jalkapallo

Kipparimme David Albeldan sopimus joukkueen kanssa jatkuu vuoteen 2011 asti.
Albelda on jaellut tiukkoja (lue sopimattomia) kannanottoja vähän asiasta jos toisestakin, siirtymisintoa on ollut kuulemma sinne sun tänne ja arkkivihollisjoukkue Barcaan.

Viime sunnuntaina ne sitten meni voittamaan ottelun täällä Madridissa. Ei kyselty suomalaiselta tytöltä, että haluatko nukkua yösi hyvin ennen pitkää työviikkoa. Ei, vaan huudettiin, ammuttiin raketteja ja tööttäiltiin auton torvia koko yö.

Palasin jälleen kotiin, pääsiäistä olisi vielä riittänyt samoin kuin halua viipyä, rakkaan luona.
Kuitenkin houkutuksesta huolimatta on ehkä tärkeää olla myös minä, säilyttää se kaikki mitä on rakentanut 40 vuotta.

Suomi jalkapallo menossa kohti euroopan kenttia

Suomessa jalkapallo on saannut/saamassa uutta tuulta purjeisiin. Suomen nousu euro 2008 karsinnoissa on ollut silmin nahden iloista katseltavaa. Keskiviikkona suomi kohtaa azerbaidshan:in ja tamantasoisille joukkueille suomella ei ole varaa pistemenetyksiin. Voitolla suomi varmistaa lohkonsa johtopaikan. Jokaisesta lohkosta menee jalkoon kaksi. Askettain Serbia havisi kasakaille jonka suomi voitti 2-0.

Loppujen lopuksi kausi 2006-2007 näyttää menevän omalta joukkueelta ihan hianolla tavalla, kolmantena ollaan ja vain kolmen pisteen päässä Barcasta ja Sevillasta.
Ehkäpä pääsen kolmansiin mestaruusjuhliin...huikeaa kaupunki on maanantaina 18.6 (eli minun syntymäpäiväni aattona) aivan sekaisin ilosta ja riemusta.

Olen aina ollut ylpeä siitä, että osaan liikkua kaupungissa kuin kaupungissa, eikä maaseutukaan tuota tenää.
Joskus kuitenkin on sattunut eteen tilanteita, joissa on ollut pakko levittää kätensä ja nöyrtyä kohtalonsa edessä, tietä perille ei ole löytynyt sitkeästä yrittämisestä huolimatta.

Olin pyytänyt paria suomalaista ystävääni peliin kanssani, kehuin heille espanjalaisen jalkapallon olevan elämys stadionilla koettuna.
Kävin noutamassa liput joukkueen toimistolta, siitä ihan stadionin viereltä, enkä tarkistanut missä paikkamme sijaitsivat.

Puhuttuani rakkaani kanssa puhelimessa tänään, minun tuli ikävä Valenciaa(n).
Vaikka huomenna jäänkin periaatteessa vapaille, en pääse matkustamaan, koska opiskelen ja opinnot pakottavat minut jäämään kotiin.

Varsinaisena erona espanjalaisen futisfanin ja esim. minun välilläni lienee kiintymys suosikkipelaajiin, espanjalaisille kuitenkin lojaalius omalle joukkueelle on tärkeintä (tosin lienee myös espanjalaisia faneja jotka kiintyvät lempipelaajiinsa). ¡AMUNT VALENCIA!

Viime vuonna kisailtiin nurmien herruudesta, ja täytyy tunnustaa, ettei meillä Furia Rojan kannattajilla oikein ollut syytä iloita.
Albicelestetkin tipahtivat mielestäni tuomaripelillä Saksalle (BUUUUUUUU!), joten eivätpä loppupeleissä oikein kiinnostaneet nuo mömmömkisat.