jää leikattavaksi ja palautetaan sitten koloniaan.

Meillä on tarhassa useampi koira, jotka ovat olleet meillä kauemmin kuin vuoden odottamassa kotia. Meidän alueella koirien on oltava tarhalla 20 päivää, ennen kuin niitä voidaan antaa adoptoitavaksi tai lopettaa. Nytkin meillä on yksi saksanpaimenkoira, jolla on leismanioosi (tarttuva tauti), koska sen pitää olla 20 päivää, että mahdollinen omistaja pääsee hakemaan sen. Sirua sillä ei tietenkään ole. Vakavasti loukkaantuneet tai sairaat eläimet tietenkin lopetetaan, ei niiden anneta kärsiä.

Pomon kanssa juuri tuossa toissapäivänä päiviteltiin, että kun nämä koirat, jotka ovat olleet vuosikausia tarhalla, eivät vaan löydä kotia, vaikka ovat kilttejä ja sosiaalisia. Minä heitin puolivitsinä, että mitäs jos otetaan yhteyttä Aurinkorannikolla toimivaan yhdistykseen, joka vie koiria Suomeen, saadaan enemmän adoptoijia. Pomohan innostui asiasta ja laitoin linkin yhdistyksen espanjakieliselle sivulle, jossa puhutaan aika rankasti kunnallisista tarhoista. Saas nähdä, mitä mieltä pomo on luettuaan sen... Lähteeköhän meiltä tulevaisuudessa koiria Suomeen vai ei...

Nyt töihin!

Kiitos sinulle Vier tarkennuksesta koskien kunnallisia ja yksityisiä tarhoja!

Tuota Miian kirjoitusta ei tosiaan saa liikaa yleistää, mutta nuo faktat koskien El Paraisoa ja lopetettujen koirien määrää alueella pitävät kyllä paikkansa. Olen ne itsekin tarkistanut useammasta lähteestä.

Haluan vielä, varmuuden vuoksi, tarkentaa että tuo mainittu leishmanioosi ei tartu sairastuneesta koirasta toiseen koiraan tai koirasta ihmiseen, kuten joskus väärin ymmärretään. Leismanioosi voi tarttua vain ja ainoastaan hietasääskestä koiraan, tiettyjen olosuhteiden vallitessa, jolloin koira on taudin kantaja, mutta ei koskaan tartuttaja. Paikallisen eläinlääkärin Susanne Kamun artikkeli aiheesta löytyy täältä: Susanne Kamun artikkeli. Jos tauti havaitaan aikaisessa vaiheessa ja koira saa siihen lääkitystä, Leishmania ei onneksi koiran tulevaan elämään juuri vaikuta.

Tämän ketjun aiemmissa kirjoituksissa oltiin hiukan huolissaan kodittomiin koiriin liittyvästä tautivaarasta. Tämä on luonnollista tietysti, mutta itse ajattelen asian niin, että jos jotain vakavia ihmisiin tarttuvia tauteja näissä kodittomissa koirissa olisi, olisivat ne varmasti tarttuneet jo esim. koiratarhojen työntekijöihin ja yleensäkin Espanjassa asuviin ihmisiin. Olen myös varma, että maahantuontisäännöksillä estettäisiin tautien leviäminen muihin maihin.

Terveisin,

Pasi, Espanjan koirat -yhdistyksestä myöskin

Näinhän se on, mutta tarkkana pitää olla, sillä tiloissa, joissa on paljon eläimiä, on aina myös paljon kaikennäköistä ökkimönkijää, eikä liian varovainen voi olla. Jos on hyvä sääskivuosi, niin sääsket pistävät vuoronperään kaikkia koiria ja siitä se lähtee... Kaikille meiltä lähteville koirille tehdään leismanioositesti.

En tosiaan tiedä muista tarhoista, joten en yritä edes arvailla, mutta meillä käy eläinlääkäri kolme kertaa viikossa ja pomo on itsekin eläinlääkäri. Samaa mieltä olen, että jos koirat kuhisisivat tauteja, niin olisin jo minäkin tippa suonessa sairaalasängyssä, ollut jo pitemmä aikaa ja useamman kerran. Edes ripulia en ole tarhalta saanut, sairaslomat olen pitänyt koiran pureman ja ruokamyrkytyksen (hieno ravintola) takia...

Korostan vielä, että meiltä lähtevät koirat on rokotettu, sirutettu, eläinlääkärin tarkistamia ja niille on tehty leismanioosikoe. Jos niitä joskus lähtee ulkomaille, niin sekin tullaan tekemään sääntöjen mukaan.

Arrugados -Lentokummi on näillä näkymin järjestynyt!Täytyy nyt vain toivoa että koneessa olisi tilaa myös minun koiruudelleni,sillä kyseinen henkilö tuo toisenkin koiran suomeen!Lento selviää ensi viikolla..
Tällä espanjalaisjärjestöllä ei tosiaan ole suomalaista yhteistyökumppania,joten lennot pitää itse sumplia.Toki auttavat järjestelyissä!
Pahimpaan on varauduttu sopeutumisen suhteen.Ei auta kuin katsoa miten asiat sujuu!Luottamusta kuitenkin on riittämiin samoin aikaa ja pitkää pinnaa.. Katsotaan mihin näillä eväillä päädytään!
Mukavaa syksyä kaikille-kun kesä ei ainakaan täällä suomessa ole edes alkanut!