Tietopankki
Verotus
Mitä sosiaalietuudet tarkoittavat?
Yhteisön lainsäädännöllä pyritään täysin kotouttamaan (taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti) toisessa jäsenvaltiossa työskentelevät yhteisön kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä sosiaalisen edun käsite määritellään siten, että siihen sisältyvät
”kaikki työsuhteeseen perustuvat tai siitä riippumattomat etuudet, jotka yleensä myönnetään kotimaisille työntekijöille pääasiallisesti näiden objektiivisen työntekijäaseman perusteella tai pelkästään sillä perusteella, että näiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella, jolloin etuuksien ulottaminen koskemaan työntekijän asemassa olevia muiden jäsenvaltioiden kansalaisia on omiaan helpottamaan näiden liikkuvuutta yhteisön alueella.” Asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä on vahvistettu yleissääntö, joka velvoittaa jokaisen jäsenvaltion varmistamaan, että kaikki työntekijät, jotka ovat toisten jäsenvaltioiden kansalaisia, saavat kotimaisten työntekijöiden kanssa yhdenvertaisen kohtelun sosiaalietuuksien suhteen.
Milloin työntekijöillä on oikeus sosiaalietuuksiin?
Oikeus hyvinvointipalveluihin edellyttää työntekijän asemaa. Jotta henkilöä pidettäisiin yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuna työntekijänä, hänen on täytettävä seuraavat kolme ehtoa. Hänen on
- harjoitettava tuottavaa ja tuloksellista toimintaa
- toimittava toisen johdolla
- saatava tästä toiminnasta tuloa.
Näin ollen käsitteellä ’työntekijä’ on yhteisössä tietty merkitys, eikä sitä voida määritellä kansallisessa lainsäädännössä säädetyin perustein.
Onko perheenjäsenillä oikeus yhdenvertaiseen kohteluun?
Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sovelletaan myös työntekijän perheeseen ja hänen kuolemansa jälkeenkin, jos kyseiset oikeudet kuuluvat vastaavissa tapauksissa kotimaisen työntekijän perheelle.
Esimerkkejä oikeuksista tai etuuksista, joita pidetään sosiaalietuuksina
Koska erilaiset sosiaalietuudet määritellään tavallisesti kussakin jäsenvaltiossa erikseen, ne vaihtelevat jäsenvaltioittain. Seuraavassa luetellaan etuuksia, joita tietyt jäsenvaltiot myöntävät ja jotka yhteisöjen tuomioistuin tunnustaa oikeuskäytännössään sellaisiksi:
- suurperheille tarkoitetut kansallisten rautatieyhtiöiden matkakortit, jotka oikeuttavat alennettuihin matkalippuhintoihin
- jäsenvaltion omille kansalaisilleen myöntämät vammaisille aikuisille tarkoitetut etuudet
- julkisten luottolaitosten jokaisesta vastasyntyneestä lapsesta myöntämät korottomat lainat, jotka perustuvat direktiiveihin ja sisältävät valtion rahoitustukea pienituloisille perheille syntyvyyden lisäämiseksi
- taattu tulotaso vanhuksille
- lisäetuudet nuorille työnhakijoille
- sosiaaliavustukset, jotka takaavat vähimmäistoimeentulon
- rityisavustukset, joilla taataan vähimmäistulo vanhuksille
- naimattoman työntekijän oikeus saada kumppanilleen (muulle kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaiselle) lupa muuttaa työntekijän luokse kyseiseen jäsenvaltioon
- avustukset muussa kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa hankittavaa koulutusta varten kahdenvälisen sopimuksen mukaisesti, vaikka oikeus avustukseen rajoitettaisiin kyseisellä sopimuksella koskemaan vain sopimuspuolten kansalaisia
- tuki ylemmän keskiasteen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon hankkimista varten
- opintotuki työntekijöiden lapselle, jos työntekijä on edelleen taloudellisesti vastuussa hänestä, vaikka opiskelu tapahtuisi toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi työntekijän kotijäsenvaltiossa
- vammaisille aikuisille tarkoitetut tuet (eritystuet ja tuet kotiapua varten), joita maksetaan huollettavien lasten perusteella.
Mitä verohelpotukset tarkoittavat?
Jos kansallisessa lainsäädännössä myönnetään tiettyjä verovähennyksiä (esimerkiksi työeläkemaksuista tai vapaaehtoisista sairaus- ja työkyvyttömyyseläkemaksuista), vastaavat vähennykset on tehtävä maksuista, jotka on maksettu työntekijän kotijäsenvaltiossa (ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-204/90, Bachmann).