Valencia

Moros y Cristianos-juhlaa on vietetty Valencian maakunnassa ikipäivät, päivähän vaihtelee eri paikkakunnilla sen mukaan milloin Maurit saatiin pois kaupungista.

”Syömäänhän tänne tultiin!”

Lainaan otsikkoon 11-vuotiaan poikani tokaisua hänen pyydettyään “ylimääräistä” palaa ja saatuaan kieltävän vastauksen.

Niin se vaan kuluu odottavankin aika! Vihdoin alkaa muutto lähestyä! Reilu viikko vielä Suomessa.

c21

Espanjalaiset fiestat ovat aina viehättäneet minua, ei väliä onko kyseessä uskonnollinen vai maallinen juhla kaikki käy, osallistun takuulla.

Poikkean muistiinpanojeni selailussa kronologisesta järjestyksestä ja tässä kirjoituksessa palaan tapahtumiin jolloin aiemmassa blogissa päivitelty kuristava tunne alkoi.

Kotiinlähtö on aina sujunut minulta mallikkaasti niin Valenciasta kuin Lontoostakin, olen kaikessa haihattelevaisuudessani kuitenkin realisti ja tajuan positiivisen suhtautumisen olevan ainoa oikea vaihtoehto.

Kukaan järkevä ihminen ei kuulemma matkusta julkisilla kulkuvälineillä, ei ainakaan kukaan mieheni tuntema ihminen ylipäätään.
En minäkään koto-Suomessa Nyssen kyytiin liian usein päädy, pakon sanelemana, ehkä kerran vuodessa tai kahdessa (no oikeasti aina silloin tällöin). Huviajelua olen lasten kanssa harrastanut ja tätä samaa ajattelin kokeilla Valenciassakin. -Ainakin sen yhden kuukauden ajan.

Kotiin paluuseen liittyy aina valtaisa purkuu-urakka, matkalaukut sun muut nassakat, sekä kameroiden ja puhelinten muistit, jokaiselle uudelle tavaralle/asialle pitäisi löytää paikka aiemmin kotiutuneiden joukosta.

Muutamana päivänä olen havainnut vanteen kiristävän rinnanseutua.
Ei, ei, en ole lihonut, eikä syynä ole liian pienet rintsikat, kaikki on näkyviltä osin ihan kunnossa.
Kuristus on paremminkin sisäpuolella, ikään kuin rintaa kuristaisi kasaan tai sitten olisin leikkinyt boaa ja nielaissut rotan, joka siellä sitten painaisi.

Moro!

Tänään havahduin ensimmäistä kertaa valtavaan särkyyn ja kivistykseen alavartalon lihaksissani, reidet sekä pakarat tuntuvat aivan erilaisilta kuin koskaan aiemmin.

Aina olen tykännyt rääkätä itseäni, kokeilla jaksamisen rajoja, eikä se ole liittynyt vain liikuntaan vaan moniin eri asioihin elämässäni.

Kun oikein onni potkii voi saada maailmallakin hyvää sairaanhoitoa.

Olimme menossa Valenciaan (Lontoon kautta) 1/2006 kun eräs matkapoppoomme jäsen sairastui "kummallisiin" oireisiin. Lontoo-Valencia lennon aikana kasvoissa alkoi tuntua kovaa kipua, sekä tunne kuin jotain vuotaisi nenästä, ilman mitään näkyvää.