Blogi: Katsaus kauas savuverhojen taakse

Auringon laskiessa ajattelin näin harvinaisesti ottaa "kynän käteen" ja kirjoittaa pienen tarinan lähihistoriastani.
Olen viettänyt aikaa Espanjassa viimeiset 6 vuotta. Ensin olin täällä pelkillä lomilla, joten parhaimmillaan olin 6 kuukautta Suomessa ja 6 kuukautta Espanjassa. Reilu vuosi sitten muutin tänne lämpöiseen asumaan ja opiskelemaan. Paljon on tuonna 6 vuotena tapahtunut. Ensimmäinen kerta kun tulin Espanjaan, olo oli hyvin helpottunut. Tunsin kuin olisin tullut johonkin tuttuun paikkaa. Tottakai se lämmin ilma joka tuli vasten kasvoja kun astuin koneesta ulos tuntui sillä hetkellä upealta. Suuntasimme silloisen poikaystäväni kanssa junalla Los Bolichesiin jossa äitini asui miehensä kanssa. Tuon reissun aikana tuli kiusattua silloisia äitini naapureita laululla De los alamos vengo madre ja taisipa olla oikeastaan ensimmäinen loma jolloin oikeasti olin ottamassa aurinkoa rannalla. Englantia en voinut kuvitellakaan puhua, sillä poikaystäväni ei antanut minun puhua. Häpesi kai sitä miten huonosti puhuin englantia tuohon aikaan. Eihän se ollut minun A-kieleni koulussa, mutta yritin ainakin. Tuon miehen kanssa olimme jollain alaa niin erilaisia vaikka hän olikin muusikko. Tuin häntä kaikilla tavoin, kuin nainen voi rakastansa tukea. Silti noilta Espanjan matkoilta minulle jäi mieleen meidän riidat, niin Mijaksessa, Fuengirolassa kuin Malagan vanhassa kaupungissa. En kuitenkaan ruvennut vihaamaan tätä maata sen takia mitä koin poikaystäväni kanssa. Espanjassa tunsin itseni kuitenkin huomattavasti kotoisaksi kuin Suomessa.